Vauva-arkea

Hyvää uutta vuotta kaikki super-mamat! :)

Mä äsken kyllästyin kun koko ajan piti olla heijaamassa ulkona päikkäreitä nukkuvaa vaavia... Menin hetkeksi toiselle kuistille päästämään koiraa ulos ja jätin vaavin takaterassille huutamaan. Ja sinne se nukahti. Ei ne meekään rikki vaikka ne itkee. Mulla on aika paljon opittavaa vielä..... :)

Mies tilasi nyt beibsterille riippumaton. Käyttöikä ei välttämättä oo nyt pitkä mut voidaan antaa se lainaan kun lähipiiriin on syntynyt ja syntymässä vauvoja.

Meidän uv vaihtui vähän surkeissa merkeissä kun mun paras ystävä ja vauvan kummitäti sai keskenmenon eilen :( Oli jo kymmenes viikko menossa. Tuntuu todella pahalta hänen puolesta. Yritin silti illalla vähän fiilistellä ja käytiin miehen kanssa saunassa vielä tosi myöhään ja juotiin konjakit!
 
Voi ei. :( Täytyy ite vaan olla kiitollinen et meillä meni kaikki loppuun asti hyvin. Juuri kun olin valittamassa kun typy nukkuis vaan sylissä päikkäreitä, ulos en viitti laittaa kun toisella on ripuli.
Nyt mietin et kuinka onnekas oon kun saan istua pidellen maailman suloisinta tuhisijaa. <3
 
Avautuminen!
Alkaa huumori loppumaan tältä mammalta nukuttamisen kanssa.... Joka ilta saa hyppyyttää uneen 2-3 tuntia ennenku suostuu nukkuun.. Maitoa olen antanut niin paljon ettei sitte enää kelpaa ja hyvällä lykyllä nukahtaa siihen syötölle, mutta noin puolen tunnin jälkeen herää kitisemään. Oon jopa koittanut laittaa myöhemmin yöunille, mutta se on aivan se ja sama moneltako alkaa nukuttaan ku aina sama homma.. Okei kyllä likka yöt nukkuu sitte aika hyvin ku suostuu nukahtaan, ei tarvi yleensä ku kerran nousta syöttämään.

Eikä muutes nuku päikkäreitäkään, ei sitte varmana! Max 30 min... joinakin hyvinä päivinä vetää yhet parin tunnin tirsat ja that's it.

Ja kaikista eniten ärsyttää se, että tosiaan joutuu sylissä nukuttaan. Kietasen muksun peittoon ja tuuditan.. tuntuu että nyt se nukahti... nostan omaan sänkyynsä... heps! huuto alkaa ku vauhti loppuu.. Kärryissä nukkuu sen aikaa kun käyn kävelyllä.. ei aina niinkään pitkään..

Lohduttakaa nyt joku että kyllä se joskus oppii nukahtaan vähän helpommin.. Nyt jo selkä ja hartiat välillä niin kovilla, mutta jestas ku se tosta vielä kasvaa!
 
Voimia, Giffe! Täällä on sanottu, että vauva saattaa herätä ympäristön muutokseen ja haluaa nukkua samoissa oloissa kuin mihin nukahti. Saisitkohan huijattua vauvaa? :) Ehkä kannattaa kokeilla? Laittaa vaikka joku riepu tai vaate, jossa on sinun hajusi sänkyyn, ehkä tuttu haju helpottaa. Tai jos lämpötilaero vaivaa, voisi vaikka lämmittää sänkyä tai peittoja?
 
Meillä oli nukahtamisen kanssa samaa rumbaa. Mutta vauva säikähtää jos herää eri paikasta mihin on nukahtanut. Mä rupesin nukuttamaan sänkyyn. Oli raadolliset viikot kuunnella huutoa parhaimmillaan kolme tuntia ennen nukahtamista, mutta hiljalleen huutoaika väheni ja nykyään yöunille käyminen on suht helppo nakki. Oletko kokeillut kapaloa? Meillä se toi ihan ehdottomasti helpotuksen katastrofiöihin. Meillä käytössä Woombie.

