Vieraiden kielten oppiminen

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Koska lapsemme (5-v) osoittaa kiinnostusta vieraita kieliä kohtaan, mietityttää miten tätä olisi paras tukea. Hän siis kyselee mitä kieltä jossain oleva vieras kieli on ja mitä kyseinen sana/lause tarkoittaa. Puhelee myös siansaksaa ja väittää puhuvansa milloin englantia, milloin ruotsia.

Me pyritään tällaisissa tukemaan lapsen kiinnostusta ja tarjoamaan hänelle mahdollisuuksia oppia asiaa, joka kiinnostaa. Esimerkiksi kun oli kiinnostunut lukemisesta annettiin pelata Ekapeliä ja katsottiin yhdessä aapista, mutta ei opettamalla opetettu. Samassa hengessä tässäkin halutaan toimia, mutta ei ihan tiedetä miten.

Miten te olette tukeneet pientä lasta vieraiden kielten oppimisessa?
 
Meillä 4v tytöt ovat myös olleet kiinnostuneita vieraista kielistä ja ovat selvästi keksineet, etteivät kaikki ihmiset puhu samaa kieltä. Olen välillä etsinyt esim youtubesta videoita, missä opetetaan lapsille vaikkapa englannin alkeita. Ovat oppineet sanoja niistä laulun ja leikin kautta. Rohkaisen myös katsomaan lastenohjelmia vierailla kielillä, vaikka eivät niitä niin ymmärtäisikään. Vastaavasti aikuinen voisi lukea helppoja kirjoja tai yhdessä aikuisen kanssa voisi tutkia vieraalla kielellä olevia lasten kuvallisia sanakirjoja. Sanontoja ja lauseita voi viljellä omaan arkeen, esim toivottaa hyvää ruokahalua tai sanoa tervehdyksiä vieraalla kielellä. Tärkeää on, että lapsi kuulee kieltä säännöllisesti (mielellään natiivia kieltä).
 
Meillä 3-vuotias on innostunut, kun päiväkodissa kuulee vieraita kieliä. Itse olemme kannustaneet lähinnä englannin puhumiseen, sillä persia ja arabia eivät itseltä taivu. Lähinnä näin aluksi on vastailtu, mitä hänen kysymänsä lauseet tarkoittavat, opeteltu fraaseja ja lauluja. Kotona on myös suomi-englanti-kuvasanakirjoja.
 
Tutkitusti parasta kielenkehityksen kannalta on antaa lapsen kuulla natiivin ääntämystä! Tämä on se, minkä voi pitkällä tähtäimellä lapselleen antaa ja mikä oikeasti vaikuttaa lapsen kielitaitoon ja mitä ei voi samalla tavalla enää vanhempana oppia. Eli käytännössä se olisi lauluja, lastenohjelmia, kuunnelmia ym. Itse voi olla mukana tässä tuokiossa, jotta tuokioon tulee mukaan myös vuorovaikutusta. Kirjoja voi lukea vieraalla kielellä ja laulaa lastenlauluja. Meillä on arjessa tällä hetkellä 4 kieltä ja vähän ruotsia mausteena.

Tällaisesta kielelle altistamista on juttua myös tuolla kaksi(moni)kielisessä keskustelussa.
 
Meillä lapsi katsoo itsekseen Youtubesta lasten rallatuksia. Osaa nyt 3-vuotiaana värit, numerot, kirjaimet, planeetat ja jotain muitakin sanoja englanniksi ja espanjaksi, jotain osaa myös puolaksi, japaniksi ja kiinaksikin. Laulaa lastenlauluja eri kielillä, ja kääntää osan sanoista toiselle kielelle silloin kun sattuu kiinnostamaam. Lapsi itse siis valikoi mitä katsoo (minua ei kiinnosta pätkän vertaa, kunhan katsottava on 3-vuotiaille sopivaa), siksi noin monta eri kieltä. Lapsi myös selvästi tietää, mitkä sanat kuuluvat mihinkin kieleen.

