Yksin odottava

Voi että.. Vaikea ymmärtää kyllä miehen käytöstä! Voisi vielä jotenkin ajatella että jos olisi tämän ensimmäinen, niin siitä johtuisi omituinen käytös! En voi muuta sanoa, kuin että ihailen tapaasi ajatella puhtaasti lapsen näkökulmasta, ja että yrität kaikesta huolimatta saada kontaktin ja jonkinlaisen toimivan suhteen välillenne, jotta lapsella tulisi olemaan isä-suhde. Voi kun saisit hänelle taottua päähän, että kohta teille syntyy vauva, eikä se tosiasia muuksi muutu, vaikka hän kuinka yrittäisi laittaa pään pensaaseen! Todella kurja tilanne..

Miten sinä itse jakselet? Oletko pystynyt valmistautumaan hyvillä mielin vauvan tuloon ja keskittyä odotukseen? On varmasti vaikeaa elää juuri tuon "epätietoisuuden" kanssa, että miten mies sitten tulee olemaan kuviossa lapsen synnyttyä.. Kuulostaa kuitenkin että jollain tapaa haluaisi olla osana, kun kerta isyyden on aikonut tunnustaa..? Toivotaan että asiat järjestyvät, tärkeintä että sinä ja vauva voitte hyvin ♡
 
Nannaniina sanotaan näin et alku shokin jälkeen voin hyvin :) Et kyllä kävin pohjamurissa ja kroppa teki tenän. Mutta kun siitä sai puhua ja puhua niin jotenkin sen sai järkevään muotoon.
Yllätyin itsekkin siitä miksi en tunne vihaa tätä ihmistä kohtaan. En tiiä johtuuko raskaudesta vai enkö vaan halua. Mutta hyvä niin, se olisi aika hukkaan heitettyä aikaa. Kyllä välistä miettii miten asiat tästä selviää mutta jos tarkotus on näin mennä ni sitten mennään :happy:
Vauvalle on suureksi osaksi kaikki hankittu et loppuajan ajattelin nauttia. Ja onneksi on näitä kesän juhlia niin saa tuusata jotain :happy:
Mites olet itse jaksellut ?
 
Ihana kuulla ♡♡♡ Se on ihan totta että kaikki katkeruus tai vihan tunteet vaan syö itseensä, ja se on onni ettei sellaisia tarvitse kantaa sisällään. Itse olen huomannut, että kun raskaus tuli ilmi, niin jollain tapaa "käperryin" itseeni, johonkin omaan onnelliseen kuplaan vauvan kanssa, ja jotenkin muu maailma ja ikävät tapahtumat saivatkin yks kaks paljon pienemmät mittakaavat. Itse olin silloin kovin ihastunut tämän lapsen isään, mutta ensireaktion jlk.n en itsekään ole tuntenut enää mitn. negatiivista...? Ehkä tämä raskauden tuoma ilo ja voima syrjäyttää kaikki nuo, on paljon suurempi syy olla onnellinen kuin onneton ♡ Toisin sanoen ymmärrän sinua oikein hyvin! Itsellä tämä raskaus ollut melko rankkaa fyysisesti (olen ollut koko raskauden ajan sairaslomalla, ennen raskautta sain tapaturman seurauksena 3 keuhkoinfarktia, lääkitysten kanssa nyt raskaana ollut paljon sumplaamista, raskausaikana puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta jne.), ja etenkin alkuun minun oli niin vaikea uskoa että minusta voisi tulla äiti, että meni tosi pitkään ennen kuin uskalsin alkaa iloita asiasta. Meni todella pitkään ennen kuin uskalsin alkaa tekemään edes hankintoja vauvaa varten! Mutta kaiken kaikkiaan pakko sanoa, että olen todella onnellinen ja olosuhteisiin nähden vointi on tällä hetkellä parempi kuin koskaan ;)

Minulla vielä hankintoja piiiitkä lista... Tai noh, osittain olen ollut kyllä vähän hukassakin että mitä kaikkea pitääkään hankkia ja kuinka paljon :D
 
Hyvä että joku muukin tuntee samoin :) Monet ystäväni ihmettelee miksen vihaa häntä tai raivoa tämän enempää..Varmaan tämä vaavi saa miettimään asioita toisin ja semmoisia me äidit ollaan, suojellaan alkumetreiltä lähtien :)
Mutta sinulla on kyllä leijonan sielu tuon kaiken jälkeen. Kaiken tuon kestäneenä voin uskoa että monet asiat saa erillaiset mittasuhteet. En epäile etteikö alussa ole uskaltanut paljon iloita tulevasta mutta onneksi nyt voi jo nauttia ja pitääkin täysin :)

