Vauvaansa hukkunut <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sinbbu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sinbbu

Sinbbu

Keskustelun kolmiottelija
Hei vaan pitkästä aikaa!

Ei ookaan tullu käytyä täällä piiiiiiiitkään aikaan. Mä oon niin hukkunut tohon mun poikaan. :D

Meidän poika on niin seurankipeä, että senkään vuoksi ei oikein jouda koneella istumaan, jos meinaa kotitöitä tehdä silloin, kun hän ei vaadi viihdykettä.
Ja hän on muutenkin niin mahtava tyyppi. Kahden kuukauden neuvolassa hekotteli ääneen ja varasi tomerasti jaloillaan, kun neuvolantäti häntä tutki. Nyt jo kääntyy vatsalleen leikkimatolla leikkiessään.. ja enhän mä malta kauas tuosta pojasta hetkeksikään joutua, kun sitä vaan jaksaa ihmetellä ja ihailla.
Pojalla on ollut rautalisä käytössä, mikä on aiheuttanut vatsanpuruja, mutta ei onneksi ole mitään koliikkia ja yöt nukkuu hienosti. Nykyisin jo 5-7h, sitten tissille ja sitten vielä 1,5-3h unta, riippuen onko nukkunut päivällä.. ja päivällähän tämä poika ei juurikaan nuku vaan seurustelee tomerana. Huhhuh..
Meillä oli imetyksen kanssa alkuun sellaista, että usko loppuu kesken, mutta onneksi vaan sitkeästi jatkoin. 3-6 viikon iässä poika harrasti iltatankkausta, eli siinä klo 17-18 alkoi tississä roikkuminen ja sitä kesti välillä ihan puolille öin.. nyttemmin on rauhoittunut aivan älyttömästi ja jätkä kasvaa upeasti täysimetyksellä. Onneksi imetys sujuu hyvin, siitä olen tajuttoman onnellinen.
Rotarokote saatiin 2kk-neuvolassa ja se aiheutti viikon ajan ongelmia, mm. kovaa huutoa vatsakipujen kanssa. Sekin meni jo onneksi ohi.. seuraavaa rokotetta jännityksellä odottaen.. huih..
Pojan ilmavaivat on karsinu mun ruokavaliota ihan urakalla ja selvästi helpottanu.. vaihdoin myös cuplatonin disflatyliin ja pierut tulee ihan huomaamatta nykyisin.. ei enää tartte ähistä ja puhista, että saa pierun ulos.. tästä syystä ne yötkin rauhoittui.. toki alkaahan poika olla kohta 3kk, jolloin muutenkin yleensä alkaa moni pikkujuttu helpottamaan.

Koitinpa tässä nopeen kertoilla vähän poitsun kuulumisia ja lueskelen seuraavan syötön aikana sitten, mitä kivaa teille muille kuuluu. :) Itsestäni voin kertoa, että pari pientä tippaa tuli jossai välissä linssiin, kun väsytti ja epäili omia taitojaan.. mutta en epäile enää. Koen olevani aivan mahtava ja rakastava äiti ja olen täysin hurmaantunut tähän vauva-arkeen.


Kaikkea hyvää! <3
 
Mäkää en kuulu tuohon feisbuukki ryhmää, jotenki haluan pitää tietynlaisen anonyymin tällä palstalla. Täällä kun pääsee lukee sinänsä kuka vaa ni ei ainakaa osaa feisbuukin kautta yhdistää johonkii. Kuitenki tääl ei näy oma nimi mut feisbuukis näkyy ja maailma on kuitenki niin pieni :D
 
Tiutsilla on kyl hyvä pointti, kun ittekin mieluusti varjelee anonyymiteettiään.. siltikin jotenkin ois kiva olla sellaisessa vertaistukiryhmässä naamakirjassa kun siellä tulee oltua muutenkin useammin.. varsinkin, jos siel ois vaan tän elokuu2013-setin mammat.. ois vähän niinku tuttu ryhmä jo ja suljettuna tietenkin. :)
 
Mulla on sama suhtautuminen feispuukkiin, ku sulla IceCream! Myös mieheni ei ole liittynyt. Ja nyt olemme vielä kärkkäämmin ollut liittymättä, kun kaikki sinne ahdistelevat meitä. Oikein ärsyttää. Varsinkin, ku pahimmat ovat omat naapurit, joita näkee viikottain :wtf

Välillä tietenkin harmittaa, kun jää paitsi jostain, kun tarvitsisi ne tunnukset, mutta niin kauan, kun tavallinen elämä pyörii ilman kyseistä paikkaa on asiat hyvin ilmankin.
Kuulumme varmaan maailman vähemmistöön, me feispuukittomat laughing7
 
Joo ei meilläkää mies oo liittyny.itekkää en koe tarppeelliseks inffota kavereita jokaikisestä asiasta mitä teen/jätän tekemättä.ja sitte jäis se vähäinenkii puheyhteys kavereihin ku tulis kaikki asiat feispuukin kautta juteltua.
ja paljon vähemmän on riitoja ku ei tappele feissaris,niiku kaikki kaverit tekee.
 
