Yöllisiä itkukohtauksia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaKoo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä yöhuudot senkun jatkuu ja viime yö oli ehkä kauhein kun en saanut edes tuntia nukkua putkeen. Oon ihme kyllä alkanut kuitenkin vissiin tottumaan meteliin kun jotenkin vaivun puoliuneen jos vain olen välittämättä neidin hyörimisistä ja nitinöistä. Silloin mies nousee yleensä...

Kyllähän tässä on kaikkea uutta elämään tullut kuten kaurapuuro, Nan kakkoseen vaihto, harrastukset, liikkumisen lisääntyminen jne jne... ja tällä hetkellä nuhainen neiti. Mutta. En nyt noita ruokia lähde lopettamaan (siis uusia) koska ei ne päivälläkään aiheuta mitään vaivaa niin miksi sitten yöllä?? Mä oon kuvitellut neidin kelailevan öisin enimmäkseen tota liikkumista koska siellä se heijailee konttausasennossa, silmät kiinni (!!!), kun nousen katsomaan mikä hätänä... pyörii minkä kerkee ja imee varpaita ja tekee vaikka ja mitä unissaan!!! Ja nää valvomisethan alkoi lisääntymään sen jälkeen kun neiti oppi ryömimään taaksepäin. Ekat yövalvomiset oli neidin ollessa noin 3-4kk ja silloin syynä oli käsien löytyminen ja masulleen kääntyminen, mutta tilanne rauhoittui parin kitinäyön jälkeen. Seuraavat valvomiset tuli ryömimisen myötä ja nyt sitten lisääntyy mitä enemmän neiti oppii näemmä.....

Yritän tässä vaan kelailla mistä nää huutamiset vois meillä johtua. Väsyttää.

edit. niin ja.. oon kahtena edellisiltana antanut tytölle annoksen Panadolia kun on tuo nuha ja jos niitä hampaita on puskemassa mutta eipä ole auttanut [&o]
 
Jep, turhaanpa mäkään hehkutin rauhallisia öitä... Ei oo enää ihan niin pahaa kirkumista kuin oli ne muutama yö, mutta huutoa aina välillä silti. Kai tää sitten vaan on nyt tällanen vaihe? Luojan kiitos ei tarvii aamulla herätä aikasin, vaan nukutaan sitten pojan kanssa molemmat tonne ysiin-kymppiin.

Tässä on nyt vaan sit samaan aikaan tullut myös iltanukuttamisen tarvetta! Eli ei meinaa poika enää omillaan nukahtaa, ellei oo ihan superväsynyt, vaan siinä tarvii "päivystää" vieressä. Silittelyt tai muut saa välillä pojan raivon partaalle, mutta pojan pitää nähdä joku muukin siinä vieressä. Ei oo ennen ollut näin... Oon myös kuullut, että jos lapsi nukahtaa nähden vanhemman ja herää niin ettei vanhempi olekaan siinä näköpiirissä, niin siitä tulisi itku. Tää menee nyt niin off topiciks ja omat aivot sanovat natinati, että en edes yritä jaksaa lausetta loppuun, kun unohdin pointin :D Kuitenkin siis piti kysästä, että onko muualla yöunille menosta tullut samalla vaikeampaa?
 
SannaKoo - sinuna pitäisin kiinni siitä nukuttamissessiosta mikä alunperin on ollut, vaikka lapsi omaansa muuttaisikin.
Meillä poika on nukahtanut itekseen aina(kun imetyksen lopetin) omaan sänkyynsä. Eka hampipesu, vesihuikka keittiössä(makkariin ei ole tarjoilua) sänkyyn, tutti suuhun, peittely ja hetki paijailua.

Näillä mentiin ja olipahan helppoa... jonkun ajan päästä tuli kitinät ja itkut kuvioihin. Kitinään ja muihin huuteluihin en reagoi, mutta jos oikein itkemällä itkee, menen sinne ja paijaan hetken, peittelen, tutti suuhun. Taas mentiin hyvillä mielin, kunnes poika oppi seisomaan...

Mitähän siellä sängyssä voikaan tehdä muuta kuin nousta seisomaan ja järsiä pinniksen reunoja. Totesin, että mitä enemmän ramppaan siellä laittamssa tuttia suuhun ja poikaa selälleen, sen enemmän sain siellä rampata. Eli poika höpisi ja keikkui(joo välillä itkuakin) pystyssä oman aikansa, välillä meni pötkölleen, eiku taas ylös jne. Sitten kävi itekseen unille.