Hankintojen suhteen voisin kyllä sanoa että vielähän tässä on aikaa :D mutta äkkiä tämä on mennytkin.. Minä lähin liikkeelle siitä et eka hommasin vaunut sitten autoon kaukalon ja vaatteita sen verta että alkuun päästään. Ja ystäviltä tulee aina muutama pieni vaate :) Ajattelin et noh niin et valmis.. ni pinnasänky ois varmaan kiva ja miksei vannakin :D
 
Se on kyllä oikeasti niin jännä juttu, et mihin ne vihaiset tunteet katoaa yks kaks! Itse huomasin että mielessäni tuohduin kun ajattelin tilannettasi, ja sitten palasinkin yks kaks pohtimaan omaa tilannettani, ja muistan että tosiaan sen alkukuohauksen jälkeen ei mitään! Varmaan juuri ne äidin "vaistot/tunteet" herää ja kaikki muu jää vähän sitten kakkoseksi..?

Mullakin tosiaan hankittuna tai oikeastaan saatuna aikalailla sitä sun tätä (vaatteita suurin osa), nyt kun viikot vaan alkaa vähentyä, niin kieltämättä vaikea hahmottaa että mitähän kaikkea sitä vielä tosissaan tarvitsee..! Vaunut, pinnasänky ym. perusjutut kyllä löytyy, mutta tuo autokoppa olis kyllä aika oleellinen vaikkei omaa autoa olekaan, niin jossainhan se vauva pitäis synnäriltä sitten kotia saada tuotua :D
 
Joo, ei ne synnäriltä taida päästää ilman kaukaloo. Varsinkin jos autolla tullaan hakemaan :D
Tänään just huvitti kun olin peruuttamassa autoa parkista niin toinen auto tuli taakseni. Minä rupesin sitten sitä rähjäämään :D Aattelin siinä et kaikkea se nälkä teettää !! Mutta varmaan ois ollu parempiakin syitä suuttua :)

Mutta eiköhän me voittajana tästä selvitä.. Vaikka välistä menee mieli maahan ja pitää itkuakin tirauttaa mutta kaikki taidetaan sallia :D
 
Hei Mummomamma! Täällä kirjoittaa 32-vuotias yksin esikoistaan odottava. Isän kanssa en ole koskaan virallisesti yhdessä ollutkaan, vaikka tunnettu ollaan useampi vuosi. Lapsi ei ollut millään muotoa suunniteltu. Isä olisi halunnut lapsesta eroon, mutta itse en siihen pystynyt.
Kovasti olen yrittänyt etsiä vertaistukea jostain, mutta tilanne kun on erittäin harvinainen, niin tukikin on kiven alla. Paljonko sulla vielä odotusta jäljellä?
 
Hei Fröken Sverige, toivottavasti odotusaikasi on mennyt hyvin :) Minulla on vielä reilu 7vk jälellä. Alkushokin jälkeen kaikki mennyt hyvin ja vointikin kohentunut :)
Onko sinulla vielä paljon odotusta jäljellä ? Oletko enää missään tekemisissä lapsen isän kanssa ?
Vertaistuki meinaa olla vähän hakusessa. Ja itelle ainakin asian hyväksyminen otti aikansa. Joten en puhunnut neuvolassakaan heti asiasta. Onko sinulla ystäviä, kavereita tai vanhemmat lähellä kelle voi myös päätä välillä tyhjentää ?
 
No sulla onkin H-hetki kohta käsillä! Mulla on tässä 15. vko juuri menossa, että alkutekijöissä ollaan.
Oli mullakin alkujaan iso shokki tämä asia, mutta alitajunnassa mulla ei ollut koskaan kuin 1 vaihtoehto loppuratkaisulle - eli pitää lapsi. Edellisessä 6 v suhteessa koitettiin 5 vuoden ajan lasta tuloksetta, joten sitä oli jo "sielultaan lapseton". -- ja olen sitä ehkä vähän vieläkin---
Voin kyllä olla tekemisissä isän kanssa niin halutessani, mutta ojentavaa kättä ei sieltä suunnalta ole tullut, joten ehkä perisuomalaiseen tyyliin ajattelen, että olkoon. En halua, että kukaan on velvollisuudentunnosta tai säälistä tukenani.
En usko, että lapsen saaminen on "kuolemantuomio" uuden parisuhteen kannalta. Nykyään on niin kaikenlaisia perheitä ja ihmiset tosi suvaitsevaisia.
Olisi tosi mukavaa, jos PK-seudulla löytyisi joku yksinäisten ryhmä, jossa voisi kokoontua kasvotusten. Olen kuullut, että tällaisia on, mutta googlettamalla ei löytynyt mitään.
Ihanaa odotusta loppuajalle! :) :) :)
 