No eipä siellä ny tule kokoajan selitettyä, mitä touhuaa. Mulla on ystäviä ympäri suomen ja maailmallakin, niin on se helpompaa (ja edullisempaakin) lueskella heidän juttujaan sieltä ja erityisen ihanaa on katsella kuvia. Mulla meni kauan, että liityin naamakirjaan, mut onneksi sit liityin. Parasta on juuri kaukaisten ystävien elämän seuraaminen. Aina ei ehdi puhua puhelimessa ja sais kyl kokoajan istua luurissa kii, jos kaikkien kans haluis jutella. :) Kyl mulle ollu iha positiivinen juttu toi naamakirja vaik alkuun vastustinkin liittymistä. :)
 
Mun mummutkin on naamakirjassa.. :D ikää 80vee. Ja hyvä niin, toinenki asuu rovaniemel saakka mut onneks päivittää naamakirjaansa usein. :D
 
:laughing002 meijän mummo maksaa laskutkii viel pankissa sisällä,ei sil oo pankkikorttiakaa,varmaa sil on semmonen pankkikirja:laughing025 joo taas meni vähän ohi aiheen :laughing002
 
Juu,niinhän se on et ilonen mieli korvaa puuttuvan älyn...ja mun kohalla se sanonta pitää ihan paikkaasa:happy119
 
täällä naamakirja on kovassa käytössä ja oikea kotiäidin paratiisi... voi tehdä kirppiskauppoja ja kun oikein elämä käy tylsäks niin voi vähän kytätä et kai jollain on vielä tylsempää :grin
no ei kai sentään... mulla on kavereina ihan vaan sukulaisia ja lähimmät ystävät,on siellä yhteydenpito aika vaivatonta ja voi helposti suunnitella yhdessä mm. tapaamisia,kun asutaan eripuolilla suomea. muuten se on kyllämelko turha paikka
 
Jos jollain on tylsä elämä nii meijän mutsilla,se kattoo kaikki mastercheffit ja sit se muistaa niien kilpailijoiden nimet ja se aina höpötää et kuka on kokannu mitäkii ja kenen pöperöt sai huonoimmat arvostelut.:laughing002
meijän suku on "vähän" vinksahtanutta.
 
Kiitos marbles. On meillekin murheita mahtunut tähän aikaan, mutta eivät ne paina vaa'assa juuri mitään. Meillä kesti tosiaan 3 viikkoa sitä, että poika tankkaa tissillä ja herää jo parin tunnin päästä uudestaan syömään. Kyllä siinä itelläkin oli välillä tippa linssissä ja tuntui, et väsymys repii silmät päästä ja leuat irti. Sit tuli se viikko, kun poika huusi neljänä iltana puolesta tunnista tuntiin pää punasena ja hikisenä vatsavaivoja. Ja sitten ihan yhtäkkiä loppui. Noina iltoina lapsi rauhoittui ainoastaan isänsä käsivarrelle, jossa pötkötti vatsallaan. Pian sinullakin helpottaa ja pääset nauttimaan ihanasta vauvastasi. Tällainen on vain väliaikaista ja kohta saat nukkuakin.. minullakin pikkuhiljaa yöunet alkanu lisimään. Saatan kuulostaa kauhean optimistiselta ja onnelliselta, mut on noita murheita ollu meilläkin tosiaan.. kerran itkin samalla kun vauva saikkas tissillä kuudetta tuntia ja miehen oli nukuttava toisessa huoneessa, että jaksaa töihin.. voin vaan kuvitella, miten väsynyt olisin, jos pojalla olisi ollut koliikkia.
 
Joo, se on uskomattoman syvä se riittämättömyyden tunne, kun toinen huutaa etkä saa rauhoittumaan. Sitä ottaisi kaiken itelleen, jos voisi. Mutta onneksi kokoajan on helpompaa ja öisinkin saa nukkua, kun poika syö vaan kerran. :)
 
Mä ehdin varmaan jotenkin tottua vähän siihen itkuun jossain vaiheessa, koska tiesin, että vauvalla oli kaikki ihan hyvin ja kaikki voitavani olin tehnyt, niin ei siinä auttanut kun vaan pidellä itkevää vauvaa sylissä. Tunteet oli jotenkin pakko siirtää syrjään tai sitä ei olis jaksanu. Toki sitä ihan aluksi itketti kun vauva itki, mutta myöhemmin piti vaan ajatella, että ei se itkeminen siihen vauvaan satu eikä se sitä myöhemmin muista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top