Viimeinen raskauskolmannes

Helli: sulla varmaan pieni koko tekee sen, että olo on raskas ja masu tuntuu kuin viimeisillään olevan. Mulla alkaa ensi ma 30 rv ja olo on yllättävänkin normaali. Ainoastaan kun on syönyt itsensä liian täyteen, silloin vatsan koko tuntuu epämiellyttävältä. Neuvolantäti kyllä juuri käynnillä sanoi että kyllä mullakin piukkaa tulee olemaan! Aika liikkuvainenkin olen pystynyt olemaan, muutamana päivänä tuli ihan kunnolla ratsastettuakin kun olen sovitellut hepalle uusia satuloita.Pääkoppa pistää paljon enemmän niissä hommissa hanttiin kuin kroppa!

Mulla oli alkuraskaudessa epävarma olo, takana hedelmöityshoidot ja pari keskenmenoa. Nyt raskauden edetessä olo on muuttunut kokoajan varmemmaksi ja tämä raskaus on muutenkin henkisesti ollut paljon helpompi kuin ensimmäinen. Se lähinnä jännittää että miten lapsi tulee asettumaan viime hetkillä masussa kun esikoinen syntyi sektiolla perätilan vuoksi. Olin muutama viikko sitten ultrassa, siellä todettiin että vauva on raivotarjonnassa mutta . eilen melkein 100 % varmuudella pikkusen pää työntyi oikein mojovasti kylkiluiden välistä. Niin pyöreä ja kova oli tämä esiintyöntyvä osa ettei se kyllä pylly voinut olla! No, jännitystä loppumetreille asti :)

Hyviä vointeja kaikille loppumetreille ja kohta rupeaakin mionella jo viikko 30 poksumaan rikki, jee!!!
 
Hellille tsemppiä vaappumiseen! :wink Minkä sille voi, jos olo alkaa jo olla hankala. Toisilla on jo varsin varhain, ja toiset taas pääsee helpommalla. Itse kuulun onnekseni niihin jälkimmäisiin. Esikoistakin odottaessa kävelin ihan loppuun asti ihan normaalisti, maha ei juuri tuntunut olevan tiellä ja sain kengätkin ihan itse jalkaan vielä puolessavälin maaliskuuta. :wink Nyt mennään 28+2 ja ainakaan vielä ei tunnu maha olevan tiellä. Ratsastuskin sujuu vielä hyvin. Alkuun saattaa vähän pistää, kuten joskus juostessa voisi tuntua kyljessä, mutta se menee ohi.

Minullakin tuntuu maha vähän kireältä ainoastaan silloin, kun olen syönyt mahan vähän turhankin täyteen. Eli olo on nähtävästi täällä pitkälti samanlainen kuin orvokilla. Välillä miltei unohtaa, että se raskausmaha on olemassakaan. :grin Olen kyllä muutenkin yrittänyt tarkkailla, että esim. kävellessä pitää selän ihan normaalissa asennossa, ettei se rasitu liikaa ja ala kipuilla.

Nyt tajusin itsekin, että hikkailuahan tuo Pake on tainnut jo jonkin aikaa harrastaa. Se vaan ei erotu niin selkeästi kuin esikoisen aikaan, mutta varmaan muistan esikoisen hikkailut myöhemmältä ajalta. Mutta sellaista tasaista pientä tuntemusta, joka ei mitään potkuja/nyrkkeilyä kyllä voi olla. Tästä tulikin jotenkin mieleen, että pitäisi varmaan ottaa joku massukuvakin, kun on jäänyt nyt ihan unohduksiin tämä dokumentointi. Voisi sitten vähän edes vertailla esikoisen odotusaikaan kuvistakin.
 
Täällä myös tekee masun kanssa tiukkaa, jos on syönyt liikaa. Nyt alkaa kumartelukin käymään hyvin hankalaksi, sen verran ottaa toi massu jo vastaan.. Jos kumartumaan tarvii päästä, niin ei auta kun ottaa oikeen kunnon haara-asento, muuten se ei onnistu :D
 
Mä oon kanssa vissiin niin pätkä, et kumartelua ja kengännauhojen solmimista pitää melkein suunnitella jo nyt, rv 28+5. Pitää muistaa yrittää istua selkä suorana ja sama nukkuessa, niin ei niin ahista rintakehää.
 
Joo orvokki 81 ja Schippy, varpaisiin ei ole pitkä matka, mutta olen nähnyt ne viimeksi helmikuussa... Koko maha on kuten viimeksikin edessä ihme suikulana, nyt siis 26+1. Tukivyön kaivoin huhtikuun alussa kaapista, olisin kyllä tarvinnut jo maaliskuussa ennen muuttoa. Kenkien pukeminen on työlästä ja sukkikset oikeastaan mahdottomat. Niin, mitenköhän siellä Lapissa solmin niitä vaelluskenkiä..? Näistä paljonpuhutuista puutarhatöistä ikävimmät eli kitkemiset ja istutukset teen istuallani, kun kyykkyyn ei enää pääse:wink

Mulla on samantapaiset taustat kuin orvokilla, ja siksi alku olikin niin pelokasta. Tylsää vaan, että pelot alkavat palata - ihanaa orvokki, että saat nauttia huolettomista päivistä!