Oletko neuvolasta kysynyt onko vertaistukiryhmiä ? Luulisi siellä tietävän ja auttavan asiassa.
Ei todellakaan tarvitse pelätä sitä että lapsi olisi tulevaisuudessa este uudelle parisuhteelle. Sitten kun se hetki koittaa ja itse on valmis siihen niin eiku sanoo suoraan missä mennään ja olet tämmöinen paketti :p
Minullakaan alkuun vauvan isä lähti/katos ja siitä toivuttuani ajattelin että olkoon. Mutta voin sanoo että nämä raskaus hormoonit pistää tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita :wink Tällähetkellä tämän vaavin isä soittaa melkein päivittäin, liekkö lähestyvä synnytys pistänyt miettimään.
Mutta ihanaa että nyt kovan odotuksen jälkeen odotat ja varmasti kaikki menee hyvin. Kyllä lapsen kanssa pärjää hyvin yksinkin. Ja tukea saa varmasti :)
 
facebookissa on muutama yh ryhmä joissa voi olla yksinodottajia ensimmäisen tai vaikka kolmannen osalta. KAnnattaa varmaan kysellä niistä? Sit on esim tän vuoden vauvaryhmä, en kyl nyt sit muista nimeä :/ Mut siellä on ihan varmasti yksinodottajia myös mukana.
 
Heissan! Onkos yksin odottajista tullut jo äitejä? Miten on arki lähtenyt muilla rullaamaan pikkuisen kanssa? Mun murunen on nyt 2kk, ja ihan mukavasti on kaikki mennyt, vaikka kaksin ollaankin! Alkuun piti vain ihan opetella nukkumaan päivä unia myös vauvan tahdissa, kun tuppasin aluksi vain touhuilemaan kotihommia pikkuisen nukkuessa. Ja kantoliina on meillä ainakin ihan must, helpottaa suuresti arjessa! Meillä ei vielä mitään säännöllistä unirytmiä ole, toiset yöt tuppaa olemaan parempia kuin toiset ja näin edelleen. Päivittäin ulkoillaan ja vaunuillaan. Oon minä vaan niin onnellinen tousta pienestä tuhisijasta... ♡ Ei sitä tajunnutkaan millainen rakkaus pakkaus se sitten onkaan! :)
 
Äippänä täällä mennään :) Minun neito on 1.5kk ja vienny kyllä koko syrämmen :Heartred Hyvin täällä on lähtenyt homma käyntiin. Onneksi kelitkin rupesi suosimaan niin päästiin melko pian vaunuilla pihalle. Tosin nyt rupee olemaan jo liiankin kuuma niin saa nakuna kuskata. Auto reissut ei oo kovin mieluisia.. semmoisella huutokonsertilla männään :shy: ja kun itestään on liikenteessä niin siinä ei hirveästi toista viihdytetä.
Minäkin sain kantoliinan mutta en minä ole siihen ehtinyt perehtyä. Varmasti ois hyvä kun meinaa typy viihtyä sylissä niin jää kaikki hommat tehtyä :) vaikka ei hirveesti ole tunnontuskia tekemättömistä kotihommista !
Täälläkin nukutaan kun nukuttaa. Ja pakko on itekkin välistä männä viereen pötköttää. Nyt olen ruvennut typyn nostamaan jo omaan sänkyyn niin saa yöllä itekkin nukuttua hyvän pätkän. Vaikka välistä mänöö kyllä vartti jos toinenkin katelessa typyä.. Olihan se rakkautta ensi silmäyksellä :p
 
Kiva kuulla että sielläkin menee mukavasti! :) itse ollaan vielä nukuttu vierekkäin, on tuossa sängyssä sen verran tilaa. Ihan hyvin nukahtaa kyllä päiväunille olohuoneen pikkumatkasänkyyn (tai ulkona vaunuihin), mutta en vaan ole vielä raaskinut yöksi omaan sänkyyn siirtää... Taitaa täällä äiti kaivata yöllä enemmän vauvaa kuin vauva äitiä! ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top