Yksin odottavia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Vieras
Hei löytyykö muita yksin odottavia? Olisi kiva jakaa kokemuksia. Minulle tulossa kolmas lapsi, erosimme ennen kuin tiesin olevani raskaana. Yhteenpaluu ei ole mahdollinen. Nyt mietityttää miten selviän kaikesta.. Olen myös miettinyt raskaudenkeskeytystä, mutta en usko kykeneväni siihen. Raskaus tuli aikamoisena yllätyksenä. Olin juuri eron jälkeen saanut käytännön asiat rullaamaan hyvin ja minulla oli hyvä olla. Nyt olen aika isoa kysymysmerkkiä.
 
Täällä olis yksi...
 Odotan myös kolmatta lasta, syyskuun lopussa LA. Erosin tulevan lapsen isästä n. raskausviikolla 10. Vanhemmat lapseni ovat edellisestä liitosta ja jo 13 ja 15- vuotiaat. Tämä lapsi oli kyllä suunniteltu, olimme kihloissa ja muuttamassa yhteen, kunnes karu totuus miehestä valkeni minulle ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero. 
Harkitsin hetken aborttiakin ja aikakin oli varattuna, mutten pystynytkään siihen, onneksi. Raskaus on ollut kyllä nimensä mukaisesti raskasta, lapsen isä ei voi uskoa, etten halua palata yhteen ja syyllistää minua kaikesta. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olen joka tapauksessa onnellinen tästä tulevasta vauvasta ja yritän nauttia kaikesta vauvahössötyksestä, kun edellisestä kerrasta on jo muutama vuosi vierähtänyt... ;) Jäin edelllisten lasten kanssa yksin, kun nuorempi oli vasta 2 ja ½, eli yksinhuoltajuus sinänsä ei ole uusi juttu ja tiedän pärjääväni lasten kanssa ilman miestäkin. :)
Olen  muuten 36-vuotias ja asun Helsingissä.
 
Ja täällä toinen Lahdesta päin. Viikkoja 26. Lyhyen seurustelun jälkeen totesin olevani raskaana, tuleva isä oli innoissaan. Jätin hänet, en edes halunnut pitää vauvaa. Olin menossa varaamaan keskeytysaikaa,kun tulin toisiin ajatuksiin. Isä etsi aika nopeasti uuden eukon itselleen, mutta väleissä ollaan,vaikkei olla nähty moneen kuukauteen. Edelleen hän pitää lasta ykkösasiana,josta pointsit kotiin hänelle. Nyt kaduttaa että jätin. Ihan unelmamies mutta en vaan jaksanut sitä ihmistä. Joskus tulee sellainen olo että onkohan tässä tullut haukattua kilo paskaa. Luotan kyllä siihen että hän pitää lapsestaan huolen. Mutta silti, mulla ei ole aikoihin ollut näin rauhallinen mieli kuin nyt,raskausaikana. Varmaan joku puolustusmekanismi :)
 
Täällä olisi myös yksi lisää, tosin odotan kaksosia. Lyhyen seurustelun jälkeen tulin raskaaksi ja päätin että jatkan yksin eteenpäin, koska myöskin kuulin erinäisiä asioita miehestä ja en olisi voinut enää jatkaa hänen kanssaan. Nyt olen viikolla 17 ja oma olo fyysisesti ja henkisesti on mainio :). Aiempia lapsia on kolme, joten kohta olen suurperheen yh-äiti.
 
Moi..
Täältä löytyisi myöskin yksi..Mulle tämä on toinen lapsi. Erosin lapsieni isästä oikeastaan jo ennen raskaaksi tulemista. Lasten isä kuuluu kyllä jollain asteella aina joskus heidän elämäänsä ja munkin mutta yhteiselo tuskin enää on mahdollista. Kovia on saanu kokea ja henkinen jaksaminen on kait tässä se suurin huoli..
Kertokaa vähän miten odotus mennyt ja pelottaako tuleva pieni vauva ja muutkin lapset, siis tarkoitan että miten kaikille riittää huomiota ja saisi itsekin vielä levättyä jossain välissä yms..? Onko teillä hyvät tukiverkostot`?
 
