Voiko puhua lasten hankkimisesta?

[Vargynja]

Tuli tuolta toisesta ketjusta mieleen... Voiko sinusta sanoa, että hankitaan lapsia? Miksi tai miksi ei?

Omasta mielestäni voi. Kyllä, lapsia saadaan ja se saadaanko on vain rajallisesti meidän käsissä. Ja joskus lapsi tulee yllätyksenä ilman yritystä. Mutta jos yrittää tulla raskaaksi, niin ei silloin mielestäni ole väärin puhua lasten hankkimisesta. Yritetään niin sanotusti hankkiutua raskaaksi.

 

[Taateli88]

Olen myös sitä mieltä, että jos yritetään tietoisesti niitä lapsia tähän maailmaan tehdä, niin voidaan puhua hankkimisesta ja sen lopputulemana lapsia joko saadaan tai ei. Tehdäänhän siinä asioita sen tavoitteen saavuttamiseksi, yritetään hankkiutua lapsiperheeksi, on se sitten luomuna, hoidoilla tai adoptiolla. Mielestäni on turhaa saivartelua yleisessä keskustelussa puuttua siihen käyttääkö toinen ilmaisua "hankittiin lapsi" vai pitääkö käyttää sanamuotoa "saatiin lapsi". Kyllähän sen melkeinpä jokainen on kuitenkin huomannut, että lopulta se lasten saaminen on tosiaan aika vähän omissa käsissä. Lapsia tehdään, mutta lopulta heidät saadaan jos niin on tarkoitettu.

 

[Kyfi7]

Mä käytän ite aika sekasin hankitaan, tehdään, saadaan... hankkiminen ehkä eniten ja se kuvaa sitä omaa prosessia, koska meillä kaikki suunniteltiin, sovittiin koska aloitetaan, otettiin ovistikut mukaan jne, jos olisi tullut raskaaksi yllättäen ilman aikomusta, voisin olla käyttämättä sanaa hankittiin.

Jos koko prosessia kutsuu saamiseksi niin itellä se särähtää korvaan silleen et joku ns antaa sen lapsen, ja kun ei oo esim uskonnollinen niin en koe että kukaan antaa mulle lapsen. Jos joku nyt saa qjatuksesta kiinni. Itelle lisääntyminen on ihan basic biologinen juttu mitä ilman ei ois koko ihmiskuntaa niin ei se oo mikään harvinainen ihme. Toki yksilötasolla se voi sitten joskus olla hankalampaa.

 

[Voikukkia]

Hyvin sanottu @Taateli88 Ajattelen ihan samoin.

 

[Yönkukka]

Mun maailmassa lasta toivotaan ja sitten se saadaan tai ei saada. Omien toiveitten eteen sitten tehdään enemmän tai vähemmän töitä. Mulla tietenkin tähän maailmankuvaan liittyy uskonnollinen tausta ja lapsettomuuden tuskan ymmärtäminen lapsesta saakka, mutta ymmärrän kuuluvani vähemmistöön. Me ollaan erilaisia ja ymmärrän jos toiset kokee hankkivansa lapsia. Toivon että kaikki vois ns. elää ja antaa muittenkin elää, myös netin keskustelupalstoilla. Mulla on läheisiä jotka välillä pahoittaa mielensä hankkimis-sanan käytöstä, mutta en usko että se lapsettomuuden kipu häviää vaikka tuota sanaa ei käytettäiskään. Netissä voi suojella itseään välttämällä niitä paikkoja missä ei kestä olla ja toisaalta omaan tahtiin kasvattaa paksumpaa nahkaa. Sitten taas omille läheisille kannattaa kyllä sanoa, jos joku sana tai puhetyyli satuttaa.

 

[Pilkki24]

Äh. Tietyllä tavalla ajattelen, että niitä saadaan, mutta tuossa ennen kun reilu 2,5vuoden yrittäminen päättyi parisuhteen katkeamiseen, niin kyllä se ehti sinä aikana tuntua loppumattomalta hankintaprosessilta. Tehdään, hankitaan, saadaan, yritetään, toivotaan... Itse olen käyttänyt näitä kaikkia ihan hyvällä omatunnolla. Varmasti jokainen tiedostaa yrittäessään lasta saada, ettei tulos ole välttämättä toivottu, vaikka uskoisikin, että todennäköisesti onnistuu. Ehkä se saaminen kuvastaa parhaiten sitä, ettei asiat ole aina omissa käsissä ja lapsi on elämän lahja. Minusta nuo yrittäminen, tekeminen ja hankkiminen kuvaavat enemmän sitä prosessia. Saaminen puolestaan tulosta ja toivominen halua.

 

[Vargynja]

Toivon että kaikki vois ns. elää ja antaa muittenkin elää, myös netin keskustelupalstoilla.

