Vauva-arkea

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja granger
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä kans kyllä sormet koko ajan menossa suuhun vauvalla.:)
Vauva on alkanut nyt nukkua vihdoin vaunuissa päiväunia ilman että tarvitsee niitä liikuttaa. Ihana että saa välillä omaa aikaa kun kaksi ekaa kuukautta nukkui vaan pikku pätkissä, että eipä paljon ehtinyt itse mitään tekemään.
Mutta en tiiä mistä johtuu kun vauva ei enää meinaa millään nukahtaa iltaunille. Toivottavasti vaan joku lyhytkestoinen vaihe. Nukuttaminen illalla kestää yleensä jonku pari tuntia, vaikka vauva vaikuttaa väsyneeltä. Monta kertaa nukahtaa syödessä, mut sänkyyn siirtäessä herää. Sit nukahtaa lopulta tissille klo 23 aikaan. Muutamana iltana ollut myös kauheeta huutoitkua, eikä saa millään rauhoittumaan. Eikä vaikuta mahavaivaiselta, lähinnä vaan yliväsyneeltä.
Tuntuu että oon kaikkea yrittänyt, iskee aina parin tunnin nukutusyritysten jälkeen ahdistus että mitä mä teen väärin kun en saa sitä nukkumaan. Tai sit mun ei ees pitäis yrittää sen kummemmin, kun kai vauva nyt nukahtaa sit kun sitä nukuttaa? Vaan kun itse on illalla ihan poikki ja toinen vaan joko haluaa valvoa tai sit huutaa yliväsyneenä.
Tuntuu, että ei vauvan nukuttamisen kuulu kestää näin pitkään. :D
Ja sit mua huolettaa että kun ennen se nukahti siinä klo 22 maissa, ja nyt vasta klo 23 että venyykö tämä nukahtaminen niin, että tätä menoa nukahtaa jossain vaiheessa vasta joskus klo 2.
Toivottavasti tämä on vaan parin kuukauden ikäiselle joku vaihe kun koko ajan aktiivisuus lisääntyy ja oppii uutta yms...
 
Voi v**** että menee hermot anoppiin nyt. Oon päivät ja tosi tiheästi illat sinnikkäästi tarjonu rintaa nälkään että oma maidontuotanto pysyis yllä, sitte myös pulloa oon antanu iltasin jos kovastiki jää huutamaan tissin jälkeen (Joka ilta siihen ollaan lopulta päädytty). Nyt tuo anoppi on keksiny että sitä korviketta pitäs joka hemmetin välissä aamusta asti antaa ku "nälkäähän se itkee varmasti". Jep,joka itkuhan on nälkää... ku selvästi näen että vaikka mahaa kipristelee. Lisäksi oon saanu kommenttia että miten noin pienillä tisseillä vauva saa tarpeeksi maitoa jne. Ja että ei taija maito riittää ku joutuu noin tiheään imettää. Silti pitäis imetystä jatkaa mahollisimman pitkään hänen mielestä; mitä muuta minä nytki teen ku yritän sitä ylläpitää!? Kyllä taitaa nyt hetkeksi nämä mummulareissut jäähä ku ottaa kupoliin.
 
Se on aina harmi, kun vanhemmalla ikäpolvella ei oikeasti ole faktat kunnossa imetyksen suhteen. Meillä on ongelmana turhan runsas maidontulo ja oma mummoni ihmetteli, kuinka se on mahdollista, kun eihän minulla ole edes tissejä :grin Imetyspolilla sanoin tästä myös ohimennen ja siellä hoitaja muistutti, kuinka pienirintaisilla naisilla maidontuotanto saattaa olla usein runsaampaa kuin ison rintavarustuksen omaavilla. Toki poikkeuksia on varmasti kumpaankin suuntaan.
 
Vitsit anopit on välillä kyllä semmossii! Kumpa osais aikoinaan olla reilu anoppi, joka koettaisi olla puuttumatta liikaa lastensa ja heidän perheiden asioihin. Meillä on esikoinen pahassa yskässä ja nuhassa, myös hengenahdistusta mukana. Ja anoppi kyseli tullaanko huomenna heille isänpäiväkahveille. Ja nyt ilmeisesti loukkaantui, kun sanoin etten lähde, jos lapsi on kipeänä.. Oujee! :D
 
