Vieraiden kielten oppiminen

[Tips]

Tämä on aika mielenkiintoinen aihe, meillä lähi tulevaisuudessa hyvinkin ajankohtainen.
Meillä siis nyt 4kk vanha poika jolle minä puhun suomea, mies Turkkia ja keskenämme kommunikoimme miehen kanssa Suomi/turkki/englanti yhdistelmä sekoituksella
Minä olen lapsen kanssa käytännössä 24/7 ja mies pieniä hetkiä päivittäin kun on kotona.
Poika reagoi tällähetkellä kaikkein voimakkaimmin miehen äidinkieleen ja hymyilee että nauraa jos joku muukin sitä puhuu.
Toki siis kun minä puhun suomea reagoi myös, mutta ei yhtä voimakkaasti. (ystäväni puhuu myös suomea pojalle kun tapaamme joten en ole ainut suomea puhuva)
Kovin aikasin vaan huomaa selvän eron siinä miten lapsi reagoi kieleen kun hänelle puhutaan.
Toivottavasti poika on innostunut oppimaan kieliä

Lapsen kielitaidon kehittymistä on hauska seurata. Karkeasti sanottuna eniten kielen oppimiseen vaikuttaa pääasiallisen hoivaajan ja ympäristön kieli. Me asutaan Suomessa ja minä olen lasten kanssa päivät jolloin puhun heille suomea. Silti molempien lasten ensimmäisiin sanoihin on kuulunut enemmän englannin sanoja. Mistä lie johtuu.

Ja eihän kielten oppiminen pienenä vaikuta siihen ettei mitään kieltä opi. Kyseessä on se, jos minä vaikka luulisin tekeväni lapsille palveluksen ja puhuisin heille ruotsia vaikkei se täysin sujuva ole; silloin he eivät oppisi natiivia ruotsia vaan puutteellista ruotsia. Hoivaajien tulisi käyttää omaa kieltään - näin kieli tarttuu parhaiten. Siis äidinkieli. Toiset ja kolmannet kielet voivat olla äidinkielen tasolla jos tehdään töitä tai sitten eivät. Kielet, joita opitaan vieraina kielinä, varastoituvat muistin eri osaan eivätkä ne häiritse äidinkielen oppimista (joku on tätäkin tutkinut).

Toki ihminen voi ilmaista itseään kielten sekamelskalla ja mikäs siinä. Pointtina kai olikin oppiiko minkään kielen "oikein". Tiedän esim. suomenruotsalaisia jotka puhuvat ruotsia sekoittaen aikalailla suomea sekaan ja valittelevat kuinka pelkästään yhden kielen tuottaminen on vaikeaa.

 

[Suski75]

Tiedän esim. suomenruotsalaisia jotka puhuvat ruotsia sekoittaen aikalailla suomea sekaan ja valittelevat kuinka pelkästään yhden kielen tuottaminen on vaikeaa.

Harjoituksen puutetta. Meidän kaveriporukassa oli lukioaikana tapana puhua sekaisin kieliä suomi/ruotsi/norja/englanti/saksa/ranska/espanja/venäjä ihan vain sen perusteella, minkä kielen sana tuli ensimmäiseksi mieleen. Aika nopeasti siinä tajusi, että kaikkien kielten puhetaito laiskistui kun aina meni siitä mistä aita on matalin, eikä enää edes huomannut vaihtavansa kieltä kesken lauseen. Lopetimme tuon yhdessä tuumin, tosin joskus ulkopuolisten läsnäollessa jatkoimme sitä edelleen sisäpiirin vitsinä. Aika hyvin siinä oppi sanoja ja ilmaisuja muista kielistä, koska meistä yksikään ei osannut kaikkia noita kieliä (suurin osa puhui 5-6 kieltä) ja jos joku käytti sanaa tai ilmaisua, jota toinen ei ymmärtänyt, se piti kääntää, jotta sen ymmärtää seuraavalla kerralla. Ja tottakai kaikki piruilivat toisilleen käyttämällä juuri niitä kieliä, mitkä olivat läsnäolijoille kaikkein vieraimpia.