Tämä on tosi hyvin sanottu. Me ollaan kaikki erilaisia ja meillä on erilaisia ajatuksia ja erilaista maailmankatsomusta. Ja hyvä niin! Eikä tällaisissa aiheissa ole yhtä oikeaa tai väärää vastausta. Jokainen katsoo näitä omista lähtökohdistaan ja molemmat vastaukset on täysin ymmärrettäviä. Ehkä näistä eri näkökulmista keskustelu voi välillä avartaa myös ajatuksia sen oman kuplan ulkopuolelle.

 

[Elsae]

Kyllä se kaikenlainen medikalisaatio mitä lapsettomuus/lapsen tekoprosessiin liittyi aiheutti sen, että omasta tavasta hankkia lapsi puhun kyllä ihan hankkimisena tai tekemisenä, jonka seurauksena saatiin elävä lapsi. Ei siinä sen kummempia, mutta toisaalta aika pragmaattisesti ajattelin asiaa jo ennen raskautta.

Hankkia tarkoittaa siis ostamisen lisäksi asian saamista itselle omalla aktiivisella toiminnalla niin kyllä omalla kohdalla voisin sanoa, että ilman sitä omaa aktiivista toimintaa meillä ei lasta olisi.

 

[Vargynja]

Hankkia tarkoittaa siis ostamisen lisäksi asian saamista itselle omalla aktiivisella toiminnalla niin kyllä omalla kohdalla voisin sanoa, että ilman sitä omaa aktiivista toimintaa meillä ei lasta olisi.

Tätä minäkin ajan takaa. Samalla tavalla yritän hankkia töitä. Välillä tehdään talletteluja tai laitetaan hakemusta menemään. Jonkin ajan päästä tulee palaute - kuukautiset tai "valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun" viesti.

Toki tämäkin asia on tosi tilanne ja ihmisriippuvainen. Harkitsisin toisen kerran lasten hankkimisesta puhumisesta lapsettoman tai vahingossa raskaaksi tulleen kanssa.

 

[Liljankukka🌸]

Itse ainakin tämän lapsettomuuspolun rämpineenä ajattelen, että lapsia kyllä todellakin tehdään/hankitaan, sen verran työläs prosessi oli. Mutta ymmärrän myös tämän ajatuksen, että lapsia saadaan, eikä niin vain tehdä. Ehkä tässä on ilmaistu asia kauniimmin

 

[Pilkki24]

Minusta on hauska huomata, että moni lapsettomuudesta kärsivä käyttää itse hankkimis-sanaa, mutta ne ketkä eivät, niin valikoivat sen käyttöä juuri tällaista kokeneiden keskuudessa.

 

[Bella Swan]

Ei kaikkea pidä ottaa liian kirjaimellisesti. On ok olla vapaus mitä termejä haluaa itse käyttää.

 

[AnnMarii]

Mun mielestä on rehellisesti hassua miten nykyään halutaan vääntää ja kääntää jokaista sanaa ja ilmaisua ja sitä onko jokin toiminta tätä vai tuota. Eli tottakai me tavallaan tietoisesti hankittiin/tehtiin meidän lapset koska me haluttiin lapsia ja kai tämä on sitten järkyttävän itsekäs halu, mutta tottakai he ovat yhtä aikaa valtavan suuri lahja, joka me saatiin ja olen heistä joka päivä todella kiitollinen. En nyt tiedä, mutta näin koen. Arvostan toki muiden kokemusta, mutta tuntuu että nykypäivänä ei saa enää mitään sanoa ja puhua ettei käytä jo vääriä sanojakin ja vahingossa aiheuta jotain tunnereaktiota toisessa. ja siis taustatietona että itse kuulun wokevihervassareihin ja silti välillä hieron päätäni asian kanssa. Eli toivottavasti kukaan ei nyt käsitä mua väärin mutta välillä vain pohdin asiaa

 

[Elsae]

Niin siis missä vaiheessa tässä keskustelussa on sanottu, että mitään ei saa enää sanoa?

Vai tuliko tämä siitä mieleen, kun jotkut kertoivat, etteivät halua lapsettomuustaustaa omaaville puhua lapsen _hankkimisesta_ vaan saamisesta.

 

[AnnMarii]

Ei missään vaiheessa, mutta otsikkohan sen jo kertoo ja koko keskustelun aihe eli "voiko (eli ts. saako) puhua lasten hankkimisesta?". Lähinnä siis harmittaa jos joku tästä mielensä pahoittaa jos joku tuota ilmaisua käyttää ja tuota sanavalintaa pitää jotenkin joka kerta taustoittaa. Eli esim. avata kaikille raskasta lapsettomuuspolkua jne. Arvasin että mut nyt ymmärretään väärin, mutta menköön nyt sitten. Ja siis vastaavia asioita tulee paljon itsekin pohdittua ja tätäkin asiaa on tullut ennen jo tätä kyseistä ketjua. Lähinnä yleisellä tasolla pohdin että välillä tuntuu hassulta miten jo yksittäisiä sanoja väännetään ja käännetään näinkin monitahoisessa asiassa johon ei mun mielestä yksi sana edes riitä. Kenenkään kokemusta siis väheksymättä.

