Vauva-arkea
- Ketjun aloittaja vastavirrassa
- Aloituspäivämäärä
ps.iloveyou
Näppärä viestien naputtelija
Täällä kääntyilee vatsalta selälteen. Joka päivä oikeestaan ku pidetään vatsallaan. Ja 13.11. 2kk ikää.
Ja tohon räkäsyyteen - kyl varmaan kannattaa käydä näyttämässä jos mikään ei auta :/ Tääläkin ollu joitakin päiviä nyt räkäsiä, mut ei pahasti enään. Menisin kyllä jos tuntuis et ei helpota ja jos selvästi häiritsee vauvaa.
Ja tohon räkäsyyteen - kyl varmaan kannattaa käydä näyttämässä jos mikään ei auta :/ Tääläkin ollu joitakin päiviä nyt räkäsiä, mut ei pahasti enään. Menisin kyllä jos tuntuis et ei helpota ja jos selvästi häiritsee vauvaa.
Giffe
Oman äänensä löytänyt
Meän neiti ei hirveesti tykkää mahallaan makoilla.. Nyt pikkuhiljaa alkaa viihtyyn aina pikkasen paremmin kun joka päivä laitan hetkeksi jumppaamaan. Pari kertaa raivon kanssa kääntynyt siitä selälleen kun ei oo tykännyt olla :P
Selällään tykkää enempi makoilla ja värkätä. Ja alkanut hirveesti harjotteleen kääntymistä.. Kyljelleen osaa kyllä kääntyä (toiselle), mutta ei siitä enempää ja välillä häntä alkaakin turhauttaan ku kova halu ois mennä mutta ku ei pääse. Viime viikolla on alottanut istumaan pyrkimisen: sylissä tai sitterissä kun on puoli-istuvassa asennossa, alkaa vetää itteensä pystyyn... jestas mitkä vatsalihakset! Välillä oikee säikähtää jos on sitterissä vessassa mukana ja neiti alkaa siinä sitten pönkäämään itteensä ylös
Selällään tykkää enempi makoilla ja värkätä. Ja alkanut hirveesti harjotteleen kääntymistä.. Kyljelleen osaa kyllä kääntyä (toiselle), mutta ei siitä enempää ja välillä häntä alkaakin turhauttaan ku kova halu ois mennä mutta ku ei pääse. Viime viikolla on alottanut istumaan pyrkimisen: sylissä tai sitterissä kun on puoli-istuvassa asennossa, alkaa vetää itteensä pystyyn... jestas mitkä vatsalihakset! Välillä oikee säikähtää jos on sitterissä vessassa mukana ja neiti alkaa siinä sitten pönkäämään itteensä ylös
Räkäisyyteen meillä auttoi Vaporub. Laitoin vauvan sänkyyn Vaporubiin lähmätyn rätin niin, ettei vauva siihen päässyt käsiksi. Hyvin auttoi, tosin ei ollut aivan järkyttävä räkätauti kyseessä, mutta merisuolanenäsuihke ei auttanut pelkästään.
Masuasukki
Silmät suurina ihmettelijä
Mymme, tulee jonkin verran.
Koitan vielä höyryhengitystä ja jos se ei auta ni sit pakko käydä näyttämässä.
Koitan vielä höyryhengitystä ja jos se ei auta ni sit pakko käydä näyttämässä.
meillä poju 3 kk ja kääntyy mahalta selälleen ja nyt on alkanut menemään kyljeltään mahalleen, selältään ei vielä käänny kuitenkaan =) oon muutaman viikon nyt jumpannu pojan niskaa että se alkais tulemaan kun käsistä vedetään istumaan, on alkanu menemään jakeluun homma ! :)
Pikkuisille räkätautisille paranemisia! Kurjaa on katsoa kun vaavi niiskuttaa. Meillekin meinasi lentsu iskeä, mutta sain torjuttua ainakin tän hyökkäyksen baby-vacilla ja physiomer babylla. Katsotaan kuinka käy, tuleeko uusi hyökkäysyritys.
