Vauva-arkea

Tsempit, Hemppuliina. Toivotaan, et saatte vastauksia.

Kakasta näin muuten... meillä kakkaustahti kiihtynyt soseiden alotuksen myötä. Eli tulee taas päivittäin tavaraa (:

Ja aamutouhuilujen myötä, meilläkin nyt käännytään. Ei voi vahingoksikaan sanoa, sen verran ylpeänä äidille näytti: "mä osaan" ja ihan hiessä taas kaveri. Siis Karpo on kyllä yksi hikikalle, aina ihan märkä fleda kun on aikansa riehunut. Noh aineenvaihdunta pelaa, en vaan tiedä, et mis vaiheessa vauva hikoilee liikaa tai oisko syytä huolestua? Nyt taas nukutaan :D
 
Sitä on tietenkin hankala selittää kun toisten sukulaiset on hanakampia kuin toisten. Mä kyllä voisin oman voinnin kannalta ehkä joskus antaa hoitoon varsinki omalle äidilleni tai siskolle, mutta anopin ja appiukon se heti synnäriltä kotiutumisesta alkanu ahdistelu jääny niin kummittelemaan. "Eka lapsenlapsi" nojoo ja meiän eka lapsi, olis joskus tehny mieli kirkua. Sitä on vaan niin hankalaa selittää miltä se tuntuu kun oma lapsi on jotain uutta ja outoa, oot muutenki vähän hukassa ja hormooneissa ja yrität opetella niin toiset rupeaa kävelemään sun päältä. Sillon iskee se leijonaemo vaihe joka vaikuttaa vieläkin vaikka osaahan ne isovanhemmat olla ihan mukaviakin välistä. Sen alun takia vaan nään niin punasta joka kerta ku ne yrittää puuttua! :D Soitellaan joka aamu kun vielä nukutaan, et miten menee. Ei ymmärretä että ei se vauva mikään sirkuseläin oo vaan sillä on omat rytmit ja jos se nyt sattuu nukkumaan päikkäreitä tai päikkäriaika alkaa olla käsillä kun he tulevat ni no can do. Kerran anoppi laitto viestin tai soitti joka päivä viikon ajan että varo, pihalla on liukasta! Joo ihan hellyttävääki mutta kyllä meinasin sanoa että mitenkä luulet mun tähän asti pysyneen sitten pystyssä :D
Valivalivali-varotus ohi! :D

Kyllä meilläkin riehutaan.. Kiljuminen on kivaa! Ja niin kimakka ääni että huhhuh.. :)

Kun toiset jo kääntyilee niin mä välillä ressaan että pidänkö tuota tyttöä tarpeeksi lattialla ku ei meillä vielä kovin hanakasti ees yritetä kääntyä.. Nostelee kyllä pyllyä ja heiluu ja huitoo muuten.
 
Muokattu viimeksi:
Ja vaikka isovanhempien toiminnasta en pidä niin ei se tarkoita etteivätkö he lapsen elämässä olis. Ilman muuta kunhan lapsi on isompi niin haluan että mummolat on hänelle tärkeitä ja pääsee usein käymään niissä. :)
 
Meillä on hampaiden tuloon liittynyt tuota rehaantumusta. Yhtäkkiä kiljaisee ja semmosen "tuohan sinut" ilmeen kera syöksyy nyrkkinsä tai lelun kimppuun. Sitten on myös iltahepuli jossa nauretaan kaikelle kuten tyhjälle seinälle ja pidetään kaiken maailman mölinää.

