Viimeinen raskauskolmannes

L

LilMinni

Piirimestaruustason postaaja
Moni meistä on jo päässyt viimeiselle kolmannekselle, ja olot alkaa varmasti oleen myös sen mukaisia.
Ainakin itsestään sen huomaa, miten kömpelö sitä alkaa jo olla, ja miten vaivalloista liikkuminen on. Makuullaan ollessa, ei selällään makaaminen tunnu enää hyvältä, ja kun kääntyy kyljelleen, ei sekään niin sutjakkaasti onnistu.
Kumartumaankaan ei tahdo päästä, kun massu ottaa vastaan. Ja kun ilmatkin on lämpenemään päin, niin johan alkaa jalat turpoon ja kengätkin puristaan. Tämän lisäksi hiki tulee helpommin, kun koskaan aiemmin :D

Ja auta armias, kun kaiken maailman kolotukset ja vaivat vielä tähän päälle, niin on noilla miehillä kestämistä, kun me mammat voivotellaan minkä ehditään :D

Mutta kuitenkin, kun se maaginen raja on ylitetty, ja on päästy ns. loppusuoralle, alkaa mielessä pyöriin lähestyvä synnytys.
Itsellä se ainakin on jo mielessä, että koska se h-hetki koittaa, kun koko ajan tuntuu että tämä tulokas syntyy kyllä etuajassa, kuten syntyi esikoinenkin. Tällä kertaa osaa pakata sen sairaalakassinkin fiksummin, kun tietää suunnilleen mitä tulee tarvitsemaan ennen kotiutumista.
Sitä miettii myös, että mihin aikaan vuorokaudesta synnytys käynnistyy, ja kuka saadaan esikoista hoitamaan synnytyksen ajaksi. Ensisynnyttäjillä ei tietenkään tätä huolenaihetta ole, vaan sitä ehkä lähinnä miettii, että mistä tietää koska täytyy lähteä sairaalaan. Uskokaa pois - sitä ei voi olla tietämättä, että koska pitää lähteä.

Toki sitä varmasti miettii kaikkea muutakin mahdollista, mutta ajattelinkin että tänne voitais nyt purkaa mitä siellä mielessä liikkuu näin viime metreillä :)
 
Hauskaa, että perustit LilMinni tämän ketjun, sillä juuri aamulla mietin noita kolmannesten rajoja. Pienellä rääknäämisellä tulin siihen tulokseen, että kai sitä itsekin sitten toden totta ollaan juuri päästy viimeisen kolmanneksen puolelle viikon vaihduttua, HUH! Ihmeellistä tämä raskausaika: muistan kristallinkirkkaasti kuin eilisen tuon päivämäärän 12.12.12, jolloin testiin piirtyi se kauan odotettu toinen viiva, ja samalla tuntuu, että olen niin tuhanteen otteeseen miettinyt, miten kauhean monta viikkoa täytyy vielä vauvaa odotella. Aika sekä juoksee aivan hirveää kyytiä, että välillä myös hidastelee ihan tietoisesti. Toinen kolmannes taisi kyllä kulua nopeimmin: en tiedä, miten te muut koitte asian, mutta kun itsellä olo oli aika energinen ja varsinkin alkukolmanneksesta vaivojakin lähes nolla, aika kului kuin siivillä. :happy090

Nyt kyllä viikot alkavat väistämättä tuntua ja näkyä. On aivan turha kuvitella kykenevänsä kyykistymään polvet sievästi yhdessä, ja ylöspääseminenkin vaatii jostain syystä enemmän pinnistelyä kuin aiemmin. :laughing002 Viimeisen viikon aikana selkä on ensi kerran todella antanut myrskyvaroituksia, ja eilen kaivoin lopullisesti tukivyön kaapista aktiivikäyttöön. Tämän lämpöaallon myötä olo on ollut jotenkin uupuneempi, vettä kuluu runsaasti ja sormiakin vähän turvottaa. Mutta mikä ihaninta, vauvastakin jotenkin huomaa, että kauhean montaa kuukautta ei enää vatsassa venytä. Maha tuntuu ja välillä myös näyttää elävän ihan omaa elämäänsä, niin ponnekkaita monotteluita vatsanahkaan päivittäin kohdistetaan. :love2
 
joo kyllä aika vilisee iha silmissä.. vastahan e positiivinen testu tehtii ja silti oltii nii epävarmoja.. mulla oli aika pitkälle tosi epävarmaa ja pelokasta aikaa ku edellinen raskaus päättyi keskenmenoo... nyt tässä vaiheessavasta voi jo olla helpottunu :)) ja aina noi vauvan liikkeet tekee olon helpommaks ja varmemmaks.. ei oo enää kontaa viikkoo.. apua:D ja nii paljo hankittavaa ja tekemistä... :)
 
Viimenen kolmannes on täällä. Jeeee! :D
Tässä pitäis vielä vajaa 2 kk tehä töitä... No, toimistolla on ilmastointi :wink
 
Jännä se onkin, kun vastahan sitä muka teki plussatestin, ja nyt ollaan jo näin pitkällä. Aika on menny ihan lentämällä.

