Vauvanhoito ja töiden jakamista

Q

Quara

Puuhakas puhuja
Kaikilla on vielä aika pienet vauvat, joten niitä ei paljoa hoitoon vielä laiteta, mutta joko olette livistäneet omille teillenne vai oletteko olleet koko ajan vauvan kanssa?

Meillä mies istuu vauva sylissä sohvalla kaikki illat, joten minä olen päässyt jo ratsastamaankin joitain kertoja. [:D] Ulkopuolisen hoivissa vauva ei ole vielä ollut, vaan koko ajan meistä jomman kumman kanssa. Äisin tietysti minä hoidan syöttämisen. Mies on nyt ruvennut menemään vähän aikaisemmin töihin, jotta pääsee sieltä aikaisemmin kotiinkin.

Olen nyt ollut toista viikkoa jo vauvan kanssa kaksistaan kotona. Mieheni ei onneksi kuvittele, että se tarkoittaa, että teen kaikki mahdolliset kotityöt vaan ne jaetaan edelleen. Tosin toki ehdin täällä kaikenlaista puuhailla päiväsaikaan. esimerkiksi pestä pyykkiä.

Mieheni sanoi jo raskausaikana, että häntä inhottaa, kun puhutaan isän "osallistumisesta" vauvanhoitoon. Hänen mielestään se saa kaiken kuulostamaan siltä, kuin isä olisi vain äidin pikku apuri. Isä on kuitenkin aivan yhtä lailla lapsen huoltaja kuin äitikin. Sen takia hän sanookin aina, että vain imettämään hän ei pysty. Olimme sairaalassakin perhehuoneessa, koska mieheni halusi, että vauvanhoitoa opetetaan suoraan hänelle eikä niin, että minä opetan sitä sitten hänelle.

Hän on mielestäni kyllä ehdottomasti maailman paras isä.
 
Meidän poikaa on iskän lisäksi hoitanu molemmat mummot, oma äitini jo vähän pidempään (kolmisen tuntia pisimmillään), kun anoppi. Tälläkin hetkellä poitsu köllöttelee anopin sylissä :). Olen siis päässy käymään mettällä, kaupungilla, kaupassa ja pari kertaa nähny kavereitaki ilman poitsua. Tekkee ihan hyvvää omalle päälle päästä välissä yksin käymään jossaki :).

Mies tosiaan on arjessa mukana ihan täysillä, ainut mitä ei pysty tehä on imetys :). Mutta syöttää pullosta, vaihtaa vaippoja, seurustelee pojan kanssa, nukuttaa sen illalla ja on muutenki apuna. Mieshän on nyt isyyslomalla, mutta tietoa ei vielä ole tulevasta, onko pitempäänkin kotona, kun ei ainakaan vielä ole töitä isyysloman jälkeen tiedossa.
 
Meilläkin ukko on vielä tämän viikon kesälomalla ja sittenhän mulle se kunnon arki iskee [:D] saanukin 6 viikkoa olla melko rauhallisesti. kyllä muutaman kerran olen käynyt ilman vauvaa kodin ulkopuolella, mutta meillä suurin "ongelma" on että neiti ei tuttia huoli niin jos imun tarve tulee niin se on mamman tissi sitten. kyllä isä on hyvin mukana kaikessa, paitsi vaipan vaihdossa, mutta en oikeastaan tiesin alusta asti enkä ole sitä mitenkään suurena ongelmana pitäny. kaikki muut tuntuu enemmän siitä huomioivan kun meistä kumpikaan. etenkin jos neidillä maha kipeä niin rauhottuu paremmin isukin sylkkyyn ja hyvin isukki jaksaa aina kannellakin neitiä.

saa nähä miten meidän käy kun ukko menee ensi viikolla töihin ja pitäisi alkaa käyttämään kahta koiraakin ulkona [:D]
 
Mies on hoitanut poikaa kun olen käynyt jumpalla ja koiran kanssa ulkoilemassa..hyvin ovat pärjänneet kun on varulta ruokaa kaapissa odottelemassa jos nälkä yllättää :) Kylvetys ja iltasadun lukeminen on isukin hommia.