Kyllä noi pienet hoksivat millä keinoin saavat äidin tai isän paikalle.. poika ainakin kokeilee höpinän, kitinän, karjumisen ja itkun kautta mikä parhaiten tehoaa. En toki tarkoita, että kannattaa antaa huutaa ja itkeä, kyllä ne sinne urvahtaa. Vaan, että oppii kuuntelemaan koska on oikeasti tarvetta mennä ja kun menee, se on vähän silittelyä, peittelyä ja tutti suuhun. Ei puhetta, ei huvia, eli ihan tylsää.

Nukuttamiseen kun lähtee, niin sitä saa olla tekemässä, kun lapsi on iso. Itse esikoisen kohdalla tein sen virheen ja nukutin iltaisin useita tunteja ennen kuin pääsin itse livahtamaan pois. Ei kiitti enää... haluan omaa aikaakin ja haluan isommille lapsille antaa myös aikaa. Ja toki miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa.
 
Ne tutut ja turvalliset iltarutiinit ovat kyllä olleet meidän pelastus, poika syö 7-8 välillä iltapuuron jonka jälkeen kylpyyn ja iltatoimet, sitten nukkumaan mennessä pullomaitoa ja omaan huoneeseen nukkumaan, rauhottuu hetken möyrittyään nukkumaan. 3 viimeistä yötä on sujunut todella hyvin *koputtaa puuta* eli ei yhtään yösyöttöä ja toissa yönä heräs yhden kerran ja kitisi mutta nukahti uudelleen kun löysi tutin. Minäkään en reagoi kätinään mutta kunnon itkuun sitten toki. Toivottavasti yöt jatkuvat yhtä rauhallisina.
 
Meillä yörauhaa lisäsi unipussi jonka otin nyt sitten käyttöön... ja kyläily anoppilassa [:D] Oih ja voih, neiti nukkui noin 12h yöunia ja 6h putkeen jokaisena yönä, söi vain kerran yleensä amauyöllä.... Ihanaa!!! Mutta.... eilen kotiuduimme ja auta armias kun on taas rampattu koko yö pinniksen laidalla ja 5.30 herätys. Argh [:@] Syynä saattoi olla kuitenkin ummetus, neiti ei kakannut eilen. Aamulla annoin Levolacit, mutta nyt melkein 4h myöhemmin ei ole mitään kuulunut että katsotaan nyt. Onneksi neiti nukkuu hyvät ekat päikkärit (tai jatkaa yöuniaan) aina herätessään super aikaisin ja on hereillä usein vain 1h tai ihan max. 2h..

Mun täytyy petrata noiden iltarutiinien kanssa. Kyllä ne melkeinpä toistaa samaa kaavaa mutta joskus suihku voi olla ennen iltapalaa tai toisinpäin... mutta meidän neidin kohdalla ei voi illalla toteuttaa mitään tiettyä aikataulua kun vireystila vaihtelee ja jotkut jutut ei sitten onnistu väsyneenä (syöminen). Joskus suihku piristää ja saadaan hieman jatkoaikaa jos kello on ihan liian vähän yöunille. Mutta jos ottais aina sen suihkun ensin ja sitten syömään ja toteuttais aina samaa kaavaa mutta joskus eri aikataululla.....
 
Siis vielä selvennykseksi! Meillä suunnilleen syödään samaan aikaan ja mennään nukkumaan samaan aikaan joka ilta, mutta tokihan se rytmi muuttuu välillä, esim. jos poju nukahtaa illalla kuuden jälkeen niin sitten menee puurot, kylvyt ja nukkumaanmeno myöhemmäksi. Pointtini oli se, että joka ilta noudatetaan rutiineissa samaa kaavaa vaikka kellon ajat vaihteleekin niin lapsi itekkin oppii että haa tämä tarkoittaakin sitä että valmistaudutaan nukkumaan. Ja muutenkin olen huomannut että kyllä ainakin meillä päivätkin ovat aika samalla lailla rutinoituneita mut kellonajat vaihtelee sen mukaan ollaanko kotona vai reissussa, mutta samat tutut rutiinit kotona, reissun päällä ja hoidossa ollessaan.