Nyt sitä alkaa jo miettiin, että mitenköhän synnytys käynnistyy tällä kertaa, kun viimeksi alkoi supistuksilla, ja lapsivedet meni vasta synnytyssalissa kalvojen puhkaisun jälkeen. Että saa nähdä alkaako tääkin supistuksilla, vai meneekö ne lapsivedet tyyliin kesken kauppareissun, vai valahtaako ne sänkyyn.. Ei voi muuta kun odotella ja kattoo :)

Tässä kohtaa oon aatellu, että alan noita vauvan vaatteita peseen varmaan lähiviikkoina, ehkä joskus rv 30 paikkeilla. Ja sen sairaalakassin katon valmiiks joskus rv 35 tienoilla. Tietysti suunnitelmat voi aina muuttua, mutta näin nyt oon aatellu :)

Ja tosiaan, ei se kyykistyminen enää niin nätisti onnistu jalat yhdessä, ja kun ylös nousee, niin siihenkin tarvii kyllä kunnolla pinnistellä :D enää muutamaan viikkoon ei oo varpaitakaan näkyny masun takaa, kun seisaaltaan kattoo suoraan alas :D joten kun varpaankynsiäkin yrittää leikkureilla leikata, niin kyllä aikamoiseen vinkkeliin joutuu ittensä vetään, että siinä onnistuu :D
Esikoista kun odotin viimesilläni, niin jouduin pyytään miehen aika usein apuun, kun en päässy ite vetään housuja ja sukkia jalkaan/jaloista pois :D massuni oli sillon aivan hirvittävän iso.. :D kenkinä käytin sillon reino-tossuja, joten niistä selvisin hyvin ite :)

Varmaan ihan yhtä hankalat ajat tälläkin kertaa tiedossa, joten sitäkin tässä odotellen. :D

Nyt toki oman jännityksen tuo sekin, että meillä on asuntohakemus laitettuna, ja niiden asuntojen pitäis valmistua heinäkuun puolella, ja siinähän on laskettu aika jo ihan nurkan takana.. Jos sinne päästään, niin tässä alkaa vielä muuttorumbakin ennen synnytystä.
Oon tosin melko varma, että tää vauveli tulee aikasemmin isoveljensä tavoin, mutta kun ei sitten kesken muuttopäivän lähtis ainakaan syntymään :D
 
Viimienen kolmannes tuntuu kieltämättä aika mukavalta :) Tuntuu, ettei vauvaa meinaa saada hetkeksikään mielestä ja tää touhottaminen alkaa käydä jo ihan mahdottomaksi. Sit kun tekis mieli koko ajan vaan tehdä jotain ja valmistella kaikkea vauvan syntymää varten, mut just odotetaan kanssa uutta asuntoo, niin ei voi kun vaan omassa päässään suunnitellla kaikenlaista. Nyt ollaan onneksi asuntohakemusjonossa 1. mut melkein toukokuun aikana täytyis ilmoitus asunnosta saada, et muutto oli sit heinäkuun alussa.

Viikon päästä olis viimeisten harkkojen palautukset yliopistolla ja sit alkais loma. Kuukaudeksi en kehdannut ennen äitiyslomaa edes hakea töitä, kun en todennäköisesti olisi ollut mikään ihan paras työnhakija :D

Toinen kolmannes meni vointejen suhteen aika hyvin. Nyt alkaa vähäsen jotkut liikkeet hankaloitumaan. Luulin, et pyöräilyhän on sit kiva tapa liikkua, kun on raskaana, mut ei se oikein hyvältä enää tunnu :D Kävelykin alkaa hidastua varsinkin iltasin, jos maha sattuu olemaan yhtään turvoksissa. Samoin myös tuo kyykkiminen ja kääntyminen kyljeltä toisellle on hieman vaivalloisempaa kun ennen. Mielenkiinnolla odotan kyllä, mitä kaikkea tämä viimeinen kolmannes vielä tuo tullessaan. Synnytys lähestyy ja odotankin sitä jo, mut ei sitä tosissaan osaa vielä ajatella.
 
