Vauvan nukkumisjärjestelyt

Mun mielestä sivuvaunu oli vähän hankala, kun ei se vauvan siirtäminen ollutkaan ihan niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Varsinkin kun itsellä ei ollut ollenkaan vatsalihaksia synnytyksen jälkeen. Vaikea selittää miten ne tähän liittyy, mutta oli joka tapauksessa helpompi nousta seisomaan ja nostaa vauva pinniksestä. Meillä pinnis toimi kuitenkin yleensä vaan esteenä, ettei vauva päässyt putoamaan meidän sängystä. Vedin sen aina ihan kiinni meidän sänkyyn.
 
Meil jätettiin myös itkuhäly nyt muutama viikko sitt pois käytöstä ja ainakin äidin unet on rauhoittunu ja yöt levollisempia. Esikko o sellanen möyriäinen ja hisiä väliin et hälyn kanssa heräsin joka tuhinaan ja muhinaan. Nyt kuuluu vasta jos oikeasti on jotain. Ja näitä harvakseltaan. Jos on niin alkuyöstä tutin laitto ja siitä aamuun nukkuukin.
 
Meillä oli silloin sama Annellii. Meillä ei tosin ollut käytössä itkuhälytintä, kun siirrettiin lapsi aluksi ensin viereiseen huoneeseen (työhuone) kun tuntui aluksi niin kamalalta siirtää omaan huoneeseen, joka on kahden huoneen päässä (se työhuone siis meidän makkarin ja lastenhuoneen välissä). Kyllä sitä äidin vaistot on aika skarpit kun siltikin herään kun on oikeasti tarvi melko pienestäkin äänestä, nykyään siis siellä kahden huoneen päässäkin. Ja äitini kyläillessään sanoi joskus että hyvin kuulen, kun hän ei ollut havahtunut yöllä ollenkaan lapsen ääniin vaikka aamulla kerroin käyneeni laittamassa tutin aamuyöstä.
 
Ne on ne äidin vaistot. Meil kans ku äitini oli vierailulla ja nukku lähempänä kersaa, ei ollu kuullu ku kerran ku itki. Todellisuudessa kävin sille yölle 3 kertaa tuttia antamassa ja silittelemässä ku jostai syystä heräili :)
 
Meillä vannottiin ettei missään nimessä nukuta perhepedissä ja vauhkosin asiaa, mutta kuinkas kävikään :) Ekat kuukaudet poika nukkui minun vieressä ja pinnis oli sit seinänä ettei päässyt tippumaan. Keskelle en olisi uskaltanut laittaa. Sit muutaman kuukauden ikäisenä alkoi nukkua pinniksessä ja nukkuikin siellä kiltisti siihen asti että pelättiin et kiipee sieltä ja tippuu. Sit olisko ollu 2v kun vedettiin Yks laita alas pinniksestä ja se sit sängyn viereen. Sieltä poika sit mönki aina meidän viereen. Me ollaan aina tehtyiten vaan helpoiten päästään ja kaikki saa nukuttua. Korvatulpat oli mulle ehdoton, kun vauvan ähellys sai mut valppaaks enkä saanut nukuttua ollenkaan. Korvatulppien läpi kuuli kaiken tarvittavan ja itkun, mut ei sit ähellystä. Edelleen nukun tulpilla. On ihanaa päästä omaan hiljaisuuteen eikä muiden tarvitse hissutella. Äidin vaisto herättää aina!

