Vauva-arkea

Triina, haha! Juu, nyt voin naureskella sille, että olin ihan, että kylläpäs sattuu niin, ettei järkevää ajatusta saa päähän: Ei minusta ole tähän. :D Onneksi lääkäri kehotti koskettamaan vauvan päätä, koska se rauhoitti. Ja sittenhän siinä ei enää kauaa nokka tuhissutkaan, kun vauva pyörähti ulos omaa tahtiaan, ponnistamatta. Olin ihan, että mitääääh, nytkö se on tässä se vauva?! :) Ei tullut kuin pieniä repeämiä, kai se oli hyvä asia, että avautuminen kesti pitkään, mutta ponnistus kävi sukkelasti. ;)
 
Kyllä kieltämättä toinen lapsi tulee välillä mieleen kun katsoo tätä lokakuun hymyilevää ja tuhisevaa ihmettä ja miettii että näin se sai alkunsa about vuosi sitten eli jos tekisi nyt uuden niin olisi taas uusi vauva lokakuussa. Siis jos niin helposti taas raskaaksi edes tulisi. Mutta en ehkä ihan heti tee uutta vaikka ikä tuleekin minulla jo pian vastaan. Minusta tuntuu että vasta nyt alkaa olla aikaa miettiä kuluneita kuukausia. Onneksi kirjoitin sentään jotain päivälkirjaani. Tässä on vaan elämä tapahtunut ja mukana menty täysin rinnoin :) Arkea kyllä vaikeutti huomattavasti alussa se, että ei ollut nettiä että se pentele oli poikki ekat 2kk ja oli raahauduttava aina nettikahviloihin nyytin kanssa. Pikkuisen rekisteröinti Suomeenkin kesti niin että sain paperit matkaan vasta joulun aikoihin kaikkine apostoleineen ja virallisine liitteineen ja nyt tammikuussa tuli maistraatista kirje jossa virallisesti ilmoitettiin miten pieni on nyt suomen ja belgian kansalainen ja väestörekisterissä Suomessa kuten pitääkin :)
 
Ooolrait! Tosi rentouttava sunnuntai-ilta, jep jep. Mies hermostuksissaan yritti kylvettää tyttöä, joka tietenkin aisti isänsä hermostuneisuuden ja huusi pää punaisena. Kirjaimellisesti. Ja sitten tein sen, mitä olen aina vannonut, etten koskaan halua tehdä, eli sanoin "annatko niin minä jatkan?". Nooh, tyttö rentoutui ja nautti kylvystä, joten ehkä se oli sen väärti, mutta potkin kyllä itseäni henkiselle takapuolelle muutaman kerran. :rolleyes:

Kylvyn jälkeen annoin pikahieronnan. Seurasin laveasti Triinan linkittämiä ohjeita ja tein niin kuin luonnolliselta tuntui. Ensimmäisen kerran juttuja ehkä, mutta tytöltä kesti kyllä jonkin aikaa hiffata, että mistäs tässä on kyse. Ei itkenyt, mutta ei nyt kyllä ihan rentokaan ollut. Huomenna kokeilen uudelleen, kun ei ole kylpypäivä.

Vauva-arkeeni kuuluu myös sisustusblogien kahlaus: Pitäisi löytää sohva ja seinille maalit. Ihanaa, mutta aikaa vievää!

Muoks: Apua, mitä suomenkieltä! Help. :D
 
Muokattu viimeksi:
Mä laulan tuota sinistä unta myös. Ja päivänsäde ja menninkäinen on kyllä aika kova myös!

Meidän kissa lähti tänään kokeilemaan eloa uuteen perheeseen :( Aivan ihana perhe, mutta kyllä ottaa koville. Vaikka asian olen hyväksynytkin. Perheessä on tosin kaksi kissaa, joten jos meidän jätti ei sopeudu sinne palautuu hän meille. Ja mies sanoi, että sitten myös jää meille. Katsotaan kuinka käy.

ImageUploadedByVau Foorumi1422204633.156160.jpg
 
Niin ja Libra, meillä meni myös muutama kerta ennen kuin poika oppi tykkäämään hieronnasta. Nykyään hieron vain jalkapohjia ja ihan silloin tällöin mahaa. Joskus poika jaksaa kauankin ja joskus hieronta kestää vain hetken.
 
Mäkin hieron joka ilta poitsua :) alotin jotenkin vaistomaisesti ja vyöhyketerapian jälkeen innostus vaan kasvo, ihana ku hän osaa jo odottaakin sitä :)

Nyt tulee avautumista; Siis kaikista eniten mua ärsyttää se että joku (lue: isovanhemmat yms.) koko ajan jankkaa siitä että he voi katsoa lasta kun me halutaan käydä kahdestaan kaupassa, tai kävelyllä tai jossain. Tai että siis keksimällä keksii syyn että viedään laps sinne. Siis joo, okei jos tulee tarve niin tottakai he saavat auttaa. Mutta mua ahdistaa sellanen että koko ajan rongutaan vauvaa sinne. Mun mielestä hän ei oo todellakaan viel valmis olee ilman vanhempia, ei oo viel ollu ja tänäänki ku oli hetken mummin sylissä ja tajusi ettei äiti ookkaan pitelemässä niin johan alko huuto joka stoppas vaan mun syliin. Mies joo, hän voi jäädä pojan kaa ku on tottunu, mut siis sellaset ketä se on nähny yhteensä tunnin- kaks elämänsä aikana niin, MINUN mielestä kerkiää kyllä vielä olla ihan tarpeeksi mummilassakin kunhan vähän kasvaa.

