Vesisynnytys kokemuksia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ilpuri
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ilpuri

Ilpuri

Kommentoinnin ninja
Meille on tulossa vauva nro. 2 maaliskuussa ja tässä pikkuhiljaa alkaa ajatukset kääntymään synnytykseen. Ensimmäinen synnytys oli pitkä ja raskas, eikä vesisynnytys tai edes ammeessa oli ollut mahdollinen vauvan sykkeiden korkeuden ja minun tulehdustilan vuoksi. Ammetta olin tietenkin toivonut mutta ei käynyt sitten. Suihkussa sain olla, ja voi että se auttoi ihan todella paljon kipeisiin supistuksiin siinä vaiheessa kun ei vielä lääkkeelliset kivunlievitykset olleet mahdollisia.

Ensimmäisestä synnytyksestä kaiken kaikkiaan jäi todella hyvä mieli huolimatta vaikeuksista ja päällä leijuvasta sektiomahdollisuudesta, mikä onneksi pystyttiin välttämään. Sektio on ehdottomasti minulle pahin mahdollinen vaihtoehto, toki jos siihen joudutaan niin siihen sitten mennään. Mutta samana iltana oloni oli että millon tahansa uudestaan voisin synnyttää. Ponnistusvaihe ilman kivunlievityksiä oli yli tunnin ja vesien menosta koko synnytys 36h. Kuitenkin hyvillä mielin ja melko kahta kättä heilutellen olen nyt uudestaan menossa.

Vaikka fiilis on hyvä, ja synnytyskokemukseni oli ihana, niin silti mietin että olisiko jotain mitä haluaisin muuttaa, jos se on mahdollista. Vesi on minulle erittäin turvallinen ja ihana elementti, ja viimeksi tosiaan se suihku oli ihan huippu, harmittaa vieläkin että en mennyt aiemmin sinne. Jos nyt minun ja vauvan kunto antaa myöten haluaisin kokeilla ammetta kivunlievityksenä ja jopa synnyttää sinne. Viimeksi kipeät supistukset eivät avanneet minua yhtään ensimmäiseen 10-12h ja jouduin paljon makoilemaan. Jotekin asennon luonnollisuus ja vaihtomahdollisuus ja lämpö sanoisi ihan jo maalaisjärkeen että synnytys etenisi paremmin. En olisi viimeksi halunnut ottaa epiduraalia, mutta koska edistystä ei tapahtunut ja tyttäreni sykkeet olivat niin korkeat, se oli ainut järkevä vaihtoehto koska en pystynyt enää kestämään supistuksia.

Olen lukenut vesisynnyksestä ammattilaisten kirjoituksista mutta haluaisin tietää ihan sen kokeneilta, miltä se tuntuu? Tuntuiko olo turvalliselta? Miten synnytys eteni? Miten vauva uitettiin sinulle vai otitko itse vastaan vai miten tämä meni? Olitko myöhemmin tyytyväinen päätökseen? Onko kokemusta että olet syystä tai toisesta joutunut vaihtamaan keskenkaiken perinteiseen? Miltä se tuntui? Onko jotain muuta huomioitavaa?

Tämä jotenkin tuntuisi kaiken täydellistymiseltä, vaikka ensimmäinenkin synnytys oli ihana. Mikäli tietysti realiteetit ovat vastaan niin ei sitten mutta kiinnostaisi kovasti.
Ihana jos joku jaksaa vastata :Heartpink
 
Minä synnytin elokuussa toisen lapseni ammeeseen Naikkarilla :) Se oli ihana synnytys, pelkkä ilokaasu kivunlievityksenä. Aktiivinen synnytysaika oli noin kolme tuntia ja ponnistusaika 15 minuuttia. Ei yhtään tikkiä vaikka oli yli 4-kiloinen vauva. Vesi varmasti auttoi tässä. Kaikin puolin unelmasynnytys!

Se kannattaa huomioida että kun vauva syntyy veteen, hän ei ala heti hengittää itse vaan joutui elvytykseen ja heti synnytyksen jälkeiset apgar-pisteet olivat matalat (muistaakseni 6). Tämä liittyy vesisynnytykseen mutta esti esimerkiksi meiltä pääsyn potilashotelliin. Vauva nostettiin vedestä minulle mutta napanuora katkaistiin heti ja hänet vietiin elvytykseen, jossa hän heti onneksi elpyi.

Meillä oli ihana, kokenut kätilö johon luotin täysin. Mutta koen kyllä vesisynnytyksen sikäli haastavaksi koska esimerkiksi puudutteita ei voi käyttää, että pitää olla hyvä luotto kätilöön ja itseensä synnyttäjänä.

