Me päätettiin jo kun alettiin pientä yrittämään, että emme kerro ennen kuin on "mustaa valkoisella". Paras ystäväni on läheisistä ainoa, joka on edes tietoinen yrityksestä ja hänelle kerroin viimeksi, ja samaten tälläkin kertaa heti kun plussa oli varma. Itselle oli ainakin parempi, ettei keskenmenosta tarvinnut "raportoida" muille.. Äitille kerron sitten kaiken, kun on hyviä uutisia ensin :)
Työnantajille oli pakko kertoa, kun olen ollut todella pahoinvoiva ja kun on jo tuo yksi km takana, niin on heillä sitten tieto, mikäli taas jotain sattuu. Vastaanotto on ollut mitä parhain, ja sanoivat heti että kun vaan tarve vaatii, niin lepäät kotona, älä huolehdi, kyllä sulle sijainen hommataan, sun hyvinvointi on nyt tärkein!
Meillä on eka neuvolakin vasta 11.viikolla, joten me odotellaan vielä hyvä tovi, hyvin hyvin malttamattomina.. Jos tällä kertaa viikolle 7+ päästään, niin menen varhaisultraan.. Vaikka siinä sitten vieläkin riskiviikkoja on, niin tietää ainakin, että onko masussa oikeasti elämää ja kasvaako ollenkaan oikeassa paikassa vai odotteleeko turhaan.. Mikäli kaikki sitten jatkuisi joululle asti hyvin, niin varmaan uutena vuotena sitten kerrotaan kaikille:) Perheille haluttaisiin "kertoa" ihan kasvotusten, olisin halunnut laittaa ultrakuvat pakettikorteiksi jouluna, mutta ei taideta kyllä saada "kunnon" ultraa ennen joulua.
Mä olen ratkaissut pikkujoulujutut suorilta käsin vaan sillä, että en mene, tupareissa jne oon ollut kuskina "mies on ansainnut irtioton ennemmin kuin minä" :D Yhdet synttärit on kyllä tulossa vielä ennen joulua, mihin ei autolla ole mitään asiaa, mut jotain keksitään, antibiootit ei varmasti mene tuossa porukassa läpi :D