Vauva ja lemmikit

vuanne

Näppärä viestien naputtelija
Tammikuunmammat 2016
Mua kiinnostaisi tietää, onko kellään kokemuksia, vinkkejä tai muuten ajatuksia lemmikin totuttamisesta uuteen vauvaan? Ensimmäinen lapsi siis tulossa, ja meillä on 9-vuotias sisäkissa, joka ei ole koskaan edes nähnyt vauvaa. Kaverien lapsia on joskus käynyt (n. 4v nuorin), ja heitä kissa tuntuu aristelevan, vaikkakin on kyllä kiinnostunut. Yleisesti ottaen on sosiaalinen ja ihmisistä pitävä kissa. Oon nyt kuullut liikaa kauhujuttuja kissoista, jotka menee nukkumaan kehtoon vauvan pään päälle ja kissoista, jotka ei voi sietää vastasyntynyttä tunkeilijaa, ja haluaisin kaikin keinoin estää tälläiset tilanteet! En kissasta haluaisi luopuakaan, jos kaikki ei menekään putkeen.

Kuinka todennäköistä siis on, ettei kissa hyväksy uutta tulokasta? Tajuaako se että kyseessä on "lauman" uusi jäsen? Mun on vaikea kuvitella että tuo kissa änkisi vauvan pään päälle nukkumaan, kun ei se muidenkaan naamojen päällä nuku, mutta ei sitä nyt haluaisi riskeeratakaan. Eläimet on tietysti yksilöitä ja voivat reagoida eri tavalla, mutta kiinnostaisi silti kuulla muiden lemmikillisten kokemuksia :)
 
Itellä ei oo kissaa, mut hyvällä ystävällä oli kun vauva syntyi. Ostivat pinnikseen suojaverkon, että kissa ei pääse sinne. Mut lopulta verkko oli turha kun kattoivat vaan, että kissa ei saa olla makkarissa ollenkaan.

Heillä kissalle tuli ns. Häiriökäyttäytymistä muutoksen tuomasta stressistä että sitten monen kuukaden taistelun jälkeen luopuivat kissasta. Kissa mm. Pissassi vauvan kaikkii esillä oleviin tavaroihin (sitteri, kaukalo, peitto, lelut, vaatteet) ja se ei vaan loppunut ollenkaan se merkkailu. Oli kissalle liian iso muutos se vauvan tuleminen. Lopulta antoivat kissan naapuriin, jossa ei ole lapsia.
 
Oi kamalaa, tota juuri pelkäänkin! Että kissa ei sopeudu ja reagoi niin että kaikille on parempi luovuttaa se toiseen kotiin. Etukäteen on kyllä vaikea sanoa miten toi kisu reagoi, mutta onneksi on aika helppo tapaus tähän mennessä ollut eikä käytöshäiriöitä oo esiintynyt (vielä). Kai se vauvan tulo täytyy ennakoida jollain tapaa etukäteen, ja koittaa totuttaa kissaa vähitellen muutoksiin (esim. tavarat, hajut ym.. harjoitus-bebeä kun tuskin mistään saadaan totuttelua varten:))

Netistä löysinkin vähän vinkkejä (esim. juuri hajuihin totuttamiseen ja lastenhuoneen/makuuhuoneen rauhoittamiseen jo ennen vauvan tuloa), mutta kokemuksia olisi kiva kuulla lisää :)
 
Kannattaa varmaan hankkia siihen pinnasängyn päälle joka tapauksessa se turvasuojus. Meillä ei ole kissoja vaan koira, mutta naapurissa on kissoja. Talvella nukutin vauvaa vaunuissa ja siinä ne kissat kierteli ja kaarteli vaunujen ympärillä ja olis varmaan vaunuihinkin menny jos olis päässy. Ne vaan ettii lämpöstä paiķkaa ne kisulitkin.

Meillä koira oli ennen esikoisen syntymää niin kiltti, mutta kun vauva syntyi niin alko protestoimaan oikein urakalla. Siinä teki mieli antaa koira uuteen kotiin jo monta kertaa mutta onneks ei luovutettu. Hankittiin kouluttaja joka opetti laittamaan koiran ruotuun. Lähinnä se protestoi mulle koska se ei ollukaan enää mun ykkönen.
 
Mua kanssa mietityttää kissojen reagointi vauvaan. Meillä on kaks siamilaista vuoden vanhaa kissaa. Siamilaiset ja varsinkin nämä on todella "tunteikkaita" ja omivat ihmisen, meillä toinen ottanut mut omaksi ja toinen isännän. Netissä ihan luki et saattavat olla vauvoille mustasukkaisia.
Mä miettisin kans tota et turvallisuussyistä voisin makuuhuoneen tehdä kissavapaaksi.
Sukulainen on käynyt usein heidän vauvan synnyttyä kylässä ja kissat on olleet kiinnostuneita ja varovaisia vauvan suhteen. Menevät helposti kyllä rattaisiin makoilemaan, silloin kun siellä ei ole vauvaa.
Ehkä sen eläimen käytöksen näkee sit vast kun vauva kotiutuu. Eläinlääkäriltä ainakin saa jotain sellaista sumutetta, mikä rauhottaa kissoja stressitilanteissa (esimerkkeinä oli muutto, lapsen syntymä, perheenjäsenen kuolema). Sumuterasia laitetaan pistorasiaan.
 
