vauva ja isä

Mulla on joka toinen sunnuntai oma harrastus ja oon useamman tunnin pois,tosin on tähän mennessä osunut vauvan päiväuniaikaan niin että isä on kyllä päässyt aika helpolla. :wink Muutaman kerran oon ollut viikonloppuna iltaa istumassa,toki silloinkin vauva suurimman osan ajasta nukkuu.Tähän mennessä on sujunut tosi hyvin eikä oo yhtään jännittänyt olla erossa mut viimeksi vauva ei enää huolinutkaan tuttipulloa vaan oli nälkälakossa ja kiukkusi. :sad001 Ei varmaan ihan yhtä rennolla fiiliksellä enää voi poistua mut ei tässä kai auta kotiinkaan eristäytyä.
 
Meillä isä on joka päivä kahdestaan vauvan kanssa kun käyn itse salilla aamuisin ja millon vain saisin lähteä kavereiden kanssa johonkin kun mies viihtyy ja on loistava vauvan kanssa :) viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa yötä pois kotoa ja loistavasti pärjäsivät vaikka tytöllä olikin vauvarokko, ihana vähän rentoutua itse paljussa ja ulkoilla rauhassa koko päivä :)
 
Mä käyn meillä aina ruokakaupassa ja hoidan ne reissut yksinäni. Mies vahtii lapsia sillä aikaa. Lisäksi mulla on viikonloppuna säännöllinen harrastus jossa käyn. Tarpeen mukaan on myös leffareissuja sun muita jolloin mies tietty on lasten kanssa. Molemmat saa omaa aikaa.
 
Juu isä sillo tällö on tytön kanssa kun mie käyn kaupassa. Ois varmaan useemminkin, mut tuo mei remontti vie melkein kaiken ajan. On ollut puhe, että kun remppa valmistuu, niin mie alotan salilla käynnin ja isä vahtii muksun. Miulla asuu kaverit kauempana et harvemmin heitä ehtii näkemään. Ja kun näkee niin tahtovat myös nähä tytön. :D
 
Meillä ei vielä mies ole ollut juurikaan tytön kanssa kaksistaan. Kotona kyllä auttelee sen mitä ehtii ja pystyy :) Harrastukset on tällä hetkellä sellaiset mihin menen lapsen kanssa ja se passaa minulle oikein hyvin :) mies ottaa sitten enemmän vastuuta, kun lapsi alkaa syömään kiinteitä ja pärjää ilman rintaa pidempiä aikoja :)
 
Meillä mies ilmaisi halukkuutensa jäädä hetkeksi kotiin hoitamaan lapsia. Ehkä sitten kun mun hoitovapaa päättyy. Mun työssä ei oikein voisi keskeyttää hoitovapaata ja palata vain hetkeksi töihin. En oikein usko että mies jaksaisi kahta kuukautta enempää kun tajuaa miten paljon hommaa täällä riittää. Tai sitten mä saisin tehdä kaikki kotihommat omien töiden lisäksi. Olen kyllä sitä mieltä että pitää antaa miehellekin mahdollisuus hoitaa lapsia kotona, harmi vaan kun mun palkalla ei kovin hyvin eletä.
 
Meillä isä jää kotiin 3 kuukaudeksi.Munkaan työssä ei voi palata hetkeksi töihin ja taas hoitovapaalle joten mä palaan töihin lokakuussa,mies on loppuvuoden kotona ja vuoden alusta sit alkais päivähoito. Osittaista hoitovapaata harkitsen kyllä siihen alkuun.Mua yllätti se että loppujen lopuksi ollaan melkein samoissa rahoissa vaikka suurempipalkkainen mies on kotona,koska mun huonomman palkan päälle saa kuntalisän.
 
Lisäys: Täytyy yrittää hyvissä ajoin puhua pelisäännöt selväksi ettei joudu aina töiden jälkeen siivoamaan koko päivän kaaoksen jälkiä itse...
 