Täytyy kommentoida, vaikka en enää tuossa tilanteessa olekaan.

Muutama vuosi sitten huomasin olevani raskaana keskellä erittäin p***maista eroa, tilanne oli kyllä ihan järkyttävä, joten I feel you!! Vaikka meillä ei lapsia ennestään ollut ja lasta olisin kovasti toivonut, päädyin keskeyttämään raskauden heti alkuunsa. Muutaman viikon mietin ja pää meinasi seota oikeasti. Unelmieni mies oli juuri paljastunut petturiksi ja valehtelijaksi, erotilanteessa uhkasi minua fyysisesti ja käyttäytyi muutenkin niin törkeällä tavalla, etten voinut nähdä tilannetta, että olisin häneen lapsen kautta sidoksissa enemmän tai vähemmän loppuelämäni. Ihan eri asia olisi ollut, jos hän olisi ollut päästään terve. Kyllä minä olisin voinut yh:na elää jos olisin tiennyt, että hän kantaa vastuunsa eikä häiritse minun elämääni. Mutta päädyin toisenlaiseen ratkaisuun, vaikka se oli elämäni raskain. Asia on ollut minulle vaikea ja olen tarvinnut ammattiapua sen käsittelemiseen, mutta osaan elää sen kanssa. Ja nyt minulle on tulossa erittäin toivottu esikoinen oikeasti ihanan ja luotettavan miehen kanssa. <3 Toki myös tämä toinen enkelilapsi pysyy sydämessäni aina.

Toivon sinulle kovasti voimia ja onnea odotukseen! Elämä on niin ennalta-arvaamatonta välillä, että ihan pyörryttää. :)
 
Nyt rv 32 ja jotain. Lapsen isän näin kuukausi sitten,tuli ystävällisesti hoitamaan muuttoni. Hänellä on uusi nainen,mulla ei ketään. Minä olin se joka raskauden alussa jätin hänet. Välillä tulee sellainen olo,että se oli typerä teko, mutta hyvin tässä on yksin pärjätty. Omista vanhemmistani on ollut suuri apu. En kyllä ole tähän vierelle osannutkaan kaivata ketään. Lähinnä pelottaa tulevaisuus,miten pystyy olemaan lapsen isän kanssa tekemisisssä ilman tunteiden nousemista pintaan.Miten sitten jonain päivänä pystyn antamaan lapsen isälleen,tietäen että siellä on harvinaisen vittumainen isin uusi nainen paikalla? Lapsen isä haluaa ehdottomasti yhteishuoltajuuden,minä en...
 
Täällä myös yksi yksinodottaja, nyt rv 20+3. Lapsen isä lähti samantien kun kuuli plussasta, ei aio olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Ehdimmekin tapailla vain nelisen kuukautta ennen vahinkoplussaa. Aion kunnioittaa isän päätöstä pysyä poissa, ja olla itse onnellinen lapsen kanssa :) Lapsi on toinen, minulla on 13vee poika avioliittoajoiltani. Välillä pelottaa tulevaisuus, lähinnä kaikki se yksinäisyys, mutta olen silti 100% varma että oman lapsen pitämistä en koskaan kadu.
 
Itsekään en ole kyllä hetkeäkään miettinyt ettenkö pitäisi tätä pientä ihmettä :) vaikka toisaalta se yksinäisyys pelottaa todella paljon..mitä sitten jos ei yksin jaksakaan..jotenkin tuntuu että kaikki kaveritkin kaikonnu ei oikein oo enää ketään kelle pystyy kaikesta puhumaan..tai no on yks mutta sitä näkee kovin harvoin ja oon tosi huono puhelimessa avautumaan...toinenkin kaveri olis mutta jotenkin tuntunu että ei sillä ole aikaa kuunnella mun murheita, eikä se kyllä tunnu edes ymmärtävän mistä mä puhun..mutta toisaalta täytyy ajatella positiivisesti ja mennä vaan päivä kerrallaan turhia murehtimatta :) kyllä se elämä vielä voittaa :)
 
Taitaa olla ainoa vaihtoehto yhteishuoltajuuden estämiseen se, ettet anna miehen tunnustaa isyyttä, etkä päästä isyystestiin. Mutta sitten et tietenkään voi olla isän kanssa tekemisissä.
 
