Meillä on nyt päästy sellaiseen tilanteeseen, että pallero viihtyy vatsallaan ja kääntyy itse heti kun sen on lattialle laittanut. Pyörii napansa ympäri, ei ryömi, mutta vahingossa menee taaksepäin kun nousee suorille käsille nojaamaan. Selällään ollessaan osaa tunkea itseään jaloilla eteenpäin, esim. sängyllä jos pään yläpuolella on leluja, niin tavoittaa ne melko vikkelään.
Me oltiin fysioterapiassa tosta kämmennojasta. Saatiin sellaisia harjoitteita kotiläksyksi, että lapsi mahalleen vaikka oman reiden tai pyyherullan päälle sillein, että kädet koskee maahan. Tuki on rintakehän ja kainaloiden alla. Sitten itse asettelee lapsen kämmenet lattiaan ja voi auttaa käsiä pysymään suorana. Joko voi tehdä niin, että molempia käsiä yhtä aikaa tai sitten toinen käsi kerrallaan ja toiselle kädelle lelu kurotettavaksi hieman ylemmäs lattiasta (samassa asennossa voi myös treenata konttausasentoa niin, että asettelee ja tukee lapsen jalat kontilleen, silloin on hyvä olla reisi mahan alla). Samaa nojausharjoitusta voi tehdä istuvilleen, että lapsi nojaa eteenpäin käsiinsä (meillä pallero makkaramahansa kanssa näytti niin tuskaiselta, ettei tehty tätä). Myöskin sivulle kallistettuna, niin että istutaan lapsen takana ja lapsi nojaa esim. vasempaan käteen, jolloin sinne vasemmalle puolelle tarjotaan jotain lelua, jota oikea käsi tavoittelee. Silloin lasi joutuu nojaamaan vasempaan käteen. Lasta tuetaan tarvittaessa ja asetellaan kämmen lattiaan ja autetaan käsivarsi suoraksi. Noissa asennoissa joissa lapsi tuetaan pyyhkeen avulla asentoon, joka vaatii kämmennojan on se pointti, että se auttaa lasta huomaamaan, että käsiin nojaamalla pääsee ylemmäs ja maailma muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Me tehtiin monesti vaan silleinkin, että pallero leikki reiden päällä tai joku rullattuna kainaloihin, ilman mitään käsien tukemisia tai asetteluja.
Jos lapsi ei nojaa edes kyynärpäihin, niin sitäkin voi harjoitella laittamalla kädet napakasti vartalon alle kyynärnojaan. Meillä ei onnistunut sekään, eli pallero oli kädet suorana eteenpäin ja katse lattiassa. Se ei jaksanut pitää katsetta ylhäällä ja kiukku iski varmaan minuutin sisään. Pyyhe kainaloissa tuplasi tai triplasi viihtymisajan.
Sitten terapeutti kertoi, että käsien hierominen, puristelu ja sively auttaa lasta ymmärtämään paremmin, että sillä on kädet. Meidän fyssarilla oli myös sellanen kissan tassun muotoinen vibraattori, jolla hiveli käsiä. Se kertoi, että tärinä aktivoi lihaksia jotenkin sisältäpäin.
Mä en tiedä kuin paljon noista harjoitteista oli apua, mutta eräänä aamuna kun laitoin palleron lattialle mahalleen, niin se vaan nosti itsensä suorille käsille ja katseen eteen ja jopa ylöspäin. Edellisenä iltana sillä oli vielä katse lattiassa eikä merkkiäkään mistään nojista.