Vauvavalmistelut

Ollaan kans mietitty hoitotason paikkaa. Ajateltiin sitä myös siihen pesukoneen päälle, kun lavuaari on sopivasti vieressä, niin saa pepun pestyä näppärästi :) toinen vaihtoehto on hommata pinnasängyn päälle laitettava taso, mut eipä ne paljon maksa, jos vaikka hommais molemmat.

Rakastan kaikkea maalaisromanttista ja pastellisävyjä, ja löysin huutonetin kautta yhden ihanan ihmisen joka tekee käsitöinä kaikkia Tilda-juttuja. Oli pakko tilata häneltä vauvaa varten tilkkutäkki, sen päällä on vauvan mukava sitten köllötellä :) Pehmoleluja ja unirättiä ja helistintä meille on kertynyt jo jonkun verran, kaikki on onnistuneesti samaa sarjaa eli sitä Teddykompanietin Diinglisar sarjaa :) mä oon kauhee sisustushullu ja kaiken pitää sopia yhteen ja kaikki on huolella mietitty vauvan huoneeseen. Nyt vaan odotellaan seuraavaa palkkaa, niin vois lähteä ikean reissulle hakeen vauvalle omia pyyhkeitä, ammeen ja kaikkee pientä "tarpeellista" :) Itkuhälytinkin pitäisi vielä hommata. Mutta kauheesti on kaikkea ihan oikeasti tarpeellista minkä hankkimista ei tuu edes ajatelleeksi, täällä onneksi on niitä ketjuja missä jutellaan niistä turhakkeista ja oikeesti tosi tarpeellisista asioista, mitä ilman ei vaan pärjää. Kiitos niistä :)

Kauhee pesänrakennusvimma on ollut meneillään viime viikot ja oon kerennyt järkkäileen vaatekapit ja vaatehuoneen uuteen uskoon, vielä kun joku raavas mies tulis jelppaan tota mun miestä, niin sais siirrettyä ton yhden irrallisen vaatekaapin meidän makkarista tonne vauvanhuoneeseen, niin sais pinnasängyn jo meidän makkariin <3 Siinäkin ollut jo lakanat paikoillaan ties kuinka kauan, ja käy just samalla lailla kun joku jo kirjoittikin, että vähintää täytyy nekin tuulettaa ennen kun vauva tulee :) Hätähousu kun olen :) H&M kuvasto tuli postilaatikkoon tällä viikolla ja meinasin tulla hulluksi niitä tyttövauvojen vaatteita katsellessa, muttakun pitäs koittaa hillitä itseensä kun ei oo varmaa kumpi tulee. Eikä me vaatetta enää tarvitakaan ihan vauvalle, niitä on tullut niin isot määrät kavereilta, että varmaan jää osa käyttämättäkin :)
 
Mulla kans ihan hirveä pesänrakennusvimma menossa, esikoinen tulossa ja kaikki pitäs olla valmiina heti nyt! :) Pinnasängyn ja siihen ihanan verhokatosken käyn hakemassa viikonlopun aikana. Löytyy jo turvakaukalo, hoitopöytä, sitteri, tutteja, harsoja, itkuhälytin, 56 koosta ylöspäin vaatetta, 62 kokoa varmaan eniten. Ja kaikkea muuta pientä tarpeellista. Makuuhuonekin on sisustettu ihanan vaaleansiniseksi, poika kun on tulossa. :) Isompia hankintoja puuttuu vielä se pinnasänky ja vaunut. Kantoliinan ja rintapumpun aion kyllä myös hommata.

Itse oon kans miettiny tota hoitopöydän sijotusta. Tällä hetkellä se on makkarissa kun kylpyhuoneeseen se ei mahdu, mutta mulla on myös sellanen hoitotaso minkä saa laitettua pinnasängyn päälle, menisköhän se jollain tavalla kylppäriin vaikka pyykinpesukoneen päälle...

Ja mulla on kans ihan älytöntä tää valmistelu, oon jo pessyt ja silittänyt kaikki vauvanvaatteet ja järjestelly ne laatikoihin, pitää varmaan pestä vielä uudestaan lähempänä laskettua aikaa.

Kannattaako muuten pinnasängyn patja ja peitto hommata uutena? Vai meneekö jos ostaa käytettynä joltain?
 
sanza: Yleensä suositellaan, että pinnasängyn patja olisi uusi. Jos edelliseltä käyttäjältä on tullut siihen useat pissat ja puklut niin se saattoi lisätä kätkytkuoleman riskiä(?). Voi olla ihan urbaanilegenda. Ja ei välttämättä voi tietää, missä patjaa on säilytetty. Jos on ollut varastossa niin siinähän voi olla homeitiöitä.
Peitto voi varmaan olla käytetty, koska senhän voi aina heittää pesukoneeseen. Meillä oli kyllä esikoisella käytetty patjakin, kun luin vasta myöhemmin, että olisi hyvä olla uusi.
 