Maajo

ps. viime yö meni niin että poju nukahti 9 aikaan, 11 aikaan joi toisen pullon maitoa ja nukkui seitsemään saakka että aika mukava yö oli.
 
Pakko nyt kertoo,kun meillä helpottu elämä tosi paljon 1,5-vuotiaan kanssa. Meni hermot siihen tuttipullon kanssa pelleilyyn ja sanoin tytölle että nyt oot isotyttö ja isot tytöt ei tarvi pulloo. Piste. Illalla juotiin nokkamukista tarpeeksi maitoo j sitten nukkumaan. 2-3 väli meni kitistessä ja osittain huutaessa, sitten loppuyö nukuttiin. Seuraavana yönä vähän kitinää, ja viime yönä nukuttiin oikeastaan koko yö heräämättä, pikku kitinää lukuunottamatta. Ei voi olla näin helppoo, kun tähän mennessä on herätty lukemattomia kertoja yössä. Lapsi ei oo kertaakaan pyytänyt pulloo ja on ollu tosi tyytyväinen. Ihmeellistä tosiaan. :)
 
Meillä on kyllä ollut hyvin samankaltainen rytmi ja rutiini noissa illoissa, että ei oo toi "nukuttaminen" mistään muutoksesta tullut... Joka ilta n. klo 20 aletaan laittamaan iltapuuroa ja rauhotetaan leikit, ehkä parikyt yli se on jäähtynyt ja käydään syömään. Siitä iltapesuille ja yökkäri päälle, makkarissa (useimmiten makuullaan, kun ei enää illalla jaksa syödä sitä pulloa istualteen...) ja sitten poika itse nappaakin pupun kainaloon, äiti/isi laittaa tutin suuhun ja poika jää melskaamaan sänkyynsä (tällöin kello on n. 20.45-21). Ennen tää on siis riittänyt, poika hetken vehdannut keskenään ja sitten nukahtanut. Nykyään alkaa armottoman itkun, siis ihan totaalisen rääkymisen eikä mitään kevyttä pikkumärinää, ja yleensä puolisen minuuttia-minuutin saatan sen tasoittumista odotella ja sitten menen huoneeseen. Joskus hiljenee, toisinaan jatkaa karjuntaa, ja jos se jatkuu, niin rauhottelukin vaatii aikansa!
Hankalina iltoina rauhottuminen ei siis onnistu, joten istun minuutista viiteen pojan vuoteen vieressä, että hän näkee profiilin, ja silloin saattaa itkeä, mutta maksimissaan nostan tutin suuhun, en siis juttele ja lepertele, ellei ihan mahdottomaks ylly (tällaisia yltymisiä ollut ehkä kerran tai kaksi?). Edelleen viis minuuttia on sellainen aika maksimi "nukutusaika", jonka aikana poika kyllä koittaa rääkyä, mutta pian ymmärtää oman parhaansa ja nukahtaa.

En kokisi siis kovin mielekkääksi ajatusta, etten huoneeseen menisi, kun poika itkee ja huutaa ihan hulluna... Silloin se vain yltyisi, ja poika hiljenisi ainoastaan ehkä huutamalla itsensä uneen, eli ei siis kovin kivaa. Mieluummin niinä iltoina, kun poika kaipaa tuota nukuttamista, istun siinä sängyn laidalla.

Piakkoin toivottavasti päästään siihen, että iltapullo juotaisiin puuron kanssa pöydän ääressä, eikä pulloa makkariin otettaisi ollenkaan! Ja tiedän, mitä pikemmin, sen parempi, mutta en vielä vain ole "saanut aikaiseksi"...
 
Toisaalla kirjoittamaani...:


