Tuo uudelleen nukuttaminen tuntuu meilläkin olevan välillä ihan henkimaailman hommia. Välillä kaveri innostuu vaan höpöttämään ja jumppailemaan keskellä yötä ja minä olen antanut hänen sitä tehdä. Nukkuu siis omassa pinniksessään. Sitten kun on saanut jumppansa valmiiksi ja asiansa selvitettyä, alkaa yleensä voluumi hieman nousemaan, jos edellisestä syötöstä on alle neljä tuntia niin tarjoan tuttia, johon yleensä rauhoittuu, muuten tarjoan rintaa ja nukahtaa siihen. Jos menee keskeyttämään hänen tarinansa tarjoamalla tuttia tms. niin hermostuu vaan, joten parempi antaa hänen päästellä paineitaan. En siis itse ala seurustelemaan hänen kanssaan.
Tuo yösyötöistä vieroittaminen on kans vähän kaksijakoinen juttu mun mielestä, kun ei sitä pysty sanomaan, että nyt hän on 6kk eikä tarvi enää yöllä ruokaa. Mun mielestä pitäs varmistaa, että vauva saa päivällä riittävästi syödäkseen, eikä vain tuijottaa ikää, kuten ne neuvolassa tuntuu joskus tekevän. Kyllä sen äiti huomaa, milloin oma lapsi on valmis luopumaan niistä yösyötöistä. Me vieroitettiin esikoinen aikoinaan yösyötöistä siten, että mies hoiti homman ja mä nukuin toisessa huoneessa. Mieheltä ei voinut rintaa vaatia niin joutui tyytymään ihan hyssyttelyyn, kamalaa huutamista se oli useamman tunnin mutta yksin ei ollut missään vaiheessa, eikä tuohon mennyt kuin kaksi yötä, jonka jälkeen yösyötöt oli historiaa. Oli tosi paha paikka itsellä pysyä pois tilanteesta mutta pakkohan se oli. Poika oli tosiaan silloin jo 8kk ja söi jo paljonkin kiinteitä aterioita päiväsaikaan, mukaanlukien iltapuurot ja päälle vielä imetys. Yleensä tein kuitenkin siten, että aamulla, kun aikaisin meinasi herätä (joskus 6:00 aikaan), annoin rintaa ja jatkettiin vielä unia mutta mä en tuota laskenut enää yösyötöksi vaan mukavuudenhaluiseksi torkkusyötöksi :)
No joo, vähän lähti raiteilta, eihän Papuliina puhunut edes yövieroituksesta... :) Auttaisiko, jos ottaisit viereen ja tarjoaisitkin rinnan sijaan tuttia? Voisiko mies rauhoitella yöaikaan? Tai olisiko kyseessä ihan vain ohimenevä vaihe, joita monella muullakin (allekirjoittanut mukaanlukien) on tuntunut täällä olevan.
Meillä on myös reunapehmuste pinniksessä, sama kuin esikoisellakin ja hänellä pidin sitä paikoillaan ihan viimeiseen saakka vaikka nousi pinniksessä tukea vasten seisomaan jo 6kk:n iässä. Siinä on semmoiset narut, joilla sen saa solmittua tiukasti pinnoihin kiinni ja alareuna on hieman patjan ja pinnojen välissä. Tuo on aika paksu ja tukeva, eikä lerpahda. Silloin kyllä painuu ihan hyvin alas jos siihen astuu vaikka päälle ja ne narutkin liukuu pinnoja pitkin alas niin ei siitä pääse varsinaisesti ponkaisemaan mihinkään. En kyllä myöskään keksi, miten tuohon voisi tukehtua, sen kummemmin kuin patjaankaan.
Meillä on nyt väkisinkin pinniksen pohjan lasku puoliväliin (3 eri korkeutta), sen verran poika jumppailee sängyssään, viime yönäkin tuli reunan yli kurkistelemaan kun oli mahallaan. Tarkoittaa sitten valitettavasti myös sitä, että sänky on sama siirtää oman sängyn vierestä pois, kun ei kuitenkaan enää yllä makuultaan tuttia tarjoamaan vaan pakko nousta itsekin pystyyn. Meillä on pinnojen välikin niin pieni, ettei mun käsi mahdu millään siitä menemään.