Patjasta ja peitosta: en ostaisi kumpaakaan käytettynä, kun ei tosiaan tiedä miten siitä on huolta pidetty. Meillä ei osteta uusia, vaan siirretään esikoiselta, jolle ne on ostettu uutena n. 1,5v sitten. Varmaan juuri tuo bakteerikasvusto niissä käytetyissä lisää sitä kätkytkuoleman riskiä, jos joku, en tosin varmsati tiedä.

Peiton tietty pesen 60, että kaikki mahdollinen bakteerikasvusto kuolee. Patjan tuuletan pakkasessa, nyt olisi muuten hyvä päivä, kun on -11, ja vien sitten vielä molemmat saunaan 100 asteeseen siksi aikaa, että on kuumennut läpikotaisin, niin ainakin kaikki pöpöt pitäisi kuolla, jos kerran kuolevat 95 asteessa pesukoneessakin. Ja samoin noi homeitiöt sun muut kuolevat saunassa, joka niin kuin desinfioi ne lämmöllä, pitää vaan huolehtia, että tavarat on siellä riittävän pitkään.

 
Minun piti ruveta käymään läpi vaatteita ja tarvikkeita ja ruveta tekee listaa et mitä tarvitaan vielä, mut sit erehdyinkin ekan tavaran kohdalla kattoo et mistähän sais tilattua, ja unohduinkin nettiin selailee :D Kyllä nää vauvavalmistelut varmaan tästä tosi huikeeta vauhtia etenee, eihän täs oo kuin 10 viikkoa edessä enää. Ja miehen aktiivisuustaso saman asian suhteen paukkuu pakkasen puolella... Voi olla, ettei me päästä vauvan kanssa edes sairaalasta kotiin, koska ei oo yhtään puhtaita vaatteita vauvalle kotiintulovaatteiksi. Mua vaan ärsyttää nää kaikki valmistelut mitä pitäis tehä, ja etenkin se, että kaikki pitäis tehä YKSIN!
 
Nyt on kyllä energiapulaa. Johtuu varmaan alhaisesta hemoglobiinista. Jotain kun yritän tehdä niin vähän väliä pitää levätä. Olen nyt pari päivää yrittänyt pestä noita vaatteita ja lajitella koottain. Puolessa välissä mennään, kun löysin harmikseni just lisää vaatteita vaikka kuinka :D sitten lajittelun jälkeen vielä silitysoperaatio ja kaappiin laitto. Olispa kodinhoitohuone niin voisi jättää levälleen nuo vaatteet, mutta kun ei. 
Ajattelin, että hoidan nyt tämän vaatepuolen ja sitten helmikuun ekana viikonloppuna yritän tehdä mahdollisimman paljon muita valmisteluja. Meillä on silloin hääpäivä ja esikoinen menee koko viikonlopuksi mummolaan niin täytyy käyttää aika hyödyksi. Muutenkin kun tässä tammikuussa on niin paljon muutakin ohjelmaa niin ei tarvitse sitten enempää vauvajuttuja valmistella niiden päälle. Ehkäpä siis ehdin saada kaikki valmiiksi :)

Pinnasänky meillä just purettiin. Päätin etten haluakaan sitä vielä meidän huoneeseen tilaa viemään. Esikoinen siirtyi siis isojen poikien sänkyyn viikonloppuna. Olen suunnitellut, että vauveli nukkuu ensimmäiset kuukaudet äitiyspakkauksen laatikossa niin sitä petiä ei oikeastaan tarvitse edes valmiiksi tehdä, kun äkkiähän nuo valmiiksi pestyt lakanat siihen laittaa kun kotiin tullaan. Nyt on vaan sellainen olo, etten halua turhaa "roinaa" jalkoihin :) katsotaan jos sitten helmikuun lopulla sen ehkä valmiiksi laittais.
 
Ksmirre: Täälläpäin vähän sama homma ton miehen aktiivisuustason kanssa, esikoinen on tulossa niin vähän epäilyttää että tajuaako tuo ukko edes että sieltä mun masusta on ihan oikeasti vauva tulossa. :) Kaiken oon minäkin tehnyt tähän asti ihan yksin, hommannut kaikki vaatteet ja hoitopöydät ja pinnasängyt jne, jopa kokosin pinnasängyn yksin vaikka nämä kasaamishommat on meillä ollut näitä "miestenhommia". Oishan tuo meis sen varmaan jossain vaiheessa kasannut, mutta en malttanut odottaa kun mulla on tää "heti nyt" vaihe menossa. Siivoaminen ja ruoanlaittokin on aina ollut mun hommia, miehelle on kuulunut enemmänkin roskien vienti ja koiran lenkittäminen, että vähän kyllä jännittää että miten sen mun jaksamisen kanssa sitten kun vauva syntyy. Jospa tää tilanne muuttuis sit ku on poitsu maailmassa. :)