Huvittavaa on se, etten ole ikinä kuullut lapsen laskevat suomeksi kymmentä pidemmälle, mutta tänäänkin laski englanniksi rappukäytävässä kaiteen pinnoja viiteenkymmeneen asti. Minä kun luulin, ettei kolmivuotias osaa laskea yhtään millään kielellä noin pitkälle.

Äsken kyselin huvikseni sanoja lapselta, että mikä on ice cream? Baby? Mommy? Cat? Dog? Car? Tiesi nämä kaikki. En ole lapselle itse opettanut mitään näistä, vaan on katsonut Youtubea itse.
 
:) meillä lapsi oppi ensimmäiseksi laskemaan ranskaksi kymmenestä nollaan, kun katseli rakettien lähtölaskentaa YouTubesta. Itse en puhu ranskaa enkä ymmärrä. Mies tunnisti, mikä juttu on menossa.

Tuo natiivi ääntämys on ihan ok, jos on tavoitteena, että lapsi oppii ääntämään vieraan kielen mukaisesti. Minulle on aivan sama, puhuuko rallienglantia vai ääntääkö täydellisesti. Me olemme yksikielinen perhe ja tavoitteena on vastata lapsen kiinnostuksen kohteisiin, ei prepata tulevaisuutta varten. Jos kielen oppiminen ei taaperona kiinnostaisi, niin kyllä sen ehtii myöhemminkin.
 
Kieltenope täällä moi :greet025

Natiivikielellä ei ole yhtään minkään vertaa väliä, varsinkaan jos kyseessä on englanti. Ei ensinnäkään ole olemassa vain yhtä natiiviversiota (pätee kaikkiin kieliin), ja toisekseen suuri enemmistö englannin puhujista on muita kuin natiiveja. Ei toki ole mitään haittakaan siitä, että lapselle näyttää vaikka niitä youtube-videoita, joissa natiivit puhuvat, mutta ei myöskään saa häpeillä tai pelätä sitä että itse puhuu lapselle vahvalla suomiaksentilla.

Tärkeintä on just tuo mitä Vargynja olette jo tehneet, vastata siihen lapsen kiinnostukseen positiivisesti ja ruokkia sitä hänelle ominaisilla tavoilla. Kirjastosta löytyy varmasti paljonkin vieraskielisiä satuja, youtubesta voi etsiä musiikkia, DVD:llä olevat lasten elokuvat voi laittaa eri kielelle.

Varhennettua kieltenopetusta toteutetaan päiväkodeissa päivittäisten rutiinien ja erilaisten pelien avulla. Sanotaan esimerkiksi good morning, how are you joka aamu. Pelien avulla lapset oppii nopeasti vaikka numerot ja värit. Pelejä on helppo keksiä itsekin lapsen kiinnostuksen mukaan (muistipelit, väritystehtävät, liikunnalliset pelit...) tai sitten pelaa jotain suomalaista leikkiä englanniksi.

Metsään on tässä aiheessa vaikea mennä :) Minun mielestäni lapsi ei voi osata "liikaa". Nykypäivänä useimmat opettajat osaavat jo ottaa huomioon sen, että oppilailla on hyvin erilaiset lähtötasot (joillain on esim. kaksikielisiä perheitä tai ovat asuneet itse ulkomailla) ja osaavat tuottaa oppilaille kiinnostavia ja haastavia tehtäviä koulussa siitä huolimatta.
 
Tässähän tuli jo paljon asioita, mitä voidaan tehdä. Kiitos! :happy: Pitänee ainakin käydä kirjastossa tai kirjakaupassa katsomassa vaikka englanninkielisiä kuvakirjoja.
 
Kieltenope täällä moi :greet025

Natiivikielellä ei ole yhtään minkään vertaa väliä, varsinkaan jos kyseessä on englanti. Ei ensinnäkään ole olemassa vain yhtä natiiviversiota (pätee kaikkiin kieliin), ja toisekseen suuri enemmistö englannin puhujista on muita kuin natiiveja. Ei toki ole mitään haittakaan siitä, että lapselle näyttää vaikka niitä youtube-videoita, joissa natiivit puhuvat, mutta ei myöskään saa häpeillä tai pelätä sitä että itse puhuu lapselle vahvalla suomiaksentilla.