Huhhuh joo. Anoppi ja vanhoilliset ohjeet. Jotenki lohdullista, että tätä on muillakin. Oletuksena tietysti on, että maito ei riitä, ku sehän nyt vaan ei kellään riitä. Saan jatkuvasti herumisohjeita, vaikka maitoa tulee välillä niin, että joutuu pumppaamaa enimmät pois. Sit ku oon jotenki herkkänahkanen näissä asioissa. Tai lähinnä mun asenne on se, että kysyn jos tarvitsen apua ja todennäkösesti ennemmin neuvolasta. Anopista vielä, että on tosiaan aika osallistuva välillä. Sen mielestä valittii liian hitaasti kummit (siis mies ei osannu päättää, ketä pyytäis omalta puoleltaa), niin ilmoitti kerran kun sinne mentiin, että on miehen veljeltä kysynyt, että se kyllä voi alkaa kummiksi. Olihan kiusallista, kun me ei sitä oltu suunniteltu, eikä myöskään sitte pyydetty.
Ja islelle jaksamista. Meillä kanssa vauva itki kolme viikkoa ilmavaivoja ja anopin neuvo oli aina, että nälkäist ei nukuta, ku koitin mahavaivasta vauvaa saada rauhottumaan. Haluisin nähä reaktion, ku se kävis kertomassa ton elämänviisauden jollekin koliikkivauvan äidille! Onko muuten muilla semmosta, että esim. ärsyttävät ihmiset ärsyttää sitte ihan ylitsepääsemättömän paljon? En mä ennen ärsyyntyny oikeen mistää tai ainaka jääny vatvomaa mielessäni.
 
Oi voi. Meillä on tyttö nyt 13viikkoa vanha ja ekaa kertaa kuumeessa. Tänään on itkenyt lapsi ja äiti, mutta onneksi isä pysyy rauhallisena. Toivottavasti menee nopeasti ohi.

Saa nähdä tuleeko mulle 'maailmanloppu'-olo aina kun tuo lapsi sairastuu vai tottuuko tähänkin sitten kun useampi räkätauti on takana. Mua sattuu sydämestä aina kun tyttö itkee kipua tms.
 
Meillä sairastui nyt myös vauva. Nenä Friida oli ekaa kertaa käytössä, kun ei räkäisyydeltään saanut nukuttua. Nyt on kaksi kipeää lasta ja mieskin valitteli kurkkuaan.. Sekin vielä, on varmaan pahin noista kolmesta ollessaan niiiiin kipeä! :D
 
Meillä minä olen itse vähän flunssassa ollut muutaman päivän, ja mieskin tänään sano et nenä vuotaa ja tuossahan tuo nytkin yskii. Toivottavasti ei tartu vauvaan. Pitäis niistäjä käydä vissiin ostamassa valmiiksi jos tarvii.
 
Lyhyesti moneen asiaan omia kokemuksia:

Nyrkki menee jatkuvasti suuhun täälläkin, vaikkei vauva vielä oo ees tajunnu omia käsiään että ovat hänen omat. Ehkä 3vko ollu tätä ja kas, ekat hampaat pilkottaa alhaalla! :O Vauva nyt 11vko. Edellisetkim kuolanneet paljon mut tää määrä on eri sfääreissä jo.

Nuhanenille suosittelen nenäimuria. Pikkuniistäjä ja nena-friidakin on jääneet pölyttymään kun ostin tuon. Kuulostaa hurjalta, kun kytketään siis oikeaan imuriin, mut on turvallinen ihan pikkuvauvasta asti. Ja ite testattiin eka aikuisten kesken, miltä se tuntuu eikä ollenkaan pahalta. ;) Vauvalla eka nuha just, mut nenäimurin ja korotetun sängyn päädyn ansiosta nukkuu yöt hyvin.

Täällä tunnelmat: mulla jäätävä väsy, omin voimin en enää pärjää mut onneks saatiin kunnan perhetyöstä apua. Ja vauva on yli-ihana hymytyttö, jonka juttelu pelastaa päivän. <3
 
Mistä tollanen nenäimuri löytyy?
Mä olen aina ollu stressissä ku oma lapsi sairastuu, se on vaan niin kamalaa. Etenki kun pienillä nousee aina kuume johki 40 helposti ja sit ne on ihan punasii ja tukkosii yms. Onneks esikoinen kohta 6 v ja on enää vaan harvoin sairas. Mut nyt taas kaikki käytävä tän uuden kanssa koko setti pienten lasten tauteja läpi.. Huoh.
 
Meidänkin kuulumisia voisin päivitellä vähän, ylihuomenna tulee 3kk ikää ja on mennyt hyvin :)

Sylissä ei viihdy köllöttelemässä ollenkaan ellei nuku vaan pitää olla mahdollisimman pystyssä niin että itse voi pitää niskaa ja mielellään vielä vaihdella paikkaa niin näkee mahdollisimman paljon. Hyvin kyllä syliin tutin kanssa nukahtaa jos väsyttää.

Yöt nukkuu 21/22-07 yleensä yhdesti syö, joskus nukkuu 5:30 asti syömättä ja joskus syö illalla klo 19, nukahtaa klo 21 muttei suostu ottamaan enää maitoa ja herää klo 4 aikaan syömään, jaksais nukkua varmaan aamuun jos ottais ennen nukkumaanmenoa maidon vaan ei millään.

Paino on noussut aika hitaasti, 2,5kk iässä oli reilu 1kg tullut syntymäpainoon ja erikoislääkärinkin luona käytiin, viikon päästä neuvolassa katsotaan jos ei ole lähtenyt nousuun (tarpeeksi) niin lisätutkimuksiin joudutaan. Nyt kyllä tuntuu että ois vähän pyöristynyt.