 

[Yölento]

Harjoituksen puutetta. Meidän kaveriporukassa oli lukioaikana tapana puhua sekaisin kieliä suomi/ruotsi/norja/englanti/saksa/ranska/espanja/venäjä ihan vain sen perusteella, minkä kielen sana tuli ensimmäiseksi mieleen. Aika nopeasti siinä tajusi, että kaikkien kielten puhetaito laiskistui kun aina meni siitä mistä aita on matalin, eikä enää edes huomannut vaihtavansa kieltä kesken lauseen. Lopetimme tuon yhdessä tuumin, tosin joskus ulkopuolisten läsnäollessa jatkoimme sitä edelleen sisäpiirin vitsinä. Aika hyvin siinä oppi sanoja ja ilmaisuja muista kielistä, koska meistä yksikään ei osannut kaikkia noita kieliä (suurin osa puhui 5-6 kieltä) ja jos joku käytti sanaa tai ilmaisua, jota toinen ei ymmärtänyt, se piti kääntää, jotta sen ymmärtää seuraavalla kerralla. Ja tottakai kaikki piruilivat toisilleen käyttämällä juuri niitä kieliä, mitkä olivat läsnäolijoille kaikkein vieraimpia.

Tuo laiskuus on varmasti se, mikä sukulaisperheessä hidastaa suomen kielen oppimista. Lapsille tulee ensimmäiseksi mieleen äidinkielen sanat ja lauseet ja isä tyytyy niihin. Isä on myös laiska puhuja. "ota toi tuolta ja laita tonne". Meidän taapero korjailee myös, kun hän käyttää vääriä sanoja. Nauraa ja sanoo "setä sanoi väärin".

Yhden kerran olen kuullut, että isä puhui niin kuin minä olisin sanonut. "Ota tuo ajoramppi autohissin takaa ja laita se tuohon helikopteritason puomiin". Yhden kerran. Silloin perheen äiti hermostui ja kävi itse siirtämässä ajorampin paikalleen, jotta lapsi voi jatkaa leikkiä (eikä opi mitään).

Ei ole yhdentekevää miten puhumme lapsille.

 

[dimou]

Ja eihän kielten oppiminen pienenä vaikuta siihen ettei mitään kieltä opi. Kyseessä on se, jos minä vaikka luulisin tekeväni lapsille palveluksen ja puhuisin heille ruotsia vaikkei se täysin sujuva ole; silloin he eivät oppisi natiivia ruotsia vaan puutteellista ruotsia. Hoivaajien tulisi käyttää omaa kieltään - näin kieli tarttuu parhaiten. Siis äidinkieli. Toiset ja kolmannet kielet voivat olla äidinkielen tasolla jos tehdään töitä tai sitten eivät. Kielet, joita opitaan vieraina kielinä, varastoituvat muistin eri osaan eivätkä ne häiritse äidinkielen oppimista (joku on tätäkin tutkinut).
.

Mutta miksi natiivi ruotsi olisi parempaa kuin "puutteellinen" ruotsi? Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa, täydellistä määritelmää siitä, mitä on "oikea" ruotsi tai englanti tai suomi tai mikään muukaan kieli. Kukaan ei osaa mitään kieltä täydellisesti. Aina on olemassa sanoja, sanontoja, lauserakenteita, genrejä jne, joita voi oppia lisää. Natiivi ääntämyskään ei ole mikään yhtenäinen asia, jokaisella on ihan jo fysiologian sanelemana hieman erilainen ääntämystapa. Tähän vielä murteiden tuomat erot päälle.

Itse sanoisin myös, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin puutteellinen kielitaito. Vaikka osaisit sanoa vain kymmenen sanaa etkä edes muodostaa niistä lausetta, osaat silti ne kymmenen sanaa ja se on hyvä. Aina voit myös opetella lisää jos haluat.

Koulussakaan ei enää nykypäivänä (ainakaan jos on hyvä ope ) opetella kieliä siitä lähtökohdasta, että saavutetaan äidinkielinen taso. Kun ei sellaista asiaa ole olemassakaan. Tavoitteena on saavuttaa kommunikatiivinen kielitaito, eli että kieltä pystyy käyttämään autenttisissa tilanteissa. Tulee itse ymmärretyksi ja muut ymmärtävät sinua.

