Meillä on nyt sellainen vaihe menossa, että tyttö ei viihtyisi oikein ollenkaan yksin. Jos poistuu viereiseen huoneeseen alkaa kaamea "sä hylkäät mut"-itku ja mieluiten pitäis saada olla sylissä koko ajan. Aikaisemmin tyttö viihtyi kuitenkin kohtalaisia aikoja leikkimatolla ihan itsekseen, eikä äidin vessareissu ollut mikään katastrofi.
Tähän tuntuu liittyvän myös huonompaa nukkumista autossa tai vaunuissa ei nukuttais oikein ollenkaan - paitsi jos käy tarpeeksi pitkän ~1h nukutuslekin, niin silmät saattaa hetkeksi ummistua, päikkäreille ei muutenkaan nukahdeta yksin vaan aina pitäis olla joku vieressä ja öisin heräillään usein - ja tähän tuntuu auttavan vain viereen ottaminen. Ja meidän tyttö on siis nukkunut kokonaisia öitä jo melkein 2,5 kuukautisesta ja ollut pari kuukautta omassa huoneessaankin. Ja aiemmin hän nukahti käytännössä aina päiväunille vaunuihin tai sisään vain viemällä sinne.
Hiukka ärsyttävää, sanoisin. Olen yrittänyt pohtia, että liittyykö tämä nyt jotenkin hampaiden tuloon (ei vielä näy, mutta ikenet selkeästi kutiaa), uusien taitojen opetteluun (luulen liikkeellelähdön olevan aika lähellä) tai muuten vain ikään. vai mitä.