Vauva ja lemmikit

En tiedä johtuuko kasvavasta masusta, vai onko meidän koiralla joku vaihe, mutta koko ajan se on ruinaamassa sänkyyn nukkumaan viereen :D. Välillä iltaisin tuo saakin tulla kainaloon kuorsaamaan siksi aikaa, kunnes mies tulee sänkyyn.

Meillä on siis 4-vuotias labradorinnoutaja, joka on aina enemmän hakenut huomiota mieheltä, joten on ollut hauskaa huomata että minunkin kylkeni kelpaa yhtäkkiä nyhväämiseen. Nelli on maailman kiltein joten en usko, että vauvan synnyttyä ongelmia ilmenee. Tänään viimeksi miehen veljentyttö 7kk repi Nelliä korvista ja turkista, eikä koira reagoinut kuin heittämällä yhden lievästi kärsivän ilmeen miehen suuntaan. :P
 
Meillä muuten anopin yorkshiren terrieri on ollut ihmeen armollinen tota meidän nuorimmaista kohtaan. Koira ei siis ollut ikinä tottunut lapsiin ja itseasiassa lenkilläkin kiersi pikkutytöt niin kaukaa kun naru antoi myöden. Opetettiin toki sit vauvaan tytön syntyessä ja siihen että tytön leluihin ei saa koskea (koiralla itsellään kun on rakkaita pehmoleluja niin tämä oli se vaikein osuus). Kun tyttö kasvoi ja alkoi kiinnostua koirasta niin koira salli tytön tutustua. Mut jos tyttö heittäytyi/heittäytyy liian kovakouraiseksi koiran (ja toki meidän muidenkin) mielestä niin koira kyllä näyttää tytölle että siinä menee raja. Näykkäisee sen verran, että jälkeäkään ei jää, mutta tyttö tuntee näykkäisyn. Ei tuo tyttö ollut kovinkaan vanha kun tuli kertomaan mulle "Minni purraisi minua". En nähnyt tilannetta ja kysyin, että minkä vuoksi koira puraisi. Vastaus oli "kun mä tein jotain ylimääräistä". Tuo "ylimääräinen" oli sit tarkempien selvittelyiden perusteella sitä, että tyttö oli yrittänyt pistää koiran häntää pinnillä korvaan kiinni. Eli ihan aiheesta koira näytti missä raja menee. Satunnaisesti on tällaisia tapahtunut ja joka kerta tyttö on kertonut mitä koiralle teki (jos ei kukaan aikuisista nähnyt) ja sit on käyty läpi tytön kanssa miksi koira ei siitä tykännyt. Ja varsin hyviä kavereita nuo kaksi ovat edelleen kun ovat toistensa seurassa olleet 4v ajan enemmän ja vähemmän. Tyttö rakastaa "ruokkia" koiraa heittelemällä yksitellen kuivanappuloita pitkin asuntoa ja koira rakastaa juosta niitä hakemassa. Vaikka koira on jo vanha niin näkee kuinka hän oikein innostuu siitä kun tyttö saa nappulakupin käsiinsä (jos mä otan kupin käsiini kaataakseni niitä hänen ruokakuppiinsa niin tulee toki innoissaan syömään, mutta ei yhtä innoissaan kun tytön luota) ja tyttö nauraa hekottaa koko operaation ajan.
 
Meillä on 8v koira, erittäin lapsirakas ja lapsiintottunut kun mun veljillä on useampi lapsi joiden seurassa ollut paljon. Lapsille on opetettu, että koiraa ei saa riepotella ja hyvin ovat tätä noudattaneetkin. Meidän koira on niin kiltti, että sietää kyllä tarvittaessa aika paljonkin. Meidänkin muksulle sitten opetettava alusta asti miten eläimiä kohdellaan. Minusta eläimen ei tarvitse sietää karvoissa roikkumista eikä muutakaan vastaavaa. Siinä tilanteessa jos koira näykkäisee niin aikuinen voi katsoa peiliin kun ei ole perään katsonut. Valitettavan usein vastaavissa tilanteissa nähnyt että koiraa "rangaistaan" jos näyttää että karvoissa roikkuva muksu ei ole ok.
 
Sokerihuurre, Noinhan se menee. Ei eläimenkään kuulu sietää kaikkea. Meilläkin siis toki tyttöä on opetettu miten koiran kanssa ollaan, mutta koska lapsesta on kyse niin innostuneena sattuu ylilyöntejä ja mun mielestä on tosi hienoa, että koira ei alistu niihin vaan näyttää lapselle missä menee raja.
 
Meillä toki tilanne on siinä mielessä hieman erilainen kun koira ei tosiaan ole oma eli näkevät säännöllisen epäsäännöllisesti. Sen vuoksi onkin hienoa, että ovat alkaneet oppia ymmärtämään toinen toisiaan melko hienosti :)
 
Aphrael, joo tottakai sen ymmärtää että opetuksesta huolimatta lapset koettelee rajojaan yms. Ja ehdottomasti oon samaa mieltä, että on vain hyvä asia jos koira näyttää missä raja kulkee, juuri noin kun teidän tapauksessa.
 
Samaa mieltä sokerihuurre ja aphrael. Meillä koira sietää enemmän kuin kissa aikoinaan. Antaa vaikka läpsytellä lapiolla päähän ja on ihan tyytyväinen. Tosin sitten kun sen kaulassa roikutaan niin koira jo murahtaa ja lähtee pois.