Mea on taas nukkunut ihan tosi huonosti ja pakko oli ottaa käyttöön jotain unikoulun tynkää... Viikonloppu reissun jälkeen on ainakin ihan selvää että neiti pärjää yön ilman ruokaa (nukkui mummilassa yöt läpeensä, aamuyöllä söi), kotona alkoi taas vaatimaan maitoa vaikka kuinka monta kertaa... joka kerta kun vähän herää niin hirmu meteli jos en tuo maitoa. Mutta niillä mennään nyt, kerran yössä annan maitoa (ja vasta 2-3 jälkeen) ja jos ei Mea opi hyväksymään tätä järjestelyä (vaatii maitoa useammin) niin sitten loppuu kaikki yömuonitukset. Piste. Kahtena yönä Mea on herännyt maidon saannin jälkeen, ennen se tainnutti tytön heti uneen... edellis yönä valvottiin koko poppoo 2,5h Mean itkeskellessä (mikään ei ollut hyvä ja maitoakin sai ja viereenkin pääsi) ja viime yönä tunti samaan aikaan. Jos Mea itkee otan sen tiukkaan syleilyyn ja kuljen kämppää ympäri ja lasken sänkyyn kun rauhoittuu. Kokeillaan nyt tätä ja katotaan mitä tapahtuu. Ongelmallista on kun se selkeesti vaatii mua olemaan sängyn vieressä koko ajan... kuulee heti ja kitinä ja siätmyöten huuto alkaa kun meidän peitto heilahtaa. Enkä nyt enää tiedä onko tuosta unipussista mitään hyötyä vai ahdistaako neitiä kun tää on niin liikkuvaa sorttia yöllä että se punkee itsensä ulos sieltä pussista Ihme tyyppi... viime yönä päädyin pitämään tyttöä kaksin käsin paikallaan ja siihen se lopulta rauhoittui ja nukahti. Voiko tän ikäsen muksun vielä kapaloida??? Kapalon sais kyllä varmaan laittaa telaketjulla kiinni tällä menolla... Vai auttaiskohan jos mä siirryn nyt miehen ulkomaan komennuksen ajaksi sohvalle nukkumaan eri huoneeseen. Vinkkejä otetaan vastaan!
 
Maikkimai, onko neidillä siis näköyhteys pinnasängystään teidän sänkyyn? Meillä, ja itseasiassa oon kuullu samaa muutamasta muusta, auttoi se, että vuorasin sen pinnasängyn "ulkolaidan" lakanalla. Tiukasti vaan patjan alle ja reilusti lakanaa roikkumaan ulkopuolelle, niin ei oo tähän mennessä sitä vetänyt. Jotkut tosi hankalista öistä kärsineet n. kasikuisten äidit ovat vuoranneet kaikki sängyn laidat samalla menetelmällä ja ihme kyllä, ovat taas päässeet rauhallisempien öiden makuun!

Ja kai nääkin voi vielä kapaloida, tosin ihmettelen kyllä, että millaisen kapalon sitä väsäisi, että tää meidän vähänkin liikkuva siellä pysyisi, saati jos teillä tullaan jo unipussistakin ulos :DD
 
SannaKoo: meillä on kyllä se normi pinnojen pehmuste mikä ympäröi koko sänkyä eli ei neiti yleensä näe meitä mutta kas kas viime yönähän se sitten valvoskellessaan oppi kurkistamaan laitojen yli [:@] Mur! Viksu likka [;)][;)] ei voi muuta sanoa..... ensin kurkotti toinen käsi laidalla ja sitten keksi että hei, toisenkin voi laittaa niin näkee paremmin. Että näin. Täytyy laskea patja alimmalle tasolle ja vuorata sängyn laita lakanalla... mutta hemmetti pitänee odottaa niin kauan että mies palaa kotiin eli 3 vkoa. Mutta sitten siinä sängyn reunalla saa roikkua veret päässä kun se on alimmalla ja jos sama homma jatkuu [8|] Joku telaketju kapalo vois toimia tosiaan meillä [:D]
 
Maikkimai, meillä ei pinnasuojuksesta ollut samaa hyötyä, toi nappula kans repi ne aina alas ja kurkisteli sieltä silti... Mutta lakanan virittäminen toi sille itelleen kivoja kuvia sinne kateltavaks ja antaa sen näkösuojan :) Tietysti nyt sitten myös iteltä lähti se näköyhteys lapseen, mutta eipä tuolla pimeessä muutenkaan mitään näkis :)
 
Starletti: ne hihalliset "unipussit" on varmaan sellaisia yöpukuja mitkä pussimallisia tai ainakin itse oon nähnyt sellaisia. Normi unipussi (tai mikä kellekkin sitten on se normi) on semmoinen missä on napitus olkapäillä ja pitkä vetskari ylhäältä alas ja se on semmoista tukevampaa matskua yleensä.... Vaikea selittää! Laitanpa tähän kuvan liitteeksi jos osaan.