Sama täällä Kellitys, mahan kuvaaminen on unohtunut. Muistaisin paremmin, jos niitä voisi vielä ladata tänne omaan ketjuunsa, mutta minä en ainakaan enää osaa - niiden kait pitää olla ensin jossakin netissä? Vai osaako joku neuvoa?
 
Heikkuli kertoi tuolla masukuvia-osiossa hyvän ohjeen miten kuvan saa laitettua,sillä sain itekkin laitettua kuvan suoraan foorumille. :)
 
Onks muilla kamalia suonenvetoja?

Mä heräilen öisin välillä tosi tuskissani, kun pohkeista vetää suonta ihan mielettömästi! :confused: Päivällä harvemmin tulee, mutta yöllä sitten senkin edestä. Auttaiskohan villasukat yhtään, jos yrittäis nukkua ne jalassa?
 
Meillä alkaa se vimppa kolmannes tiistaina. Nähtävästi siksi on hirveä kodinlaittovimma - suihkuhuoneen pesua, ikkunoita, Siivouspäivän kirpparointia, tavaroiden järjestelyä uusiin paikkoihin, toppakamojen pyykkäystä... Hankalan alkuraskauden ja kiireisen arjen keskiraskauden jälkeen nyt vois ihan vaikka nauttia raskaana olosta :)

Olo on iso mutta paino ei oo noussu ihan niin paljon kuin viimeksi, vaikka jäätelö - cocktailkurkku-vuorottelua on tullut harrastettua useana iltana viikossa. Esikoista odottaessa tullut suonikohju toisessa jalassa on aktivoitunut ja taitaa olla perhana napatyrän alku. Eilinen meni kovasti jalkojen päällä niin tänään on särkenyt alaselkää, häpyliitosta ja nivusia. Vielä kun on kelit hellineet - täällä Oulusa on ollu yli viikon aurinkoa ja joka päivä yli 19 C lämmintä.

Vielä 6 viikkoa töitä, sitten ns. loma ja siitä 2 viikon päästä äippäloma koittaa. Näinhän tämän ajan voikin palastella itselle käsitettäviin mittasuhteisiin :)

Mukavaa viikon alkua kaikille!
 
Täällä on mennyt viikonloppu runsaitten harkkasuppareiden kanssa. Pe, la ja su on kaikkina päivinä tullu varmaan noin 30 harkkaa / päivä, välillä jatkuvasti 10-15 min välein. Kestot suunnilleen sellaista minuutin luokkaa eivätkä aiheuta kipuja. Vähän meinannu kuitenkin jännittää tuo homma. Viikon päästä ois lääkäriaika, jossa katsotaan paikat, ja edellisen kerran katsottu varmaan joskus viikolla 11. Nyt siis viikot 28+0.
 
heiiii,enää kaks puol viikkoo töitä,sitte kauan kaivattu loma!!pääsee sieltä hikimajasta pois,jeiii!!
suonenvetoja ollu täälläkin muutaman kerran mut oon ottanu tupla-annoksen magnesiumia niin se on vähän auttanut.
 
Meikäläinen oli eilen Bon Jovia katsomassa ja juu oli huippua! Ei ihan kerennyt 40 täyttyä ennen tällaista kokemust :wink Ainoa että se viiden tunnin seisominen alkoi käydä vähän selän ja jalkojen päälle, jossai vaiheessa tuntui että alkaa sormetkin turvota. Mulla ei ole tähänasti ollut turvotust, mutta tuo ei välttis niin raskaudest johtunut. Alkoi kyllä väsymys painaa kun kotiin ajelin!

Sent from my GT-I9105P using Vau.fi Foorumi mobile app
 
hillevi: Mulla oli myös pe ja la harkkasupistuksia, kivuliaitakin, putkeen koko ilta, vähän yöllä ja taas aamusta alkaen. Käveleminen oli vaikeaa, ja juuri siihen saumaan sattui tallireissu. Kerkesin jo melkein huolestua, ja mies oli varma, ettemme pääse Lappiin, mutta sitten supparit loppuivat lauantaina puoliltapäivin kuin seinään ja ehdin jo melkein unohtaa koko jutun. Viikkoja tuli lauantaina vasta 26+0, ja nämä oli ekat kunnon supparit tässä raskaudessa.
 