Isyyslomia ei vielä mies ole pitänyt, vaan päivät olen ollut pojan kanssa kaksistaan. Ehkä lomalla vois kokeilla niin että pääsis itse nukkumaan kerrankin koko yön, vaikkakin nytkin on päivällä voinut paikkailla univelkoja. Sais mieskin kokeilla miltä tuntuu yösyötöt :)

Inxu: tuttejahan on erilaisia, meidän pojalle maistuu paremmin Ainu Mam Start-tutti kuin Ainun ensitutti.. 
 
Samoilla linjoilla melko lailla kuin te muutkin.

Mies oli ensin isyyslomalla ja nyt sitten kesälomalla vielä ensi viikon. (Todella ihanaa kun kerta tuo sektio takana eikä niitä kanniskeluja sallita...)
Sitten iskee tälle mammalle arki eteen.
Meillähän kun tilanne on enemmänkin niin että isäntä se jolla kokemusta lapsista... [;)]

Minun mielestä me hoidamme Nelliä aika lailla puoliksi... ja minä tietenkin hoidan tuon tissittämisen...
Mies joutunut antamaan korviketta pari kertaa kun olen ollut hammaslääkärissä tai sairaalan päivystyksessä.
Mies hoitaa kylvetyksen ja useinmiten Nellin pukemisen lähtövalmiiksi... muuten vaipanvaihdot ja aamu- ja iltapesut menee aika lailla puoliksi. Ihan sanattomasta sopimuksesta.
Isin syli on iltaisin paras... ja aika usein imetyksen jälkeen isi ottaa röyhtäytykselle...

Minä olen se joka muuten kyselee mieheltä että mitä päälle kun ulos mennään jne... [:)]

siinä mielessä hieno homma että jäämme kohta Nellin kanssa kaksin ja saadaan aikaiseksi tiettyä rytmitystä elämään, vaunuilemaan ym. Nyt nämä ajat koko perheen kanssa menevät eteenpäin omaan tahtiin. Ja nyt vielä tämän ja ensi viikon on miehen pojatkin meillä...

Olen ollut Nellin kanssa kyläilemässä mut kukaan ulkopuolinen ei ole Nelliä hoitanut.
Kerran olimme mun vanhempien kämpillä ja sauna oli lämmin. Mun kummitäti oli Nelliä katsomassa ja halusi vahtia tätä sen ajan kun me saunoimme. Sitä nyt juurikaan hoitamiseksi voi kutsua kun olimme kuitenkin paikalla...

Yksin en ole siis ilman Nelliä liikkunut (noita kahta lääkärikäyntiä lukuunottamatta) eikä oikein ole tarvetta siihen edes tullutkaan. Tiedän kyllä et isi hoitaa jos haluan mennä. Se ei todellakaan ole meillä ongelmana...

Eli meillä on siis kans sellainen superisä! En oikeasti olisi toipunut sektiosta näin hyvin ilman miehen apua.
 
Meillä vauvanhoito on minun hommani, samaten kotityöt. Toisin sanoen, minä pyöritän arkea kotona, kun
mies hankkii leivän pöytään. Tässäkin on omat hyvät ja huonot puolensa. En ole kokenut
mitekään rasitteena, että kotityöt ovat minun kontillani vauvanhoidon lisäksi. Laitan asioita tärkeysjärjestykseen: jos on väsynyt olo, kotityöt kyllä odottaa, ne ei katoa mihinkään.
Syy, miksi kotityöt on pääsääntöisesti minulla, on se että mieheni on semmoinen "vähän-sinne-päin-tyyppiä", kun taas itse olen aika pikkutarkka [8|] Joten en senkään vuoksi valita, koska itse olen tätä tavallaan halunnut.
Toki mies auttaa, jos pyydän esim. imuroimaan. Pihatyöt mies kyllä hoitaa (kesällä nurmenleikkuu, talvella lumityöt). Vauvanhoito on taas ehkä liiaksikin minun kontillani. Kuten aiemmin oon sanonutkin, mies ei ole vaihtanut kotiutumisen jälkeen vaippoja kertaakaan. Pari kertaa on tytön kylvettänyt. Mutta ajattelen niin, että häneltähän se on pois, eikä minulta. Minähän se opin tuntemaan lapsemme paremmin ja minuun lapsi tod.näk. kiintyy enemmän.

