Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Mä näin unta että olin tullut uudestaan raskaaksi jo ennen edellisen lapsen syntymää ja siitä johtui etteivät menkat olleet vielä alkaneet En kyllä ole ihan satavarma oliko se hyvä uni vai painajainen, kun juuri nyt ei houkuttele kaikki se käytännön järjestäminen mitä lyhyt ikäero realisoituessaan aiheuttaisi. (Mutta vauvat on niin ihania ja tämä ensimmäinen kasvaa niin nopeasti että apua... Onneksi se tuoksuu ihan vauvalta kuitenkin edelleenkin ja tätä saa hoidella vielä pitkään.)

Päätin nyt et testaan nyt aina kuun vaihteessa siihen asti et menkat alkaa. Kun tulee kuitenkin säännöllisesti syötyä kaikenlaista mitä raskaana ei pitäisi. Eilen vedin ihan onnessani pastoröimattomia juustoja ja anopin rommilla maustamaa hedelmäkakkua aterian jälkeen imettäessäni

 

[litranmitta]

Meillä oli muutama ilta sitten äksöniä, ja mies kysyi uskaltaako päästää sisälle. Mun tää kierto on ollut vähän sekaisin, niin vaikka oli jo joku kp 30 ni en uskaltanu luvata jos nyt kerran ei voida oikeasti yrittää varsinkin kun oviksen oireita oli ilmassa pitkästä kierrosta huolimatta. Sekunnin puolikkaan kävin kyllä kamppailun pään sisällä, vastaisinko kuitenkin, että kierto on jo pitkällä, pitäis olla päivien puolesta ookoo. Mut ehkä parempi että rehellisesti sanoin etten oo varma päivistä, ota varuiksi ulos.

Hitto tätä elämäntilannetta

 

[Haaveilua96]

Meillä ei oo nyt todellakaan oo ollu ajatusta yrittää vielä pitkään aikaan kolmosta, jos ees mies siihen ees lämpee. Mut nyt meil kävi sillee, et jotenki luulin oviksen jo menneen, mut nyt tänään ollut aivan selvät ovisoireet ja eilen limat ja miehen kans sit just ennen sitä puuhailtiin ja meillä ei nyt oo muuta ehkäisyy ollu kun keskeytetty yhdyntä. Niin saas nyt nähdä miten käy mä vielä imetän tota meidän 6kk tyttöö niin kierto tietty heittää häränpyllyy eikä olis pitäny luottaa aikasempii ovistuntemuksiin, ku selvästi vaan yritti sillon ovuloida ja näiden tän päivästen oireiden perusteella on tapahtumassa ihan kunnon ovis mut tietty ilman ehkäsyy mennään niin kaikki skenaariot on mahdollisii, mies ehkä ei ihan niin hyvin ehkä oo sisäistäny mut itellä vähän se ajatus et jos tulee niin sit niin vaan on tarkotettu

 

[Kimpsu]

Mä voisin liittyä tähän kerhoon Kun puolison kanssa ensimmäisen kerran keskusteltiin lapsiasiasta oli molemmilla toiveena kaksi lasta. Ensimmäisenkin saaminen olikin sit kuitenkin keskivertoa hankalampaa mutta niin vaan lopulta hänet saatiin syliin saakka Ensimmäiset kuukaudet oli aika ajoin hankalia monestakin eri syystä ja moneen kertaan ajattelin et meidän lapsiluku on kyllä täysi. Mut nyt kun elämä on helpottunu hänen kanssa niin ajatukset on kääntyny siihen et ehkä se toinenkin ois ihana jos sellainen meille vielä suodaan. Odotan että jos ja kun yritys taas alkaa niin ilman keskenmenoja ei toisellakaan kierroksella selvitä. Sen takia sitä mieluusti antais raskaudelle mahdollisuuden alkaa niin pian kun mahdollista. Vielä ei synnytyksen jälkeen oo menkat alkaneet ja kondomi ollu meillä käytössä.

 

[Kahvikuppi]

Liityn joukkoon on/off -fiiliksillä! Meillä 12 vuoden yhdessäolon jälkeen 1/25 syntyi esikoinen ja aina ollaan puhuttu kahdesta lapsesta. 2 alle 2 oli ehdoton ei tukiverkkojen puutteen takia, meillä myös esikoinen on melko vauhdikas ja temperamenttinen (ja mustasukkainenkin) tapaus, niin haluttiin antaa hänelle aikaa.

E-pillerit jätin pois elokuun lopussa, mutta ollaan menty muulla ehkäisyllä nyt vielä. Menkatkin tulivat takaisin. Jotenkin ajatus on ollut, että kuopus olisi ihana lähemmäs esikoisen 3v-synttäreitä, olla joulu vapailla ja pimeän ajan vauvakuplailla Esikoinen alkoi ekasta yrittämästä (menkat sovellukseen ja ehdottaman ovulaation perusteella viikon rynnäkköyritys), mutta eniten mietityttää se, ettei voi tietää!! Jos tietäisin 100-varmasti että nappaisi ekasta, niin jättäisin koko homman vasta alkuvuodelle. Aloittaako jo? Mitä jos nappaa heti ja meillä on elokuinen ensi vuonna? Mitä jos menee vuosikausia?