2b508e65c536555f6ad3795446fdda5c
tässä on meidän höpikset ja Molemat on lempeitä ku mitkään :) :Heartred koira on 6 vuotias olli meillä jo esikousen aikaan ku oli esikoinen vauva ja kisu on 3 ja on ollu mun kummipojan kaa tekemisissä silloinkin ku oli vauva :) p.s ja joku tuttu voi tunnistaakin kuvasta jos lukee :wink
 
Luulen kanssa että sen lopullisen reagoinnin vauvaan näkee vasta sitten, kun se vauva on tullut taloon :) Oon kuullut kyllä positiivisiakin kokemuksia niiden kauhukertomusten lisäksi! Meillä on tässä syksyllä muutto isompaan asuntoon tulossa, ja uudessa asunnossa olisi sitten hyvä mahdollisuus ottaa näitä kisun elämään tulevia muutoksia käytäntöön. Onneksi ei muuttoja yleisesti ottaen ole aiemmin stressaillut.

Makkarin kissavapaus on juttu mitä oon kanssa miettinyt, mutta ei vaan meillä taida toimia kun kissa on koko elämänsä tottunut nukkumaan sängyssä meidän kanssa eikä kestä muutenkaan suljettuja ovia, edes vessakäynnin ajan. Voi olla liian iso muutos, että yhtäkkiä olisi kokonainen huone, mihin se ei saisi ollenkaan mennä. Mutta pinnasänky tulee olemaan ehdottomasti kissaton, ja siihen hankitaan varmuuden vuoksi sellainen kissasuoja. Tiedä sitten miten käytännöllinen se on..

Toi "stressisuihke" voisi olla hyvä idea!
 
Vuanne ne on khyl ihan parhaita pyllykärpäsiä ja mitä rauhallisimpia :Heartred
 
Hauskannäkönen koira sulla Tiita_ :)

Nuorempi ku synty, kävi meiän kissa sitä pari kertaa haistelemassa, ja sen jälkeen pysytteli vähän kauempana. Pelkäs vauvan itkua/kovaa ääntä. Muuten ei ollu mitään, ei protestoinu eikä muutenkaan osottanu mustasukkasuutta tai mitään. Nyt tän raskauden ajan toi kisu on ollu mussa jatkuvasti kiinni, vaik on muuten enemmän miehen kaveri.
 
Meillä on 2,5v innokas terrieripoika, todella kiltti ja iloinen, mutta innostuessa hyppii vasten, jollain myös saattaa raapia ja pahimmassa innostuksessa näykkiä (ei aggressiivisesti mutta innoissaan kun on ja vielä niin nuori), niin tuo hieman pelottaa. Ja on nyt ollut aikalailla minun vauva, niin hieman mietityttää miten käy kun vauva tulee. Ollaan kyllä miehen kanssa puhuttu, että pitää edelleen myös koiraa huomioida, ettei kokoaan jätetä huomiotta, mutta tuo on niin huomionhakuinen, tunkemassa syliin kokoajan ja nukkuu jopa sängyssä meidän kanssa vaikka ensimmäiseen reiluun vuoteen en sinne päästänyt mutta tuossa vuosi sitten hellyin ja nyt en raaski toista käskeä pois kun nätisti kuitenkin nukkuu eikä paljoa tilaa vie :grin tiedän, että jos perhepetiin päädytään, niin koira pitäisi opettaa nyt jo hyvissä ajoin pois sängystä. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty, koira varmasti oppisi helposti, mutta itsestä tuntuu niin pahalta käskeä tuo pieni tuhisija yksin lattialle nukkumaan :sad001

Koiramme on nähnyt pieniäkin lapsia ja hienosti on mennyt ja hän ei esim. omi ruokia tai leluja, vaan helposti saa suusta otettua pois. Kova on pussailemaan myös, joten vauvaa ei kyllä yksin uskalla koiran kanssa jättää esim. olohuoneeseen, vaan pakko on kyllä vahtia :grin mutta eiköhän tuo omalla painollaan mene.
 