 

[Tips]

Tässä on nyt kaksi eri keskustelua, vieraiden kielten ja äidinkielten oppiminen. Vieraita kieliä voi ja pitää opiskella ja käyttää, oli miten vajaa sanavarasto hyvänsä. Niissä kaikki aktiivisuus ja osaaminen on plussaa.

Sen sijaan jokaisen olisi hyvä osata ainakin yksi kieli niin hyvin että pystyy oikeakielisesti itseään ilmaisemaan ja ymmärtämään lukemaansa. Juu, ei kaikista tule virkamiehiä, toimittajia tai akateemikkoja, mutta on se silti mielestäni hyvä lähtökohta. Ja ei, eivät kaikki osaa lukea ja kirjoittaa riittävästi omalla äidinkielellään. Monikielisillä tässä voi olla enemmän haastetta, mutta ei se kaikilta yksikielisiltäkään tunnu onnistuvan.

 

[dimou]

Mä en nää äidinkielen ja muiden kielten oppimisessa mitään merkittävää eroa. Ihan samalla lailla siinä äidinkielessään pystyy jatkuvasti kehittymään ja sitä voi oppia lisää. Ja luonnollisesti yksilötasolla eroja osaamisessa on, mutta puhutaan kyllä merkittävästä kehitysvammasta silloin, jos henkilö ei pysty itseään ja ajatuksiaan mitenkään tyydyttävästi ilmaisemaan.

Anekdoottina voisin mainita tämän suomalaisen miehen, joka ei osaa lukea. Kivasti on silti tuntunut menneen.

https://yle.fi/uutiset/3-10969821

 

[elaffy]

Ehkä pitäisi jättää nyt puuttumatta tähän keskusteluun yhtään enempää, mutta tuli mieleen työelämästä muistona yksi lähes kouluikäinen lapsi, joka ei osannut puhua suomea oikeastaan ollenkaan, vaikka oli hänen äidinkielensä. Lapsen äiti oli ulkomaalainen, mutta ei puhunut omaa kieltään lapselleen ollenkaan, vaan puhui erittäin huonoa suomea. Lapsen isä ilmeisesti ei juurikaan puhunut lapsen kanssa mitään, vaikka ihan natiivi suomalainen olikin ja keskenään äiti ja isä puhuivat alkeellista englantia tai sitä erittäin huonoa suomea. Jos en olisi tiennyt lapsen syntyneen ja eläneen koko elämänsä Suomessa, olisin luullut hänen vasta muuttaneen jostain muualta. Kieliasia tuskin oli ainoa perheen ja lapsen ongelma, mutta oli elävä esimerkki äidinkielen opettelusta ja sen tärkeydestä, että lapsikin tarvitsisi natiivin opettajan kielelleen.

Lasten kielikylvetys ei varmastikaan vaadi natiivia opettajaa ja kaikki vieraalla kielellä puhuttu on hyväksi oppimisen kannalta. Se, että kuulee kieltä myös natiivina, ei voi olla yhtään sen enempää väärin tai haitallista. Englanti on natiiviudesta ehkä huono esimerkki, sillä sitä puhutaan niin monessa maassa äidinkielenä ympäri maailmaa, jolloin tietysti tulee erilaisia murteita ja lähestulkoon omia kieliä, vaikka periaatteessa kieli olisikin sama.

 

[Yölento]

Jokaisessa kielessä on omat vaikeutensa. Suomen kielioppi on laaja, mutta säännönmukainen. Eikä missään nimessä mahdoton. Esimerkiksi useat aikuiset maahanmuuttajat oppivat suomea niin että tulevat toimeen. Tekevät varmasti jonkun verran virheitä, mutta kielen oppimisen päämäärä ei minusta muutenkaan ole täydellisyys, vaan ymmärrettävyys. Natiivitkin tekevät virheitä, niihin vain ei tule niin paljoa kiinnitettyä huomiota.

Se on sitten vain sisäisestä motivaatiosta kiinni, haluaako kielen oppia. Hienoa että lähetät heille kirjoja, on sitten ainakin materiaalia mistä lähteä liikkeelle jos lapset tuntevat halua oppia parempaa suomea.

On silti minusta väärin, jos lapsi ei saa vanhemmiltaan molempien vanhempien äidinkieliä, vaan joutuu opiskelemaan ne aikuisena ikään kuin vieraana kielenä. Jos lapsi kehittyy normaalisti kielellisesti, niin ei ole mikään vaiva omaksua molempia kieliä. Aikuisena se on vaikeampaa.