Välillä arjessa myös huomaan että jaksaminen mietityttää, kun miettii että olisi vauva tähän lisänä. Unet on nyt aika hyvät ja rytmi arjessa. Toisaalta vauva-aika menee kyllä nopeaan ohi. Samalla sellainen vauvakuume

Myös Kelan takia haluttaisiin ennen tammikuun loppua kuopus, niin menisi samoilla vanhempainrahoilla...

Miulla töissä myös odotettavissa ensi vuoden lopussa irtisanomisia tiimissä työtehtävämuutosten vuoksi, sekin vähän mietityttää. Vinkiksi siis muille, jotka miettivät raskautumista ilman vakituista työtä; itse sain vakkarisopimuksen, mutta silti ollaan löysässä hirressä Joten anna mennä!!

 

[Naala]

Mulla ois kova vauvakuume ja ollaan miehen kanssa molemmat todettu, että ainakin yritetään neljättä jossain kohtaa... Mutta mietityttää kovasti, kun mulla ei tosiaan oo vakituista työtä nyt ja oon valmistumassa amk-tutkintoon juuri. Että viittiikö sitä työttömänä, etenkin jos joudun minimiäitiyspäivärahalle sen takia (meidän kolmas on juuri yli 3v). Ja vähän myös se, että meneekö tämä käyty koulu ja tutkinto hukkaan, jos tulisinkin raskaaksi Mutta en toisaalta haluaisi jäädä roikkumaankaan ja miettimään, että tuleeko niitä töitä jostain vai ei. Kesäksi olisi ehkä mahdollisuus saada töitä, mutta sekin on niin epävarma, että ois vähän hölmöä laskea sen varaan yksin. Tai vähän tähän oon itse asettanut tässä myös rajaa, että kun sais painoa vielä ainakin 5kg pois, niin ehkä kestäis raskauskilotkin

Mähän meinasin ottaa kierukan kolme vuotta sitten synnytyksen jälkeen, mutta sitten päätin odottaa täysimetyskauden loppuun ettei vaikuttais maidontuotantoon. Sitten olikin jo iskenyt päähän se pieni ajatus siitä, että entä jos meille vielä neljäs kuitenkin... Niin tässä on sitten kolme vuotta sitten menty pelkällä kortsulla, kun ollaan yritetty miettiä tätä lapsilukua

Sinällään vähän mietityttää, kun arki alkaa näyttää vihdoin toivonpilkahduksia siitä, että elämä ois viimein vähän "helpompaa" näiden kans, vaikka esikoisen koulunkäynti tuokin omat haasteet mukanaan, kun pitää läksyjä huolehtia. Mutta näin viimeks toissayönä unta siitä, että olin synnyttämässä Vauvakuume on kyllä paha.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Ei menkkoja, eikä marraskuun r-testissä toista viivaa mutta nyt tulee kyllä taas ihan mielenkiintoisia limoja. Yrittääköhän taas ovulaatiota, kun muuten on kyllä paikat kuivat imetyksen takia? On onnistuttu siirtymään 20% korvike-annoksista ehkä piirun lähemmäksi täysimetystä (tai ainakin tämä hylkii nyt pulloa niin paljon että oletan mahan täyttyvän rinnallakin) joten tuskinpa ne vielä pariin kuukauteen alkaa, kun useimpina öinä herätään vielä ainakin kahdesti syömään.

 

[Taateli88]

Meillä taitaa olla yöimetysten aika nyt ohi Neuvolalääkäri vihjaili jo reilu kuukausi sitten 8kk käynnillä, että voisi alkaa lopettelemaan, kun niille tuskin on tarvetta. Täytyy myöntää etten vaan ollut kovin aktiivinen asian suhteen, kun tykkään itse nukkua yöt ja tissi oli helpoin keino saada vauva takaisin uneen, jos kevyt hyssyttely ei auttanut. Eikä kyllä käynyt yöllä tissillä kuin 1-2 kertaa. Mutta nyt on mennyt 5 yötä niin, että neiti on uudelleen nukahtanut sillä kevyellä hyssyttelyllä ja tissiä ei ole tarvinut yöllä enää kaivaa esiin.

Sinänsä ihana, että loppui vauvantahtisesti, eikä tarvinut itkettää ja huudattaa yöllä, kun ei yhtäkkiä enää tissiä saa. Toisaalta myös haikeaa, kun se uninen tuhina siinä vierellä on niin ihana. Mutta sitten taas, helpottaa kun ei tarvitse nostella edestakaisin pinnasänkyyn ja pois. Varsinkin sen jälkeen kun pari kuukautta sitten oli pakko laskea pinniksen pohja alas tytön oppiessa nousemaan seisomaan, on etenkin takaisin pinnasänkyyn laitto ollut aika raskasta, että saa vauvan, jolla painoa on ollut se +10kg, laskettua nukkuvana alas asti, kun itse on siellä omassa sängyssä. Nyt riittää kun kuiskaa pinnikseen, että on yö ja nyt nukutaan, vähän ehkä taputtelee selkää tai peppua. Ja kyllähän se tuhisijan sitten aamulla saa viereen tissille heräilemään uuteen päivään.