Varsinaisesti hoitoon ei olla vielä jätetty, saunomisen ajaksi isovanhemmille tai tytön tädeille. Kerran tyttö oli 15min kirppiskierroksen isälläni. Silloin tuli jo huono omatunto [&:]
En koe olevani vielä valmis pidempiaikaseen hoitoojättämiseen (esim. jos lähtisin iltaa viettämään kavereiden kanssa), en edes miehelleni.
Oon ollu tytön kans alusta asti kahdestaan, kun mies käy töissä. Oon sanonut kyllä miehellekin suoraan, että illat on sitä varten, että tutustuisit lapseesi, koska ei mee kauaakaan, kun tyttö on jo iso. Sit on jo liian myöhäistä.
 
Joan isi on jo töissä, joten päivät ollaan pojan kans kahdestaan ja illalla menee aika lailla puoliksi kaikki. Isi kylvettää ja lukee iltasadun ja muutenkin sit tuttia käy enempi nostelemassa kun on nukkuaika. Mies osallistuisi kyllä kodinhoitoon mut yleensä oon ite hoitanut kaiken päivällä Joan päikkäreiden aikaan, herran unia kun ei edes imuri häiritse. Äskenkin laitoin tipat silmiin eikä uni edes häiriintyny! Hyvä niin kun raasu ollu aamun niin väsynyt vielä.

Joa on kerran ollu mummon ja papan hoidossa kun oltiin kastepappia tapaamassa ja sit kerran kävivät Joan kans kävelyllä. Molemmat ollu Joan päikkäreiden aikaan niin et ollaan oltu paikalla jo kun herra herää. Mä olen itse käynyt pari kertaa pidemmällä ostosreissulla ja lauantaina mulla oli polttarit eli olin jonkun 12h poissa. Ikävä oli kova mut olen ihan tarkoituksella välillä omilla menoilla kun nytkin oli toi leikkaus ja sit parin viikon päästä mennään naimisiin ja olis tarkoitus viettää hääyö kahden...mieli saattaa muuttua eikä varauksiakaan ole tehty mut ehkäpä ehkäpä... Huonoa omaatuntoa en oo potenut kun poika on isänsä kanssa ollu ja he pärjää tosi hyvin, oon ennemminkin ajatellu et ihan yhtälailla isällä ja pojalla on oikeus viettää aika kahden kun kerran mekin ollaan.
 
ALKUPERÄINEN: RiinuLiinu
Pari kertaa on tytön kylvettänyt. Mutta ajattelen niin, että häneltähän se on pois, eikä minulta. Minähän se opin tuntemaan lapsemme paremmin ja minuun lapsi tod.näk. kiintyy enemmän.


Minä taas ajattelisin, että tuo on kyllä tytöltäkin pois. Se on harmillista.

Meilläkin minä olen ainahoitanut pyykkäämisen, koska mies viikkaa vaatteet mielestäni hyvinkin "sinne päin". Mutta toisaalta imuroimisessa homma menee toisin päin. Hän ihan oikeasti imuroi kaikki paikat!

