En osaa sanoa, onko meidän koiran karvanlähtö normaalia voimakkaampaa (tuo karvainen on vasta reilun vuoden, vanhemmilla koirilla on lyhyt, yksinkertainen karva), mutta joo, sitä todella lähtee. Tuntuu, että vaikka joka päivä harjaisi, saa koirasta irti sellaisen kissan kokoisen klöntin. Eikä se osoita mitään kaljuuntumisenkaan merkkejä.
Vauva ja elukat
- Ketjun aloittaja Murmeliini90
- Aloituspäivämäärä
Brummelisa
Puuhakas puhuja
No niin, hyvä ettei me olla ainoita ketkä hukkuu karvoihin. Heitän koiran huomenna järveen, jospa se auttaisi 
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Nyt ku tyttö on oppinu sanoon ei, se viljelee sitä varsin ahkerasti ja nimenomaan käskyttämällä koiraa. Koira parka ei tiiä missä ja mitenpäin olis, ku aina jostain ilmestyy toinen nelijalkainen sanoon hyvin käskevällä äänellä "EI!"
:/
Sanavaraston laajenemista ootellen!!
:/
Sanavaraston laajenemista ootellen!!
Meillä harrastetaan koirien käskyttämistä sellaisella määrätietoisella karjumisella 
Ja usein mennään ensin ihan naamaan kiinni ja jos koira ei reagoi, sitten alkaa komennus.
Ikävänä juttuna poika on keksinyt, että koiriin saa liikettä, kun ajaa niitä päin baby walkerilla. Ja sitten kikatetaan aivan innoissaan ja lähdetään jahtaamaan koiraparkoja. Sitä en ole kyllä jäänyt katselemaan, walker lähtee äkkiä jäähylle, jos niin meinaa käydä.
Muutenkin olen nyt koittanut pitää vähän tiukempaa linjaa, kun pojassa alkaa olla niin paljon voimaa ja vauhtia, että elukat ovat äkkiä hätää kärsimässä, vaikka tosi, tosi kärsivällisiä ovatkin. En pelkää tippaakaan, että koirat tekisivät pojalle ikinä mitään, mutta en halua traumatisoida niitä, kun voisivat muutaman vuoden päästä olla varmaan hyvätkin kaverit, jolleivät nyt vauva-aikana saa pojasta tarpeekseen.
Ja usein mennään ensin ihan naamaan kiinni ja jos koira ei reagoi, sitten alkaa komennus.Ikävänä juttuna poika on keksinyt, että koiriin saa liikettä, kun ajaa niitä päin baby walkerilla. Ja sitten kikatetaan aivan innoissaan ja lähdetään jahtaamaan koiraparkoja. Sitä en ole kyllä jäänyt katselemaan, walker lähtee äkkiä jäähylle, jos niin meinaa käydä.
Muutenkin olen nyt koittanut pitää vähän tiukempaa linjaa, kun pojassa alkaa olla niin paljon voimaa ja vauhtia, että elukat ovat äkkiä hätää kärsimässä, vaikka tosi, tosi kärsivällisiä ovatkin. En pelkää tippaakaan, että koirat tekisivät pojalle ikinä mitään, mutta en halua traumatisoida niitä, kun voisivat muutaman vuoden päästä olla varmaan hyvätkin kaverit, jolleivät nyt vauva-aikana saa pojasta tarpeekseen.
Meilläkin olisi tarkoituksena joskus saada takapiha aidatua. Tosin tällä tahdilla tyttö varmaan on ehtinyt jo täysi-ikäiseksi... onneksi koira viihtyy ihan hyvin hihnassa puuhun sidottuna, jos sisällä meno menee turhan hurjaksi.
Kiva katsella niitten kahden vuorovaikutusta. Koira katsastaa syöttötuolin alla ja tyttö roikkuu tuolistansa että näkisi koiran ja voisi heitellä sille makupaloja. Joskus tyttö ryömii koiran luo ja antaa sille pusun :) Joskus ne pusuttelee molemmat, eli tyttö yrittää suu auki antaa pusua ja koira nuolee siinä samalla sitä suuta, aika ällön näköistä
Kiva katsella niitten kahden vuorovaikutusta. Koira katsastaa syöttötuolin alla ja tyttö roikkuu tuolistansa että näkisi koiran ja voisi heitellä sille makupaloja. Joskus tyttö ryömii koiran luo ja antaa sille pusun :) Joskus ne pusuttelee molemmat, eli tyttö yrittää suu auki antaa pusua ja koira nuolee siinä samalla sitä suuta, aika ällön näköistä
Poika on oppinut vuorovaikuttamaan koirien kanssa sellaisilla riepulelujen/solmujen retuutusleikeillä. Aika liikkis näky, kun yksi huitoo (karjuen) pehmolelulla ja toiset ovat vähän hölmistyneen oloisia, kun yrittävät ihan supervarovaisesti ottaa lelusta kiinni. Eli ihanan varovaisesti nuo koirat osaavat olla. Silti, on niillä niin paljon enemmän massaa ja voimaa kuin pojalla, ettei retuutus oikein vielä onnistu yrityksestä huolimatta (ja joo, äiti on kärppänä näissä tilanteissa)...
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Täällä on ihan sama! Koiralla on rakas lelu, alkujaan vinkuva haisunäätä, jolle se on tehnyt ruumiinavauksen ja nyt on enää turkis, yhtä rakas joka tapauksessa. Niin myös tytölle, se on aivan ihastuksissaan siitä, ja yrittää leikkiä koiran kans pitäen sitä ylhäällä ja heiluttaen. Koiralle pitää sanoo monta kertaa 'ole hyvä, ota lelu', ennenku se uskaltaa varovasti napata sen tytöltä ja kiikuttaa kauemmas. Onneksi ei ilman lupaa vie mitään tai tahallaan riehu. Yks köysilelu lähti roskiin kylläkin ku koira välillä ravistaa (tappaa) sitä ja pienen pään osuessa tielle se on solmun ansiosta tappava. :/
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
meillä on koiralla leluna nännikumi (siis lypsimistä, ei se ihmisten versio :DD) ja se on ulkona. Meillä on neiti sen verran raju leikeissään että tönäisee äkkiä pojan nurin jos sisällä leikkii. Ulkona on pariin otteeseen just tolleen supervarovasti leikkiny kossin kans... :D
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Koira on edelleen hyvin kärsivällinen poikaa kohtaa, vaikka poika on seissyt hännän päällä, kaatunut päälle, yrittänyt tutkia korvia, nenää, tassuja, silmiä ja jopa hampaita koiran haukotellessa... 
Koira saa enimmäkseen onneksi olla ihan rauhassa, mutta välillä poju aina innostuu tekemään tuttavuutta. Kun koira saa pojasta tarpeekseen, se vaan coolisti vetäytyy omiin oloihinsa :)
Koira saa enimmäkseen onneksi olla ihan rauhassa, mutta välillä poju aina innostuu tekemään tuttavuutta. Kun koira saa pojasta tarpeekseen, se vaan coolisti vetäytyy omiin oloihinsa :)