Vauvansa menettäneet
- Ketjun aloittaja Annnika
- Aloituspäivämäärä
Osanotot ja voimia koko teidän perheelle.
N
Nickname
Vieras
..
Last edited by a moderator:
maili
Silmät suurina ihmettelijä
Meidän elämämme pysähtyi 7.2., kun saimme rakenneultrassa (rv20+3) ne huonoimmat uutiset ja jouduimme sen raskaimman päätöksen eteen. Toivottu ja odotettu esikoisemme oli tosi kipeä. Selkäydinkanavassa oli tukos tai tulehdus, jonka takia päähän kertyi nestettä. Aivot eivät päässet kehittymään normaalisti ja 90% todennäköisyydellä hänellä olisi ollut todella vaikea kehityshäiriö. Tulevaisuus pienelle olisi ollut kipua ja tuskaa. Ja sitä en olisi antanut itselleni koskaan anteeksi.
14.2. pieni enkelimme lensi pois luotamme.
Luopuminenkin on rakkautta ja koen, että tämä oli suurinta rakkautta, mitä pystyin lapselleni antamaan. Hänellä on nyt hyvä olla. Vaikka ikäväni on suunnaton eikä suruni koskaan lopu, tiedän että näemme vielä.
Saamme tulokset aikanaan. Toivon, että sieltä löytyy selitys, miksi meille kävi näin. Samalla pelkään sitä, ettei selitystä löydykään. Ja vaikka elämämme pysähtyi, jatkoi se ympärillämme kulkuaan. Menen eteenpäin hetki kerrallaan, mutta toiveikkaana. Itken rakasta lastani joka päivä, mutta samalla päästän surustani pala kerrallaan irti. Haluan kunnioittaa lastani jatkamalla elämääni, vaikka se kuinka sattuu.
Osanottoni kaikille lapsensa missä tahansa vaiheessa menettäneille.
14.2. pieni enkelimme lensi pois luotamme.
Luopuminenkin on rakkautta ja koen, että tämä oli suurinta rakkautta, mitä pystyin lapselleni antamaan. Hänellä on nyt hyvä olla. Vaikka ikäväni on suunnaton eikä suruni koskaan lopu, tiedän että näemme vielä.Saamme tulokset aikanaan. Toivon, että sieltä löytyy selitys, miksi meille kävi näin. Samalla pelkään sitä, ettei selitystä löydykään. Ja vaikka elämämme pysähtyi, jatkoi se ympärillämme kulkuaan. Menen eteenpäin hetki kerrallaan, mutta toiveikkaana. Itken rakasta lastani joka päivä, mutta samalla päästän surustani pala kerrallaan irti. Haluan kunnioittaa lastani jatkamalla elämääni, vaikka se kuinka sattuu.
Osanottoni kaikille lapsensa missä tahansa vaiheessa menettäneille.
Muokattu viimeksi:
Mindie^^
Vauhtiin päässyt keskustelija
Osanottoni maili. Teillä on varmasti ollut rankkaa. 
Kosketti mua tosi paljon kun sanoit, että luopuminen on rakkautta ja sitähän se juuri onkin. Minä ja mun mieheni jouduttiin reilu kuukausi sitten saman päätöksen äärelle ja taival on ollut rankka. Lähetän halauksia sulle sinne ja jaksamisia.
Teillä on varmasti ollut rankkaa. Kosketti mua tosi paljon kun sanoit, että luopuminen on rakkautta ja sitähän se juuri onkin. Minä ja mun mieheni jouduttiin reilu kuukausi sitten saman päätöksen äärelle ja taival on ollut rankka. Lähetän halauksia sulle sinne ja jaksamisia.
maili
Silmät suurina ihmettelijä
Osanottoni maili.
Mindle, halaus myös sinulle.
maili
Silmät suurina ihmettelijä
Kiitos AnnnikaVoimia myös täältä.
Varmasti raskain päätös, mitä voi joutua tekemään.
Mutta niinkuin sanoit, elämä jatkuu ympärillä eteenpäin, teilläkin hetki kerrallaan
maili
Silmät suurina ihmettelijä
Meillä oli loppupalaveri perinnöllisyyslääkärin kanssa viime viikolla. 
Meidän pieni oli tyttö, joten pojilla esiintyvä perinnöllinen geenivirhe oli poissuljettu vaihtoehto (luojan kiitos, uusimisriski 50%); mitään tulehduksia ei ollut löytynyt eikä muitakaan yleisimpiä tukoksen aiheuttajia. Tosin seuraavissa raskauksia ei ole mitään alkuraskauden seurannassa tehtäviä tutkimuksia, vaan vasta rv19 tehtäisiin ultra.
Joten saimme sekä hyviä että huonoja uutisia: uusimisriski todella pieni (4%), mutta valitettavasti ei löytynyt mitään selvää syytä. Että "paska säkä, onnea ensi kerralla".
Yritän kääntää ajatukseni niin päin, että meillä on 96% todennäköisyys saada terve lapsi. Mutta vaikeaa on. Miten te muut löysitte rohkeuden uuteen yritykseen?
Meidän pieni oli tyttö, joten pojilla esiintyvä perinnöllinen geenivirhe oli poissuljettu vaihtoehto (luojan kiitos, uusimisriski 50%); mitään tulehduksia ei ollut löytynyt eikä muitakaan yleisimpiä tukoksen aiheuttajia. Tosin seuraavissa raskauksia ei ole mitään alkuraskauden seurannassa tehtäviä tutkimuksia, vaan vasta rv19 tehtäisiin ultra.