Meille tuli juuri uusi sänky. Vanhansängyn alta paljastui villakoirakennel ja yksi kadonnut tutti. Ei ole paljoa siivottu vauvan syntymisen jälkeen... Kotityöt todellakin odottaa, ei katoa minnekään! [:D]
 
Minä hoidan vauvaa päivät ja yöt, siivoan, pesen pyykkiä ja käyn kaupas. Ei oo raskasta enkä miestä velvota iltasin tekee mitään. Jos lähden ulos vaiks leikkaamaan nurmikkoo, niin oletan että hän hoitaa vauvaa. PAITSI kun hän juo kahvii tai syö tai käy suihkus. Tuo minusta on huvittavaa, kun minä hoidan nuo samat asiat vauvan kanssa niin hän ei pysty. Eilen illalla tulin pihahommista, otin iltapalaa ja teetä ja sanoin meneväni takapihalle syömään. Mies siihen heti (oli tietokoneella) että hänen pitää mennä suihkuun. Sanoin että ota vauva mukaan ja painuin eväineni ulos. Pian kuulin miehen olevan suihkus. Kun kurkkasin sisälle, sanoi varovasti, että kai se vauva pärjää 10 min ilman häntä kun nukkuu. Nii pärjäs, ja nii pärjää ilman minuakin. Että kyllä sen oman ajan ottaminen välillä vaatii uskallusta, mut pitää olla itsekäs (mä en yleensä ole). Monesti iltaisin, jos mies on vauvan kanssa, nii saatan syödä tai lukee, enkä tahallani reagoi mihinkään. Olo on on-off, miehen on uskallettava luottaa itseensä. Me ollaan alotettu hedelmäsoseiden maistelu ja mielelläni haluaisin jakaa sen mieheni kanssa, siis sen tunteen, kun vauva makustelee sosetta ja hymyilee. Tämä vain ei halua ottaa osaa syöttämiseen, sano ettei hän osaa sellasta. Sitä en oikein ymmärrä. Uutta syöttäminen on minullekin, vaan ei se pelota. Onhan se toki vaikeaa saada iso lusikka kohdistettua pieneen suuhun, joka vaihtaa jatkuvasti paikkaa mut...se on hauskaa [:)] Seuraavan neuvolan aikaan mies on kesälomalla ja meinasin, että tällä kertaa minä jäänkin kotiin ja hän saa mennä sinne vauvan kanssa. Tulossa on vastaanpullikointia, mut toivon parasta.
 
On meillä siis kerran tän kuukauden aikana imuroitu, ihan miehen tahdosta ja toimesta.

Me ollaan käyty koko raskaus- ja vauva-ajan neuvolassa yhdessä, ellei miehellä ole ollut ihan mahdotonta työestettä. Niitä on ollut pari. Miehelleni vauvanhoito näyttää olevan kunni-asia, mikä onkin tosi hienoa.

Talouselämä- lehdessä oli muuten taannoin juttu siitä, miten lastenhoito ja vapaa-aika ovat nousseet X-sukupolven korkeakoulutettujen miesten statussymboleiksi vastalauseena sille, että 90-luvulla menestys mitattiin lomien vähyydellä...[:)]
 
Noh...meidän tilanne ei olekkaan mikään kukoistava niinkun jotkut ovat lukeneet. Eli vauvan syntymästä asti olen ollut kahdestaan kotona. Aamuisin lähtään rattailemaan (Joka päivä!). Kerran ollut tossa naapurirapussa hoidossa miehen mummon luona,kun kävin ajamassa kakkosvaiheen radan ja miehen äiti hoitanut tässä meillä muutaman tunnin kun kävin asioilla. Muutoin tytsy tulee minun mukaani kauppaan ja joka puolelle mihin meen ja mihin vauvan voi ottaa.