Ja kahdessa osassa tapaaminen vois olla järkevää niin kaikkien on helppo nähdä edes osa salatukijoukoistaan:) sitten voi vaihtaa tapaamisten kuulumisia täällä
 
Muokattu viimeksi:
Ihhahhaa ihanaaaaa! Huuhdon ton suklaakakun alas suklaalevyllä!:smiley-angelic006
Meillä on kokoajan hik hik hikka-puuuuh!IMG-20150125-WA0007.jpg
 
Meillä ei todellakaan käännytä vaikka varmaa jo pitäs,pienempänä mahallaan nosti hirveesti päätä ja yritti mönkiä,nyt vatsallaan möllöttää kun hylje eikä saa juuri päätäkään nostettua,suuauki syö mattoa. Hmmm.. lopetin mahallaan pitämisen tyrän takia,liekkö johtuu nyt siitä että meillä ollaan vaan pulleita ja liikkumattomia :D selällään kyllä huitoo,nauraa,juttelee jne..
 
Go, Mymme! Voisitko perustaa laihdutusketjun, jotta voisin lukea sitä ja saada vähän morkkiksesta potkua tähän napostelun lopettamiseen? :p

Mites ois kasviskeitto ja ruisleipä, jotka huudon alas... öö, ihan hanavedellä? :grin Täytyy hakea ehkä miehen leipoma "terveysmuffinssi" (miehen mielestä ne ovat terveellisiä, koska niissä on käytetty vain oliiviöljyä - sokerista ei niin väliksi ;)) jälkkäriksi ja vetää noita hedelmiä korillinen.

Luin muuten jostain, että jos tuijottaa herkkujen kuvia riittävän pitkään, aivot luulevat, että niitä on syönyt. Joo, ei toimi käytännössä - pelaan Candy Crush Sagaa, ja ei auta. Tekee silti mieli karkkia ja ihan sikana! :mad:
 
Siitä sain pureman, kun ei nuo mammavaatteet enää näin 4kk synnytyksen JÄLKEEN oo kovin nättejä päällä.. Ja se ainainen sokerihumala alkoi tuntua jo krapulalta.

Ja söin mä viikonloppuna voisilmäpullan :p
mut en kajonnu lapsen irttareihin, enkä miehen cheese ballseihin (hyi teitä, heti hävyttömyyksiä mielessä!)
Parasta tässä on se, ettei enää edes tee mieli makeeta (eeeeeeipä.)
Kyllä mä ihan normi kotiruokaa syön, en pelkkää salaattia! :)
 
Joo, pitäisi itelläkin tulla purema, kun en mahdu työvaatteisiini ja parin kuukauden päästä pitäisi mahtua, ellei sitten osta uusia. :D

... Jospa tässä menisi lankuttamaan. :p
 
Minä oisin kans mielelläni mukana tapaamisessa! Asutaan Tampereen lähellä, niin eipä täältä Helsinkiin kauaa ajele. Ja sopii kyllä treffit muuallakin :)

Meillä ei käännytä vielä oikein mihinkään suuntaan, välillä kyljelleen menee, mutta vissiin vahingossa. Mahallaan ei edes viihdy oikein ilmeisesti refluksin takia, mutta oon silti yrittäny päivittäin pitää. Eilen meidän rakas siis 4kk.

Huhhuh, tää mama oli lauantaina viihteellä ensimmäistä kertaa ja voin kertoo ettei tarvi varmaan ihan hetkeen lähtee! Sen verran oli lauantaina oloja :D Onko muut vielä käyneet?

Mulle on kanssa vähän liikaa maistunu noi karkit ja varsinkin suklaa nyt tässä ja vaaka ei kyllä ollu viime viikolla ollenkaan kaveri :D purasispa muakin joku kärpänen...
 
Mä oon juu käynyt pari kertaa ulkona, siis tosissaan ihan vaan muutamalla (2-3 annosta alkoholia) ja voin sanoa, et on olot kyllä seuraavana päivänä. Pönttöö oon saanu halata. Ennen raskautta pysty ihan pidemmän kaavan mukaankin vetelee ilman kauheampaa kankkusta - väsymys oli usein se pahin oire, mut nyt... ei kauheasti menojalka vipata, jos iltaan pitäis sisällyttää useampi alkoholiannos, tai siis kivahan se ois mennä ja kavereiden tahtiin ottaa, mutta en mä vaan kestä sitä olotilaa seuraavan aamun. Eka pelkää, et kuolee ja sit pelkää, ettei kuolekaan...