Mä meinaan kyllä puhua miehen kanssa pelisäännöistä ja on jo puhuttukin vaikka en oo töihin menossa vielä pitkään aikaan. Mies vaan aina ohittaa asian olankohautuksella eikä se lupaa hyvää tulevaisuudessa. Mutta kyllä se kotona oleva saa ne kotityöt ja ruoanlaitot hoitaa niin kuin mäkin koko ajan teen.
 
Miten teillä appivanhemmat/omat vanhemmat ovat kaikenkaikkiaan reagoineet lapsenlapseensa? Minun vanhempien kanssa ei ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmaa, ovat olleet enemmän kuin iloisia siitä, että meille tuli pieni tyttö. Äitini on ollut suurena tukena ja turvana alusta alkaen, ei tyrkytä neuvoja/apuja, mutta antaa kun kysytään. Mieheni vanhemmat taas. No eivät olleet kovinkaan iloisia, kun vuosi sitten kerroimme heille, että lapsi on tulossa. Lasta vastaan sinänsä heillä ei ollut mitään, mutta kun me EMME ole naimisissa, oli heille suuri tuska. Appiukko yritti viimiseen asti jankuttaa että naimisiin naimisiin. Minä sanoin että EI. Mielestäni lapsi ei ole peruste mennä naimisiin. Asiasta olemme keskenään puhuneet ja sopineet että mennään kun siltä tuntuu.
Onneksi he antoivat asian sinänsä olla, mutta appiukko ei hirveästi ole kiinnostunut tytöstä. Anoppi on jonkin verran, mutta mielestäni aika vähän. He ovat kovin vanhoillisia ja perinteisiä, joten tuntui olevan kova paikka. Miestäni tilanne harmittaa, mutta on ollut minun kanssani alusta asti samaa mieltä. (Haluaa myös ehkä kapinoida viimein vanhempiaan vastaan). Haluaisin että lapseni saisi yhtä onnellisen lapsuuden kuin minä aikanaan. Siihen kuului yökyläilyä isovanhempien luona ym. Ollaan mieheni kanssa kuitenkin tulleet siihen johtopäätökseen, että hänen vanhempien luo tyttö ei mene yökylään tai hoitoon, ennen kuin ei ole muita vaihtoehtoja. :sad001
 
Hilpertti, kuulostaapa kurjalta! :) Luulisi isovanhempien olevan aina kiitollisia lapsenlapsista. Mä en voi valittaa kummankaan puolen isovanhemmista. Molemmat ovat olleet aivan uskomattoman hyvänä tukena. Aina tulevat apuun jos on tarvetta ollut. Miehen vanhemmat asuu vähän kauempana niin näkevät vähän harvemmin kun mun vanhemmat. Ikävä on aina kova ja pyrimme käymään heillä edes kerran kuukaudessa viikonloppuna. Anoppi tulee myös välillä meille pariksi yöksi auttelemaan. Jo esikoisen odotusaikana olivat innolla mukana, meidän poika oli siis molemmille puolille eka lapsenlapsi. Lapset on voinut huoletta jättää kumpaan tahansa mummolaan hoitoon, tai pienempi nyt ei ole vielä hoidossa ollutkaan.
 
Mun vanhemmat on lapsenlapsestaan innoissaan,mut ikävä kyllä mun ja äidin välit ovat niin solmussa että tällä hetkellä ei edes pidetä yhteyttä.Toivon kyllä että mummitteluvälit edes saataisiin kuntoon jossain vaiheessa,tää tilanne on tosi surullinen.Miehen vanhemmat asuu hieman kauempana,anoppi täällä yhden viikonlopun olikin auttelemassa ja kyselee kuulumisia.Appi ei juuri yhteyttä pidä mikä mua vähän ihmetyttää,mutta taitaa johtua siitä että ei miehet niin vanhempiensa kanssa muuten vaan soittele.Apuja ei meille isovanhemmista kauheasti ole saatu joten oon monesti huokaissut helpotuksesta että vauva on ollut suht helppo.En tiedä miten muuten oltaisi jaksettu ilman tukiverkostoja.
 
Takaisin
Top