Moi vaan, en ole tainnu täällä käydä aikoihin
. Oli ihan kiva lukea muiden kuulumisia :). Voisin kertoa vähän meidänkin elosta.
Meille ei jaettu sitä parasta kättä silloin pojan syntyessä. Koitan tiivistää mahdollisimman hyvin. Eli me kerettiin olla onnellisesti 6 viikkoa kotona, jonka jälkeen päädyttiin yllättäin kiireellisenä Lastenklinikalle ja edessä oli sydänleikkaus. Ei raskausaikana eikä kotiinlähtötarkastuksessa (3vrk iässä) kummassakaan huomattu pojan sydämessä mitään vikaa. Se paljastui sitten vasta 6 vko lääkrärineuvolassa. Noh oltiin sitten kesällä kuukausi Helsingissä, asuttiin käytännössä siellä sairaalassa pojan vierellä. Onneksi leikkaus meni yli odotusten ja toipuminen sujui todella hyvin, vaikka sydän oli kerennyt tosi huonoon kuntoon ennen leikkausta. Poika oli käytännössä juossut maratoonia koko sen 6 vko ennen leikkausta meidän muiden nukkuessa, niin kovasti hän oli joutunut taistelemaan hengestään. Näin lääkärit tilannetta meille kuvasi. Noh kaikki meni meidän onneksi hyvin ja jälkikontrollit on ollut tähän asti hyviä, mutta tulihan meille vähän erilainen startti elämälle. Pysäytti kyllä ajattelemaan ja on aivan eri tavalla kiitollinen noista omista lapsista, kun sen toisen olemassa olo ei ole ollut niin itsestään selvää. Nykyään pyritään elämään niin normaalia lapsiarkea kuin mahdollista ja ei se sydänvika meidän päivittäisessä elämässä mitenkään näykään. Nyt vain toivotaan, että yksi sydänleikkaus riitti eikä korjatut viat uusiudu, se kun on vaarana niin kauan kuin poika kasvaa.
Kotona meillä on nyt vilkas, määrätietoinen ja oikein iloinen ja hyväntuulinen poitsu :), 10 kk neuvolassa n.79 cm ja reilu 11 kiloa.
3 kk iässä kun kotituduttiin sieltä sairaalasta poika painoi saman verran kuin syntyessään, oli siis käytännössä luuta ja nahkaa, joten hyvin on kasvanut siihen nähden. Vielä meillä ei kävellä, kovasti tykkää olla tukea vasten seisaallaan ja pitäisi koko ajan kävelyttää. Ryömii ihan hillitöntä vauhtia ja kauhun sekaisin tuntein odotetaan, et milloin lähtee itse kävelemään. Sit ollaan hukassa
, kun juoksevat kilpaa (isosisko kun on kohta 2,5 vuotias todella vilkas tapaus).
Siinäpä ne tiivistetysti oli meidän kuulumiset. Kädet on kyllä olleet äippäloman aikana niin täynnä, ettei ole tarvinnut netissä roikkua. Mutta nyt kerkesin tännekin käymään, kun on palannut takas töihin
. Siitäpä tulikin mieleen, että pitää vissiin tehdä niitä töitäkin...