Tuo yösyötöistä vieroittaminen on kans vähän kaksijakoinen juttu mun mielestä, kun ei sitä pysty sanomaan, että nyt hän on 6kk eikä tarvi enää yöllä ruokaa. Mun mielestä pitäs varmistaa, että vauva saa päivällä riittävästi syödäkseen, eikä vain tuijottaa ikää, kuten ne neuvolassa tuntuu joskus tekevän. Kyllä sen äiti huomaa, milloin oma lapsi on valmis luopumaan niistä yösyötöistä. Me vieroitettiin esikoinen aikoinaan yösyötöistä siten, että mies hoiti homman ja mä nukuin toisessa huoneessa. Mieheltä ei voinut rintaa vaatia niin joutui tyytymään ihan hyssyttelyyn, kamalaa huutamista se oli useamman tunnin mutta yksin ei ollut missään vaiheessa, eikä tuohon mennyt kuin kaksi yötä, jonka jälkeen yösyötöt oli historiaa. Oli tosi paha paikka itsellä pysyä pois tilanteesta mutta pakkohan se oli. Poika oli tosiaan silloin jo 8kk ja söi jo paljonkin kiinteitä aterioita päiväsaikaan, mukaanlukien iltapuurot ja päälle vielä imetys. Yleensä tein kuitenkin siten, että aamulla, kun aikaisin meinasi herätä (joskus 6:00 aikaan), annoin rintaa ja jatkettiin vielä unia mutta mä en tuota laskenut enää yösyötöksi vaan mukavuudenhaluiseksi torkkusyötöksi :)
No joo, vähän lähti raiteilta, eihän Papuliina puhunut edes yövieroituksesta... :) Auttaisiko, jos ottaisit viereen ja tarjoaisitkin rinnan sijaan tuttia? Voisiko mies rauhoitella yöaikaan? Tai olisiko kyseessä ihan vain ohimenevä vaihe, joita monella muullakin (allekirjoittanut mukaanlukien) on tuntunut täällä olevan.
Meillä on myös reunapehmuste pinniksessä, sama kuin esikoisellakin ja hänellä pidin sitä paikoillaan ihan viimeiseen saakka vaikka nousi pinniksessä tukea vasten seisomaan jo 6kk:n iässä. Siinä on semmoiset narut, joilla sen saa solmittua tiukasti pinnoihin kiinni ja alareuna on hieman patjan ja pinnojen välissä. Tuo on aika paksu ja tukeva, eikä lerpahda. Silloin kyllä painuu ihan hyvin alas jos siihen astuu vaikka päälle ja ne narutkin liukuu pinnoja pitkin alas niin ei siitä pääse varsinaisesti ponkaisemaan mihinkään. En kyllä myöskään keksi, miten tuohon voisi tukehtua, sen kummemmin kuin patjaankaan.
Meillä on nyt väkisinkin pinniksen pohjan lasku puoliväliin (3 eri korkeutta), sen verran poika jumppailee sängyssään, viime yönäkin tuli reunan yli kurkistelemaan kun oli mahallaan. Tarkoittaa sitten valitettavasti myös sitä, että sänky on sama siirtää oman sängyn vierestä pois, kun ei kuitenkaan enää yllä makuultaan tuttia tarjoamaan vaan pakko nousta itsekin pystyyn. Meillä on pinnojen välikin niin pieni, ettei mun käsi mahdu millään siitä menemään.
vaik oli taas "vauvakakkaa".
Tsemppiä! Eikös ne työtkin oo jo kulman takana..? :/ Mä oon odotellut meillekin, mutta ei o näkyny.. Kaikki muut tiheänimunkaudet alko aina vähän ennen "merkkipaalua" esim. viikkoa ennen, kun 3kk tuli täyteen. Voiskohan johtua siitä, että meillä syödään jo aika paljon soseita..?