Minulla on omissa sukulaisissa niitä, jotka ovat saaneet vain suomen kielen lapsena käyttöönsä, vaikka perheessä on ollut muitakin kieliä. Kaikki ovat toivoneet, että vanhemmat olisivat puhuneet omaa äidinkieltään lapselle. Yksien serkkujen perhe jäi ikävään tilanteeseen, kun äiti kuoli nuorena ja lapsilla ei ole äidin puolen sukulaisten kanssa yhteistä kieltä. Suomessa ei ole opetusta tällä kielellä eivätkä äidin sukulaiset puhu muuta kieltä.

 

[dimou]

Ehkä pitäisi jättää nyt puuttumatta tähän keskusteluun yhtään enempää, mutta tuli mieleen työelämästä muistona yksi lähes kouluikäinen lapsi, joka ei osannut puhua suomea oikeastaan ollenkaan, vaikka oli hänen äidinkielensä. Lapsen äiti oli ulkomaalainen, mutta ei puhunut omaa kieltään lapselleen ollenkaan, vaan puhui erittäin huonoa suomea. Lapsen isä ilmeisesti ei juurikaan puhunut lapsen kanssa mitään, vaikka ihan natiivi suomalainen olikin ja keskenään äiti ja isä puhuivat alkeellista englantia tai sitä erittäin huonoa suomea. Jos en olisi tiennyt lapsen syntyneen ja eläneen koko elämänsä Suomessa, olisin luullut hänen vasta muuttaneen jostain muualta. Kieliasia tuskin oli ainoa perheen ja lapsen ongelma, mutta oli elävä esimerkki äidinkielen opettelusta ja sen tärkeydestä, että lapsikin tarvitsisi natiivin opettajan kielelleen.

Lasten kielikylvetys ei varmastikaan vaadi natiivia opettajaa ja kaikki vieraalla kielellä puhuttu on hyväksi oppimisen kannalta. Se, että kuulee kieltä myös natiivina, ei voi olla yhtään sen enempää väärin tai haitallista. Englanti on natiiviudesta ehkä huono esimerkki, sillä sitä puhutaan niin monessa maassa äidinkielenä ympäri maailmaa, jolloin tietysti tulee erilaisia murteita ja lähestulkoon omia kieliä, vaikka periaatteessa kieli olisikin sama.

Ei tietenkään ole väärin tai haitallista jos sattuu olemaan natiivi opettaja. Haluaisin vain korostaa sitä, että ei-natiivi opettaja (oli se sitten koulussa tai vanhempi lapselleen tai muu konteksti) ei ole huono sekään. Jos joku täällä pelkää sitä, ettei voi opettaa lapselleen mitään vieraasta kielestä, koska ei itse osaa sitä täydellisesti.

Samalla tavalla natiivipuhujien erot näkyvät kaikissa kielissä. Eivät esim. raumalaiset ja kuopiolaiset puhu kovin samanlaista kieltä. Toki se englannissa korostuu entisestään, koska on niin laajalla levinnyt, ja monissa tapauksissa voitaisiin jo käytännössä puhua eriytyneistä kielistä, kuten sanoit.

Surullinen tapaus tuo lapsi. Toivottavasti hän myöhemmin koulun, kavereiden ja yhteiskunnan avulla pystyi kehittämään kielitaitoaan.

--

Anteeksi jos olen jotenkin hyökkäävän oloinen tässä ketjussa Suhtaudun vain asiaan ammatin ja oman kiinnostuksen vuoksi kovin intohimoisesti

 

[dimou]

On silti minusta väärin, jos lapsi ei saa vanhemmiltaan molempien vanhempien äidinkieliä, vaan joutuu opiskelemaan ne aikuisena ikään kuin vieraana kielenä. Jos lapsi kehittyy normaalisti kielellisesti, niin ei ole mikään vaiva omaksua molempia kieliä. Aikuisena se on vaikeampaa.