Tärkeintä on just tuo mitä Vargynja olette jo tehneet, vastata siihen lapsen kiinnostukseen positiivisesti ja ruokkia sitä hänelle ominaisilla tavoilla. Kirjastosta löytyy varmasti paljonkin vieraskielisiä satuja, youtubesta voi etsiä musiikkia, DV:arghh:llä olevat lasten elokuvat voi laittaa eri kielelle.

Varhennettua kieltenopetusta toteutetaan päiväkodeissa päivittäisten rutiinien ja erilaisten pelien avulla. Sanotaan esimerkiksi good morning, how are you joka aamu. Pelien avulla lapset oppii nopeasti vaikka numerot ja värit. Pelejä on helppo keksiä itsekin lapsen kiinnostuksen mukaan (muistipelit, väritystehtävät, liikunnalliset pelit...) tai sitten pelaa jotain suomalaista leikkiä englanniksi.

Metsään on tässä aiheessa vaikea mennä :) Minun mielestäni lapsi ei voi osata "liikaa". Nykypäivänä useimmat opettajat osaavat jo ottaa huomioon sen, että oppilailla on hyvin erilaiset lähtötasot (joillain on esim. kaksikielisiä perheitä tai ovat asuneet itse ulkomailla) ja osaavat tuottaa oppilaille kiinnostavia ja haastavia tehtäviä koulussa siitä huolimatta.
Siinä mielessä voi mennä pieleen, että jos on kaksi--tai monikielinen perhe ja puhutaan sekaisin kaikkia kieliä, niin lapselle ei välttämättä kehity yhtään vahvaa kieltä.

Tai yksi vahva äidinkieli, mutta toinen kotikieli jää heikoksi.
 
Tuo natiivius liittyy nimenomaan tunnekielen kehittymiseen. Sanoja ja ilmaisuja voi nyt oppia apinoimalla mistä kielestä hyvänsä, mutta oman sisäisen tunne-elämän sanoittaminen vaatii natiivitason kielitaitoa. Suurimmalla osalla tämä kieli on äidinkieli. Kaksikielisellä voi olla kaksi vahvaa natiivitason kieltä, jos niitä on harjoitettu hyvin. Toisaalta voi puhua täysin sujuvasti jotain kieltä ilman, että on natiivi eli ilmaisee syvimmät tunteet ja ajatukset sillä kielellä. Tarkoitan tyyliin jos rakas ihminen kuolee, millä kielellä parahdat - selkäytimestä tulevia ilmaisuja. Lapsella tämä voi tarkoittaa kieltä jota lapsi käyttää leikkiessään yksikseen.

Tässä on se pointti, kun puhutaan että ei-natiivit eivät lähtisi opettamaan lastaan monikieliseksi ihan toden teolla, koska silloin alkuperäinen äidinkieli voi jäädä heikoksi.

Sen sijaan eri kielille altistaminen ja sanojen ja lorujen ym opettelu on varsin hyödyllistä. Siinä ei tähdätä natiivitasoon vaan vieraan kielen opetteluun, ja siihen kaikenlainen altistus on hyvästä.

Meillä lapset on kaksikielisiä ja mies on hyvin tarkka siitä minkälaiselle aksentille he altistuvat esim koulussa ja harrastuksissa. Natiivit ovat yleensä ok mutta ainakin täällä päin esim kansainvälisissä kouluissa on pääasiassa suomalaisia ei-natiiveja opettajia jotka puhuvat englantia. Mies on sanonut että tässä tapauksessa laittaisi lapset mieluummin suomenkieliseen kouluun.

