Tää onkin hyvä aihe, tai siis aihe, jota olen paljon pohtinut. Meillä on kaksi hyvin rakasta kissaa, ne on olleet mulle vähän kun mun ”vauvoja”, kun oikeaa ei ole tullut. Ovat luonteeltaan niin ihmisläheisiä ja kaikessa aina mukana. Toki vauvan terveys ja hyvinvointi on tärkeintä, mutta kyllä mä luulen, että kissoista ja vauvasta läheisiä tulee pian :)
Pyritään varmaan opettamaan, ettei pinnasänkyyn menisi hyppimään, ettei vaan satu. Muuten saavat kyllä nukkua vauvan lähellä.
Ja alussa täytyy varmaan totuttaa vauvan tuoksuihin, ihan jo synnytyslaitoksella ollessamme viemällä vauvan vaatteita kissoille :) Etenkin meidän toinen kissoista on vähän stressiherkkä jos muutoksia hänen elämässään tapahtuu...