Hassua muuten kuinka paljon vauvan kanssa saa huomiota osakseen. Kauppareissullakin saatan jutella useamman ihmisen kanssa vauvan iästä tms. Eilen labrassa neljä eri ihmistä ihasteli vauvaa ja yhden sairaanhoitajan kanssa puhuimme pitkän tovin vauva-arjesta. Tänään olimme Jumbossa ja jonottaessani lastenhoitohuoneeseen vaipan vaihtoon, sain hirveästi hymyjä osakseni vauva sylissä. Juttelin tästä myös yhden ystäväni kanssa, jolla on kaksoset ja hänellä oli ihan samanlaisia kokemuksia. Vauva siis on ihan yhtä söpö ja kova kommenttimagneetti kuin koiranpentu :D Mutta ei se haittaa, tykkään jutustella ihmisten kanssa.
Hassua muuten kuinka paljon vauvan kanssa saa huomiota osakseen. Kauppareissullakin saatan jutella useamman ihmisen kanssa vauvan iästä tms. Eilen labrassa neljä eri ihmistä ihasteli vauvaa ja yhden sairaanhoitajan kanssa puhuimme pitkän tovin vauva-arjesta. Tänään olimme Jumbossa ja jonottaessani lastenhoitohuoneeseen vaipan vaihtoon, sain hirveästi hymyjä osakseni vauva sylissä. Juttelin tästä myös yhden ystäväni kanssa, jolla on kaksoset ja hänellä oli ihan samanlaisia kokemuksia. Vauva siis on ihan yhtä söpö ja kova kommenttimagneetti kuin koiranpentu :D Mutta ei se haittaa, tykkään jutustella ihmisten kanssa.
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Jep, kauppajonoissakin saa mummoista hyvää seuraa!
Mutta yhtä naapuria teki mieli läimästä.. Olin lähdössä autolla kaupoille ja otin vaunut mukaan. Eli kaukalo käsivarrella, hoitolaukku olalla ja yhdellä kädellä vaunuja lykkien yritin päästä ulko-ovesta pihalle (asutaan kerrostalossa). Niin tämä mieshenkilö (!) vaan seistä jäpittää mun takana että meneppäs jo niin muutkin pääsee.. Huhhuh!
Mutta yhtä naapuria teki mieli läimästä.. Olin lähdössä autolla kaupoille ja otin vaunut mukaan. Eli kaukalo käsivarrella, hoitolaukku olalla ja yhdellä kädellä vaunuja lykkien yritin päästä ulko-ovesta pihalle (asutaan kerrostalossa). Niin tämä mieshenkilö (!) vaan seistä jäpittää mun takana että meneppäs jo niin muutkin pääsee.. Huhhuh!
Hei kaikki lokakuussa uroteon tehneet! Olen itsekin lokakuun alussa esikoiseni synnyttänyt äiti, joka on seuraillut teidän keskusteluja itse niihin osallistumatta, koska en ole oikeastaan ikinä minnekään netissä kirjoitellut ja ajatus tuntui kovin vieraalta. Teidän käymänne keskustelu on kuitenkin ollut sen verran mukaansatempaavaa ja asiallista, että päätin lopulta luoda tunnukset. Eli meidän poikamme tosiaan syntyi kätilöopistossa Helsingissä lokakuun alussa. Raskaus meni melko ongelmattomasti jo kesäkuussa alkaneita harjoitussupistuksia lukuun ottamatta. Synnytyskin oli aika nopea toimitus ja kolmannen asteen repeämätkin ovat jo kutakuinkin parantuneet. Muksu tuli ulos 10 pisteen vauvana, mutta siitäpä alkoi alamäki.