Minulla on omissa sukulaisissa niitä, jotka ovat saaneet vain suomen kielen lapsena käyttöönsä, vaikka perheessä on ollut muitakin kieliä. Kaikki ovat toivoneet, että vanhemmat olisivat puhuneet omaa äidinkieltään lapselle. Yksien serkkujen perhe jäi ikävään tilanteeseen, kun äiti kuoli nuorena ja lapsilla ei ole äidin puolen sukulaisten kanssa yhteistä kieltä. Suomessa ei ole opetusta tällä kielellä eivätkä äidin sukulaiset puhu muuta kieltä.

Totta kai, kielet olisivat aina rikkaus, varsinkin ne omaan kulttuuriperintöön liittyvät kielet. Valitettavan monilla vanhemmilla tuntuu olevan näitä virheellisiä käsityksiä puolikielisyydestä ja kielten sekoittumisesta ja ties mistä, eikä välttämättä uskalleta lähteä rohkeasti puhumaan lapsille useampaa kieltä.

Kaksikielisiä lapsia kasvattavia vanhempia suosittelen lämmöllä tutustumaan Colin Bakerin tuotantoon. Tässä alkuun yksi video: https://www.youtube.com/watch?v=4INv_Izr9wE

 

[Yölento]

Ei tietenkään ole väärin tai haitallista jos sattuu olemaan natiivi opettaja. Haluaisin vain korostaa sitä, että ei-natiivi opettaja (oli se sitten koulussa tai vanhempi lapselleen tai muu konteksti) ei ole huono sekään. Jos joku täällä pelkää sitä, ettei voi opettaa lapselleen mitään vieraasta kielestä, koska ei itse osaa sitä täydellisesti.

Samalla tavalla natiivipuhujien erot näkyvät kaikissa kielissä. Eivät esim. raumalaiset ja kuopiolaiset puhu kovin samanlaista kieltä. Toki se englannissa korostuu entisestään, koska on niin laajalla levinnyt, ja monissa tapauksissa voitaisiin jo käytännössä puhua eriytyneistä kielistä, kuten sanoit.

Surullinen tapaus tuo lapsi. Toivottavasti hän myöhemmin koulun, kavereiden ja yhteiskunnan avulla pystyi kehittämään kielitaitoaan.

--

Anteeksi jos olen jotenkin hyökkäävän oloinen tässä ketjussa Suhtaudun vain asiaan ammatin ja oman kiinnostuksen vuoksi kovin intohimoisesti

Vieraan kielen opettamisesta olen täsmälleen samaa mieltä kuin sinäkin. Kotikielen oppimista pidetään kuitenkin yleensä selviönä, mitä se ei ole.
Minulle on tullut ihan suomenkielisistä perheistä lapsia, joilla ei ole ollut kielellisiä vaikeuksia, mutta heille on puhuttu vähän ja köyhää kieltä. Siinä on koulutuspolulla tekemistä, että lapsi oppii kielen riittävän hyvin ihan normaalia elämää varten.

 

[mä77]

Tässä on nyt kaksi eri keskustelua, vieraiden kielten ja äidinkielten oppiminen.

Kannattaa tosiaan pitää erillään kielirikasteinen arki ja vanhemman mukanaan tuoma kotikieli. Niissä on kuitenkin eri tavoitteet (joita niitäkin voi vanhemmilla olla erilaisia) ja tavat. Kielirikasteisessa arjessa itse ymmärrän, että lapselle tarjotaan muita kuin kotikieliä, eikä nämä kielet ole vanhempien ja lasten välinen pääkieli. Meillä on sekä kotikieltä että kielirikasteisia kieliä tällä hetkellä suomen lisäksi jokapäiväisessä arjessa. Tavoitteet todellakin ovat aivan erit eri kielille. Tässä ketjussa oli ymmärtääkseni alun perin kyse tällaisesta kielirikasteisesta vauva(lapsi)arjesta ihan kotioloissa.