Totta kai yksinhuoltajuuden saa vaikka isä olisikin tunnustettu! Tapaamisoikeudet määritellään erikseen, myös yksinhuoltajan lapsi saa nähdä isäänsä sovitusti.
Jos vanhemmat eivät ole kovinkaan hyvissä puheväleissä, ei yhteishuoltajuus ole hyvä vaihtoehto. Siihen kun kuuluu, että kaikki lasta koskevat asiat päätetään yhdessä. Pankkitiliäkään ei saa avata ilman molempien huoltajien allekirjoitusta! Nimeä ei voi päättää yksin, ei uskontokuntaa, asuinpaikkaa, edes passia ei saa hakea ilman toisen huoltajan allekirjoitusta. Aika vaikeaksi menee jos ei lapsen isän kanssa läheisissä väleissä ole. Tai jos ei asu edes samalla paikkakunnalla.
Suomen laki on sellainen, että äitiä kuunnellaan enemmän huoltajuuskysymyksissä. Äiti on automaattisesti lapsen huoltaja, isä automaattisesti vain avioliitossa syntyneiden lasten. Kaikki muut pitää tunnustaa, mutta tunnustaminen ei todellakaan tarkoita yhteishuoltajuutta. Huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista päätetään erikseen, tarvittaessa oikeudessa asti.
 
Niin, sitä vain meinasin, että tapaamisoikeuttahan isä joka ei ole lasta päässyt tunnustamaan, ei saa. Eli jos ei miehen kanssa halua todellakaan olla missään tekemisissä, niin miksi antaa siihen mitään mahdollisuutta alunperinkään... Jos lapsi on kerran tunnustettu, niin isä on isä oikeuden edessä hamaan hautaan asti. Itsellä hiukan ongelmaa oman tulevan lapsen isän kanssa ja olen tämän jutun miettinyt juuri tästä syystä. En rupea huoltajuudesta tappelemaan miehen kanssa, joka ei isäksi kykene. Saati edes tapaamisoikeuksista.

"Huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista päätetään erikseen, tarvittaessa oikeudessa asti." Niin tehdään, mutta miksi ihmeessä kukaan haluaisi oikeuteen mennä? Mieluummin pitää ei-toivotun ihmisen poissa elämästä ihan pysyvästi. Eikös?
 
Onko äidillä oikeutta itse päättää ettei isä saa lainkaan kuulua lapsen elämään? lain mukaan kyllä on, mutta.....Mikäli isä ei päihteiden tai väkivaltaisuuden tai jonkun vastaavan asian vuoksi ole isä materiialia niin sitten ymmärrän mutta muuten on kyllä pakko kommentoida että itsekeskeistä päättää lapsen puolesta ettei isä saa kuulua lapsen elämään... kyllä meillä jokaisella on oikeus siihen, että annetaan edes mahdollisuus kuulua oman lapsen elämään...
 
Siinä tapauksessa ratkaisun ymmärtää hyvin. Välillä vaan tulee vastaan sellasia äitejä jotka ihan vaan ikäänkuin "omaksi ilokseen" eivät anna isälle edes mahdollisuutta ja ihan vaan sen takia ettei halua lapsen isän enää kuuluvan omaan elämään..
Sellanen mua kiukuttaa koska lapselta se on pois ettei se saa tavata isäänsä.
 