En ole teitä lukiessani huomannut, että kenelläkään olisi mitään sen kaltaisia vaikeuksia kuin mitä meillä on ollut. Ajattelinkin kirjoittaa, koska osalla teistä on ehkä muita lapsia, joilla on koliikkia ollut tai edes tuttuja. Meillä kun on tosiaan pahemman luokan koliikkivauva, eikä oikeastaan kenelläkään lähipiirissä ole sellaista ollut. Huuto alkoi jo noin viikon vanhana. Pahimmillaan vauvamme huusi päivin öin ja öisin nukuin enintään parin tunnin pätkiä sekä välissä valvoin huutavan lapsen kanssa tunnin tai pari. Kaiken maailman tippoja me juotiin, sekä suomen että parin ulkomaankin apteekeista saatavat (vaikka kyllähän ne lääkäritkin sanoivat, ettei niistä todennäköisesti ole mitään apua). Ilmavaivat tuntuvat olevan meidän vauvan suurin ongelma ja aiheuttavat paljon kipuja. On ollut melkoinen tunteiden vuoristorata seurata itse täysin uupuneena oman lapsen tuskaa voimatta auttaa. Etenkin ne yöt ovat olleet ja ovat edelleen raskaita. Pitkään mietin sitäkin, miten saan muodostettua hyvän kiintymyssuhteen lapseen, joka lähinnä kärsii ja minussakin herättää paljon muitakin tunteita rakkauden lisäksi. Onneksi poika on kuitenkin kehittynyt hyvin kuten koliikkilapsilla on kai tapanakin ja nyt tuota pelkoa ei sentään enää ole yhtä vahvana vaan rakastamme kyllä poikaa kovasti. Hänen kanssaan on kuitenkin edelleen erittäin raskasta. Nukuttaminen kestää yleensä noin tunnin ja siitä alkaakin sitten erittäin katkonainen uni. Syömään hän ei herää kuin kerran aamuyöstä ja sitten aikaisin aamulla, mutta mahassa pyörii ilma koko yön ja pieruja tulee, joten nukkuminen on erittäin levotonta ja minä saan herätä kerran tunnissa hieromaan vauvan mahaa, ettei itku ylly hirveästi ja herätä lasta kokonaan. Lähes joka yö tulee myös parin-kolmen tunnin pätkä, mutta vain yksi sellainen. Olen myös huomannut, että vaikka ennen vauvaa minulla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia nukkumisen kanssa (ja se olikin suosikkipuuhiani :)), niin nyt vaikka vauva nukkuukin sitä vähän pidempää pätkää minä yleensä heräilen siinä välissäkin lyhyesti. Mietinkin, oppiiko sitä itse kunnolla nukkumaan jos vauvan ilmavaivat joskus helpottavat. Ja toki myös sitä, miten kauan tällaista oikein jaksaa?
Elimme siinä toivossa, että 3kk rajapyykki tuo helpotuksen, mutta siltä se ei nyt vaikuta. Nyt onkin välillä vähän epätoivoinen olo, koska nyt tätä saattaa kestää miten kauan vain. Tai no, ainakin vielä useamman kuukauden. Ja oppiiko se vauvakaan sitten kunnolla enää nukkumaan kun on tottunut niin levottomiin öihin ja siihen, että välillä se otetaan yöllä vanhempien sänkyyn, että saisin edes vähän paremmin nukuttua. Vauvan isä ei herää oikein mihinkään, joten hän ei oikein pysty minua tuuraamaan öisin, sillä minä herään herkästi ja hän nukkuu vaikka vauva huutaa korvan juurella. Olemmekin jo kolmesti vieneet lasta yöksi vaarilleen, vaikka hän tuntuukin kovin pieneltä yökylään. Siitäkin on sitten syyllisyyden tunteita, vaikka hoito on varmasti ollut hyvää, mukana on ollut minun maitoani ja lapsi on ollut ihan tyytyväinen sieltä tullessaan. Hirveä avautuminen tästä nyt sitten tuli, pahoittelut siitä. Kaipaisin teiltä tosiaan jotain kokemuksia vaikeamman koliikin kanssa elämisestä, edes muilta kuultuja :)
En ole teitä lukiessani huomannut, että kenelläkään olisi mitään sen kaltaisia vaikeuksia kuin mitä meillä on ollut. Ajattelinkin kirjoittaa, koska osalla teistä on ehkä muita lapsia, joilla on koliikkia ollut tai edes tuttuja. Meillä kun on tosiaan pahemman luokan koliikkivauva, eikä oikeastaan kenelläkään lähipiirissä ole sellaista ollut. Huuto alkoi jo noin viikon vanhana. Pahimmillaan vauvamme huusi päivin öin ja öisin nukuin enintään parin tunnin pätkiä sekä välissä valvoin huutavan lapsen kanssa tunnin tai pari. Kaiken maailman tippoja me juotiin, sekä suomen että parin ulkomaankin apteekeista