Voiko puhua lasten hankkimisesta?

[Elsae]

Jep siis siinä oon samaa mieltä, että se disclaimereiden vaatiminen joka asiaan on ihan hömpänpömppää, että jos puhut asiasta x niin sit hyökätään whataboutismilla, että mites hei nämä asiat y ja z, että eikö kukaan niitä ota huomioon. Ja jos alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, että jokainen saa musta omasta lisääntymisestään puhua millä termillä tahansa. On sit oikeasti tökeröä, jos ei ota huomioon, että toisille se saattaa olla herkempi aihe, että ei välttis kaikille kannata huudella mitä tahansa. Tulee mieleen se yks työuggels meillä, joka piti mulle saarnan, että kannattais tehdä niitä lapsia, jos meinas, kun mulla on jo ikää. En ny muista olinko just silloin saanut tai vähän sen jälkeen saamassa lapsettomuusdiagnoosia niin olin vaan, että mut se olikin oikeasti persu se ukko. Ei kauhalla voi vaatia mitä lusikalla annettu.

 

[Vargynja]

Missään nimessä ketjun idea ei ole ettei nyt saisi käyttää tiettyjä sanoja missään tilanteessa. Ennemmin se, miltä itse kenestäkin ne tuntuu tai käyttäisikö itse. Omasta mielestäni kaikkea ei missään nimessä voi sanoa. Sananvapaus ei tarkoita oikeutta loukata toisia. Mutta samaan aikaan monista asioista väännetään usein turhaan. Sanoilla on merkitystä, mutta keskustelusta ei pidä tehdä liian vaikeaa. Joskus tulee somen ihmeellisessä maailmassa myös olo, ettei mitään uskalla sanoa, jos ei tiedä jo kaikkia oikeita termejä ja sitten tulee joukkolynkkaus. Onneksi täällä foorumilla en ole tällaista huomannut.

 

[Pilkki24]

@Vargynja hyviä pointteja.

Ja ehkä lisäyksenä vielä @AnnMarii näkökulmaan siitä, että jokainen on osaltaan myös vastuussa omista tunnereaktioistaan. Vaikka tuo hankkimis- tai saamis-sanat lapsettomuudesta kärsivien keskuudessa, niin toisesta se voi tuntua vähättelevältä, jos puhuu saamisesta — kokee esimerkiksi arvottomuuden tunnetta, että enkö ole sen saamisen arvoinen tai että toinen vähättelisi raskasta prosessia, ja toisesta taas hankkimisen käyttäminen tässä yhteydessä vähättelee lopputuloksen arvokkuutta. Mutta tällaisessa arkisessa puheessa kenenkään on tuskin tarkoitus loukata ja siirtäisin itsekin vastuun kuulijalle, kun puhuja tuskin etukäteen tietää kuulijan asennoitumista näihin sanoihin. Kommunikointi on kuitenkin aina yhteispeliä ja on sula mahdottomuus käyttää kaikille optimaalisimpia termejä joka asiassa.

 

[Sinertävää]

Itse puhuin nuorempana lasten tekemisestä/hankkimisesta, mutta hoidot läpikäyneenä puhun nykyään saamisesta. Niin tuntuu olevan henkimaailman asioita tuo raskaaksitulo. Minä en tehnyt mitään oikein tai paremmin kuin ne, joilla alkionsiirto jostain syystä epäonnistui. Samaa logiikkaa käytän työpaikan saamisen kanssa, nykyisen työttömyyden aikakaudella puhutaan todellakin saamisesta eikä töihin menemisestä.

Saattaisin keskustelussa korjata toista "lapsia saadaan, ei tehdä", ja minusta on kivaa nähdä kun toimittajat käyttävät saaminen-verbiä tekemisen sijaan.

Onnistunut raskaus tuntuu lahjalta ja jonkin sortin ihmeeltä enemmän kuin pitkällisen puurtamisen jälkeen valmistuneelta villapaidalta.

 

[Kisumamma90]

@Sinertävää koen itsekin asian juuri noin.

Tulin työpaikalla hiljattain tokaisseeksi ihan rauhallisesti, että lapsia saadaan, kun porukka puhui siitä minkä ikäisenä olivat lapsensa tehneet.

Myöhemmin yksi työkaveri otti asian puheeksi ohimennen ja pahoitteli minulle käyttämäänsä termiä. Olin kuitenkin ymmärtäväinen ja totesin että ei nämä niin mustavalkoisia asioita ole ja joillekin kokemus on enemmänkin juuri tekemistä. En ole varma tiesikö hän minun taustan (olen siitä siis julkisesti puhunut töissä), mutta hyvässä hengessä vaihdettiin vielä pari sanaa ja jatkettiin työpäivää.