Kova ähellys kääntyä mahalleen vaan ei vielä osaa, esikoinen ja kakkonen on kääntyneet 4,5kk ja kolmas samana päivän kun täytti 3kk.

Tuttia syö mutta ei auta noihin nyrkkeihin, niitä täytyy olla kokoajan maistelemassa ja tuijottelemassa, on ne niin ihmeelliset :grin

Väsyttää ja tulee ajatuskatkoksia vaikkei tarvi käydä kuin kerran hereillä, kestää vaihtelevasti ½h-1h kunnes nukahtaa uudestaan. Mutta jaksaminen on ihan hyvä ja ollaan jaksettu viedä isopia 3v ja 4v kerhoon 3xvko ja yhtenä päivänä käydään vauvan ja 1v8kk kanssa samalla perhekerhossa kun isommat on omassa kerhossaan ja yhtenä päivänä käydään koko porukalla kaikki perhekerhossa.

Lähtemiset tuntuu aina joskus vaikeille, varsinkin tämän porukan kanssa mutta väsymys pysyy loitolla kun vaan lähtee liikkeelle. Olen kyllä tyytyväinen että ollaan jaksettu ahkerasti kerhoilla :)

Onko kellään vauvakuumetta?

Mulla on kova kuume viitosesta, haluaisin kovasti jo seuraavan lapsen. Mutta vauvakuumetta ei yhtään, onneksi, niin ei ole kyllä tulossa vauvaa kuin ehkä parin vuoden päästä.
 
Heh, vauvakuumetta ei kyllä ole vielä likimainkaan. Odotan kovasti, että unohtaisin vähän paremmin vielä tämän ykkösen synnytyksen. Mies puhuu jo seuraavan alullu panemisesta innoissaan ja odottaa että tää eka täyttäis 6kk niin että vois jättää kortsut pois, mutta mä en ite vielä osaa edes ajatella että näitä olis enempää...

Tosin kakkonen ois kyllä tarkotus tehä jossain kohtaa. Suostuiskohan tuo mies synnyttään sen??? ;)
 
Täällä olisi yksi vapaaehtoinen raskaanaoleva! Raskausaikaa kaipaan tosi paljon enkä millään malttaisi odottaa jo seuraavan lapsen odotusta. Vauva-aika on nyt meillä niin päällä, etten sitä osaa kaivata, kun siitä saa nauttia 24/7 :D synnytystäkin kaipaan, vaikka meillä sitä lasta tehtiinkin se pari vuorokautta, ja silloinkin kovan yrityksen jälkeen päädyttiin kiireelliseen sektioon.
 
Hui apua, miten voi kaivata synnytystä? :eek: Se on kyl semmonen kokemus, mitä en usko koskaa kaipaavani, vaikka aika hyvin kaikki menikin. Mies haluis selkeesti toisen ja mua vaan kauhistuttaa, jos pitäis kaikki tää käydä uudestaa läpi. Ei olla kyllä aiheesta puhuttu, ku kierrän kohteliaasti kaikki vihjaukset!
 
Haha, meilläkin synnytys oli tosiaan pitkä ja tuskainen, mutta olihan siinä paljon hyvääkin :D Mulla oli se reilu 48 tuntia aikaa elää sitä synnytystä (+ 1,5 vuorokautta epämääräisestä vesien menosta), joten pääsin oikein hyvin siihen synnytykseen mukaan :D
 
Oi minä voisin synnyttää vaikka kuinka monesti jos aina olis yhtä helppoja, kuin tämän vauvan synnytys! Puhuinkin juuri toiselle äitikaverille, että kävisin mieluummin synnyttämässä kuin hammaslääkärissä :D Mutta meidän lapset on nyt tässä eli kaksi riittää.
 
Mä niin toivoin, että mulla olis ollu helppo ja kivuton synnytys niinko omalla äidillä, mutta valitettavasti se ei ollu periytynyt. Onneksi luonto ohjas ja ajantaju katos aika hyvin synnytyksen aikana, mutta luojalle kiitos kaikista kipulääkkeistä mitä oli tarjolla. Mä menisin paljon mieluummin porauttaan hampaita kuin heti synnyttään uudelleen.

Odotan innolla josko joku keksis teleportaalisynnytyksen ennen ku seuraava lapsi pitäs punkea ulos.
 
Joo, ei ole vielä kyllä vauvakuumetta, kun vauva-arjesta saa nauttia, mutta kyllä minäkin raskautta ja synnytystä kaipaan ja niin muistelen edelleen haikeudella tämän lapsen odotusaikaa ja synnytystä. Haluan kokea sen kaiken vielä joskus uudestaan, mutta en nyt ihan vielä. Toivottavasti mies tahtoo toisen, se välillä puhuu et tämä riittäis, mutta mä haluaisin tytölle sisaruksen. Jospa sit kun vauva-arjen ikävämmät puolet unohtuu, niin mieskin haluais vielä toisen.
 
Takaisin
Top