Kukkaruukusta varsinaiseen aiheeseen. Meillä 4-vuotias puhuu myös siansaksaa, mukamas espanjaa tai venäjää. Välillä kyselee mitä jokin sana on jollain kielellä. Ihan hirveästi ei olla muita vieraita kieliä tuputettu kun on yritetty varmistaa että isän kieli vahvistuu suomen ohella. Nyt ainakin höpisee itsekseen molemmilla kielillä, eli ihan ok tilanne.
 
Siinä mielessä voi mennä pieleen, että jos on kaksi--tai monikielinen perhe ja puhutaan sekaisin kaikkia kieliä, niin lapselle ei välttämättä kehity yhtään vahvaa kieltä.

Tai yksi vahva äidinkieli, mutta toinen kotikieli jää heikoksi.

Kaksikielinen lapsi, jolla molemmat kielet ovat täsmälleen yhtä vahvat, on lähinnä urbaanilegenda. Samaten nämä "puolikieliset". Useimmilla on tiettyjä osa-alueita, joilla pystyy kommunikoimaan vahvasti tietyllä kielellä. Esim. jos toista kotikieltä käyttää vain isovanhempien kanssa keskusteluun ja toista koulunkäyntiin, näissä on ymmärrettävästi ihan erilainen sanasto. Ei se silti ole mikään puute, vaikka toisella kielellä ei osaa keskustella molekyyleistä ja mannerlaatoista ja mitokondrioista.
 
Tunnekielestä, sekin on aika suuri mutu-tieteilijöiden leikkikenttä. Tutkimukset eivät puolla sitä, että lapselle ei kehittyisi normaalia sielunmaisemaa, jos ei-natiivi vanhempi puhuu hänelle vierasta kieltä. Esimerkiksi saamelaiset vanhemmat, joilla ei Suomen kielipolitiikan takia ole vahvaa saamen kielitaitoa, ovat onnistuneesti kasvattaneet lapsistaan äidinkielisiä saamen puhujia.

Psykologian kannalta katsottuna lapsessa ei ole mitään vikaa, jos hän ajattelee että I'm happy now, because sain puuroa.
 
Kaksikielinen lapsi, jolla molemmat kielet ovat täsmälleen yhtä vahvat, on lähinnä urbaanilegenda. Samaten nämä "puolikieliset". Useimmilla on tiettyjä osa-alueita, joilla pystyy kommunikoimaan vahvasti tietyllä kielellä. Esim. jos toista kotikieltä käyttää vain isovanhempien kanssa keskusteluun ja toista koulunkäyntiin, näissä on ymmärrettävästi ihan erilainen sanasto. Ei se silti ole mikään puute, vaikka toisella kielellä ei osaa keskustella molekyyleistä ja mannerlaatoista ja mitokondrioista.
Meillä sukulaislapset puhuvat vain toista kotikieltä ja ymmärtävät huonosti suomea eikä puhe ole kieliopiltaan ikätasoista ja perussanasto on puutteellista ihan tavallisissa arkiasioissakin. Heillä vanhemmat puhuvat keskenään kolmatta kieltä ja nettiä seuraavat millä tahansa kielellä.

Kun kuitenkin on lapsia ja aikuisia, joilla on 2-3 toimivaa kotikieltä, niin veikkaan, että näissä perheissä on säännönmukaisesti käytetty molempien vanhempien omaa kieltä ja lisäksi perheen yhteistä kieltä aina säännönmukaisesti samoissa tilanteissa. Esimerkiksi äidille vastataan äidinkielellä ja isälle isänkielellä ja perhe puhuu yhdessä sitä kieltä, mitä kaikki osaavat. Jos tästä lipsutaan, niin joku kieli jää oppimatta.
 