Toivottavasti saat toivomasi synnytyksen :)
 
Minä synnytin hiljattain ammeeseen. Ihan unelmasynnytys oli kaikinpuolin. olen siis uudelleen synnyttäjä mutta tämä oli ensimmäinen vesisynnytykseni.
Vedessä oli hyvä olla ja supistukset oli helpompi kestää ammeessa. Luonnollinen synnytys, paitsi ilokaasu oli ihan lopussa käytössä.
Synnytyksen kesto pari tuntia, ponnistus 12min.
eteni siis tosi hyvin, tunnelma oli turvallinen. Pitää luottaa itseensä synnyttäjänä ja vaatii synnyttäjältä aktiivisuutta.( Jos tuntee veden elementikseen niin suosittelen kokeilemaan ammetta, sieltähän saa tulla pois jos ei tunnukaan hyvältä.)

Todella hyvä fiilis itselle jäi vesisynnytyksestä.
Vauvan apgar 8-9-9. Kätilö uitti vauvan syliin ja vähän semmoinen sinertävä oli ennenkun alkoi hengittää ja itkeä. Hyvävointinen vauva oli kuitenkin.

Napanuora katkaistiin vasta sängyllä ja istukan synnytys tapahtui sängyllä. Vauva koko ajan rinnalla.
Kokemuksena vesisynnytys oli ihan mahtava!

Tsemppiä sinulle tulevaan synnytykseen menipä se vedessä tai ns perinteisesti
 
Neljännen lapseni synnytyksessä tämän vuoden alussa olin ammeessa ponnistusvaiheeseen asti. Toiveissa oli synnyttää ammeeseen, mutta ponnistusvaihe ei edennyt ja vauvan sykkeet alkoi heittelemään, joten kätilöiden avustuksella minut autettiin ammeesta pois sängylle jatkamaan. Koin sen ponnistamisen ammeessa muutenkin vähän vaikeana kun peppu pyrki nousemaan ylös ja se piti muistaa koittaa pitää alhaalla. Puolen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen vauva syntyi hyvävointisena ja pääsi heti rinnalle. Synnytyksen kesto sairaalaan saapumisesta n.3h.

Itselläni ei mitään muita kivunlievityksiä ollut käytössä kuin amme ja omista synnytyksistäni paras kokemus tuosta synnytyksestä jäi, vaikka ihan loppuun asti ei ammeessa voitukaan olla.
Se ammeesta kesken pois nousu oli kieltämättä vähän hankalaa mutta kätilöt (ja mieheni) tuki ja auttoi tosi hyvin. En muista että oisin kylmyyttäkään siinä tilanteessa tuntenut.
 
Synnytin kolmannen lapseni anmeeseen tänä syksynä ja oli todella hyvä kokemus. Pääsin heti synnärille saavuttua veteen ja siellä otin supistuksia vastaan ilokaasun kanssa. Kävin muutama kerran vessassa ja heti kun nousin pois vedestä supistukset tuntuivat paljon pahemmilta, vesi siis oikeasti auttoi kipuun. Asennon vaihto oli helppoa ja supistusten välissä kelluin selälläni, oli rentouttavaa. Kolmisen tuntia taisin olla ammeessa kunnes alkoi tulla ponnistamisen aika, silloin kysyttiin haluanko jäädä ammeeseen vai mennä saliin,vastaus oli helppo eli jäin ammeeseen. 20 min ponnistelin ja vauvan pään synnyttyä sain itse ottaa hänestä kiinni. Lopulta nostin vauvan itse syliin, hän alkoi heti itkeä ja oli virkeä, vähän sininen. Istukka syntyi salissa jonne meidät vietiin synnytyksen jälkeen. Kaikki sujui ihan mahtavasti ja oli hienoa kokea niin luonnollinen synnytys. Missään vaiheessa ei pelottanut vaikka oltiinkiin miehen kanssa paljon kahdestaan huoneessa. Myöskään ei tullut olo että olisi tarvinnut muuta kivunlievitystä kuin ilokaasun. Vaikeinta oli ponnistusvaiheessa pitää takapuoli veden alla mutta kätilö auttoi onneksi. Annoin synnytyksestä täyden kympin ja se oli ehdottomasti paras kolmesta synnytyksestäni.
 
Synnytin esikoisen toukokuussa ammeeseen. Sitä olin toivonutkin ja kokemus oli kaikin puolin positiivinen. Pääsin ammeeseen melkein heti sairaalaan päästyämme ja nousin sieltä kerran, mutta muuten olin siellä vauvan syntymään asti. Ilokaasua käytin loppuvaiheessa, ponnistusvaihe 40 min. Kätilö nappasi vauvan ja uitti sen minulle vedessä. Vauva oli hyvävointinen ja alkoi itkeä heti happea hengitettyään. Istukka syntyi sängyllä. Mulla ei ole muunlaisesta synnytyksestä kokemusta, mutta olen hyvin tyytyväinen siihen, miten kaikki sujui.
 
