Vauvojen neuvolakuulumisia

Triina, Et ole yksin. En ole itkenyt yhdessäkään rokotustilanteessa, vaan jutustellut vauvalle (toivottavasti) rauhoittavasti, pitänyt hellästi käsistä kiinni ja tyynnytellyt jälkeen päin. Itseasiassa en ole tainnut kertaakaan itkeä, kun vauvani itkee, mutta olen useasti tippa linssissä katsellut, kun hän juttelee, kääntyy tai nauraa. En vain jotenkin reagoi itkuun itkulla, vaan alan laulaa tai tekemään mitä vain harhauttaakseni vauvaa. Monesti olen tippa linssissä sitten jälkeen päin.

Ja olen itsekin miettinyt, että mikähän minussa on vialla, olenko kylmä tai välinpitämätön. Mutta en usko, koska pakahdun rakkaudesta tuota pikkunyyttiä kohtaan. :) En siis usko, että sinunkaan reaktiossasi on mitään "vikaa" tai outoa. Ihmiset reagoivat eri tavalla. :)
 
Oi ihana Libra! Samoin, minua herkistää kyllä pojan suloiset jutut! Esimerkiksi nyt onnellinen pärinä! Hän on niiiiiin hurmaavan loukkaantunut jos en reagoi jokaiseen pärisytykseen yhtä vaikuttuneena.

Väsyneenä olen itkenyt pojan kanssa kilpaa, mutta se oli silloin vaikeimpaan aikaan.
 
Sama täälläkin, ei ole itkettänyt, kun lapsia on rokotettu. Silloin meinasi itkettää kun tältä kuopukselta seurattiin bilirubiineja ja 2 viikkoisena kokenut labrahoitaja otti näytteen taipeesta.. minä kun olin niin valmistautunut ja lämmittänyt kantapäät valmiiksi. Onneksi oli hoitaja pitämässä, en tiedä, miten olisin itse pystynyt kun en oikein pystynyt edes katsomaan. Se piikki oli meinaan tosi iso näytteenantajaa ajatellen.. onneksi kaveri tokeni siitä tosi pian.

Muutenkin olen aina pyrkinyt olemaan rauhallinen kun esikoinenkin on riehuessaan satuttanut itseään. Varovasti yrittänyt kartoittaa vahingon laadun ja lohduttanut toista. Oma äitini oli aina ihan hysteerinen kun veljilleni tapahtui jotain, veljeni itkivät monesti enemmän äidin reaktiota kuin omaa kipuansa. Tai siltä se minusta silloin teini-ikäisenä näytti.. tiedä sitten.

Ja vaikka nämä ei mua itketäkään, hetkeäkään en epäile, ettenkö rakastaisi molempia poikiani tai antaisin muuten jotenkin kylmän vaikutelman. Jälkikäteen olen minäkin tippa linssissä ollut. Hassua sinänsä..mä olen muuten tosi tunteellinen ihminen, et voisi olettaa mun itkevän ko. tilanteissa. Sitä varmaan vaan jotenkin keskittyy tukemaan toista tai jotain. Jokainen tavallaan, ei meistä kukaan ole samanlainen.
 
Minä en usko, että äitiys on mikään taikajuttu, joka muuttaa ihmisen kokonaan. Toki prioriteetit muuttuvat ja arki, mutta ei se ihmisen perusluonnetta muuta. Niinpä minäkin melko tasaisena ihmisenä en liikutu lapsenkaan asioista niin paljon kuin jotkut emotionaalisemmat ihmiset. Melkein enemmän liikuttuu juurikin ilon hetkistä, mutta synnytys, rokotukset jne ei minua itketä. Pahaltahan se tuntuu kun toista pistetään, mutta ei siinä itku tule. Lisäksi itsellä on sellainen taipumus, että tiukan paikan tullen jotenkin skarppaa vieläkin enemmän ja pystyy usein olemaan se, joka asioita rauhallisesti hoitelee eteenpäin. Myöskään parisuhteessa en äitiyshormonien myötä ole mitään hirveitä kilareita saanut, koska riidoissakin olen aina ennenkin ollut melko rauhallista sorttia. Raskauden aikana vähän ehkä herkemmin alkoi riitatilanteessa itekettää. Mutta siis ei tosiaankaan ulospäin näkyvät tunnereaktiot ole mikään äitiyden mittari, että kukaa itkee vuolaammin :)
 
