Mulla on tehomittailut menossa kun reilun viikon päästä on sairaalassa käynti kokoarvioineen ja pyysivät sinne etukäteen sähköpostilla arvoja. Yhtäkään ylitystä ei oo nyt tullu, mistä hyvä mieli :)
Tossa toissapäivänä sain kyllä kunnon hormonihuuruisen itkukohtauksen pelkästä turhautumisesta. Sain niin totaalikyllästymisen siihen, että koko ajan pitää miettiä ruokaa ja mittailuja ja pistää itteä neulalla ja merkata vihkoon ja stressata ja tuntea syyllisyyttä huonosta syömisestä ja painosta ja vihaan ruisleipää, jota pitää pupeltaa ja enkä muista syödä tarpeeksi usein ja kattooko ne sairaalassa mua pahalla silmällä.... niin ja kaupan kassoilla valtavat joulusuklaalavat enkä saa oottaa ja ÄÄÄÄÄÄ
Noh, se meni sit itkulla ohi ja nyt on taas hyvä mieli, maailma ei kaatunutkaan
Vaikka mulla ei edes ole tiukin mahdollinen ruokavalio, koska arvot on pysynyt ihan kohdillaan, mutta turhautti vaan niin paljon se, että tää loppuraskaus tuntuu olevan yhtä mittausstressiä. Kamppailen myös nousevan verenpaineen kanssa, joten täällä vuorotellen hurisee verenpainemittari ja piippaa sokerilaite.
Sori pieni avautuminen, mutta luojan kiitos ei enää kauaa
Onko teillä tullut vastaavanlaisia hetkiä, jolloin tahtois pistää kaikelle stopin?
Tytsy78, Mullekin neuvolassa on sanottu, ettei painonlasku haittaa kun vauva ottaa kyllä kaiken sen mitä tarvitsee. Että jos sitä radi-ruokavalioo noudattaa, niin paino voi hyvinkin tippua, mutta saa silti kaiken mitä pitää. Ei pitäis siis olla huolta! :)