Kannattais kyllä opettaa ajoissa pois sängystä jos perhepetiin päätyy. Ja jos on nyt äiskän lellikki niin voisin vannoa että ongelmia tulee vaikka yrittäiskin huomioida koiraa. Meillä kanssa terrieri ja kiltti sellainen. Vauvan tulon jälkeen mustasukkaisuus oli jotain karmeeta. Omat rahkeet ei enää sit riittäny kouluttamaan koiraa, mutta onneks koirakouluttajat on keksitty. Nopeesti oppi tavoille. Kannattaa opettaa jo nyt ettei saa seurata sua joka paikkaan jos sitä tekee. Komentaa omalle paikalle jos vainoaa ja sohvallekaan ei saa tulla ilman lupaa jne... toisin sanoen kaikkeen pitää saada lupa. Terrierit on kyllä jääräpäisiä xD
 
Täällä sisäkissa sopeutui hyvin esikoiseen ja käy nytkin välillä sylissä mun masua parruuttamassa :) nyt ku esikoinen on 2v, nii stressaa enemmän ku pirpana ravaa perässä. Kissa viihtyy nyt kesäisin ulkona päivät :) kunhan talvi tulee, niin jää taas jumimaan sisälle :D
 
Meillä on myös kaksi siiamilaista leikattuja kolleja molemmat. Hyvin ottivat esikoisemme vastaan pari vuotta sitten, Toinen kissoista rakastaa kovasti tytärtämme ja meni usein sen viereen leikkimatolle tai syliin sitterissä. Taaperoiässä tyttömme työnsi kissaa taaperokärryssä ja kissa kehräsi. Kissa myös maukuu oven takana aina kun tyttöme on herännyt ja menee aina tytön luokse. Huonoin puoli kissoissa lapsiperheessä on minusta ollut se että makuuhuoneen ovia on pidettävä meillä kiinni kissojen takia. Vauvaiässä siksi ettei kissa menisi pinnasänkyyn lapsen päälle nukkumaan ja nyt taaperoiässä siksi että lapsi herää aina yöllä siihen kun kissa hyppää sänkyyn ja säikähtää sitä eikä saa unta kun kissa on sängyssä..
Toista kissaa ei voisi vähempää kiinnostaa vauvat ati lapset.. Riippuu siis paljon kissasta :) Minusta ei kannata luopua lemmikistä ainakaan ennen vauvan syntymää. Kannattaa antaa eläimen tutustua uuteen perheenjäseneeseen valvovien silmien alla.
 
En tiedä onko kissat (kaksi siamilaista) aistinut nyt jotain, mutta molemmat tunkevat mun syliin koko ajan. Ei tule mahan päälle, mut jalkojen päälle tai niin lähelle kuin pääsevät. Ja yöllä toinen voi nukkua mun kyljen päällä! Mies ei kelpaa enää niinkuin ennen. Seuraavat mua ja alkanut naukumaan kuin etsis jotain. Hassua.
 
Meidän maatiaiskissat ei ole reagoineet mun raskauteen mitenkään, tosin molemmat saivat itsekin pentuja kesällä, että ehkä niillä on ollut muita ajateltavaa. Nuorimmat pennut luvutetaan uusiin koteihin tällä viikolla niin sitten saa nähdä miten nuo reagoivat. Aika läheisyydenkipeitä ovat olleet aina, vaikka ei niin sylissä viihdy. Pitää varmaan ostaa sellanen kissaverkko pinnikseen kun meillä ei saa makuuhuoneesta ovea kiinni niin pääsevät nuo juoksentelemaan ihan vapaasti.
 
Onkos muilla alkanu vauva liikkumaan enemmän..? Itse sain lauantaina ensimmäisen kylkiluupotkun.. AUH! .. Ja muutenki alkanu liikkumaan ja potkimaan enemmän.. Eilen ja tänään muksinu mua rakkoon kokoajan :sad001 Ei oo kiva tunne..
 
Meillä kissa on aina änkeemässä tilaisuuden tullen mahanpäälle viimesen parin kuukauden ajan. Nyt se on alkanu harrastaa sitä mun nukkuessakin. Enää pysty kuin kyljällään nukkumaan, nii aina herää siihen, ku kissa kyljen/mahan päällä nukkumassa.
 
Meillä kissa on aina änkeemässä tilaisuuden tullen mahanpäälle viimesen parin kuukauden ajan. Nyt se on alkanu harrastaa sitä mun nukkuessakin. Enää pysty kuin kyljällään nukkumaan, nii aina herää siihen, ku kissa kyljen/mahan päällä nukkumassa.
Meillä ihan sama homma! Ja vielä kaksi siamilaista, molemmat änkeemässä mun päälle.. Yöllä herään siihen et toinen on kyljen päällä, vaikka käyn vessassa niin se tulee takaisin. Päivällä saa olla melko rauhassa, paitsi mun omalla lepotuolilla molemmat on taas sylissä. Oon miettinyt et mahtaako ne tietää et "mamma on tiineenä" vai mitä ne ajattelee...
 
Takaisin
Top