Täällä viimeinen komannes alkaa ylihuomenna. Toivottavasti syntyy lähempänä LA:ta, koska olohuoneen lattia ja seinät pitää purkaa ja rakentaa ennen syntymää ja miehellä alkoi eilen kesäloma. Eipä ole mitään kaivettu varastosta edes valmiiksi eli kyllä aika saisi taas rientää hieman hitaammin tällä mäellä :D Kaikki on muuten ihan hyvin. Harjotussupparit, liitoskivut ja närästys vaivaa, niinku aiemmissakin raskauksissa tähän aikaan.. Ja upeinta on painon kurissa pysyminen eli ei ole vieläkään tullut lähtöpaino takaisin ja hyvä, niin ku on sitä ylimääräistä :rolleyes:
 
Helli: Onneksi sulla nuo supparit loppuivat. Tuo kivuliaisuus ei nimittäin kuulosta kovin hyvältä. Mulla on tullu harkkasuppareita eilen ja tänäänkin vielä jonkin verran. Soitin neuvolaan, jossa sanoivat, että viikkoihin nähden ihan normaalia runsaskin supistelu, jos on herkkä kohtu. Uskon, että omalla kohdallani myös stressi on saattanut lisätä noita. Illalla kun oli hirvee ahdistus päällä, niin tuntui, et yks supistus ei lopu enää ollenkaan ja sillon oli pakko vaan mennä nukkumaan. Onneksi sain nyt viimeiset työt palautettua yliopistolla ja saan nyt jäädä kokonaan lomalle. Jospa nuo tuosta sillä rauhottuis.
 
hillevi: Hyvää lomaa, ota rennosti :)

Täällä kivut oli sitä luokkaa, että joka kerta supparin tullessa suusta pääsi pieni "Ai" muttei nyt mienkään kovasti sattunut, yllätti vain. Puolijuoksut bussille meni sitten vatsaa pidellen ja irvistellen, mieluummin olisin ollut kävelemättä. Toisaalta vaikkapa paikallaan isuminen olisi varmastikin ollut mahdotonta. Mutta onneksi tosiaan loppuivat.
 
Mihinköhän osioon tämä höpinä kuuluu? Huomenna lähdetään Lappiin vaeltamaan kahdeksaksi päiväksi, vika kolmannes alkaa siellä.

Vähän jännittää - ei vaeltaminen sinänsä, vaikka mullekin tulee kantamuksia selkään toisin kuin piti - vaan autossa nukkuminen ja varsinkin retkipatjalla nukkuminen. Nukkuminen ja kääntyminen kun ei ole enää maailman helpointa, niin tuleekohan siitä kovalla alustalla enää mitään... Ihana kuitenkin päästä näkemään kahden vuoden takaisia paikkoja, jos sinne asti jaksetaan taivaltaa.
 
Me oltiin eilen ylimääräisessä 3D-ultrassa :D Oli se taas niin hienoa nähdä pieni! Ihan oli siskonsa näköinen pikkuinen siellä. Kaikki oli niin hyvin kuin olla ja voi: vauvan rakenteet kaikki kunnossa, istukassa ei mitään kalkkeumia tai muuta huomautettavaa ja napanuoran virtauksetkin oikein hyvät. Vauvan hingitysliikesarjoja gyne kovasti kehui. Kyllä siellä taas itkuntirautuksia tuli, ja olen ollut tosi tosi herkillä tuon jälkeen, niin negatiiviseen kuin positiiviseenkin.
 
Ihanainen, paljonko maksoi 3D ultra? Kiinnostaisi itsekin käydä, kun nuo kunnan kustantamat kaksi ultraa on jo takana.
 
IhaNainen: Pääsitpä edullisesti, olen luullut/lukenut, ettei alle kahdensadan olisi pk-seudulla menemistä. Vähän jo harmittaa, jos ei tule mentyä, mutta taitaa näillä hinnoilla jäädä väliin.

Me kotiuduimme tänään viikon telttavaellukselta tunturista, ja oli kyllä todella tervetullut kahdenkeskinen hengähdystauko kuluneen vuoden muuttorumbaan. Aamuisin vääntäydyin ensin kontalleen ja siitä jalkeille kivusta irvistellen, mutta iltaan mennessä aina unohtui, kuinka kova retkipatja on. Hitusen olen ylpeäkin siitä, että kannoin mahani lisäksi selässä kiitettävästi painoa, joskin mies leijonanosan, ja vedettiin ihan normipäivämatkoja. Rasituksessa ei tullut koskaan suppareita, onneksi.

Nyt kotona pitänee palata siihen lepäilyyn ja lihotuskuuriin. Siitä puheenollen olen ilmeisesti saanut painoa takaisin siitä päätellen, että huhtikuussa alkanut ja toukokuussa tauonnut maidon heruminen on ollut taas jokapäiväinen ilo.

Ja nyt siis viikkoja 28+1. Huomasin, että noihin kolmanneksiin on niin monta laskukaavaa ja mielipidettä, etten kaikkien mukaan edes ollut ennenaikaisesti tässä kejussa. Joka tapauksessa sektioon pitäisi olla enää 11 viikkoa eli alle kolmanneksen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top