Joten saimme sekä hyviä että huonoja uutisia: uusimisriski todella pieni (4%), mutta valitettavasti ei löytynyt mitään selvää syytä. Että "paska säkä, onnea ensi kerralla".
Yritän kääntää ajatukseni niin päin, että meillä on 96% todennäköisyys saada terve lapsi. Mutta vaikeaa on. Miten te muut löysitte rohkeuden uuteen yritykseen?
En osaa sanoa, mistä se rohkeus löytyi. Miulla oli esikoisen kuoleman jälkeen todella vahvasti tunne, että ”ei enää ikinä”. Että uudestaan en tähän ala. Se oli jotenkin niin raastavaa. Koin loukkaavana sen, kun jotkut sanoivat, että voitte yrittää uudestaan. Muistan, kun terveydenhuollon ammattilaiset sanoivat, että paras lääke tähän suruun olisi uusi lapsi. Vaikka ei se ikinä edellistä korvaa tai tuo takaisin.
Ajan kanssa, jostain kuitenkin tuli tunne, että haluaa yrittää uudestaan. Että haluaa saada lapsen kotiin.
Meilläkään ei mitään selvää syytä ollut miksi juuri meille kävi niin. Huonoa tuuria.
Toinen lapsi meille syntyi reilun vuoden päästä esikoisen menetyksestä. Tyttö on nyt 1v 9kk ja marraskuussa odotetaan meidän perheeseen kolmatta lasta, jos kaikki menee hyvin.
Esikoinen kulkee aina mukana ajatuksissa.
Voimia edelleen teille jatkoon. Ei näille löydy tarkoitusta.
Ajan kanssa, jostain kuitenkin tuli tunne, että haluaa yrittää uudestaan. Että haluaa saada lapsen kotiin.
Meilläkään ei mitään selvää syytä ollut miksi juuri meille kävi niin. Huonoa tuuria.
Toinen lapsi meille syntyi reilun vuoden päästä esikoisen menetyksestä. Tyttö on nyt 1v 9kk ja marraskuussa odotetaan meidän perheeseen kolmatta lasta, jos kaikki menee hyvin.
Esikoinen kulkee aina mukana ajatuksissa.
Voimia edelleen teille jatkoon. Ei näille löydy tarkoitusta.
Mulla taas se vauvan kaipuu oli ihan hirveä ku ei saanutkaan kotiin sitä pientä. Puoli vuotta Violan kuolemasta odotettiin ja sit aloin odottaa seuraavaa, tosin se meni kesken ja itkin et eikö ikinä voi mennä hyvin, sit taas raskauduin ja nyt hän on ihana kohta kaksivuotias tottakai pelko oli kyllä läsnä koko raskaus ajan ja synnytyksen jälkeen tosi vainoharhainen ja pelkoinen. Mut onneksi otin silti ne kaikki pelot ja tilalle tuli tuo ihanuus. Nyt taas sit odotellaan jo kolmatta saapuvaksi 8.7
tottakai pelko oli kyllä läsnä koko raskaus ajan ja synnytyksen jälkeen tosi vainoharhainen ja pelkoinen. Mut onneksi otin silti ne kaikki pelot ja tilalle tuli tuo ihanuus. Nyt taas sit odotellaan jo kolmatta saapuvaksi 8.7Kyfi9438540
Vasta-alkaja
Voi kuinka tuntuu pahalta lukea teidän kirjoituksia. Osanotot kaikille lapsensa menettäneille. Minä menetin viime kuussa meidän kaksospojat. Syntyivät rv 23+6. A vauva eli 7h ja B vauva 30h. Rakkaus heitä kohtaan syntyi jo raskausaikana, raskaus oli pitkään yritetty ja todellakin toivottu. Kaksoset otettiin heti hyvillä mielin vastaan, vaikka se oli samalla pelottavaa että esikoiskaksoset tulossa. Tuntuu niin käsittämättömältä että 2pv sisään synnytys ja molempien lasten menetys. Sinä aikana koki paljon pelkoa, surua, ahdistusta, vihaa ja etenkin suurta rakkautta. Sain pitää heitä sylissä vain hetken aikaa, tuntea heidän pään rinnallani ja pienet sormet kämmentä vasten, sitten heidät vietiin pois minun luota ja tiesin etten tule näkemään heitä enää koskaan. Nyt olen jo laskenut heidät hautaan ja kaikesta on tasan 6 viikkoa.
Meidän pojat vei kohtutulehdus, jota ei kukaan hoitanut. Apua yritin vaatia, mutta tuloksetta. Ei tämmöistä voi hyväksyä, että joutuu tekemään kantelua valviraan kahden oman lapsen kuolemasta. Mutta elämä jatkuu. Syksyllä yritetään taas uutta raskautta ❤
Meidän pojat vei kohtutulehdus, jota ei kukaan hoitanut. Apua yritin vaatia, mutta tuloksetta. Ei tämmöistä voi hyväksyä, että joutuu tekemään kantelua valviraan kahden oman lapsen kuolemasta. Mutta elämä jatkuu. Syksyllä yritetään taas uutta raskautta ❤
Meidön kaksostytöt syntyivät helmikuussa viikolla 22+5 ja kuolivat kahdeksan päivää myöhemmin. Kohdunkaula alkoi avautua jo viikolla 19, ja siitä asti makasin sairaalassa. Tarkkaa syytä ei löydetty, istukassa oli merkkejä infektiosta, mutta itse pelkään yli kaiken rakenneheikkoutta. Ensi kierrosta alkaa uusi yritys ja pelottaa järkyttävän paljon jo valmiiksi kaikki.