saatavat (vaikka kyllähän ne lääkäritkin sanoivat, ettei niistä todennäköisesti ole mitään apua). Ilmavaivat tuntuvat olevan meidän vauvan suurin ongelma ja aiheuttavat paljon kipuja. On ollut melkoinen tunteiden vuoristorata seurata itse täysin uupuneena oman lapsen tuskaa voimatta auttaa. Etenkin ne yöt ovat olleet ja ovat edelleen raskaita. Pitkään mietin sitäkin, miten saan muodostettua hyvän kiintymyssuhteen lapseen, joka lähinnä kärsii ja minussakin herättää paljon muitakin tunteita rakkauden lisäksi. Onneksi poika on kuitenkin kehittynyt hyvin kuten koliikkilapsilla on kai tapanakin ja nyt tuota pelkoa ei sentään enää ole yhtä vahvana vaan rakastamme kyllä poikaa kovasti. Hänen kanssaan on kuitenkin edelleen erittäin raskasta. Nukuttaminen kestää yleensä noin tunnin ja siitä alkaakin sitten erittäin katkonainen uni. Syömään hän ei herää kuin kerran aamuyöstä ja sitten aikaisin aamulla, mutta mahassa pyörii ilma koko yön ja pieruja tulee, joten nukkuminen on erittäin levotonta ja minä saan herätä kerran tunnissa hieromaan vauvan mahaa, ettei itku ylly hirveästi ja herätä lasta kokonaan. Lähes joka yö tulee myös parin-kolmen tunnin pätkä, mutta vain yksi sellainen. Olen myös huomannut, että vaikka ennen vauvaa minulla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia nukkumisen kanssa (ja se olikin suosikkipuuhiani :)), niin nyt vaikka vauva nukkuukin sitä vähän pidempää pätkää minä yleensä heräilen siinä välissäkin lyhyesti. Mietinkin, oppiiko sitä itse kunnolla nukkumaan jos vauvan ilmavaivat joskus helpottavat. Ja toki myös sitä, miten kauan tällaista oikein jaksaa?
Elimme siinä toivossa, että 3kk rajapyykki tuo helpotuksen, mutta siltä se ei nyt vaikuta. Nyt onkin välillä vähän epätoivoinen olo, koska nyt tätä saattaa kestää miten kauan vain. Tai no, ainakin vielä useamman kuukauden. Ja oppiiko se vauvakaan sitten kunnolla enää nukkumaan kun on tottunut niin levottomiin öihin ja siihen, että välillä se otetaan yöllä vanhempien sänkyyn, että saisin edes vähän paremmin nukuttua. Vauvan isä ei herää oikein mihinkään, joten hän ei oikein pysty minua tuuraamaan öisin, sillä minä herään herkästi ja hän nukkuu vaikka vauva huutaa korvan juurella. Olemmekin jo kolmesti vieneet lasta yöksi vaarilleen, vaikka hän tuntuukin kovin pieneltä yökylään. Siitäkin on sitten syyllisyyden tunteita, vaikka hoito on varmasti ollut hyvää, mukana on ollut minun maitoani ja lapsi on ollut ihan tyytyväinen sieltä tullessaan. Hirveä avautuminen tästä nyt sitten tuli, pahoittelut siitä. Kaipaisin teiltä tosiaan jotain kokemuksia vaikeamman koliikin kanssa elämisestä, edes muilta kuultuja :)
JaneDoe, meillä ei ole ollut koliikkia, mutta erittäin vaikea refluksia, jonka vuoksi itkua ja tuskaa on tosiaan riittänyt. Olen ollut huolissani kiintymyssuhteesta ja vuorovaikutuksesta. Olen ollut myös katkera ja vihainen. Nyt tilanne on jokseenkin seesteinen, mutta jos lähden vauvan kanssa vaikka jonnekin kyläilemään, on hän vain 10-20 min tyytyväinen ja huutaa sen jälkeen selkä kaarella kykenemättä rauhoittumaan mihinkään.
Ymmärrän sinua erinomaisen hyvin. Lapsen itkua on tuskallista ja raskasta kuunnella. Ja kun vauva-ajalta on odottanut jotain ihan muuta. Lisäksi kuulee juttuja tyytyväisistä vauvoista, jotka vain nukkuvat, syövät ja jokeltavat iloisesti.
Mieheni ja minä olemme molemmat olleet koliikkivauvoja. Mieheni äiti kertoi käyneensä voimavaroissaan täysin äärirajoilla itkevän pojan kanssa. Mutta hän kuten moni muukin koliikkivauvan äiti on kertonut, että itku ihan yhtäkkiä vaan loppui.
Ovatko allergiat poissuljettu? Meillä loppuivat vatsakipuiset yöt Neocate-korvikkeen aloittamiseen. Jotkut koliikkivauvat rauhoittuvat kiinteiden aloituksen myötä...?
Äläkä tunne syyllisyyttä vauvan hoitoon viemisestä. Sinun oma jaksamisesi ja lepo on äärimmäisen tärkeää. Jopa kaikkein tärkeintä.