 

[Pilkki24]

@AnnMarii olen miettinyt ihan samaa välillä. Ja myös välillä miettinyt, että pitäisikö ennen omaa avausta jostain aiheesta, määritellä ensin kaikki käytetyt termit, kun puolet keskustelusta menee selventäessä niitä ja mitä hain takaa. Toki voi olla kyse vain omasta heikosta ilmaisustakin.

 

[AnnMarii]

@AnnMarii olen miettinyt ihan samaa välillä. Ja myös välillä miettinyt, että pitäisikö ennen omaa avausta jostain aiheesta, määritellä ensin kaikki käytetyt termit, kun puolet keskustelusta menee selventäessä niitä ja mitä hain takaa. Toki voi olla kyse vain omasta heikosta ilmaisustakin.

Arvasin että saattasit olla samaa mieltä. Mutta itse tykkään nimenomaan ihmisistä joilla on aika suorakin tapa ilmaista ja kysyä asioista koska heidän kanssaan voi myös keskustella tosi suoraan tosi vaikeistakin asioista. Ja itsekin paljon mietin ja selittelen ihmisten kanssa varsinkin jos en tiedä miten toinen tykkää asioista puhua koska en missään nimessä toivo loukkaavani ketään. Tuntuu vain välillä työläältä ja siksi tätä on tullut pohdittua kun jokaisessa asiassa on kuitenkin niin monia eri puolia kuten tässäkin aiheessa

 

[Pilkki24]

Arvasin että saattasit olla samaa mieltä. Mutta itse tykkään nimenomaan ihmisistä joilla on aika suorakin tapa ilmaista ja kysyä asioista koska heidän kanssaan voi myös keskustella tosi suoraan tosi vaikeistakin asioista. Ja itsekin paljon mietin ja selittelen ihmisten kanssa varsinkin jos en tiedä miten toinen tykkää asioista puhua koska en missään nimessä toivo loukkaavani ketään. Tuntuu vain välillä työläältä ja siksi tätä on tullut pohdittua kun jokaisessa asiassa on kuitenkin niin monia eri puolia kuten tässäkin aiheessa

Yhdistä siihen työympäristö, jossa kettuilu on välittämisen korkein muoto ja asiat sanotaan mieluummin karkeasti kuin kiertoilmauksin. Tuntuu välillä todella työläältä yrittää ilmaista mielipidettään aivan eri tavalla. Eli puolet vaikeudesta varmaan tottumusta ja toinen puoli sitä, että haluaisi vain tehokkaasti päästä itse asiaan. Olisin todella huono ruotsalainen.

Se mistä en ajoittain pidä, on sellainen turhissa asioissa ilmenevä itsesensuuri. Sitä alkaa sen työläyden takia jättämään sitten herkästi mielipiteensä ilmaisun kokonaan välistä tai joutuu ainakin tekemään kauhean työn, että saisi asiansa sanottua ns oikealla tavalla. Sinällään ihan hyvä, ettei pyri loukkaamaan, mutta onko se kuitenkaan tavoite, ettei uskalla keskustella sen pelossa, että loukkaa vahingossa.

 

[Elsae]

Mutta onhan se eri asia kokea itse raskaaksi, että joutuu eri tilanteissa miettimään ja pohtimaan sanomisiaan kuin meses-asenne mistä kieltämättä tulee vähän sellainen fiilis, että ne muut on herkkänahkaisia mielensäpahoittajia. Tai siis se mitään ei saa enää sanoa on ihan kyllä persuretoriikkaa puhtaimmillaan, että sananvapauteen kuuluu myös se, että toisia saa loukata, kun minulla on oikeus. Mutta hyvä, että tästä ei nyt tässä ollut nimenomaan kyse.

 

[AnnMarii]

Joo ei missään nimessä. Mun mielestä on paljonkin asioita joita ei saa sanoa vain koska on muka joku sananvapaus. Juurikin toisen ihmisen tai ihmisryhmän haukkuminen tai alentaminen tai ylipäätään asiaton puhetyyli kuuluu mun mielestä kategoriaan jolla tavalla ei saisi puhua. Kyseisestä ilmiöstä pitää kuitenkin mielestäni voida puhua asiallisesti ilman että kuplaudutaan.
Edit: itse siis lähinnä olen pohtinut että mennäänkö nykyisin jo herkästi vähän jopa ylivarovaisuuden puolelle tässä tiedostavammassa porukassa. Toinen puoli huutelee mitä sattuu törkyä sananvapauden nimissä ja toinen puoli valikoi sanansa vähän jo liiankin tarkkaan. Kuitenkin itse uskon että aikuiset ovat myös jollain tasolla itse vastuussa omista tunnereaktioistaan. Ja siis tilanteissa joissa toinen osapuoli keskustelee ystävällisesti ja asiallisesti. Törkypuhe on ihan eri juttu. Itselläkin on paljon triggeröiviä asioita, mutta onko lopulta mun reaktio niihin mun oma vai toisen syy. En tiedä meneekö jo ohi aiheen ja sainko edes riittävän selkeästi selvennettyä ajatustani