Tulevan kanssa en Oikeen tiiä vielä. Meillä menee nyt niin että me nukutaan esikon kanssa pari sängyssä ja mies viihtyy sohvalla yönsä. Tämä on ollut kaikille toimivin ratkasu. Esikko nukku kyllä pitkään jo omassa huoneessa, mut aina tuli öisin väliin eikä saatu nukuttua ja mies lähti sohvalle jne. Eikä todella jaksettu mitään taisteluita öisin kun töissäkin on jaksettava. Se on ihan sama miten sitä yönsä viettää, pääasia että nukutaan. Meidän rytmit miehen kans on muutenkin niin erilaiset. esikko on nyt niin nauttinu samoin minä kun saadaan vierekkäin kyhjätä. Muutenkin läheisyydenkaipuu vaihe menossa. Tuskin se siinä mamman vieressä ikuisuutta nukkuu. Ja parisuhde kun ei tästä asiasta kärsi. Et kai mä sit nukun makkarissa muksut molemmilla puolilla ja mies sohvalla :D

kirppareilta oin katsellu semmosta pientä vanhaa pinnasänkyä, max metrin pitusta, se olis passeli,tuohon nurkkaan. 120cm on aivan liian iso enkä muutenkaa tykkää kun se,on ku laiva. Viimeks oli 110cm, sekin vanha puunattu.
 
Meidän poika oli 1,5 v, kun alkoi kiipeämään pinnasängystä pois. Otettiin käyttöön matkasänky, josta on vaikeampi kiivetä ja vähän matalampi, jos pääsisi kiipeämään. Lisäksi matkasängyssä oli luukku, joka pidettiin auki, että voi sitten siitä ihan vapaasti kömpiä ulos ilman haavereita. Sitten kun siirrettiin lasten sänkyyn jokusen kuukauden päästä, niin äidiltä meni taas yöunet, kun pää kolisi pitkin yötä sängyn reunoihin vaikka miten yritti pehmustaa.
Kaikkeni aion tehdä että seuraavasta tulee rauhallisempi nukkuja. Unipussit vois olla yksi hyvä keino saada yöllisiä liikkeitä rauhallisemmaksi. Vai mitä kokemuksia muilla noista pusseista?
 
Unipussia käytettiin jossain välissä kun peitto ei pysy päällä ja yöllä on koleaa mutta ei sanottavammin rauhoittanu unissakieppumista, heräilyä vähensi muistaakseni. Nyt 1v2kk ei enää suostu nukkumaan sellasessa.
 
Minäkin oon miettinyt, että uuden vauvan kanssa voisi käyttää unipussia, hän kun välillä havahtui yösyötöissä siinä vaiheessa kun siirsi omaan sänkyyn, varmaan kun lakanat oli ehtineet viilentyä. Jossain vaiheessa kyllä laitoin hänen peittonsa alle kuumavesipullon, jonka olin illalla täyttänyt ja sekin auttoi, se piti siis petiä lämpimänä sillä aikaa kun vauva oli minun sängylläni syömässä. Lisäksi olen ajatellut, että vastasyntyneen kanssa haluaisin tällä kertaa kokeilla kapalointia, jota en tehnyt ensimmäiselle lapselleni ollenkaan, jotenkin en edes tajunnut. Ajattelin myös, että oilsi ihana ehtiä kutoa (tai pyytää vaikka äitiä) toukkapussi vauvalle. http://pienilankarulla.blogspot.fi/2013/11/toukkapussi-villakapalo.html
 
Viime yönä esikko jostai syystä ähelsi ja heräili muutamaan kertaan. Herraa ku rauhoittelin niin mietin et ei ainakaa perhepetiin tuon kans onnistuis. Joka kerran oli eri suuntaan pinniksessään :D Ja peppu pystyssä
 
Eleanora, mää käytin kapalointia kaikkien kolmen vauva-aikana. Jotenkin ihastuin siihen. Tänään just kävin kattoon tuota toukkapussia, hieman ehkä jo harkitsin moista tekeväni. Mutta ehkä kumminkin tulen kääntymään kapaloinnin puoleen jos/kun se tulee ajankohtaiseksi. Itse jotenkin koen, että tiiviissä paketissa vauvalla on turvallisempi olo. Vastaa jotenkin sitä mahan ahtautta. Ehkä sitä toukkapissia itse käyttäisin hieman myöhemmin. Tiiä häntä.
 