Linkki: http://www.babypanda.fi/index.php/products/1/20/Lastenvaatteet_Vauvanvaatteet/Unipussit%20ja%20peitot?gclid=CJKorbT2_6MCFdcqDgodQBwcIA

Meitin neiti venkoo ja venkoo niin että se saa napit auki olalta potkimalla, mutta tänä aamuna napit oli visusti kiinni ja neiti lähes kokonaan ulkona unipussista, tiedä häntä miten se sen tekee [:D]

Tein lopullisen päätöksen viime yönä ja meillä loppui nyt yösyömiset, katotaan mihin johtaa.
 
Vai että tullaan siellä pois unipussista?!?! No, huh huh teidän pikku houdinia! Mietin juuri viimeyönä semmosta vauvan yöpukua, joka oli vuoden -88 äitiyspakkauksessa!!!!! (vanhemman tyttäreni,öhm!)

Se oli ihan äly mukava. Semmonen potkuhousukankainen, pitkähelmainen paita, jossa oli nyöri helmassa. Eikun nepparit... tai ? Noh, joka tapauksessa, siellä oli turvallista köllötellä, eikä päässy ite pois. Ja huippuna pidin sitä tavallista materiaalia! Pehmonen ja turvallinen kuin kapalo. Nykyäänhän kyllä kaikki nyörit on kielletty kuristumisvaaran takia, mutta vois kokeilla samaa hommaa esim. niillä neppareilla. Ja jos ite sais ommeltua, niin tekis varmasti niin pitkän helman ettei tuu ahasta heti. (kasvunvaraa myös?)

Mutta kuten tuolla RIIKKAkin sanoi, niin näillä ipanoilla tahtoo nuo unet vaihdella kovasti justiin kasvuvaiheiden mukaan. Juur kun luulee, että hohoijaa kun helpottaa, niin johan on uusi juttu eessä ihmeteltävänä. Sempä takia en ole ajatellu menettä hermoja (tässä kohden ei voi sanoa, että menettää  yöunia...) nämä pikku YÖRAIVOOJAT on aika säälittäviä. Loppujen lopuksi.

Ainoo joka siinä hötäkässä oikeesti kärsii on se aikuinen, joka yrittää selvitä tilanteesta helpolla. Miks sitä on vaan niin hiton vaikee ite asettua ja muistaa, että noh, tässä nyt on tämmönen. Olla hiljaa ja turvallisesti valvoa?

Tuo SANNAN "niksi" vuorata vauvan pinnasänky kivalla lakanalla on muuten oikeesti oiva keksintö! Jos sinne nyt sattuu pari pukluakin lentämään..vaipansisällöstä puhumattakaan, niin eipä tarttee kuivatella stiä ainoota pinnasuojaa päivätolkulla kylppärin nurkassa! Ja huom. PÖLYPUNKIT ei sitte viihdy puhtaassa lakanassa... (meni nyt aiheen vierestä)
 
Vanha ketju, mutta meillä juuri poika nyt 7,5 kk, on aina nukkunut kohtuullisen hyvin, tuossa 6kk tienoilla jopa pari yötä meni kokonaan ilman yöheräämisiä. Mutta nyt, toisina öinä itkukohtauksia tunnin välein, toisina öinä valittelua vartin välein.. Joskus kuitenkin loppuyöstä yksi tai pari 2-3 tunnin unipätkää. Tätä jatkunut pari viikkoa. Olen pohtinut oisko
-hampaat
-allergia
-korvatulehdus yms. vaiva
-eroahdistus
-uuden oppiminen
Hampaita ei näy vielä, ruoka-aineiden kanssa tässä tarkkailen ja kokeilen erilaisia vaihtoehtoja. Päivisin poika ei ole mitenkään kipeän oloinen, mutta toivottavasti ei olisi mitään vaivaa, olen miettinyt pitäisikö lääkärillä kuitenkin käydä. Uuden oppiminen olisi siinä mielessä, että poika on nyt oppinut nousemaan konttausasentoon ja yleensä löydänkin hänet heränneenä tästä asennosta. Eroahdistusta taas siinä mielessä, että valitteluihin auttaa yleensä (kyljelleen kääntäminen ja) silittely, ja silittelyn loppuessa taas vähän ajan päästä valitus alkaa taas. Myöskään isin syli ei yöllä kelvannut.

Nytkö se vaikein kausi alkaa? :rolleyes: Miten tässä ketjussa kirjoittaneilla on mennyt?
 
Takaisin
Top