Miehestä sitten..hän ei sen koommin osallistu vauvan hoitoon mun kanssani,kun vkloput on kotona. Pelailee mieluiten tietokone-pelejä ja välillä kattelee tyttöö ja naureskelee sen örinöille. Syöttää kyllä,kun tyrkkään pullon käteen ja sanon,että mä syön nyt/tai menen suihkuun. Vaikka nämäkin luonnistuvat minulta ilman miehen apua viikollakin. Hän kun ei muutoin osallistu. Iltaisin kun nukkumaan ollaan käymässä. Mies menee nukkumaan ja minä jään valvomaan vauvan kanssa siihen asti kun nukahtaa ja menen sitten itsekin. Öisin kun tyttö herää,MINÄ herään,mies jatkaa uniaan. Saattaa herätä ja nousta vähän vilkaisemaan typyä,mutta MINÄ. Viime viikonloppuna kun kävin vessassa,ja tyttö rupes itkemään ja tulin pois niin mies oli ottanut tytön olalleen rauhottumaan. Mitä tapahtui?! Ei se yleensä osallistu.

Ei ole kertaakaan vaihtanut vaippoja,ei vietä sen kanssa aikaa niinkuin minä. Esim. Juttelen vauvalle kun on hereillä ja suukottelen yms. Tuokin kun hän otti syliin,oli vasta TOINEN kerta ikinä kun piti tyttöö sylissä.

En tiiä...pelottaako sitä vai mikä on?!

Juuu...tällasta meillä. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni,ja tiedän että olen hyvä äiti,koska olen tytön kanssa 24/7,annan kaiken huomioni hänelle yms.
Enkä nyt voi väittää,että mies olisi huono isä,mutta yrittäisi ees osallistua ja auttaa [&o] Kerrankin olin niin väsynyt yöllä,ihan hermona ja menin makuuhuoneeseen vaihtaa tytön vaippaa ja mies vaan heräs ja kurtisti kulmiaan ja kysyin,että mitä? ja hän sanoi,että "Ota ihan rauhallisesti" ja kävi takas nukkumaan.

Kiitos tästäkin. Että meillä mies ei oo ees se "pikku-apuri".
 
Oon ollu tytön kans alusta asti kahdestaan, kun mies käy töissä. Oon sanonut kyllä miehellekin suoraan, että illat on sitä varten, että tutustuisit lapseesi, koska ei mee kauaakaan, kun tyttö on jo iso. Sit on jo liian myöhäistä.


Nii i...meille tuo pätee viikonloppuihin! Kyllä noi ukot on kyllä...
Miäkii vaan aattelen,että minuunhan tuo lapsonen kiintyy enemmän ja miehen oma menetys tosiaan,jos laps alkaa vierastaa ja isä ei tiedä vielä vuoden päästäkään vauvan rutiineja,eikä tunne sillee käytökseltään,että osais toimia. huoh..[8|]
 
Minä hoidan pääsääntöisesti jo siksi, että imetän vähän väliä. Mies on myös se, joka käy töissä. Sen lisäksi minulla ei ole muuta elämää jotenka vauvanhoito on jotakuinkin minun hommiani. Isä kyllä kylvettää 2krt viikko ja vaihtaa vaippoja jos pyydän ja röyhtäyttää ja pitää sylissä joka päivä. Viime viikon la olin ekaa kertaa hetken ilman vauvaa, kävin kampaajalla siistimässä tukkani ekaa kertaa 5kk. Äitini oli kylässä joten hän työnteli tiiperoa vaunuissa. Tunti meni ja koko ajan mietin vauvaa [:D]

Viikon päästä la mennään eka kertaa keski-suomeen kun meillä on häät. Vauva olisi tarkoitus jättää mummon ja vaarin hoitoon siksi päiväksi, katsotaan nyt miten se sitten sujuu. Varmaan ihan hyvin, mutta täytyy vissiin lypsää vähän ja ostaa korviketta että saa kulta ruokaakin [:)]
 
Starletti, joko noin pienenä saa soseita nykyisin antaa?? [:-]
Mä olen kuvitellut ettei kiinteitä saa antaa missään muodossa kun aikaisintaan 3kk iässä, ja taitavat suositella mieluummin 4kk.
 