Ajattelin muuten tilata vaunut netistä, onko kellään kokemusta Herkules-merkkisistä yhdistelmävaunuista? Että onko hyvät ja kevyet jne. :)
 
sanza, ymmärrän niin. Meillä tosin erona on se, ettei mies näytä edelleenkään ymmärtävän, että mun vyötärönympärys kasvaa, koska sisällä on vauva, joka ihan oikeasti syntyy parin kuukauden päästä - huolimatta siitä, että kyseessä on tosiaan meidän kolmas lapsi. Miun yks kaveri, jolle valitin tätä tilannetta ja yritin selittää, et miten mua ahistaa ja ärsyttää, kun mies ei voi yhtään edes yrittää ajatella myös mua ja mun tarpeita/toiveita, totesi vaan, että "anna sen tehä omaan tahtiinsa". Just joo, sekin on nähty jo.

Viimeksi menin kaks viikkoa ennen la:ta käynnistykseen raskaushepatoosin takia, ja mies tajusi koko asian vasta kun tuli sairaalaan, ja sai lähes tulkoon paniikkikohtauksen kun tajusi, ettei pinnasänkyä oltu vielä edes tuotu varastosta, saati koottu valmiiksi, ja ennen kaikkea mies hoksasi, että hän joutuu myös petaamaan sen sängyn nyt, kun mä olen sairaalassa. Siinä kävi yksi osaston hoitajistakin sanomassa miehelle, että rauhoittuisi ja menisi mieluummin kotiin kokoamaan sitä pinnasänkyä kuin vaahtoaisi siinä mulle siitä. Ja mä olin kuitenkin maininnut ko. sängystä "pari" kertaa viimeisten kuukausien aikana, edellisen kerran viikko aikaisemmin kun hoitava lääkäri totesi, että viikon päästä sitten osastolle niin aletaan käynnistelee.

Täs raskaudessa alkaa nyt tuntua kaikenlaista kremppaa, ilmeisesti lantio on löystynyt ihan eri tavalla kuin aiemmin, koska varsinkin iltaisin liikkuminen tekee todella kipeää, ja mitä enemmän päivän aikana on tehnyt, sitä kipeämpää tekee. Miehelle oon asiasta sanonut, montakin kertaa, pyytänyt auttamaan ja hoitamaan asioita, mut mitään vaikutusta sillä ei oo. Eilen neuvolassa sanoin tästä terkallekin, joka kehotti sitten "käskyttämään" miestä hoitamaan siivouksia yms. asioita (sanoin siis, ettei mun sanomisilla ja pyynnöillä oo mitään vaikutusta, kun mies ei näytä edes tajuavan että mä oon raskaana), ja terkka vaan kohautti olkiaan ja käski pyytämään niin kauan että mies alkaa toimia sen mukaan. No, johan täs on seittemän vuotta sitä yritetty...

Isänä toi mies on hyvä, hoitaa lapsia ja tekee lasten kans asioita, ja ruuanlaiton hän hoitaa (välil liiankin hyvin, tänäänkin käytti kaksi tuntia siihen että ravasi eri ruokakauppoja löytääkseen tahini-purkin), mut mitään empatia-kykyä sil ei oo. Tai kykyä yleistää pyyntöjä missään tapauksessa - oon monet kerrat yrittänyt saada miestä ymmärtämään, että kun mä pyydän, että hän hieroisi iltaisin mun selkää/hartioita, tarkoitan, että hän hieroisi niitä joka ilta. Miehen mielestä ilmeisesti "iltaisin" tarkoittaa vain sitä juuri nyt kuluvaa iltaa, tai sitten jotain hamaassa tulevaisuudessa olevaa iltaa, koska usein käy niin kuin tänään: pyynnöstä huolimatta mies on istunut viimeiset kaksi tuntia tietokoneella edes vilkaisematta muhun päin.
 
