Vauvojen alkutaipaleen kuulumisia

Mekin kyl siirryttiin viime viikolla suoraan ykkösistä kolmoseen noissa vaipoissa. Meil ei ollu Liberosta kakkosta ni en uskaltanu enää isoo pakettia ostaa jos oiskin ollu pieniä. Poika on varmaan yli 6kg, pituutta sil on kohta metri ainakin... En tajuu miten joku voi kasvaa ku rikkaruoho! Ja mä oon ite ihan persjalkanen joten kiitos sinne ylemmälle taholle jos toi on saanu isänsä pituusgeenit.

Minkä verran teillä vauvat nukkuu, kellä suht samanikäsiä on? Meil tuntuu jotenki ihan hirveesti vähentyneen unet, päivällä siis. Yöt menee edelleen kivasti mutta päivisin nukkuu aika paljon vähemmän ku ennen ja hereilläolojaksot on pitkiä.
 
Meilläkin on karstaa päälaella, tytöllä oli jo syntyjään aika paljon tukkaa. Otsasta ja kulmakarvoista karstan on saanut lähtemään hieromalla froteepyyhkeellä kylvyn jälkeen, mutta tukan alta on ihan toivotonta. Ostin jo jonkun aineenkin siihen, mutta en ole vielä käyttänyt sitä vaan pärjäisin mieluummin kotikonsteilla. Löytyykö vinkkejä?

Molemmat isoäidit haluavat olla mummeja. Anopilla on jo muita lapsenlapsia jotka kutsuvat häntä mummiksi, joten yhtenäisyyden takia olisi järkevää että hän olisi mummi myös meidän lapselle. Mutta on kurjaa jos mun äiti ei saa sitten olla mummi, vaikka sitä sanaa on meidänkin suvussa käytetty sukupolvesta toiseen. Tai sitten saavat molemmat olla "etunimi-mummi".
 
Mulle neuvolassa sanoivat joskus, että Ceridal-öljy on siihen karstaankin hyvä apu. Se tuntuu olevan ihan jokapaikan aine.
 
Me just hankittiin Ceridalia ja siihen se suutin, että saa suihkutettua suoraan päänahkaan. Katsotaan nyt kuinka alkaa lähtemään. Kuinkahan usein tuota pitäs käyttää?
 
Mun äiti kertoo aina että isoveljellä pidettiin "öljypipoa" pienenä kun oli karstaa. Eli öljyä päähän ja pipo päähän että oikein "muhii". Sitten yön öljypipoilun jälkeen kunnon harjaus niin johan alkaa lähteä...
 
Jestas mitkä nukahtamistaistot pojalla taas menossa. Rinnalla kun on, niin nänniä revitään joka suuntaan ja kädet viuhtoo. Välillä päästää nännistä irti ja taas kohta hamuaa takas. Sit kun simahtaa siihen, ni herää, kun yrittää nostaa omaan sänkyyn. Rasittavaa. Tuttikaan ei kelpaa.
 
Meillä kans poju vetää ilta-showta! Tais olla aika rankka päivä hälläkin. Ei millään malttais nukahtaa ja sängyssä vehdataan nyt urakalla. Toisaalta on kyllä hyvällä tuulella mutta ei tässä ite saa nukahdettua kun yks tuhisee ja kiljahtelee tuolla :)
 
Huh, mies sai tytön simahtamaan ainakin hetkeksi. Mun läsnäolo tuntui vaan lisäävän kierroksia.

Tämä lapsi syö iltaisin valtavasti, parin tunnin jaksoon mahtuu helposti 10 syöttöä. Kun vauva simahtaa tissille ja yritän itse hipsiä pois, tyyppi herää ja on muka taas hirveän nälkäinen. Jos en heti anna tissiä, se ryhtyy touhukkaana ahmimaan peittoa, harsoa, sormiaan, mitä tahansa paitsi tuttia – ja ennen pitkää alkaa kiukkuinen huuto. Mitäpä siinä muuta kuin tissi uudestaan suuhun. Pian lapsi taas uuvahtaa ja sama ruljanssi alkaa alusta. Parin tunnin venkoilun jälkeen alkaa jo olla mutsin hermo vähän kireällä.
 
Meilläkin meni illalla kaks tuntia nukahtamiseen. Ysin aikaan näytti jo nukahtamisen merkkejä, mutta kun sänkyyn siirsin sylistä, ni heräs. Lopulta poika nukahti vasta yhdentoista nurkilla, mutta nukkuikin sit 5 tuntia putkeen. Neljän aikaan syötin ja yritin sit jatkaa unia, mutta enpä saanukaan unta, kun poitsu ähki ja röhki ja mieskin kuorsasi. Kolme tuntia kuuntelin ja sit otin pojan viereeni ja käskin miehen töihin. Sit sain nukuttua reilun tunnin. Mutta pikkuisen on töttöröö olo. Ja tänään ois jätkän 1kk-neuvola.... Olen tosi reippaan näköinen äiti... huoh.
 
Jäbä nukku 6h yhteen putkeen!!! Sitä tosin edelsi parin tunnin huuto, jollaista ei oo aiemmin ollu... toivottavasti toi huuto ei tuu tavaksi, nyt sitä ymmärtää kuinka avuton fiilis siitä tulee.
 
Eilen, miehen nukuttaessa pientä kitisijää, lueskelin vauvan kehityksestä. Jossain lapsen neuropsykologiaan keskittyvässä blogissa selitettiin, miten vauva on n. kuusiviikkoisena itkuisimmillaan, ja kahteen kuukauteen mennessä helpottaa. On vaan niin paljon prosessoitavaa aivoille, ja niin vähän keinoja ymmärtää omia tarpeita tai viestiä niistä.

Tämä tuntuu pätevän ainakin meidän tyttöön, jolla ei ole mitään fyysisiä itkuisuutta aiheuttavia vaivoja. Yhtäkkiä on kuitenkin tosi paljon kitistävää. Asioiden katseleminen ja uuden oppiminen tuntuu ajavan vauvaparan ylikierroksille. Kivoille asioille pitää välillä huutaa, kun ei vaan enää jaksaisi touhottaa, mutta ei tämä ikiliikkuja osaa lopettaakaan. Välillä tuntuu että vauvaa katsoessa oikein hahmottaa miten aivoissa syntyy uusia yhteyksiä – eikä se tosiaan näköjään aina ole kivaa, vaan leikki päättyy usein väsymyskiukkuun.

Ehkä toi iltojen maratontisseily, joka on taas yltynyt, liittyy tähän: tissillä vauva osaa rauhoittua, muuten on käynnissä aina mieletön tohotus. Ei pitäisi valittaa vaan olla tyytyväinen siitä, että Duracell-pupu tuntee edes yhden tavan hidastaa tahtia.
 
Kyllä! Meilläkin joutaa kohta jo osa 56 vaatteista pois, ja jotain 62 on jo käytössä!
 
name it:llä on vaatteet aika pienikokoisia, jos vertaa esim tuttaan. Meilläkin Lindexin ja h&m:n vaatteissa on 62cm:t ollu käytössä jo jonkin aikaa. Leveydestä piisais, mutta pituus loppuu kesken. Tutta, Lotta&Lassi ja me&i, näiden 56cm:t mahtuu hyvin vielä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top