Meillä nukutaan hyvin, paitsi sairastellessa yöt ovat levottomampia. Uskoisin myös pojun välillä itkevän painajaisenkin vuoksi, sängystä kuuluu vaan itkunsekaista selitystä jostain asiasta.
Poju on edelleen pinnasängyssä ja sinne hänet on onnistuttu rauhoittamaan silittelyllä takaisin uneen. En nosta pojua sängystä pois. Joskus riittää se yksi rauhoittelu, joskus niitä voi olla kahden tunnin aikana 10-15 min välein. Jos vähän väliä huutaa, niin sitten odotan vähän pidemmän aikaa, josko rauhottuisi itsestään. Isi menee välillä, jotta poju ei opi että äitiä voi näin hyppyyttää kaiken yötä....
Nukahtaminen ei suju enää yhtä helposti kuin ennen. Poju pitää aika usein illalla ja päikkäreille silitellä uneen. Jos on ihan rättipoikki, niin sitten nukahtaa hetkessä. Päikkäreille nukahtamiseen voi mennä 45 min-1h, vaikka poju haukottelisikin jo. Poju vaikuttaa nukahtavan, mutta kohta taas huudetaan äitiä silittämään... Päiväkodissa päikkärit ovat jääneet väliinkin pari kertaa, kun poju on pistänyt nukkarissa ranttaliksi. Ymmärrän kyllä, että laulava ja möykkäävä lapsi herättää muut nukkujat
Tuntuu, että meillä on menossa voimakas rajojen kokeiluvaihe ja siihen kuuluu osana nämä nukkumistemppuilut myös. Tärkeää olisi kai vaan sitkeästi pitää rutiineista kiinni ja asettaa rajat. Raivostuttaa itseäkin se pahimmillaan tunnin kestävä päikkärinukutus, mutta poju tarvitsee vielä päikkärit, joten ne nukutaan Piste.