Onko lisää kokemuksia vesisynnytyksistä? Onko joku synnyttänyt veteen Espoon sairaalassa (Jorvissa)? Itseä kiinnostaisi tämän kolmannen kohdalla. 😊
 
Itse synnytin kesäkuussa Seinäjoen keskussairaalassa. Oli ihana kokemus. Mulla oli korkea vedenmeno kotona, josta 42h jälkeen (24h käynnistyksen aloituksesta) vauva syntyi. Aktiivinen vaihe 3cm:stä ponnistusvaiheen loppuun 6 tuntia olin koko ajan ammeessa ilokaasun voimin. Puoliso juotti koko ajan ahkerasti vettä, pillimehuja, pakkaamiani hedelmäsoseita ja elektrolyyttijuomia, muuten en varmasti olisi voinut lillua siellä niin kauaa. Luulen että tästä syystä mulla oli myös melkein normaali olo synnytyksen jälkeen, en myöskään vuotanut paljoa. Koska sain olla koko ajan samassa ammeessa ja hämärässä ihanassa ammehuoneessa puolison ja yhden kätilön kanssa, pääsin tosi vahvaan synnytyskuplaan ja vaikka supistukset tulivat tosi intensiivisinä ja tiuhaan (ja esikoislapseni myös laskeutui tässä yhteydessä, ei ollut vielä kiinnittynyt), en osaa kuvailla sitä kipuna. Ponnistusvaiheessa supistukset rauhoittuvat ja torkuin ammeessa uimarenkaan päällä. Ponnistusvaihe kesti 1h 20 min mutta ei uuvuttanut. Liikuin ammeessa avautumisvaiheessa paljon ja pidin myös paljon ääntä, mutta oloni oli turvallinen. Olin isossa ammeessa jossa yläpuolella oli tanko, jossa roikuinkin melkein koko avautumisvaiheen. Jos nyt täytyisi miettiä synnyttämistä ”kuivalla maalla” kiinteällä synnytyspedillä kun joku tuijottaa tapahtumia alapäässäni niin ei kiitos. Tuon äänekkään tyylini vuoksi kätilö varovasti muistutti että on saatavilla myös puudutteita, mutta vesi tuntui niin hyvältä etten missään nimessä halunnut pois ammeesta. Otin vauvan itse vastaan ja nostin vedestä. Vauvamme oli tavallisesta vesisynnytyksestä poiketen erittäin virkeä ja huusi kovaan ääneen heti kun nostin hänet vedestä, apgar 9. Todella hyvä kokemus ja ehdottomasti haluan synnyttää jatkossakin veteen.

Jälkeisvaihetta varten kipusin sängylle ja kätilöt lykkäsivät minut lämpöpeitteissä synnytyssaliin puolisoni kantaessa vauvaa perässä. 😇
 
Muokattu viimeksi:
Ihanaa että tämä ketju oli pompannut uusimpiin viesteihin! Mua myös vesisynnytys kiinnostaa, mutta en löytänyt haun kautta.
 
Kuulostaa ihanalta 💗 Missä sairaaloissa on mahdollista synnyttää ammeessa/ veteen? Koitin googlailla mutten oikein löytänyt. Onko pohjoisempana mahdollista?
 
MinnaM sanoi:
Mä oon käsittänyt, että nykyään tää ois mahdollista jo aika monessa sairaalassa, jos vaan on amme. Kannattaa varmistaa omasta synnytyssairaalasta.
Click to expand...
Joo ja sekin että kaikissa ei oo välttämättä ku yks amme. Ainakin meillä EKKS:ssa on miun ymmärryksen mukaan vaan yks amme.
 