Juu, ei mulla mitään ole sinällään sitä vastaan että lapsella isä on, mutta olen tässä odotellut jo pidemmän aikaa että tilanne rauhoittuisi, eikä aina siltä vaikuta, vaikka toki tämä yrittää kovin. Silti olen viimeisen kuukauden aikana joutunut lähtemään kahdesti evakkoon isän juopottelulta.
 
Mäkin haluan liittyä tähän keskusteluun :-)
Mulla on raskausviikkoja vähän vähemmän kuin teillä muilla, viikolla 12 mennään. Selvisi, että mies kenen kanssa olin seurustellut puoli vuotta ja meille sattunut tämä iloinen vahinko, onkin elänyt kahta eri perhe-elämää samaan aikaan. Epäilyt heräsivät jo melkein heti raskauduttuani, mutten myöskään ole oikein abortti-ihmisiä, yksi lapsi jo ennestään..
Tässä jokin aikaa sitten minulle selvisi, että miehellä toinen perhe, joka ei ollut tietoinen tästä uudesta kuviosta miehen elämässä. Minä tein pisteen asioille ja otin yhteyttä tuohon vaimoon.
 Omalla tavallaan tässä on nyt helpottunut fiilis, kun ei tarvii enää miettiä eikä epäillä. Kyllä me keskenämme pärjätään, mies ei kuulemma halua osallistua millään tapaa lapsen elämään, vaikka alussa oli "maailman onnellisin mies".
 Yksinäisyys tietenkin pelottaa omilta osin, raskausaika on ainakin minulle sellaista läheisyyden aikaa, jolloin kaipaa lämmintä kainaloa jne.
 
moi! täälläkin on yks yksin odottava. olen jo ennestään kahden pojan äiti ja nyt tulis kolmas. laskettuaikaan on vajaa kuukausi ja jäin tai oikeastaan tein sen päätöksen tossa elokuussa että jätkä kaveri saa lähteä muualle asumaan kun otti mun tiedoilla lainaa ilman lupaa ja vaikka lupas hoitaa ne sit pois niin eipä tapahtunut mitään. joten lemppasin hänet sit ulos koko asunnosta. sain sit kuulla että se on saanut ehdollis vankeustuomion niin tein siitä sit rikos ilmoituksen. nyt mua vaan mietityttää että pitäskö mun olla tunnustamatta isyyttä vai pitäskö tommoisen rikollisen antaa vaan olla lapselleen isä? olen tässä miettinyt sitäkin vaihto ehtoa että jos haluaa nähdä lastasa niin se tapahtuis valvotusti koska sillä ei ole mitään kokemusta niin pienistä lapsista. ja tämä jätkä ei ole kertaakaan kysynyt miten oon voinut tai osallistunut vauvan tavaroitten hommaamiseen.
toivon että kerrotte oman näkemyksenne ja mielipiteen.
 
moi! täälläkin on yks yksin odottava. olen jo ennestään kahden pojan äiti ja nyt tulis kolmas. laskettuaikaan on vajaa kuukausi ja jäin tai oikeastaan tein sen päätöksen tossa elokuussa että jätkä kaveri saa lähteä muualle asumaan kun otti mun tiedoilla lainaa ilman lupaa ja vaikka lupas hoitaa ne sit pois niin eipä tapahtunut mitään. joten lemppasin hänet sit ulos koko asunnosta. sain sit kuulla että se on saanut ehdollis vankeustuomion niin tein siitä sit rikos ilmoituksen. nyt mua vaan mietityttää että pitäskö mun olla tunnustamatta isyyttä vai pitäskö tommoisen rikollisen antaa vaan olla lapselleen isä? olen tässä miettinyt sitäkin vaihto ehtoa että jos haluaa nähdä lastasa niin se tapahtuis valvotusti koska sillä ei ole mitään kokemusta niin pienistä lapsista. ja tämä jätkä ei ole kertaakaan kysynyt miten oon voinut tai osallistunut vauvan tavaroitten hommaamiseen.
toivon että kerrotte oman näkemyksenne ja mielipiteen.
 
Takaisin
Top