Vauvan tuoksuista elämää

mmaljo: Kurjaa, jos ruoka ei oikein meinaa maistua. Imettämisen kannalta riittävä syöminen ja juominen on kuitenkin tosi tärkeää. Toivottavasti on vain joku ohimenevä ilmiö!

Panda: Ei sitä tosiaan tajua ennen lapsen syntymää, miten elämä muuttuu. Ensimmäisen lapsen kohdalla se on kuitenkin melkoinen. Luulen, että jokainen kokee muutoksen vähän eri tavoin ja toki kaikki riippuu myös vauvan tempperamentista. Toiset vauvat haastavat vanhempia enemmän kuin toiset. Näin on kyllä myös isompien lapsien kanssa :) Sen olen saanut tässä viime vuosina huomata. Mutta perusrytmin löytyminen kyllä auttaa sekä äidin että vauvan jaksamista. Itse olen todella rutiineja RAKASTAVA ihminen, minkä lapsetkin ovat saaneet huomata. Toisaalta pystyn kyllä joustamaan rutiineista tarvittaessa, mistä lapsetkin (yllätys, yllätys), pitävät. Mutta pääasiassa meillä siis syödään, nukutaan, ulkoillaan, katsotaan telkkaria, leikitään jne. yleensä joka päivä saman aikataulun mukaisesti. Näin kaikki perheenjäsenet pysyvät suht koht tyytyväisinä :)
 
Eilen täällä ollaan oltu jo hereillä ihan rauhallisestikin tapittaen, eikä pelkästään syömistä varten tai mahakipuja valitellen. :) Alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että nyt me ollaan perhe. :love2:love2
 
Meillä viime yönä ei maha vaivannut, mutta äijä päätti olla hereillä ja kiukutella.. Niinpä pääsin unille vasta puoli neljä.. Sitten seitsemältä taas syöttö ja lypsy, puoli kasi takas sänkyyn ja puoli ysi herätti esikoinen.. Hieman väsynyt fiilis tällä hetkellä.. Imetin sängyssä makuulla ja vauva hengasi rinnalla pitkän aikaa.. Mä siinä sitten torkuin ja esikoinen oli ihanan kiltti ja katseli omia ohjelmia js puuhasi omia kiltisti. Tää väsymys vaan luo hyvän tilan alakulolle ja kaikkea tulee murehdittua.. Ja säälittää tuo esikoinen kun ei aikani sille riitä tasapuolisesti kun vauva vie valtaosan ajasta...
 
Meillä oli nyt viime yö vähän hektinen, kun pikkunen heräs puolentoista tunnin välein kun vatsa kipuili ja välillä piti syödä lisää :sad001 Toivottavasti tää nyt menis ohi, nyt taas nukkuu ihan hyvin.. On äippä vähän väsynyt, mutta onneks isi hoitaa sitten jos nukun päikkärit :Heartred

Huomenna mennään ekaa kertaa kyläilemään vauvan kanssa, vähän jännittää, että mitä siitä tulee :) Onneks mennään vaan mun vanhempien luokse, missä on sitten mun sisaruksiakin käymässä, et auttavia käsiä ainakin löytyy :)
 
Tiedän tunteesi Dangel. Mä murehdin aina välillä noita isompia poikia, saavatko riittävästi huomiotani. Toisaalta ovat jo niin paljon omien kavereidensa kanssa, ettei niitä yhdessäolohetkiäkään ole entiseen tapaan. Iltasatuhetki on ainakin se, josta olen pitänyt tiukasti kiinni. Ja tietty yritetään touhuta ja keksiä yhdessä tekemistä mahdollisuuksien mukaan, jos aika käy pitkäksi. 1,5-vuotias onneksi osaa vaatia itselleen tarvitsemansa huomion :) Ja kyllä sitä mielestäni olenkin antanut, koska pikkuneiti on vielä toistaiseksi nukkunut niin paljon. Pikkulapsivaihe haastaa parisuhteen ja testaa sen lujuuden toden teolla. Meillä ollaan onneksi selvitty kohtuu hyvin puhumalla. Toki välillä myös kiukuttelemalla - lähinnä minun toimesta.
 
mmaljo: Tuohan on näppärää, että menette kylään, jonne tulee muita. Hoituu monta vierailijaa samalla eikä tartte kotona ressata kodin siisteydestä tai kahvitarjoiluista :)
 
Takaisin
Top