Ymmärrän sinua erinomaisen hyvin. Lapsen itkua on tuskallista ja raskasta kuunnella. Ja kun vauva-ajalta on odottanut jotain ihan muuta. Lisäksi kuulee juttuja tyytyväisistä vauvoista, jotka vain nukkuvat, syövät ja jokeltavat iloisesti.
Mieheni ja minä olemme molemmat olleet koliikkivauvoja. Mieheni äiti kertoi käyneensä voimavaroissaan täysin äärirajoilla itkevän pojan kanssa. Mutta hän kuten moni muukin koliikkivauvan äiti on kertonut, että itku ihan yhtäkkiä vaan loppui.
Ovatko allergiat poissuljettu? Meillä loppuivat vatsakipuiset yöt Neocate-korvikkeen aloittamiseen. Jotkut koliikkivauvat rauhoittuvat kiinteiden aloituksen myötä...?
Äläkä tunne syyllisyyttä vauvan hoitoon viemisestä. Sinun oma jaksamisesi ja lepo on äärimmäisen tärkeää. Jopa kaikkein tärkeintä.
Ja lisäksi. Kun meilläkin yöt olivat ihan onnettomia, en nukkunut ollenkaan edes silloin kun vauva nukkui. Minulla kesti nukkumaan oppiminen viikon verran. Väsymys oli ihan mennyt yli ja koko ajan pelkäsin vauvan heräämistä. Murehdin öisin jo seuraavaa päivää ja lapsen seuraavaa itkua. Nyt kun olen levännyt, pahatkaan hetket eivät tunnu niin pahoilta.
Ihan miten tahansa ikinä pystyt nukkumaan, nuku. Äläkä tunne siitä syyllisyyttä.
Olette varmaan kokeilleet kaiken vyöhyketerapiasta maahisiin?
Ihan miten tahansa ikinä pystyt nukkumaan, nuku. Äläkä tunne siitä syyllisyyttä.
Olette varmaan kokeilleet kaiken vyöhyketerapiasta maahisiin?
Olen ymmärtänytkin, että tuo refluksi osaa olla vähintään yhtä hankala ongelma. Ja ennakoivat pelot ovat hyvin tuttuja. Meilläkin refluksia jossain vaiheessa epäiltiin kun vauva vielä oksenteli vähän väliä. Nyt se on sentään loppunut. Allergioita ei ole suljettu pois millään testeillä. Mikään ei kuitenkaan lääkäreiden mielestä viittaa allergiaan, koska lapsen iho on kunnossa, kakka on ihan tavallista ja säännöllistä (eikä sen tuottaminen ole enää yhtä tuskallista kun ensimmäiset pari kk jolloin jokaista kakkaa edelsi huuto ja sitähän tuli monta kertaa päivässä). Otimme onneksi sen syntymättömän lapsen vakuutuksen, joten lääkäreissä on tullut ravattua. Lisäksi meillä on niitä lähipiirissä, joten on tullut niitäkin häiriköityä aika paljon. Minulla tai lapsen isällä ei myöskään ole mitään allergioita. Näin ollen ajatus on ilmeisesti ollut, ettei allergia ole todennäköistä, etenkin kun ne eivät ole synnynnäisiä ja. Hyöhyketerapiassa kävimme kerran, mutta siihen se jäi vaikka ehkä sitä kuuluu kokeilla useamman kerran. Minulla on vaan vaikeuksia uskoa, että tuollaiset jutut voisivat auttaa, etenkään kun niistä ei ole mitään tutkittua tietoa saatavilla. Eipä kyllä ole cuplatonien yms tehostakaan, mutta nekin on tosiaan kaikki juotu tuloksetta. Kapalointi rauhoitaa vauvaa vähän, eikä se kipukiemurteluiltaan herätä itseä yhtä usein kuin ilman kapaloa.