Ja siis toinen, tuliaiset on tosiaan ihana juttu, mutta se että ANOPPI tuo victoria secretin alushousuja mulle. Millon siitä tuli ok asia et anopit tuo miniöilleen seksikkäitä alkkareita.. no joo, ehkä se on joillakin ookoo, muttta musta se oli aika outoo...

Mun puolesta voidaan nähdä ihan millon vaan :) Tosiaan espoossa asutaan ja varsinkin jos täällä suunnalla niin eipä tässä muutakaan ole :P

Triina jaksamisia kisun suhteen.. en osaa kuvitellla millasta on luopua lemmikistä, luopusin miellummin miehestä että mun koirista. Mutta kaikki voimahalit sinne <3
 
Niinku mmmustikka sanokin niin on kyllä nää kuukaudet menny vaan ilman että on ehtinyt ajatella mitään. Alku meni ihan sumussa, jotenki oli pakko suorittaa vaikkei olis ollutkaan. Jos seuraavaa kertaa edes tulee niin aion vaan olla ja nauttia! Onneksi oon pitäny päiväkirjaa, vaikka se onki jääny vähemmälle huomiolle viimeisten 3kk aikana. ;)

Nyt oon niin onnellinen kun arki alkaa sujumaan ilman isompia ongelmia. Tyttö alkaa tottumaan rutiineihin, tietää että kun mennään vaunuihin niin aletaan nukkumaan päikkärit jne. Nytkin annoin maitoa, puin unipussin ja tulin jumppapallon päälle istumaan niin ilman mitään venkoilua neiti pisti silmät kiinni ja alkoi nukkumaan. :) tuntuu niin hyvältä kun iltahuudot on selätetty nyt vähäksi aikaa. Tietty niitäkin välistä on mutta paljon vähemmän kuin ennen. Joskus tuntuukin että ei iltahuudot koskaan lopu, että vauvalla on joku kitinäkiintiö joka pitää joka päivä täyttää mutta vuorokaudenaika vaan vaihtuu. ;)

Mies lähti viikkoreissuun taas ja me jäimme kahdestaan. Enpä olis viime vuonna tähän aikaan uskonu että selviäisin vauvanhoidosta ja vielä yksin suurelta osin. Niin sitä vaan kasvaa tähän äitiyteen, vaikka tuntuu joskus hassulta olla jonkun äiti kun tunnen itteniki vielä niin lapseksi! :D

Tämmösiä tunnelmia sunnuntai-iltana. Tsemppiä kaikille uuteen mahtavaan viikkoon! :goodnight
 
Hemppuliina, tuo isovanhemmat juttu vois olla ku mun suusta! Anoppi keksii koko ajan jotaki käyntejä mulle että hän vois hoitaa vauvaa! Hän on myös jotenki vanhanaikanen kun kuvittelee ettei vauvaa voi ottaa kauppoihin ym. mukaan, pitäs tuoda hälle hoitoon. Jännällä odotan kesää kun meidän harrastus vaatii paljon reissaamista, aion kyllä neitin totuttaa tähän meiän elämäntyyliin mutta anoppi saattaa siitäkin olla toista mieltä. ;)

Mä vaan kuulun niihin joiden mielestä vauvan ei oo hyvä olla pitkiä aikoja erossa vanhemmista jos ei mitään aivan pakollista tarvetta oo. :)

edit: sukuun kun syntyi samoihin aikoihin toinen vauva joka on ollut useasti öitä mummolassa ilman vanhempia niin tuntuu kun muakin "painostettas" antamaan lapsi hoitoon, ei ymmärretä että en mä halua jos mulla ei tarvetta siihen oo. :)
 
Olisipa kyllä kiva nähdä porukkaa, me asutaan Tampereella, mutta ehkäpä me voitaisiin Helsinkiin suunnata! Onpa täällä paljon porukkaa pääkaupunkiseudulta! :o

Meillä on myös innokkaita hoitajia yllin kyllin, mutten juurikaan oo nähnyt tarpeelliseksi näitä vielä käyttää. Pari kertaa on ollut vajaan tunnin mummun ja papan kanssa, ekalla kerralla jälkitarkastuksen ajan ja toisella kerralla hain miehen töistä mummulaan.

Niin se taitaa tosiaan olla tämän suklaaholistin suklaat syöty hetkeksi aikaa. Pojan iho on ihan erilainen nyt, kun oon ollut lähes viikon ilman suklaata! Aika jännä, että tämä kaikki puhkesi viimeisen kolmen viikon aikana suunnilleen. Aiemmin ei ollut mitään kunnon ihottumaa, vain "normaalisti" kuivunut iho.