Kaksikielinen lapsi, jolla molemmat kielet ovat täsmälleen yhtä vahvat, on lähinnä urbaanilegenda. Samaten nämä "puolikieliset". Useimmilla on tiettyjä osa-alueita, joilla pystyy kommunikoimaan vahvasti tietyllä kielellä. Esim. jos toista kotikieltä käyttää vain isovanhempien kanssa keskusteluun ja toista koulunkäyntiin, näissä on ymmärrettävästi ihan erilainen sanasto. Ei se silti ole mikään puute, vaikka toisella kielellä ei osaa keskustella molekyyleistä ja mannerlaatoista ja mitokondrioista.
Tuskin kovin monella molemmat kielet ovat yhtä vahvoja, mutta paljon on niitä kaksikielisiä, jotka puhuvat sujuvasti molempia kotikieliä. Tai kotikieliä voi toki olla enemmänkin, mutta ei kieli itsestään tule, kyllä sen eteen pitää tehdä järjestelmällisesti töitä.
 
Meillä sukulaislapset puhuvat vain toista kotikieltä ja ymmärtävät huonosti suomea eikä puhe ole kieliopiltaan ikätasoista ja perussanasto on puutteellista ihan tavallisissa arkiasioissakin. Heillä vanhemmat puhuvat keskenään kolmatta kieltä ja nettiä seuraavat millä tahansa kielellä.

Kun kuitenkin on lapsia ja aikuisia, joilla on 2-3 toimivaa kotikieltä, niin veikkaan, että näissä perheissä on säännönmukaisesti käytetty molempien vanhempien omaa kieltä ja lisäksi perheen yhteistä kieltä aina säännönmukaisesti samoissa tilanteissa. Esimerkiksi äidille vastataan äidinkielellä ja isälle isänkielellä ja perhe puhuu yhdessä sitä kieltä, mitä kaikki osaavat. Jos tästä lipsutaan, niin joku kieli jää oppimatta.

Joo, totta kai tää säännönmukaisuus olisi tasalaatuisen kielitaidon kehittymisen kannalta paras vaihtoehto. En kuitenkaan pitäisi sitä ainoana vaihtoehtona. Varsinkin jos perhe asuu maassa, jossa kieltä voi käyttää ja opiskella myös kodin ulkopuolella, tulee mukaan myös muut oppimisympäristöt. Toinen kotikieli saattaa siis lapsena olla heikompi, mutta kehittyy sitten aikanaan vaikka koulussa, oli se sitten ihan virallinen koulu tai jonkinlainen "heritage school". Esim. Jyväskylässä kaupunki tarjoaa äidinkielen opetusta ulkomaalaistaustaisille lapsille ja nuorille, kunhan oppilaita on vähintään neljä. Oppitunnit on koulun ulkopuolella.

Kielitaidosta, vähäisestäkin, on mun mielestä aina hyötyä. Kuitenkin siinä aina ymmärrys laajenee, ja jää joku siemen itämään. Ja mun mielestä myös kaikki me opitaan koko ajan lisää kieltä, siinä ei voi koskaan olla valmis. Sekä äidinkielessä että vieraissa kielissä.
 
Tuskin kovin monella molemmat kielet ovat yhtä vahvoja, mutta paljon on niitä kaksikielisiä, jotka puhuvat sujuvasti molempia kotikieliä. Tai kotikieliä voi toki olla enemmänkin, mutta ei kieli itsestään tule, kyllä sen eteen pitää tehdä järjestelmällisesti töitä.

Kontekstista riippuen toki. Sitä yritin juuri sanoa, että juuri kukaan ei pysty puhumaan samoista asioista eri kielillä yhtä vahvasti. Jos käy koulunsa kielellä 1, kielellä 2 ei todennäköisesti pysty puhumaan näistä akateemisista asioista. Jos harjoittaa uskontoaan kielellä 2, ei todennäköisesti osaa kertoa näistä rituaaleista yhtä vahvasti kielellä 1.
 
Joo, totta kai tää säännönmukaisuus olisi tasalaatuisen kielitaidon kehittymisen kannalta paras vaihtoehto. En kuitenkaan pitäisi sitä ainoana vaihtoehtona. Varsinkin jos perhe asuu maassa, jossa kieltä voi käyttää ja opiskella myös kodin ulkopuolella, tulee mukaan myös muut oppimisympäristöt. Toinen kotikieli saattaa siis lapsena olla heikompi, mutta kehittyy sitten aikanaan vaikka koulussa, oli se sitten ihan virallinen koulu tai jonkinlainen "heritage school". Esim. Jyväskylässä kaupunki tarjoaa äidinkielen opetusta ulkomaalaistaustaisille lapsille ja nuorille, kunhan oppilaita on vähintään neljä. Oppitunnit on koulun ulkopuolella.