KisMet, neuvolan täti sanoi että anna hedelmäsoseita, helpottaa vatsan toimintaa. Yllätys se oli minullekin, mutta minähän tottelin heti [8D] vastikevauvoilla kun enemmän on noita ongelmia kuin imetysvauvoilla.
 
Meidän neuvolatäti kertoi, että nykyään suositellaan äidinmaidon lisäksi mieluummin sosetta, kuin korviketta. Kysyin siis häneltä, että mikä on nykyisin ok, kun edellisenkään lapsen kanssa ei päästy 4kk ikään pelkällä maidolla.
 
ALKUPERÄINEN: Babaytoy
Olen kuitenkin ylpeä itsestäni,ja tiedän että olen hyvä äiti,koska olen tytön kanssa 24/7,annan kaiken huomioni hänelle yms.


Sä et varmaan tätä sillä tavalla tarkoita, mutta mä en kyllä koe olevani erityisen huono äiti, vaikka en lapseni kanssa 24/7 olekaan.

Sen sijaan mä olen oleellisesti parempi ja jaksavampi äiti, kun saan aina välillä kiinnittaa kaiken huomioni jonnekin aivan muualle sen sijaan, että todellakin olisin tytön kanssa 24/7. Meitä on tässä asiassa moneen lähtöön.

Toki sun tilanteessa näyttää olevan niin, että joudut korvaamaan lapselle miehesi läsnäolon ja huomion puutetta. Sun tilanteessasi multa varmaan hajoaisi pää... [:@]
 
Babaytoy, ootko puhunu miehen kanssa tuosta? Teillä on sikäli tietysti hankala tilanne, kun mies pääsee viikonloppusin kotiin niin on varmasti ihan rikki poikki ja haluaisi nollata pään sekä rentoutua. Varmasti haluaisi tutustua lapseensa (ainakin uskoisin, vaikka en häntä tunnekaan), mutta tuossa tilanteessa kynnys voi olla korkea. Näkee ensinnäkin harvoin, sä alat olla jo jossain määrin tottunut vauva-arkeen tai sulla on pää jo ohjelmoitunut ainakin siihen toisin kuin miehellä. Ja jos ei ole aiemmin hirveästi tottunut pienen vauvan käsittelyyn niin sekin voi korottaa sitä kynnystä osallistua omasta aloitteesta. Lapsi on joka tapauksessa teidän yhteinen ja molempien pitäisi osallistua siihen liittyviin asioihin, vaikka olosuhteet olisivatkin hiukan tavallista hankalammat. Suosittelen kuitenkin, että otat asian puheeksi ja selvität miehesi näkökulman asiaan syyttelyn sijaan. Kyse voi hyvinkin olla alkukankeudesta, mikä ei ota lähteäkseen, koska hän ei pääse elämään arkea vauvan kanssa. Tsemppiä!
 
Starletti, onpa hyvä tietää!
Eli korvikkeeksi lasketaan varmaan myös vellit?
Kun aikaisemmin on mun mielestä käsketty antaa velliä lisäksi jos pelkkä maito ei riitä, siihen 4 kk ikään saakka (vajaa 2 vuotta sitten vielä).
Harvalle se pelkkä maito kai sinne saakka riittääkään...
Meillä ollaan pelkällä rintamaidolla, mutta vatsaongelmia silti myös täällä ja maito nousee herkästi takaisin ylös.
Täytyypä kysyä munkin neuvolassa, saattais helpottaa sitä maidon nousua kun on kiinteämpää ruokaa.
 
Minusta on mukava antaa miehelle ja pojalle omaa aikaa, jolloin saavat olla kaksistaan. Itse saan olla päivisin pojan kanssa ja ihan kiva että pääsen joskus pois kotoa yksin, vaikkakin vain kauppaan. Uskon, että mies on vapautuneempi lapsen kanssa kun en ole kotona kuuntelemassa mitä juttuja he juttelevat ja katsomassa heidän touhujaan..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top