Tosin se on niin lasten koira, eli juuri tuolla aijemmin puhutulla samalla aaltopituudella. Hassun näköistä kun saksanpaimenkoira istuu lasta vastapäätä, joka selittää koiralle juttujansa minkä kerkee ja koira vaan tuijottaa ja kääntelee päätän. Hetken päästä välistä koira juoksee lasten perässä ja kohta toisinpäin. =D Ihan aivotonta, mutta hauskaa =D

Vauvojen kanssa sama juttu. Menee makaamaan siihen viereen ja vaan olla köllöttää niin kauan kuin vauvakin.
 
Meillä taas kissa on vältellyt mun mahan päällä nukkumista jo monta kuukautta. Ennen se kyllä tuli makoileen mahan päälle mutta ei enää. En tiedä oisko tääkin joku merkki että se vaistoaa että siellä on joku :)
 
Meilläkin miehen kissa on tullut pari kertaa mun kyljen päälle nukkumaan aamuisin , mutta mahan päälle ei sentään änkeä. Ilmeisesti Sandra, sun kissat vaistoaa, että mahassa on joku. Tästä meiän kissasta en ole varma tajuaako, että mahassa on ihminen.
 
Mulla on 3 koiraa, joista vanhin 10v narttu ei juurikaan lapsista pidä, tai lähinnä taitaa kyseessä olla tottumattomuus ja epävarmuus. On muutenkin hieman epävarma vieraita kohtaan. Eikä tilannetta ainakaan paranna se, että yli-innokkaat lapset on joskus päässyt yllättämään ja saaneet koiran ahdistumaan. (Tää on musta ihan ehdoton opettaa lapsille ettei vieraiden koirien luo saa ikinä mennä eikä muutenkaan juosta niitä kohti.)
Uskon kuitenkin, että kaikki menee hyvin kun antaa tutustua heti kotiin päästyä, eikä tietenkään jätä ikinä lasta valvomatta koirien kanssa.
 
Sandrax, toi kuvan asetelma näyttää nii tutulta :D joko parruuttaa mahaa tai jollai tavalla kyljen päällä etu tai takaperin jos sohvalla ite löhöö :D
 
Tyksin kätilö sanoi käyrillä, että kissat käy kuuntelemassa vauvan sydämen sykettä! Kerroin siis, et kissat makoilee koko ajan mun mahan vieressä. Hassua.. :) nyt kissat on muuttunut tosi levottomiksi. Maukuvat, kehräävät, puskevat jalkoja ja könyävät jopa peiton alle et saavat olla vatsan lähellä. Onko nää siamilaiset jotain super -emoja? :P
 
Hox hox, onko synnyttäneitä lemmikin omistajia?! Miten on karvapallot ottaneet vauvan vastaan?

Täällä siamilaiset kissat ottivat hyvin vauvan vastaan. Ei ole mustasukkaisuutta havaittavissa, mitä eniten pelkäsin. Myös makuuhuoneen ovi saa olla kiinni, ennen siitä nousi hirveä meteli. Toinen kissa selkeästi vahtii vauvaa ja hakeutuu tämän lähelle sohvalla, vähän liiankin lähelle pönkee ja haistelee kiinnostuneesti. Toinen taas ei tule lähelle ja hänellä alkoi kiima! Vaikka molemmat on leikattuja. Kiimainen kissa mouruaa vessassa ja eteisessä aivan kuten ennen leikkausta, onneksi ei niin kovaan äänen kuin silloin. Ja lopettaa kun komentaa. Hassuja :)
 
Haha, mitä ihmettä Sandrax! En tiennytkään että kissalle voi tulla kiima jos se on leikattu :) Hassua tosiaan. Mutta ihanaa että kisut on ottanut tulokkaan hyvin vastaan. Varovainen kiinnostus ja/tai välinpitämättömyys on se mitä itsekin toivon omalta kissalta.
 
Vuanne, se on varmaan joku kiiman tapainen juttu, käytös on samaa mutta ei onneksi niin hullua kuin kiimassa! Nyt on jo rauhoittunut, tuli jopa tutkimaan vauvaa mutta juoksee edelleen karkuun jos vauva alkaa itkemään! :)
 
Meijän kaks vanhus- koiraa ei oo tuumannu tulokkaasta oikeestaan mitään, mut eipä niitä muutenkaan hetkauta oikeen mikään, syövät ja nukkuvat päivät :D
Kissatkaan ei oikein välitä, välillä ovat käyneet vähän nuuhkasemassa ja se siitä :) ihan ekaa vauvan itkua toinen kissa säikähti aivan hitokseen, mutta eipä näyttänyt traumoja jääneen :D
Ärsyttää muuten aivan suunnattomasti jotenkin kaikkien neuvot kokoajan, että muistakaa vahtia, ettei kissat pääse vauvan sänkyyn ja muistakaa sitä ja tätä ja varokaa ettei koirat ja jäk jäk. Ihan kuin oltaisi aivan pöljiä. Meillä ei siis ole makkariin kissoilla ollut asiaa muutenkaan ja ei myöskään enää huoneeseen, josta tuli tytön huone. Saatika en luota meidän koiriin (ja kissoihin) sen vertaa, että voisin jättää vauvaa niiden kanssa samaan huoneeseen edes pieneksi hetkeksi. Ja koskaan ei siis ole todellakaan edes ollut mitään läheltä piti-tilanteita elukoiden kanssa, mutta en vaan tuossa asiassa jousta yhtään.
 
Sama täällä mämmi, koko ajan kaikki kommentoi et olkaa varovaisia niiden kissojen kanssa, älkää antako sitä ja tätä ja blaa blaa.. Tarkoittaa varmaan hyvää mut kun kaikki sitä samaa, ihan ku ite ei olis yhtään älynnyt olla varovainen kissojen ja vauvan kanssa..
 
Takaisin
Top