Käsien löytymisen jälkeen täällä on oltu hyvin omistushaluisia omien käsien suhteen. :D Käsivarsien rasvaus saa suurimmat huitomiset ja ähkimiset aikaan, mutta myös bodyn pukeminen on ajoittain mielenkiintoista.. :) Kellään muulla näin?
 
Mieluusti teitä kaikkia tapaisin, mutta ymmärtänette etten ihan helpolla satoja kilsoja lähde ajamaan..
Voin lähettää valokuvan ;D
 
Lähetä Mymme tosi iso kuva niin liimataan se pahville ja pidetään sua piknikillä mukana :)

Vastavirrassa, meillä myös saadaan lähes raivarit jos on aivan pakko saada kädet pois suusta :) Kädet ovat viime aikoina olleet kovasti myös ruokaillessa tiellä. Poika ei tunnu tietävän söiskö nyrkkiä vai pulloa. Nyrkkiä syödessä suututtaa kun sieltä ei tule maitoa ja pulloa syödessä suututtaa kun se ei ole nyrkki.
 
Hei mekin tullaan tapaamiseen jos semmonen järkätään! Sitähän vois miettiä myös johonkin vähän ylemmäs suomea, niin mahdollisimman moni pääsis mukaan ja kukaan ei joutuis matkustaa hirveen pitkää matkaa.. Me asutaan siis myös Espoossa, mut on auto käytössä eli pääsis johonkin muutamien satojen kilsojenkin päähän. :)

Vastavirrassa; meillä on kans tytölle välillä hankala pukea bodya päälle, ei tykkää yhtään käsien laittamisesta hihoihin.

Oltiin 22-26.10 kättärillä, oliko joku muukin sillon siellä? ;)

Taidankin kirjoittaa tonne synnytystarinoihin joku pv mun tapauksen kunhan viitsii :D
 
Pitäis tosiaan kirjottaa jonkinmoinen synnytyskertomus ihan itseäkin varten.
Meillä syödään nyrkkiä niin et molemmissa etusormissa sama kohta punoittaa. Ei kuitenkaan pahastu pukemisesta tai käsien pesusta tms.
Oltais varmaan hauska näky piknikillä kun paljon saman ikäisiä vauvoja. :)
Harmi ettei välimatkat oo semmosia että kaikki pääsis.. Mut Triinan ehdotus oli hyvä! :D

Muoks. Toki me mielummin oikea mymme tavattais, sais livenä kuulla hauskoja juttuja. ;)
 
Triina: Kissasi on ihan samannäköinen kuin minun Rohmukäpälä Romulus. Ymmärrän tosi hyvin jos on ikävä tuttua perheenjäsentä.
p.s nyt kun mies on poissa kotoa niin tämä kollikissa haluaa nukkua minun vieressä tai siis ihan lähellä. Kun yhden saa kehtoon nukutettua niin tulee toinen tilalle :) mutta kehräävä kissa pään lähellä takaa ihan kivat yöunet.

Emmie14: minä olen aika pitkään vaihteeksi itsekseen täysivastuussa. Mies tulee takaisin vasta 12.2. Ehtii poika kasvaa paljon sinä aikana. Nyt on viikko takana jo niin kyllä tämä tästä vaikka omaa aikaa on todella vähän. Lähettelen miehelle videopätkiä päivittäin meidän arjesta. Vähemmän saa tehtyä mitä aina haluaisi mutta olen nyt tosi päättäväinen siitä että poika saa nukkua jatkossa kehdossaan. Se on hyvä meidän parisuhteellekin kun mies palaa takaisin ja voin nukkua hänen kainalossa.
 
Muokattu viimeksi:
No mutta eihän musta pientä kuvaa saakaan! panorama-matskuu! Näppärä päivänvarjo.

Ettekä te mun molokotusta ymmärtäis kummiskaa! Mieheni sanoja lainatakseni tapaamisillalta; "pakkohan mun oli ottaa selvää kuka sä oot, ku en sanaakaan sut puheesta snaijannu!" Eikä tarkottanu mun humalatilaa.
Onko siis ihmekään, että esikoisen kanssa käytiin puheterapiassa, kun oltiin muutettu Savonmualle. Kun ei päiväkodin tädit oikein snaijjanunna.
 
Mymme osaa kyllä piristää, kiitos siitä! :) Arki sun kanssa ei varmasti ole tylsää ja tasapaksua, katsoi sitä sitten lapsen tai aikuisen näkökulmasta.
 
Vieraat lähtivät ja vauva on jälleen heräillyt noin tunnin välein ilmavaivojen itkemään. Ei voi sanoa kuin Mitä ******???. Antaisin kyllä lähes mitä vaan siitä tiedosta, että mikä muka oli nyt eri tavalla kuin kahtena edellisenä yönä. En keksi muuta kuin sen, että eilen en syönyt jäätelöä. Onko öiset ilmavaivat jäätelönpuutostila? Äitin poika jos niin on. Mutta siis en hitto vie tajua enkä jaksaisi kun toivo aina herää vaikka tietty ajattelen, ettei yksi parempi yö mitään meinaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top