Helmi0915, käytitkö kapaloa aina lapsen nukkuessa, vai vain yöunilla? Ajattelin, että tuo toukkapussi voisi olla kiva vaikka päiväunilla, en tiedä laittaisinko yöksi sitä kuitenkaan.
 
Perhepeti oli meidän juttu 8kk ikään saakka ja vain ihania muistoja siitä itsellä. :) Oli älyttömän kätevää vain laittaa tissi vauvalle suuhun ja jatkaa itsekin unia. Ja se läheisyyshän siinä on myös ihanaa. Sillon 8kk iässä oli jokin levottomuuskausi ja pidettiin unikoulu, siirrettiin pinnikseen nukkumaan ja yösyötöt loppui. Omaan huoneeseen siirtyi 1v iässä.

Ehdottomasti haluan tulevankin vaavin nukkuvan meidän kanssa perhepedissä, koska näen sen edut niin merkittävinäomalle unelle ja sille läheisyydelle.
 
Meillä tuo kapalo ei toiminu ollenkaan :D Luulen et tyttö inhos sitä ahtautta jo kohdussa.. ainaki tuntu aina ku olis yrittäny läpi tulla ja venytti jalkaa mahdollisimman suoraksi nahan läpi yms.. sairaalassa kapaloitiin, niin typy siellä kiemurteli ja itki kunnes sai kammettua kädet ulos kapalosta, sitten rauhoittui. Eikä sittemmin oo sietäny mitään semmosta liikkumista rajoittavaa muutakaan, inhonnu turvaistuinta, sitteriä jne, peittoakaan ei kestä. Kantoliinassa ja repussa viihty niin tosi hyvin alkuun mutta nyt ei mitään toivoa kun osaa kävellä, rattaissakaan ei olis...eikä oo koskaan huudotta ollu. Tekis mieli tehdä semmonen toukkapussi syyskuun tulokkaalle mut oon niin käsi käsitöissä et harmittais aivan liikaa jos juniori tulis siskoonsa ja vaivalla väkerretty pussukka jäis käyttämättä! Ei taida uskaltaa ottaa riskiä.. :P
 
Eleanora, pakko myöntää, etten ihan tarkkaan muista... Aikaa kun on vierähtänyt jo tovi jos toinenkin. Ainakin laitokselta tultua käytin kapaloa aina, kun lapsen laitoin nukkumaan, eli lähestulkoon koko ajan. Sitä en osaa sanoa kuinka kauan, mut ehkä pari ekaa viikkoo ainakin.

Itse olen aina öisin noussut syöttämään vauvan. Jotenkin se on ollut mun juttu. Vaihdoin vaipan, käärin kapaloon, syötin, röyhtäytin ja sen jälkeen nostin omaan sänkyyn nukkumaan. Se on ollut meille toimiva ratkaisu. Muistan monia yöllisiä ihania hetkiä, kun olen vauvaa syöttänyt ja häntä siinä samalla katsellut. Usein tässä vuosien saatossa, kun lasta yritettiin tuloksetta olen muistellut sitä hetkeä, kun kuopustani yöllä syötin ja häntä samalla katsoin ja ajattelin, että tämän hetken ja tunteen haluan muistaa loppuelämäni. Se on antanut minulle usein voimaa niinä pettymyksen hetkinä, kun ei taaskaan ollut tullut raskaaksi.

Makuultaan olen syöttänyt vain päivisin. En ole yöllä uskaltanut, kun olen pelännyt nukahtavani. Olen sen verran isorintainen, että vauvan nenä jää helposti tissin alle, joten olen pelännyt tukehduttavani vauvan. Toisaalta taas olen ajatellut, että nopealla syötöllä vältyn siltä tissiä tuttina pitämiseltä.

Mutta se tapa, mikä itseltä ja vauvalta tuntuu parhaalta, on kaiketi jokaisella se oma juttunsa. Tämä nyt ehkä hieman karkas tuosta kapalojutusta...
 