Ja sitten meidän 4kk neuvolasta: Oli jotenkin tosi erilainen käynti kuin olin kuvitellut sen perusteella, mitä thl:n mukaan 4kk tarkastuksen pitäisi olla. Eli olin odottanut sellaista perusteellista koko perheen tilanteen arviota ja lapsen tarkkaa tutkimusta. Lopputulos oli ehkä kaikkien aikojen nopein neuvolakäynti, mikä saattoi kyllä johtua siitä, että meidän oma neuvolatäti ei ollut paikalla. Lääkäri tarkisti tasan lapsen motoriset kyvyt ja silmiä katsoi nopeasti lampulla. Kuunteli myös mahaa stetoskoopilla ja sanoi, ettei siellä vaikuta ilmaa kovin paljoa olevan. Poika oli 67cm pitkä ja painoi 7380. Ilmeisesti vähän hoikka suhteessa pituuteen ja niitä soseita pitäisi saada syötyä. Noh, siihen tässä pyritään. Eipä tällä kertaa kyselty meidän jaksamisesta mitään, toivotettiin kyllä tsemppiä unettomiin öihin.Mutta että vähän turhaan mies oli töistä pois. Odotimme vähän kattavampaa arviota kyllä.
 
Triina, mäkin täällä mietin, oonko jotenkin viksallaan, kun en itkenyt rokotustilanteessa. Pidin vain pojasta kiinni ja juttelin rauhallisesti, kun terkka pisti. Lopuksi otin syliin ja rauhoittelin siinä, sillä kyllähän pojalle itku tuli pistettäessä.
 
JaneDoe olipa kyllä jännä käynti! :o Meillä on 4kk neuvola huomenna ja mulla on täällä täytettävänä sitä varten kolmea erilaista kaavaketta! On kyselyä arjen voimavaroista, mielialoista ja alkoholi, lääkkeiden ja huumeiden käytöstä. Osa siis samoja, jotka sai täyttää raskausaikanakin. Onko kukaan muu saanut tällaisiä lomakkeita? Kukaan mun kaveri ei oo kuullutkaan näistä (eivät kyllä asu samalla paikkakunnalla), eikä me nyt kyllä olla milläänlailla mihinkään taipuvaisiakaan, että sen takia olisivat nuo antaneet..
 
Meille ainakin tuli täytettäväksi voimavarakaavake ja audit-testi. Meillä tuo 4 kk vast 19.2.

Nyt on kiukkunen kaveri täällä, en tiiä johtuuko rotasta... hyvin todinnäköisesti ):
 
Vastavirrassa: kuulostaa siltä, että teillä vaan noudatetaan sitä thl:n neuvolakäsikirjaa ja esim meillä hoidetaan vaan nopeasti asiat pois päiväjärjestyksestä. Toisaalta mä oon sitä mieltä, että ei kannata kauheasti kartoittaa asioita jos ei ole sitten tukea ja apua tarjolla. Ja meidän neuvolassa tuntuu olevan resurssit tiukilla, porukka oli viime vuonna lomautettunakin. Jotenkin silti olisi kaivannut pojan tarkempia tutkimuksia vaikkei huolta olekaan muusta kuin ilmavaivoista. Ja miehelle olisivat voineet vähän paasata mm tupakoinnista ;)
 
Justiin luin lehdestä, että meidän kunnan lastenneuvolassa terkkareilla on ihan törkeät määrät 0-6-vuotiaita kontollaan.. Ja lääkärille on kuulemma neljän viikon jonot, toki päivystykseen pääsee, mutta... Eli ei taida resursseja olla täälläkään ainakaan kauheasti..

Raskausaikana laitoin kaavakkeeseen, etten oikein tiedä, mitä palveluita/toimintaa kunta tarjoaa lapsiperheille, niin lääkäri vain totesi, että oot näin laittanut.. Eikä kertonut niistä mitään tai edes neuvonut, mistä voisin itse asiaa selvittää. Noh, jännityksellä odotan, mitä siellä huomenna on vastassa. :)
 
Meillä oli ihan normi neuvola käynti. Ei mitään tavallisesta poikkeavaa. Eli ei mitään kaavakkeita ollut tai mitään tuollaisia asioita käyty läpi. Ihan perus jutuista juteltiin..imetys, nukkuminen ym.
Lääkärissä käynti oli ihan liukuhihna homma.. siellä meni varmaan vaan joku 5min. Jäi vähän hölmistynyt olo koko käynnistä.