Ruokavaliotani en ole hirveästi rajoittanut (täysimetyksellä vielä mennään neljänteen kuukauteen asti), vaikka kaikkialta saakin lukea listoja ruoka-aineista, joita voisi vältellä. Tähän asti pediatrit ja hieman perusnettisaitteja perusteellisemmat julkaisut ovat tuoneet esiin,ettei siitäkään oikein ole mitään selvää näyttöä, että äidin ruokavaliolla olisi vaikutusta näihin asioihin, sillä äidin syömät aineet muuntuvat niin paljon ennen kuin siirtyvät maidon kautta lapseen. Kahvia en tosi juo enkä ylettömästi syö ruisleipää jne. Jonkin verran kuitenkin. Herkkujakin on tullut syötyä hirveät määrät, myös sitä suklaata, joka on niin ikään sellainen tuote, jota usein kehotetaan välttämään. En ole huomannut yhteyttä syömieni ruokien ja vauvan olon välillä. Tuntuu, että yksittäiset paremmat yöt johtuvat tähtien asennoista tai jotain, sillä niitä on ollut esim syntymäpäiväni aikoihin kun tuli syötyä erityisen huonosti. Aina välilä mietin, että niin epätodennäköistä kuin se maitoproteiiniallergia onkin, pitäisikö kokeilla olla ilman maitoa itse. Maitotuotteet ovat minulle kuitenkin niin rakkaita, ettei sitä oikein ole jaksanut tehdä juuri siksi, ettei se teho ole todennäköinen. Voi olla,että se kokeilu on kuitenkin edessä.
Odottelen sitä ihmeellistä yhtäkkistä ihmeparanemista, vaikka siihen onkin vaikea uskoa. On meilläkin tosiaan päivät jo vähän helpottuneet ja samoin kakkaaminen eli jotain hidasta oikeansuuntaista meininkiä sentään on:) Raskaana kun olin pelkäsin eniten sitä, ettei saisi nukkua,koska hyvin nukuttujen yöunien jälkeen jaksaa lähes mitä vaan mutta väsymys sotkee koko kropan. Toivoin taas kovasti sitä,että vauvalla olisi paljon tukkaa niin kuin minulla oli. Sitä sillä söpöllä pikkumiehellä onkin. Olisi pitänyt tajuta toivoa, että poitsu keskittyy mahassa tukan sijaan suolistoon :)
Ruokavaliotani en ole hirveästi rajoittanut (täysimetyksellä vielä mennään neljänteen kuukauteen asti), vaikka kaikkialta saakin lukea listoja ruoka-aineista, joita voisi vältellä. Tähän asti pediatrit ja hieman perusnettisaitteja perusteellisemmat julkaisut ovat tuoneet esiin,ettei siitäkään oikein ole mitään selvää näyttöä, että äidin ruokavaliolla olisi vaikutusta näihin asioihin, sillä äidin syömät aineet muuntuvat niin paljon ennen kuin siirtyvät maidon kautta lapseen. Kahvia en tosi juo enkä ylettömästi syö ruisleipää jne. Jonkin verran kuitenkin. Herkkujakin on tullut syötyä hirveät määrät, myös sitä suklaata, joka on niin ikään sellainen tuote, jota usein kehotetaan välttämään. En ole huomannut yhteyttä syömieni ruokien ja vauvan olon välillä. Tuntuu, että yksittäiset paremmat yöt johtuvat tähtien asennoista tai jotain, sillä niitä on ollut esim syntymäpäiväni aikoihin kun tuli syötyä erityisen huonosti. Aina välilä mietin, että niin epätodennäköistä kuin se maitoproteiiniallergia onkin, pitäisikö kokeilla olla ilman maitoa itse. Maitotuotteet ovat minulle kuitenkin niin rakkaita, ettei sitä oikein ole jaksanut tehdä juuri siksi, ettei se teho ole todennäköinen. Voi olla,että se kokeilu on kuitenkin edessä.
Odottelen sitä ihmeellistä yhtäkkistä ihmeparanemista, vaikka siihen onkin vaikea uskoa. On meilläkin tosiaan päivät jo vähän helpottuneet ja samoin kakkaaminen eli jotain hidasta oikeansuuntaista meininkiä sentään on:) Raskaana kun olin pelkäsin eniten sitä, ettei saisi nukkua,koska hyvin nukuttujen yöunien jälkeen jaksaa lähes mitä vaan mutta väsymys sotkee koko kropan. Toivoin taas kovasti sitä,että vauvalla olisi paljon tukkaa niin kuin minulla oli. Sitä sillä söpöllä pikkumiehellä onkin. Olisi pitänyt tajuta toivoa, että poitsu keskittyy mahassa tukan sijaan suolistoon :)
Imetysdieetistä meidänkin lääkäri(t) olivat erittäin skeptisiä, mutta kehoittivat välttämään maitotuotteita ja huonosti sulavia ruokia. Mutta... olen ihan samoilla linjoilla kanssasi JaneDoe, ei niistä oikein tiedä. Itse jouduin kuitenkin lopettamaan imetyksen, koska poika reagoi voimakkaasti syömiini ruokiin. Syötyäni kalaa, poika ripuloi takamuksensa verille. Kun sain antibioottikuurin rintatulehdukseen, valvoimme kolme yötä kokonaan. Lääkärinkin skeptisyys muuttui kommentiksi:"kyllä äärimmäisen herkät vauvat hyötyvät imetysdieeteis todistetustikin". Itse en pystynyt maidottomaan/munattomaan/viljattomaan ja vaikka ties mitä, koska en vaan pystynyt. Olin liian väsynyt ja halusin edes yrittää syödä vapaasti vaikkei ruoka pahimpana aikana maistunutkaan.