Minun aikaisemmin mainitsema natiivikielen tuonti vauvalle (pienelle lapselle) tutustuttaa lapsen aivot tähän puhetapaan (äänteisiin, puherytmiin, äänenpainoihin ym.). Tämä voi pitkällä tähtäimellä vaikuttaa positiiviesti lapsen omaan kielentuottamiseen aikuisena. Aivojen kannalta tätä ääntämystä on juurikin hyvä harjoitella pienellä lapsella sillä juuri tällöin aivot ovat vastaanottavaisempia tässä asiassa. En tietoisesti sanonut, millä natiivin ääntämyksellä juuri englantia voi tuoda lapselle. Tämä on vanhempien oma juttu. Samoin espanjassa ja arabiassa natiiviääntämys on maakohtaista. Kaikki ovat yhtä oikeita. Eli minun tarkoitus oli vain kertoa, mitä vanhempi voi tehdä lapselle juuri lapsen ollessa pieni ja tarjotessa kielirikasteisen ympäristön lapselle. Asioita, jotka sopivat vauvan tai pienen lapsen aivojen kehitykseen ja ovat tuossa iässä juuri otollisinta omaksuttavaa.

Vaikka tarkoituksena on vain leikitellä kielellä, niin kyllä silti jonkinlainen taso pitää puhujalla olla, varsinkin jos kieltä käytetään paljon leikeissä. Virheetkin tarttuvat, enkä tässä tarkoita murteita, puhekieltä ym. vaan ihan puhtaasti virheellistä kieltä.

Pienen lapsen kanssa voi katsella kirjoja ja kuvia ja niistä vain nimetä asioita ihan millä kielellä vain. Vaikka itse käytän englantia päivittäin, niin englanninkieliset videot lauluineen sekä kirjat ovat meillä se kaikkein luontevin tapa leikitellä englannin kanssa.

 

[Zhassa]

Meidän poika aloitti 4-vuotiaana englanninkielisessä kielikylpypäiväkodissa. Ko. Päiväkoti toteuttaa varhaista täydellistä kielikylpymenetelmää, mikä tarkoittaa, että aikuinen puhuu lapselle aina englantia, mutta ymmärtää, jos ja kun lapsi kommunikoi suomeksi. Päiväkodin henkilökunnasta noin kolmannes puhuu englantia äidinkielenään. Lapsi on käynyt päiväkotia nyt vuoden ja on omaksunut kieltä hyvin. Pystyy kommunikoimaan englanniksi lyhyin lausein, mutta erityisesti passiivinen sanavarasto on laaja. Kielikylpymenetelmässä ei puhuta kielen oppimisesta, vaan omaksumisesta ja tarkoituksena on saavuttaa kielikylpykielessä hyvä toiminnallinen kieli. Kotipaikkakunnallamme järjestetään myös kaksikielistä opetusta kouluissa, joihin voi hakea sellaiset lapset, jotka ovat olleet englanninkielisessä varhaiskasvatuksessa. Paikkakunnallamme on myös mahdollista saada lapsi kunnalliseen ruotsinkieliseen kielikylpypäiväkotiin ja sitten myöhemmin kouluun.

Omat kokemuksemme ovat olleet pelkästään positiivisia ja uskon, että lapsen on helpompi oppia myös muita vieraita kieliä myöhemmin. Kielikylpypäiväkoti on tarkoitettu lapsille, jotka puhuvat suomea äidinkielenään. Päiväkoti suosittelee, että lapsi käy ennen aloitusta puheterapeutin arviossa, koska halutaan varmistaa, että äidinkieli on hyvällä tasolla (ikätasoista)i suurempia ongelmia. Vanhemmat eivät välttämättä ole parhaita arvioijia oman lapsensa äidinkielen osaamisessa. :)

 

[mä77]

Jep, lasten kyky omaksua kieliä pienenä on ihan hämmästyttävä. Nuorempi nyt 2,5v on alkanut tehdä huomioita äidin ja isän kielien eroista. Isä sanoo..., äiti sanoo... vertailut ovat nyt ihan jokapäiväisiä. Selkeästi hän kelailee noita juttuja.

Vanhemmalla lapsella on ollut kielirikasteinen eskari aivan täysin uudessa kielessä 2 kk ajan ja sieltä on tarttunut paljon juttuja. Hän osaa jo kääntää jotain suomeksi, vaikka tuntimäärät ovat kuitenkin aika pienet. Luulen, että koska esikoinen on ollut monikielisessä ympäristössä syntymästään asti, niin hän on hyvin tarkka tämän uuden kielen ääntämisestä. Jos minä yritän jotain sanaa toistaa, hän helposti korjaa minun ääntämystä. Äitikin on tässä jokusen sanan oppinut kuunnellessa lauluja uudestaan ja uudestaan :)