Ei muakaan itkettänyt rokotus tilanteessa vaikka aika herkkis oonki. Toki tuli pahamieli ja sääli toista kohtaan...raasu <3
 
Huh, nyt ne ekat piikit on sitten koettu, eikä ollut niin paha kuin pelkäsin! Tyttö itki kyllä tokan piikin jälkeen, mutta ei ollut niin dramaattinen, kun ajattelin. Ja hyvin kasvaa edelleen imetyksellä: 61cm ja 5,9kg. :)

Ei muakaan yleensä itketä silloin, kun vauva itkee, vaan olen yleensä rauhallinen. Mutta jos rupean oikein ajattelemaan sitä, että minä tuotan tai joku tuottaa kipua pienelle, joka ei sitä ymmärrä, niin saan itseni kyllä lietsottua kyyneliin.
 
Ei mullakaan itkettäny rokotukset vaikka aamulla kotona hirvitti. Tietty raapasha se sydämestä ku toinen kiljuu mutta yritin pysyä rauhallisena ettei tyttö säikähdä. :)
 
Oon niin myötäeläjä ja en oo ikinä nähny poitsun niin huutavan, oli ihan jotenki paniikissa.. Sen takia itku pääsikin.. Meidän neuvolatäti sanoi että joka toinen kyllä pillittää vauvansa kanssa. Mutta siis joo itkin ja se siitä :)
 
Vastavirrassa, mekin saatiin se voimavarakysely, mut en katton olik siin muut. Meijä neuvolatäti vaihtuu ko se neuvola menee kii mis me ollaa käyty, toisaalt hyvä ko meijä mielipiteet ei ain kohtaa mut toisaalt on hän kuitenki tuttu. Ja sit pelkään et ko se uus on viit vail eläkeiän ni jos sil on jotai pinttynei tapoi.. :D

Piikkien otto ei itkettäny muakaa eikä oo ikin itkettän, mut en mä sitä voi kuitenkaa kattoo. Poika itki hetken loukkaantuneena ja sit hymyili tädil :D Ei jääny kantamaa kaunaa :D Pituutta oli 63,5cm ja painoo 6,5kg :) Tasaista siis kasvu onneks, pelkäsin et saa liia vähä maitoo multa ja ku en oo joka aterian jälkee halunnu korviket antaa
 
Mulla meinas tulla rokotteiden jälkeeen itku, kun toinen huusi ihan pää punaisena ja oikein sydäntä särkevästi. Sain kuitenkin rauhoteltua itseni ja sitä kautta myös pojan, se kun heti vaistoo tollaset. Kotona mulla joskus väsyneenä tulee itku, jos poika vaan huutaa ja ei kyllä rauhotu sitten millään, jos minäkään en ole rauhallinen. Siks mies on meillä se numero 1 noissa tilanteissa, hän kun on semmonen viilipytty :D

Meillä huomenna 4kk neuvola ja jännittää miten on poika kasvanut nyt korvikkeella! Ei saatu myöskään mitään kaavakkeita täyteltäväksi :o
 
Taalla loppui lapsen systemaattinen tarkkailu 8 viikon laakarikayntiin. Nyt on tietysti rokotukset, mutta itse pitaa vaan kayttaa punnituksessa kerran kuussa. Vahan outoa!
 
Triina, en minäkään itke kun vauva itkee. Enemmänkin koittaa vaan rauhallisena rauhoitella toista. Meillä tyttö oli mun sylissä ja iskän kanssa siinä höpöteltiin tytölle samalla kun terkka piikitti. Tippa tulee harvoin linssiin muutenkin, mutta useimmiten iloisista asioista.

Tosin nyt kun aloin miettiä niin silloin tuli raivonkyynel kun 2kk neuvolassa tyttö sai rotarokotteen ja sitten lääkärin pöydällä sai kunnon refluksikohtauksen (hengityskatkos, kakoi naama valkoisena). Lääkäri vaan ihmetteli siinä tovin ennen kuin tajusi nostaa tytön pystyyn. Oli kyllä lähellä etten tyrkänny lääkäriä kumoon ja kaapannut pikkuistani syliin. <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top