Emme ole miehen kanssa kumpikaan maitoallergisia, mutta poikamme muuttui TÄYSIN aloitettuamme maidottoman korvikkeen. Itselläni tosin on muutamia ruoka-allergioita ja atooppinen iho ja ajoittain oireileva psoriasis. Joten perintötekijöitä on. Ja pojallamme on ihottumia jne.
Ihan hurjana tsemppiä! Jos vaan jaksat niin kokeile vielä sitä vyöhyketerapiaa. Hyvältä terapeutilta pitäis saada vinkkejä myös kuinka itse hieroa vauvaa. Mekin kävimme vyöhyketerapiassa, mutta ei se meille tuonut muuta iloa kuin paljon kakkaa :D Refluksiin ei luonnollisesti toiminut.
Yritä ajatella, että vauvan suolisto kehittyy koko ajan. Jokainen päivä on eteenpäin! Saat kaiken sympatian täydestä sydämestäni! Ja ymmärryksen. Ja myötätunnon.
Eikös jonkun täällä kirjoittelevan esikoisella ollut koliikki? Heinukka? Emmy? En muista kuka....
Emme ole miehen kanssa kumpikaan maitoallergisia, mutta poikamme muuttui TÄYSIN aloitettuamme maidottoman korvikkeen. Itselläni tosin on muutamia ruoka-allergioita ja atooppinen iho ja ajoittain oireileva psoriasis. Joten perintötekijöitä on. Ja pojallamme on ihottumia jne.
Ihan hurjana tsemppiä! Jos vaan jaksat niin kokeile vielä sitä vyöhyketerapiaa. Hyvältä terapeutilta pitäis saada vinkkejä myös kuinka itse hieroa vauvaa. Mekin kävimme vyöhyketerapiassa, mutta ei se meille tuonut muuta iloa kuin paljon kakkaa :D Refluksiin ei luonnollisesti toiminut.
Yritä ajatella, että vauvan suolisto kehittyy koko ajan. Jokainen päivä on eteenpäin! Saat kaiken sympatian täydestä sydämestäni! Ja ymmärryksen. Ja myötätunnon.
Eikös jonkun täällä kirjoittelevan esikoisella ollut koliikki? Heinukka? Emmy? En muista kuka....
Meillä on ilmeisesti koliikkia kun ei muutakaan syytä ole iltaitkuihin.. (huudot vain iltaisin 22-02, nukkuu mm hyvin päikkärit ilman huutoja, eli ei pitäs liittyä refluksioireisiin).. Iltatoimet aloitan 20:30 ja 21:30 mennessä vauva nukahtaa omaan sänkyyn. Hän herää 22-22:30 välillä ja itkee 02 asti. Ei paljoa auta muutakuin pomppia siinä jumppapallolla ja hyssytellä.. 
jos nukkuu siinä välissä niin uni on semmosta huonoa pinnallista josta herää tosi herkästi kitisemään ja itkemään. Aamuyöstä aamuun nukkuu hyvin sikeästi. On tässä ollut mietinnässä maidottomat ja viljattomat dieetit ja myöskin imetyksen lopetus. mutta tosiaan huomenna mennään vyöhyketerapiaan, toivotaan että auttais.
jos nukkuu siinä välissä niin uni on semmosta huonoa pinnallista josta herää tosi herkästi kitisemään ja itkemään. Aamuyöstä aamuun nukkuu hyvin sikeästi. On tässä ollut mietinnässä maidottomat ja viljattomat dieetit ja myöskin imetyksen lopetus. mutta tosiaan huomenna mennään vyöhyketerapiaan, toivotaan että auttais.