Viime yö meni myöskin ilman herätyksiä! :) Se vaan että aamuherätys oli 5.15. Mies yritti saada tyttöä vielä nukkumaan, mut kun ei niin ei. Klo 21 meni siis tavalliseen tapaan nukkumaan. Nyt on sitten kiskonut tunnin päiväunia jo...
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
käytiin iltavaunuilulla ja tyttö oli ihan nukkumavalmis ku päästiin sisälle. Iltapuuro ja -pesu ja maito sänkyyn. No päätin kokeilla että nukahtasko ite kun etsiskeli jo unta vaan auta armias ku lähdin pois! En edes heti menny takas että josko rauhottuis kuitenki ni eeei! Sit menin omalle sängylle viereen ni ynisi tyytyväisenä ja sammui ku saunalyhty
meno ollut siis syntymästä asti sama, paitsi siinä 7 kk ikäsenä tehtiin unikoulu että sai korviketta kerran yössä, heräili kyllä silloinkin useammin. Ei vaan oo voimia taas unikouluttaa, meidän vauva ilmaisee kyllä erittäin selvästi ja vihaisesti jos ei meinaa sitä tissiä yöllä antaa..
Sinällään en ressaa yösyötöstä kun se on aika tavallista että vuodenkin ikäinen herää vielä syömään, mutta kuinka monta kertaa?
Elokuussa palaan minäkin työelämään ja jokseenkin pieni paniikki alkaa heräillä sisälläni näiden yöllisten heräämisien takia...kaikki aikanaan ja omalla painolla, mutta....kaikki on siis aina vaan minun handlattavissa? Kuinka moni teistä vielä imettävistä saa mieheltä jonkinlaista apua yöllä vai nukutatteko tekin aina tissin voimalla? 
Oon aika vähän etsiny vastauksia ajatuksiini netistä, kun yleensäkään en hirveesti ehdi "linjoilla" olla. Jotenkin sitä on kuitenkin asioita ratkonu yksi kerrallaan, mutta tuo miehen osallisuus välillä mietityttää...voi olla, että tää oma yksinäisyyden tunne nostattaa ajatuksia...tuleehan ne asiat näinkin hoidetuksi...Oon tosi onnellinen siitä, että mulla on näin syvä yhteys lapsen kanssa mutta mietin jääkö mies jostain suuresta paitsi kun ei hän itse ole sellaista ajattelevaa tyyppiä vaan "herää" asioihin vähän myöhässä...jos näin vois luonnehtia..No, me jatketaan pienen kanssa harjoituksia ja sittenhän sen elokuussa näkee palaako ne omat päreet 
Vieraantuminen toisesta on ehkä pahinta.