Nila sanoi:
Itse synnytin kesäkuussa Seinäjoen keskussairaalassa. Oli ihana kokemus. Mulla oli korkea vedenmeno kotona, josta 42h jälkeen (24h käynnistyksen aloituksesta) vauva syntyi. Aktiivinen vaihe 3cm:stä ponnistusvaiheen loppuun 6 tuntia olin koko ajan ammeessa ilokaasun voimin. Puoliso juotti koko ajan ahkerasti vettä, pillimehuja, pakkaamiani hedelmäsoseita ja elektrolyyttijuomia, muuten en varmasti olisi voinut lillua siellä niin kauaa. Luulen että tästä syystä mulla oli myös melkein normaali olo synnytyksen jälkeen, en myöskään vuotanut paljoa. Koska sain olla koko ajan samassa ammeessa ja hämärässä ihanassa ammehuoneessa puolison ja yhden kätilön kanssa, pääsin tosi vahvaan synnytyskuplaan ja vaikka supistukset tulivat tosi intensiivisinä ja tiuhaan (ja esikoislapseni myös laskeutui tässä yhteydessä, ei ollut vielä kiinnittynyt), en osaa kuvailla sitä kipuna. Ponnistusvaiheessa supistukset rauhoittuvat ja torkuin ammeessa uimarenkaan päällä. Ponnistusvaihe kesti 1h 20 min mutta ei uuvuttanut. Liikuin ammeessa avautumisvaiheessa paljon ja pidin myös paljon ääntä, mutta oloni oli turvallinen. Olin isossa ammeessa jossa yläpuolella oli tanko, jossa roikuinkin melkein koko avautumisvaiheen. Jos nyt täytyisi miettiä synnyttämistä ”kuivalla maalla” kiinteällä synnytyspedillä kun joku tuijottaa tapahtumia alapäässäni niin ei kiitos. Tuon äänekkään tyylini vuoksi kätilö varovasti muistutti että on saatavilla myös puudutteita, mutta vesi tuntui niin hyvältä etten missään nimessä halunnut pois ammeesta. Otin vauvan itse vastaan ja nostin vedestä. Vauvamme oli tavallisesta vesisynnytyksestä poiketen erittäin virkeä ja huusi kovaan ääneen heti kun nostin hänet vedestä, apgar 9. Todella hyvä kokemus ja ehdottomasti haluan synnyttää jatkossakin veteen.

Jälkeisvaihetta varten kipusin sängylle ja kätilöt lykkäsivät minut lämpöpeitteissä synnytyssaliin puolisoni kantaessa vauvaa perässä. 😇
Click to expand...
Tää kyllä kuulostaa synnytyksenä niin upealta kokemukselta ❤️😍
 
Onkohan vesisynnytykseen miten vaikea päästä? Onko esim. sen verran suosittua että se sairaalan ainoa amme on yleensä varattu? Onkohan jossain sairaalassa ihan useampi amme käytössä?

Ja onko täällä tietoa, missä pääsisi helpoiten vesisynnytykseen ja missä olisi vaikkapa pisimmät perinteet vesisynnytyksestä tai eniten vesielementin osaavia kätilöitä? Olen ymmärtänyt että kaikki kätilöt eivät innostu vesisynnytyksestä, jos ei ole kokemusta.
 
Mun kuopus syntyi veteen kotona ja se oli kyllä ihana synnytys! 😍 Ainut miinus oli se kun koti oli viileä (vanha talo talvella), niin palelin jossain vaiheessa lämpimässä vedessä. Kesällä olis miellyttävämpää tai jos huonelämpötila olisi reilusti yli +20C 😅
 
Synnytin syyskuisen kuopuksen veteen ja se oli kaikin puolin aivan mahtava kokemus. 😍 Mulla on takana kaksi nopeaa synnytystä ja esikoisen kanssa kävi niin, että ei ymmärretty lähteä riittävän ajoissa uusiksi näytille ja hän sitten melkein syntyikin matkalle ja amme jäi haaveeksi. Nyt toisella kertaa tiesin, että sairaalaan on lähdettävä heti, kun alkaa kunnolla supistella ja tällä kertaa ehdin olla ”jopa” tunnin sairaalassa ja saada toivomani ammeen. Ainakin Tyksin Majakkasairaalassa ammeita on useampia ja sinne oli helppo päästä. Vesi on mulle aina ollut turvallinen ja rauhoittava elementti ja toimi täydellisesti synnytyksessäkin. Sain itse nostaa vauvan vedestä, ennakkoon ajatus tuntui vähän pelottavalta (kätilö kyllä sanoi auttavansa tarvittaessa), mutta se oli lopulta aivan ihana hetki. 😍
 
Joku tuossa mainitsi, että vauva joutuu automaattisesti elvytykseen vesisynnytyksessä. Miten te vesisynnytyksen läpi käyneet olette sen kokeneet?
Meillä kolmas tulossa syyskuussa ja pohdin vesisynnytystä vaihtoehtona. Tuo elvytys vain kuulostaa melko hurjalta.
 
VäriSointu sanoi:
Joku tuossa mainitsi, että vauva joutuu automaattisesti elvytykseen vesisynnytyksessä. Miten te vesisynnytyksen läpi käyneet olette sen kokeneet?
Meillä kolmas tulossa syyskuussa ja pohdin vesisynnytystä vaihtoehtona. Tuo elvytys vain kuulostaa melko hurjalta.
Click to expand...

Siis nyt en ymmärrä yhtään. Mihin elvytykseen?
 
Takaisin
Top