Jaksamista Mama ja vauva <3
Me kotiuduttiin jo kahden päivän iässä, eli 8.11. Paino oli sairaalassa laskenut 2750 g:sta 2505 g:n, mutta ei ilmeisesti liikaa. Kaikki vaikutti olevan hyvin, ukkeli oli virkeä ja hoitaminen sujui hyvin, minusta vaan tuntui, että imettäminen on vaikeaa rintojen muodon takia ja hieman pelkäsin, ettei matioa tule tarpeeksi. Vakuuttelivat kuitenkin sairaalasta, että tulee sitä tarpeeksi ja maito nousee kunnolla kun kotiin päästään.
Ensimmäisenä ja toisena yönä vauva huusi ja itki selvästi tuskissaan. Olin vähän ihmeissäni ja pelkäsin jo koliikkia. Ei auttanut syöminen, ei röyhtäytys, ei hieronta, keinuttelu... ei mikään. Toinen vain itki lohduttomasti. Sitten huomasin, että vauva ei kakkkaa normaalisti, vaan kakat oli kuin kovia pikkukiviä, teräviä ja kuivia. Vauva oli sairaalassa kakannut vain vauvanpihkaa, niin ei oltu siellä tällaista huomattu. Maanantaina soitin neuvolaan jo vähän hädissäni, eihän vastasyntyneillä ole ummetusta! Saatiin neuvola-aika onneksi samalle päivälle. Juuri kun olimme lähdössä nlaan, vauva teki ekat "oikeat" kakat, eli sellaiset löysät, niin kuin pitääkin. Olin niin helpottunut! Neuvolassa kuitenkin puhuttiin, että minunkin pitäisi varalta tarkkailla ruokavaliotani (ei suklaata, ei paljoa kahvia, ei rasvaista tai mausteista ruokaa jne...), koska ummetukselle ei löytynyt syytä. Joskus korvikkeet voi kuulemma aiheuttaa, mutta olen syöttänyt vain omaa maitoani joko rinnalta tai pullosta. Pikkuisen paino oli laskenut entisestään, oli vain 2440 g

annettiin ohjeet syöttää 3 tunnin välein, niin kuin alle 3 kiloista pitäisi muutenkin. Meidän poikaa vaan oli aluksi lähes mahdoton saada hereille, jos se päätti nukkua! Taas hiipi pelko, että maitoa ei tule tarpeeksi. Sovittiin painokontrolli muutaman päivän päähän, jolloin paino olikin noussut huimat 90 g :)
Eli imetelty ja pumppailtu on ahkerasti, annan pojalle yöllä rinnan lisäksi pumpattua maitoa, kun ukkeli on välillä niin malttamaton ja uninen, ettei saa rinnasta senkään vertaa kiinni kuin yleensä ja vetää raivarit. Silloin on helpompi antaa osa pullosta, saapa pian massun täyteen ja äitikin ehkä pystyy torkahtamaan. Nykyisin ukko pitää itse huolta säännöllisestä ruokailusta ja herää varmasti vähintään 3 h välein syömään. Kuten mainitsinkin, imetys on välillä tosi haastavaa, koska mun rinnat on isot, rinnanpäät on melko alhaalla ja nännit aika pienet, joten oikeanlaisen asennon eteen saa ährätä ja ukko ei meinaa saada tíssistä otetta. Välillä molempia turhauttaa oikein urakalla. Lisäksi joudun koko ajan painamaan sormella nännipihan alueelta, ettei ukkeli tukehdu rintaan, kun se painautuu hänen nenäänsä vasten. Imetysasennot on siis kaukana rennoista, mutta näillä mennään. Välillä poika saa aika näppärästi tissistä kiinni ja kaikki sujuu hyvin, välillä ährätään puoli tuntia ja äiti nielee kirosanoja... Muuten ukkeli on oikein rauhallinen, ei hermoile turhia ja nukkuu melko hyvin. Oikein suloinen ja hassu pikku mies :) Nyt pitäisi saada paino nousuun ja päästä sen maagisen 3 kg yli, niin ei tarvisi stressata noita syöttövälejä. Mies on ollut aivan ihana tuki ja tehnyt kotihommia, hoitanut ukkoa ja hoitanut täysin meidän koiran, siivoillut jne... Ollaan ihan rakastuneita meidän pieneen mieheen :)