Kielitaidosta, vähäisestäkin, on mun mielestä aina hyötyä. Kuitenkin siinä aina ymmärrys laajenee, ja jää joku siemen itämään. Ja mun mielestä myös kaikki me opitaan koko ajan lisää kieltä, siinä ei voi koskaan olla valmis. Sekä äidinkielessä että vieraissa kielissä.
Jos suomen kieli on se heikko ja koulunsa käy vahvemmalla kielellä eikä asu Suomessa, niin varminta olisi käyttää suomea kotona ja käyttää nettiä suomeksi. Aika harva oppii suomen aikuisena tai opiskellen kovin täydellisesti. En tietenkään itse ole opetellut suomea vieraana kielenä, mutta minulla on sellainen käsitys, että taivutukset ovat jotakuinkin vaikeita.

Sisukkaasti lähetän lapsille suomenkielistä kirjallisuutta, vaikka vanhemmat eivät panosta aiheeseen.
 
Jokaisessa kielessä on omat vaikeutensa. Suomen kielioppi on laaja, mutta säännönmukainen. Eikä missään nimessä mahdoton. Esimerkiksi useat aikuiset maahanmuuttajat oppivat suomea niin että tulevat toimeen. Tekevät varmasti jonkun verran virheitä, mutta kielen oppimisen päämäärä ei minusta muutenkaan ole täydellisyys, vaan ymmärrettävyys. Natiivitkin tekevät virheitä, niihin vain ei tule niin paljoa kiinnitettyä huomiota.

Se on sitten vain sisäisestä motivaatiosta kiinni, haluaako kielen oppia. Hienoa että lähetät heille kirjoja, on sitten ainakin materiaalia mistä lähteä liikkeelle jos lapset tuntevat halua oppia parempaa suomea.
 
Tämä on aika mielenkiintoinen aihe, meillä lähi tulevaisuudessa hyvinkin ajankohtainen.
Meillä siis nyt 4kk vanha poika jolle minä puhun suomea, mies Turkkia ja keskenämme kommunikoimme miehen kanssa Suomi/turkki/englanti yhdistelmä sekoituksella :dead:
Minä olen lapsen kanssa käytännössä 24/7 ja mies pieniä hetkiä päivittäin kun on kotona.
Poika reagoi tällähetkellä kaikkein voimakkaimmin miehen äidinkieleen ja hymyilee että nauraa jos joku muukin sitä puhuu.
Toki siis kun minä puhun suomea reagoi myös, mutta ei yhtä voimakkaasti. (ystäväni puhuu myös suomea pojalle kun tapaamme joten en ole ainut suomea puhuva)
Kovin aikasin vaan huomaa selvän eron siinä miten lapsi reagoi kieleen kun hänelle puhutaan.
Toivottavasti poika on innostunut oppimaan kieliä
 
Joskus vuosia sitten luin tutkimuksia tuosta tunnekielestä, ja sellaisenkin tuloksen löysin, että vaikka sanojen tunnelataus opitaan lapsena, on toisen kielen sanoille mahdollista oppia tunnelataus myös vasta aikuisena, mutta se vaatii sitä, että niitä toisen kielen sanoja käytetään silloin kun tunnetta tunnetaan.

Ja sitten siitä urbaanista legendasta, jonka mukaan ihminen ei opi mitään kieltä hyvin jos oppii eri kieliä jo pienenä; tosiasiassa ei ole mitään "hyvin" tasoa, jolle pääsee yksikielisenä mutta kaksikielisenä ei, vaan joku ihminen puhuu kolmea kieltä paremmin kuin toinen ihminen oppii edes sitä yhtä ainokaista kieltään.
 
Takaisin
Top