Huh huh mihin mittasuhteisiin mun vauvakuume on kasvanut. Koko alkuvuoden ajan on ollut sellainen olo että olisin raskaana, vaikka testit ovat olleet negatiivisia. Ensi viikolla pitäisi alkaa seuraavat kuukautiset ja olen jo päättänyt että teen seuraavan testin vasta sitten jos ei ala odotetusti. Nyt kuitenkin olen jo alkanut kuvittelemaan tilanteita, että ne eivät ala ja testi olisikin positiivinen. 

Tämän ajatteleminen alkoi siitä että edelliset kuukautiset olivat erilaiset kuin niitä edeltävät ja niiden aikana näin unta että olisin raskaana. Ne kuitenkin olivat ihan odotettuun aikaan. Kierukan poistosta on vasta muutama kuukausi, joten järkevämpi selitys lienee, että kuukautiset eivät vain ole vielä tasaantuneet sen jälkeen. Näin toisen kerran unta että olisin raskaana muutamaa yötä sen ensimmäisen jälkeen. Ehkä viikkoa sen jälkeen tein varmuuden vuoksi testin - oli negatiivinen, kuten oli kaiken järjen mukaan odotettavissakin. Joitain päiviä sen jälkeen alkoi aina iltapäivisin klo 15 aikaan etova olo. Tein seuraavan testin sitten kun sitä oli kestänyt viikon ajan. Negatiivinen sekin, kuten edelleen oli odotettavissa. Näiden asioiden lisäksi epäilyjä lisääviä oireita (jotka kaikki ovat myös muilla asioilla selitettävissä) ovat olleet terveysteknologian näyttämät normaalia isommat määrät fysiologista stressiä (lukujen kasvu alkoi noin viikkoa ennen loman loppumista ja voisi selittyä töihinpaluulla, vaikken tietoisesti sitä stressannutkaan), vatsan nipistely/repivä tunne useammin kuin viime kuukausina (joululomalla mietin että hätäsektiosta jääneet nipistelyt olivat vähentyneet päivittäisistä viikottaisiksi, mutta vaihtelevaa se on kuitenkin ollut, joten voisi hyvin olla ettei johdu mistään erityisestä) ja se että rinnat tuntuvat jotenkin isommilta (mutta siitäkään tuskin voinee mitään päätellä, kun en tiedä miten niiden kuuluu palautua imetyksen lopettamisesta).
Ehkäisyä ei olla jätetty pois ja edellinen yhdyntä oli joulukuun puolella, joten raskautumisen todennäköisyys on ylipäätään pieni ja eikö raskauden pitäisi näkyä testissä jo näin pitkän ajan jälkeen.
Uskon siis että alitajuisesti toivon toista lasta niin paljon että kuvittelen muilla asioilla selittyviä oireita raskauteen liittyviksi.
Tämän ajatteleminen alkoi siitä että edelliset kuukautiset olivat erilaiset kuin niitä edeltävät ja niiden aikana näin unta että olisin raskaana. Ne kuitenkin olivat ihan odotettuun aikaan. Kierukan poistosta on vasta muutama kuukausi, joten järkevämpi selitys lienee, että kuukautiset eivät vain ole vielä tasaantuneet sen jälkeen. Näin toisen kerran unta että olisin raskaana muutamaa yötä sen ensimmäisen jälkeen. Ehkä viikkoa sen jälkeen tein varmuuden vuoksi testin - oli negatiivinen, kuten oli kaiken järjen mukaan odotettavissakin. Joitain päiviä sen jälkeen alkoi aina iltapäivisin klo 15 aikaan etova olo. Tein seuraavan testin sitten kun sitä oli kestänyt viikon ajan. Negatiivinen sekin, kuten edelleen oli odotettavissa. Näiden asioiden lisäksi epäilyjä lisääviä oireita (jotka kaikki ovat myös muilla asioilla selitettävissä) ovat olleet terveysteknologian näyttämät normaalia isommat määrät fysiologista stressiä (lukujen kasvu alkoi noin viikkoa ennen loman loppumista ja voisi selittyä töihinpaluulla, vaikken tietoisesti sitä stressannutkaan), vatsan nipistely/repivä tunne useammin kuin viime kuukausina (joululomalla mietin että hätäsektiosta jääneet nipistelyt olivat vähentyneet päivittäisistä viikottaisiksi, mutta vaihtelevaa se on kuitenkin ollut, joten voisi hyvin olla ettei johdu mistään erityisestä) ja se että rinnat tuntuvat jotenkin isommilta (mutta siitäkään tuskin voinee mitään päätellä, kun en tiedä miten niiden kuuluu palautua imetyksen lopettamisesta).
Ehkäisyä ei olla jätetty pois ja edellinen yhdyntä oli joulukuun puolella, joten raskautumisen todennäköisyys on ylipäätään pieni ja eikö raskauden pitäisi näkyä testissä jo näin pitkän ajan jälkeen.
Ei ole mitään järkeä haluta vielä kolmas pieni tähän -22 ja -24 lisäksi, mutta niin vaan jokaikinen päivä pohdiskelen, että minkähänlaista olisi, jos olisi vauva ja hyvä ettei itku tule, kun somessa näkyy vauvavideoita. Mieshän ei siis tosiaankaan ole sen kolmannen kannalla, joten siinä on työmaata, miten saisi mielen muuttumaan. Ja luulenkin, että saattaisi muuttua, jos arki tästä helpottuisi, koska on aiemmin ollut ihan avoin useammallekin lapselle. Toisaalta itselläkin menee hyvin usein hermo lapsiin ja sitten vaan mietin, että miksi ihmeessä haluan tähän vielä kolmannen.