Tiedän tunteen, vauva on ihan koko ajan mielessä ja vaikka toista ei ole koskaan edes vielä nähnyt, alkaa olla jo vähän ikävä, että saisi pikkukaverin käsivarsille!! :Heartred koko ajan tekee mieli hypistellä vaatteita yms!! :D vaikka vielä on viikko ennen on käännytään viimeiselle kolmannekselle, ajatus siitä että loppusuora häämöttää on kyllä ihanaa! Toivottavasti pahemmat kolotukset pysyisivät kaukana vaikka nyt jo selkä on ollu aika kipee! Teen osa-aika työtä, joten sitäkin on enää n. 15 vuoroa jäljellä ja sitten voi keskittyä vaan puuhastelemaan kotona kaikkea pientä ja laittaa kotia kuntoon pikkuista silmällä pitäen! :)))
 
kyl toi synnytys mietityttää.. varsinki ku ei oo aikasempaa kokemusta :D mut eiköhä se hyvin mee sitte.. en malttais kans oottaa, et sais pikkusen sylii :) mullakaa eioo enää ku vajaa kolme ja puol viikkoo töitä.. sit alkais kesäloma :D
 
Täällä vähän jänskätään että kauanko tästä viimeisestä kolmanneksesta saadaan nauttia.

Aiemmin tuolla maininneena niin noita supistuksia on tullut todella pitkään, jonka takia oon joutunut jäädä sairaslomalle jo maaliskuun alussa.
Viime perjantaina alkoi sitten todella rankat supistelut ja menkkamaiset kivut, mutta ei säännöllisyyttä ei oo, joten en oo suurempia stressejä ottanu asiasta, sama jatkui lauantaina ja se "kuuluisa tulpan irtoaminen" tapahtui lauantaina ennenkun menin nukkumaan (mulla aiemmat synnytykset käynnistynyt melkein heti sen jälkeen), sitä on siitä asti tullu enemmän ja vähemmän, ja sunnuntai-aamuna heräsin pariin todella kipeään supistukseen.. eilen illalla joko kusasin housuuni, tai sitten lorahti lapsivettä vähän, se jäi mysteeriksi kun nuuhkuttelemalla ainakaan neste ei millekkään haissu. :laughing021
Tänään on ollut todella huono, kokeilin jos syöminen auttais mutta tuli vaan huonompi olo. Väsyttäny olo koko päivän, supistuksia tulee epäsäännöllisesti ja kamala paine "alakerrassa". Jouduin äsken soittamaan naikkarille että sinnekö pitää tulla vai minnekkä meen jos tässä nyt tosi on kyseessä..
En oo lääkäriin lähteny kun luotan jotenkin että ei tässä vielä hätää ole, ja huomenna on neuvolalääkäri niin sinne koitan sinnitellä.
 
LilMinni;

Mä en TOISESTA lapsesta tienny lähteväni synnyttämään kun sairaalaan lähdin. :laughing001

Olin käynyt edellisenä iltana kyllä Jorvissa (36+2), kun oli tullut todella kivuliaita supistuksia mutta kun tilanne ei minnekään edennyt ja käyrillä ei supistuksia näkynyt, niin mut päästettiin kotiin vaikka olin auki 5cm ja edellisestä synnytyksestä oli aikaa vain 11kk.. vähän siinä pohdiskelin että onkohan mun kotiuttaminen nyt ihan turvallista.
Seuraavana aamuna alkoi kumminkin tajuton selkäkipu, ei aaltoilevana vaan se kipu oli ja pysyi, mietin että nytkö se selkä sitten petti lopullisesti.. vein esikoisen mutsille ja ukko heitti mut sairaalaan, sanoin vielä sille että tulee hakemaan mut kun nää selvittää mikä mun selässä on. Supistuksia ei vieläkään käyrillä näkyny vaikka kipu oli jatkuvaa, muistan että tulppa siellä irtos kun lääkäri tutki paikkoja ja lukemat oli samat 5cm, mutta edes lääkärit ei tajunnut että kyseessä vois olla alkava synnytys. Kunnes sitten 5tunnin jälkeen aloin oksentamaan kipujen vuoksi, niin huomattiin että olin auennut 6senttiin ja synnytys käynnissä..

Tossa ehkä syy siihen miks oon nyt vähän varpaillani. :smile

Lisäyksenä vielä että lääkärit oli juuri päästämässä mua kotiin kunnes tosissaan synnytys käynnisty kunnolla..
 
k1ukkun3n: sulla onkin nyt ns. jännät paikat sitten :) millä viikoilla oot nyt?
jännä että sulla on jo limatulppa irronnut :eek: mä en edes tiedä millon se mulla irtos esikoisen kohdalla :D
koita nyt vielä puristaa jalat yhteen, ettei pikkunen ihan näin hätänen olis tuleen maailmaan :)
 
Viikkoja mulla taitaa olla 28+5, mutta oon alusta asti epäilly että tää ois pidemmällä kun plussasin n.2viikkoa ennenkun menkkojen piti alkaa ja olin oireillu tossa vaiheessa jo hyvän tovin.. mut ultrat on suunnilleen vastannu viikkoja, tosin tuo viimeisin näytti että ois kokoa jonkin verran enempi viikkoihin nähden.