Aika hitaasti lämpiävä tuo munkin ukko on lapsen kanssa ollut, siis esikoisen. Kaiken tein minäkin itte esikon raskausaikana ja kaiken olen tehnyt nytkin itse, ainoastaan asioita mitä olen Käskenyt miehen tekemään hän on tehnyt, kuten huonekalujen siirtelyä tms. mulle mahdottomia juttuja. Esikoisen odotusaikana ei tehnyt mitään tai osti se yhden pehmopallon, kun oltiin vartavasten vauvantarvike ostoksilla. No hommasihan tuo auton meille vihdoin, kun joutui ensimmäisiä kertoja tulemaan mun kanssa kauppaan bussilla tän raskaude puolessa välissä, niin kyllästyi siihen aikas nopeaan. Mä luulen, ettei ukko vaan tajua, että niitä valmisteluja sanotaan valmisteluiksi, siksi että ne pitää tehdä etukäteen, ettei syntymän jälkeen tarvisi, kun miekkonen on muutenkin sellainen, että tekee kaiken viime tipassa. Viimeksi eilen kysyin, että mitä jos joudun sairaalaan, niin tietääkö hän, mitä ottaa mukaan. Sanoi, että onhan meillä se kassi..niin oli esikoisesta, mutta täytynee siis pakata se uudestaan.

Sitten kun esikoinen syntyi, niin mies oli vauvan kanssa iltaisin.. ööö. pelasi konsolillaan ties mitä pelejä, että mä sain alkuyön nukuttua ja vauva teki mitä teki pinniksessä. Aika suloinen tosin oli, kun luuli, että ei saa mennä nukkumaan, jos vauvalle tulee jokin hätä. Nyt myöhemmin, kun esikoinen on alkanut leikkimään, niin lauantai-aamusin, jolloin on mun vuoro nukkua pitkään mies heräsi lapsen kanssa, syötti aamupalan ja alkoi katsomaan leffaa, tätä jatkui niin kauan kunnes ilmoitin tulenpalavan katkuisesti, että ei tuo ole lapsen kanssa olemista ja että se la aamu on tarkoitettu heidän yhteiseen aikaan, sen jälkeen hän vasta tajusi, että neidin kanssa voi tosiaan leikkiä ja olla ja luoda sitä isä-lapsisuhdetta.

Kotitöistä: meillä on käytössä selkeä lista. Miehelle oli mm. vierasta, että Joka Viikko tässä taloudessa imuroidaan, muutaman kerran kuussa viedään matot ja n. 3vkon välein vaihdetaan lakanat. Ei mies vieläkään ihan perillä ole noista siivouksista, mutta annan hänelle joka viikko listan, missä on hänen siivoukset ja muuta kotiin liittyvät tehtävät. Ei meillä vieläkään mene ihan tasan, mutta kuitenkin paremmin kuin aikaisemmin, kun tein kaikein itse. Eikä se mua haitannut silloin, kun oltiin kaksin, mutta lasten kanssa ei vaan yksin kertaisesti olisi aikaa. Ja kyllä mies ruokaa laittaa, että siinä ei pahemmin ole valittamista.

Mutta esikoisen tullessa, meni monta kuukautta, että mies tosiaan tajusi mitä lapsen saaminen tarkoittaa, vaikka hän oli kyllä käynyt perhevalmennukset ja neuvolat raskausaikana, niin omasta tilasta ja omasta ajasta luopuminen oli melkoisen vaivalloista. Pikkuhiljaa hänestä tuli kuitenkin ihana isä. Toki parannettavaakin on, mun mielestä, mutta mä oonkin tälläinen liian vaativa perfektionistiakka, niin oon oikein tyytyväinen miehen vaivannäköön tällaisena kuin se nyt on. Ja hieroo se mun hartioitakin, aina kun pyydän, ei se muista tai ymmärrä, että sitä voisi tehdä oma-aloitteisestikin :D
 
Heippa!

Meillä kans vaikka ei oo todettu empatianpuutetta miehellä niin välillä aina tuntuu vähän siltä että toinen ei ihan ymmärrä missä mennään :)

Kattokaa muuten youtubesta huvikseen Mankelin sketsi "suomalainen mies" niin saatte takuuvarmasti hyvät naurut :D

Myös ystävien kanssa joutuu tottumaan siihen että saa aina välillä kokea karvaita pettymyksiä, raskaana oleva tyttökaveri kun harvoin on parasta bileseuraa, ja itsellänikin on aika tiukat aikataulut niin harmittaa vähän tää sosiaalinen syrjäytyneisyys. Illat menee töiden jälkeen mulla (jollei ohjatessa tunteja) niin koiran ulkoilutuksella ja ruoan laitolla. Viime kesänä muutettiin vielä kauemmaks keskustasta niin ystävien tapaaminen on vaikeutunut entisestään. Onneks yks kaveri just synnytti, niin on joku jolle voi avautua aina välillä kestovaipoista, raskauden vaivoista yms.
Ns.babyshoweritkin järjestän itse. Onko teillä muuten tulossa semmosia? Etenkin te jotka ootatte esikoista? Tietty muutkin, mut käsittääkseni esikoisen odottajat näitä usemmiten juhlii..?

Ei mulla muuta. Mieluummin jatkaisin aina tuolla FB:n palstalla, tuntuu jotenkin turvallisemmalta keskustella siellä kun on suljettu ryhmä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top