Ehkä mun pointti on se, että hulluksi tässä tulee, jos jokaisesta erilaisesta näkemyksestä tai sanavalinnasta loukkaantuu

 

[Pilkki24]

@Sinertävää koen itsekin asian juuri noin.

Tulin työpaikalla hiljattain tokaisseeksi ihan rauhallisesti, että lapsia saadaan, kun porukka puhui siitä minkä ikäisenä olivat lapsensa tehneet.

Myöhemmin yksi työkaveri otti asian puheeksi ohimennen ja pahoitteli minulle käyttämäänsä termiä. Olin kuitenkin ymmärtäväinen ja totesin että ei nämä niin mustavalkoisia asioita ole ja joillekin kokemus on enemmänkin juuri tekemistä. En ole varma tiesikö hän minun taustan (olen siitä siis julkisesti puhunut töissä), mutta hyvässä hengessä vaihdettiin vielä pari sanaa ja jatkettiin työpäivää.

Ehkä mun pointti on se, että hulluksi tässä tulee, jos jokaisesta erilaisesta näkemyksestä tai sanavalinnasta loukkaantuu

No tuohan se on, että voi olla hyvin erilainen kokemus eri ihmisille. Ihan sama minusta kokeeko tehneensä vai saaneensa. Tietyllä tavallahan sitä lyttäisi toisen subjektiivisen kokemuksen pakottamalla käyttämään tiettyä termiä.

Itselle ensimmäinen oli saamista, kun häntä yritettiin jopa ehkäistä. Tai alkuun jopa tietynlainen sattuma ennen kuin olin sinut edes koko raskauden kanssa. Toisen yrittäminen oli tietoinen valinta, niin kyllä se ihan tekemiseltä tuntui. Eikä tosiaan edes päättynyt toivottuun lopputulokseen eli siihen saamiseen.

 

[Selah]

Itse kun monta vuotta pyörin adoptiomaailmassa niin korva oppi siihen että särähtää pahasti kun biologisista lapsista puhutaan "omina". Tyyliin "Teillä onkin noi omat lapset jo vähän vanhempia" tai "Yritittekö omaa lasta ensin?" ihan kun adoptoitu lapsi ei olisi "oma". Olen huomannut että näin puhutaan lähes automaattisesti jos ei ole adoptiotaustaa, mutta se voi olla tosi satuttavaa vanhemmalle Koska tuo puhetyyli on niin yleistä niin siihen varmaan tottuu eikä siitä loukkaannu sanojaa kohtaan. Mutta ei siitä varmaan ikinä pääse yli että sivaltaa joka kerta vähän sydäntä, koska mullakin vaikkei omaa adoptiolasta olekaan.

Luulen että adoptiolapsi myös "saadaan", vaikka prosessi muistuttaa aikamoista hankintaa, tai nimenomaan sen prosessin takia lapsen joko saa tai ei, eikä sieltä tiedä minkälainen lapsi tulee. Me ei "saatu" adoptiolasta, mutta "saatiin" nyt jo kaksi biologista Edit.. Aloin miettiä että hankittiinkohan me nämä lapset, koska ei saatu adoptiolasta, ehkä

 

[Vargynja]

Hyvä @Selah kun toit tällaisenkin kannan mukaan keskusteluun. Siihen en osaa kyllä sanoa mitään, miten adoptiolasten vanhemmat kokee tai voiko puhua adoptiolapsen hankkimisesta. Mutta tosi ymmärrettävää, jos adoptioyhteydessä omat lapset särähtää korvaan. Varmasti adoptiolapsi on yhtä lailla oma, vaikka ei biologisesti sitä olekaan. Mielestäni omista ja ei-omista lapsista on luontevaa puhua jos on kyse omista ja vieraiden lapsista. Siis vaikka sanoa "muiden lapset oli siellä tosi nätisti ja omat vaan metelöi" tai "en oikein pidä lapsista, paitsi omista". Mutta voihan se siinäkin mielessä särähtää korvaan adoptiotaustalla.

 

[Selah]

@Vargynja Aivan, tarkoitin nimenomaan kun puhutaan adoptioperheen biologiasta lapsista "omina" ja siihen ei sisällytetä adoptiolasta. Ei siis varmasti ole ongelma muhua "meidän ja teidän omista lapsista"