Mulla se tulppa on irronnu kahessa ekassa sellasena tosi selvänä isona könttinä, ykkösen kanssa vessakäynnin yhteydessä ja 5min siitä alko supparit kovana ja kakkosen kanssa jäi tosiaan lääkärin käteen ja 5tuntia siitä alko synnytys kunnolla, ennen sitä tullu limaa enempi ja vähempi..
Tän kolmannen kanssa se tuli kans vessakäynnin yhteydessä, ja sen jälkeen supistuksetkin ollu vähän napakampia. Muutenkin "hyvin outoja" tuntemuksia tässä ollu.

Huomenna onneks on se neuvolalääkäri, pääse kattomaan tilanteen.. oon perjantaista saakka pysyny sohvalla ja kironnu ukolle et ihan vielä ei lähetä minnekkään, heti jos nousee ja alkaa tekemään jotain niin supistuksetkin alkaa.
 
Se onkin hyvä että pääset sinne neuvolalääkärille tarkistuttaan tilanteen. Mahtaa kyllä jossain vaiheessa ruveta päässäkin tuntuun, kun ei voi muuta tehdä, kun maata.
 
Hui, täytyy myöntää, että olishan se hurjaa lähteä jo nyt synnyttämään, kun oikeesti pitäisi vasta elokuussa! Tsemppiä k1ukkun3n.

Mä oon nyt nähnyt kahtena tai kolmena yönä peräkkäin synnytysunia. Koskaan en silti nää kumpi sieltä putkahtaa: tyttö vai poika. Ainoastaan näen jotenkin kuinka se pää syntyy, sitten kädet ja jalat, mutta miksei siellä alakerrassa ole mitään? :laughing002 Olo on nyt jotenkin semmonen ettei millään jaksais odottaa elokuulle asti, mutta toisaalta sitä ajattelee, että onneksi on vielä niin pitkä aika. Mies ei varmasti ota mitään tolkkua mun ajatuksista... :p
 
onks kukaa tuntenu esikoisen hikkasuja?mä luultavasti tänään ne tunsin kun mahassa tasasesti pomppasuja tuli ja tuntu ihan siltä kun mun mahalla ois ollu se hikka.voiskohan ne olla niit hikkoi?
 
IceCream: Mulla esikoisen hikka tuntui juuri tuolta, ja sillä oli lopussa hikka koko ajan, ja varsinkin kun yritin nukkua... Nyt en ole vielä tuntenut hikkoja (rv 25 + 3) :)
 
Täälläkin vauvat hikottelee ilmeisesti silloin tällöin, ovat käyrillä ja ultrissa jääneet kiinni. Itse olen vasta kerran tuntenut hikan päällepäin. Esikoinen mullakin hikotteli loppuvaiheessa koko ajan, monta kertaa päivässä oli hirmu nikottelu käynnissä :)
 
Mä myös tunsin hikan ensimmäistä kertaa viime yönä :) Muistan esikoisenkin hikkailleen aika ahkerasti loppuraskaudessa.
 
Täälläkin on nyt sitten hikkailtu viime yönä :D

Ja varaslähtö tähän ketjuun, vika kolmannes alkaa vasta kesäkuun alussa Lapin-vaelluksella (mitäköhän siitäkin tulee).
 
Tulin näköjään jäädäkseni tänne vikalle kolmannekselle varkain. Onko muilla ollut sellaista ilmiötä, että eka kolmannes kuluu järjettömissä huolissa, keskenmenon pelossa ja epävarmuudessa, keskikolmannes auvoisassa tuudittautumisessa onnentunteeseen ja lopussa taas jatkuvat pelot ja huolet esim. vauvan hyvinvoinnista alkavat nostaa päätään? Täällä pukkaa taas huolia: ilman mitään syytä pelkään joka sekunti, ettei Tyyppi pärjääkään enää kohdussa, vaikka hyvin on pärjännyt (huomenna) 26 viikkoa.

Muutenkin olo alkaa olla ajoittain loppuraskaudelle tyypillisen r a s k a s. Jostain syystä aina iltaisin paikat puutuvat istuessa, eikä tahdo päästä jalkeille. Kaikenmoisia kummallisia nivel- ja liitoskipuja ilmaantuu juuri illalla, päivisin ei kyllä menoa haittaa. Lisäksi Tyypillä on tapana mönkiä iltaisin ihan alavatsalle oikealle kylkeen möyrimään, mikä tuntuu ja puristaa aika tavalla niin että on välillä vaikea hengittääkin. Parin metrin matkankin joutuu kävelemään alavatsaa tukien ja kummallisesti jalat harallaan vaappuen. Alkaa tulla siis viime odotuksen loppumetrit mieleen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top