Helmi, niinhän se on, että mikä toimii yhdellä, ei ehkö olekaan yhtään järjevä ratkaisu toisella. Ja eri lapsienkin kanssa voi samat vanhemnat kokea eri jutut hyviksi.

Itelle se perhepeteily on ollu tosi tärkee juttu esikon kanssa, joten toivon, että se onnistuu myös tokan kanssa yhtä hienosti. Se onkin musta kaikkein paras asenne lapsen kanssa mihin tahansa asiaan, että ottaa selvää ja suunnittelee, että on joku juttu mitä kokeilla heti, mutta jos huomaa, ettei homma toimikaan niin, niin on myös joustoa ja uskallusta kokeilla muitakin tapoja. Uskon, että joka ikinen vanhempi pystyy itseään kuuntelemalla löytämään ne parhaat tavat toimia itselle ja juuri sille lapselle. Informaatiähky vaan saattaa helposti sekottaa tätä luontaista kykyä.
 
Paljon on erilaisia vaihtoehtoja, mutta hyvä niistä on kuulla kokemuksia. Esikon raskaudessa en ollut yhtään valmistautunut vauvan tuloon. En ollut lukenut mitään enkä käynyt tällaisilla foorumeilla. En siis juurikaan tiennyt miten eri tavoin äidit voivat lastaan hoitaa ja suurin piirtein tein aina niin kuin ensimmäisenä asiasta kuulin. Jostain neuvolan oppaista. Myöhemmin huomasin, kun aloin enemmän asioista (luonnollisesti) kiinnostua, että monia asioit lapsen hoidossa voi tehdä hyvin eri tavoin. Äidit, jotka olivat enemmän olleet kiinnostuneita näistä asioista osasivat varmaan rennommin etsiä tapansa toimia. Tilasin lapsen synnyttyä Vauva-lehden ja tajusin, että olisi ollu varmaan hyvä tilata jo ennen vauvan syntymää, niin paljon siitäkin opin kaikkea ja mainoksista oppi mitä tavaroita voi tarvita :) Minulla ei siis juurikaan ollu mitään kokemusta lasten hoitamisesta, kyllähän se äitiys tulee luonnostaan. Mutta nyt on kiva ehkä vielä vähän enemmän paneutua asioihin.
 
Mä kans luotin siihen, että kaikki menee ihan luonnostaan hyvin, ei mun tarvii mitään opiskella...mutta ei se ihan niin mennyt. Olis pitänyt kiinnostua enemmän vauvan hoitamisesta jo ennen lapsen syntymää, niin olis päästy mahdollisesti helpommalla. Olihan niitä perhevalmennuksia, mutta niissä ei puhuttu mitään vauvan nukuttamisesta.
 
Yritän mennä samoilla järjestelyillä kuin kahden edellisen kanssa, vauva nukkui omassa sängyssään vanhempien huoneessa. Siirrettiin omaan huoneeseen n. Vuoden ikäisenä. Joka yö nostin aina imettäessä vauvan rinnalle ja sitten takaisin omaan sänkyyn. En tiedä johtuiko tästä järjestelystä tai vauvojen persoonasta, mutta yöt ovat sujuneet hyvin kun omiin huoneisiin siirretty. Joten viereen ryömijöitä ei ole ollut, ellei sairaanaoloja lasketa:) itse kun en osaa nukkua jos lapsi/ vauva on siinä ihan vieressä ja tuo mies on niin raivokas kääntyilijä öisin, että jäisi vauvakin hänen alleen kun mullakin on joskus hankaluuksia hänen kääntyilyn kanssa. :)
 
Itse nukkunut nyt öitä todella huonosti, mutta samalla tajunnut, että meidän välissä ei kyllä vauva nuku. Tuo mieshän pyörii ja potkii kuin hullu toisinaan. Olen tiedostanut, että se jonkin verran, mutta nyt vasta tajunnut todellisen määrän :D
 
Tuo vauvan sänkyyn ottaminen voi vähentää tollasta levottomuutta. Jotenkin sen läsnäolon tiedostaa nukkuessakin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top