Ja harmittaa, koska mun kaveripiiri nyt sattuu koostuu aika lailla tinttaavista ihmisistä, tai siis, että useimmiten yhteinen tekeminen on baari ja kaikki haluu, et lähtisin viihteelle, mut en mä pysty enkä oikein haluakaan :D Eli mun kaveripiiris taitaa huikeat 2 ihmistä olla perheellisiä ja niidenkin lapset jo taaperoikäistä, mut niiltä saan sit ymmärrystä tähän mun kotihiireilyyn.

Tällei ku kirjoitti, niin aika surullista luettavaa tää mun sosiaalinen elämä :P
 
Semmoista se ccix taitaa useimmalla äiti-ihmisellä olla tuo sosiaalinen elämä :) Eikä mua kyllä haittaa pätkääkään, kyllä lapsi (lapset) niin paljon tuo kuitenkin elämään muunlaista rikkautta.

Tuosta sokerinhimosta, itsellä oli tässä raskaudessa radi, jota hoidin ihan ruokavaliolla. Kun herkkuja ei syönyt, niin eipä niitä tehnyt lopulta mielikään. Nyt kun erehtyy "hieman" suklaata tai mitä hyvänsä syömään niin johan alkaa sokerihammasta kolottaan ja on jälleen hankalampi lakkoilla.. Eli herkkujen syönti vaan pahentaa sitä himoa, ainakin itsellä. Olette varmaan muutkin huomanneet saman :)
 
Ei itellä auta edes se että näköjään joku maitoherkistyminen täs?? Vatsa turpos ku bullataikina ja koskee about 2 tuntia ennenku tasottuu. Söin siis muutaman palan(niin varmaa.. rivin) suklaata ja kakusta palan. Saman huomasin kun niin fittnessinä aloin rahkoja vetelee. Vaihoinkin soijaprotskuun, joka on tosihyvää puuronkaa ja blenderillä tasaseks on ku vauvan vellii konsanaan ja salettii terveellistä (ees sen aamupalan verran tää ruokavalio) :D
nykysin maitoki on niin käsiteltyä että hyvä kun ei varpaanvälitki turpoo :S
 
Huh, miten paljon tänne tulee tekstiä, jos ei kerkeä päivään tai pariin käymään! Ei tänne kyllä tosiaan kerkeä enää paljoa kirjoitella, hyvä jos kerkeää edes kaikkea lukea... mut ihanaa, että juttua riittää! Tervetuloa kaikille uusille :)

Hyvä, että lupun vauvan tyräleikkaus meni hyvin! Emmie, sun appivahemmat kuulostaa niiin paljon mun äidiltä... todellakin tiedän, miltä susta tuntuu! Ja Mymme, tuollainen laihdutuskärpäsen purema ois tervetullut täälläkin! Mä kävin tänään Prismalla, ja sorruin siihen Pandaan.... :oops:


Meidän hassu lapsi saa nykyään kunnon nauruhepulin melkein aina, kun puetaan tai riisutaan :grin Muulloinkin toki välillä naureskellaan, mutta etenkin bodyn ja pipon pukeminen on ihan hauskinta ikinä! Ei ehkä voi olla mitään suloisempaa kuin tuo pikkuihmisen naurunkiherrys :Heartred
 
Kiva et teillä nauretaan pipoa laittaessa, moni kun sanoi et huuto alkaa pelkän hatun näkemisestä.

Minkä ikäisinä teillä on ekat naurut tullut? Meillä typy on muutaman kerran jotain naurun tapasta päästellyt.
Ja on jokseenkin vakava kaveri, välillä ei hymy meinaa millään irtoo. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top