Ja ihan varmana se helpottaa! Meillä on nyt menossa ihan onneton kausi päikkäreiden suhteen. Max. 30 min nukkuu ja sitten alkaa huuto. Ja väsymyskierre on valmis. Yöt onneksi nukutaan!
 
Giffe - meilla on samanlainen rumba. Paivalla vain sylissa nukutaan vain sylissa tai kantorepussa. Yot poika nukkuu tosi hyvin mutta minun vieressa ja nukuttaminen illalla kestaa yleensa noin 30min. Luin etta vauvojen unirytmi on erilainen kuin aikuisten ja vauvoilla menee 20min kunnolla nukahtamiseen.

Meilla on nyt anoppilat olleet melkein 2 viikkoa ja kisailevat siita kuka saa pitaa vauvaa. Hyva kun minulle antavat imetettavaksi. Viime viikolla lapseton kalyni melkein omi lapsen itselleen ja tyonsi vaunoja intopinkeena. :eek: Vauva alkoi sitten heraamaan kiljumalla, lieko ollut liikaa hoitajia eli kiva etta on hoitajia mutta hieman rajaa...no maanantaista olen sitten yksin...

Onko kenellakaan muulla tuottanut kaikki vanhemmuuteen ja varsinkin nukkumiseen liittyvat neuvot ahdistusta? Onko rutiineja, tiukkaa vai vauva-lahtoista ja jos niin koska aloittaa...?.:confused:
Anoppi entinen super-aiti on jakanut neuvoja ja olen yrittanyt suodattaa niita. :rolleyes: Vaikka hanesta apua on ollutkin mutta valilla minun usko omiin kykyihini on koetuksella kun anoppi on jakanut neuvojaan ja mies luulee etta vain hanta arvostellaan...:)
 
Olen koittanut saada tiettyjä rutiineja vauvalle, että alkaisi tottumaan ja alkaisi sitten ehkä tiedostamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.. noin klo 20 aina mennään iltapesulle ja vähennän valoja eikä enää touhata: yritän viestiä vauvalle että nyt on rauhottumisaika ja kohta mennään nukkumaan. Sitten odotellaan millon neitiä alkaa väsyttään.
Vaikka väsyttää niin jotenki kummasti pitää aina sitä unta vastaan taistella :P

Kapaloa käytän jos on ihan mahotonta huutoa. Yleensä riittää kun kietasee omaan peittoonsa: on sitten lämmin valmiiks ku laskee sänkyyn.

Kiva kyllä käydä jossakin kylässä kun kaikki haluaa vauvaa kanniskella. Alkaa pikkuhiljaa itekki oppiin et antaa muidenki kanniskella vaikka vauva ois vähän ärsyyntyny eikä heti juosta perään :D
 
Etanainen, jatkuva neuvominen aiheesta kuin aiheesta on ärsyttävää kyllä... Mulla on onneksi aika kova suodatin kaikkiin neuvoihin, jos itsellä on joku perusteltu näkemys ko asiasta. Mä useimmiten vaan sitten nyökyttelen ja myötäilen, kun joku tuputtaa neuvoja, joskus saatan kommentoida vanhemmalle väelle, että nykyään suositukset on erilaiset... Siis näin silloin, kun en koe tarvitsevani jeesiä. Eri asia toki, jos on joku asia ongelmallinen. Sillon kaikki neuvot ottaakin mielellään vastaan.

Giffe, meilläkin iltaunille laittaminen on oma projektinsa. Toistaiseksi oon valinnut itselleni helpoimman tavan, eli annan nukahtaa tissille perhepetiin. Yleensä tähänkin imetyssessioon menee pari tuntia, (ainakin jos haluan itse vielä nousta jalkeille tekemään jotain), jonka ajan itse yleensä surffaan kännykällä... Eli kun klo 20 aloittaa, niin ehkä kymmeneen mennessä pääsisi vielä itse ylös sängystä - jos silloin enää viitsii nousta... Päiväunet on nyt mennyt onneksi vähän sujuvammin, oon jopa pinnasänkyyn saanut nukutettua pariksi tunniksi, kun aseina on tutti ja soiva unilelu (ihan loistava joululahja, jossa on noin 10min setti vaihtuvia lauluja, osassa ihan ihmisen hyräilyä). Tuttia joudun tosin pitämään vauvan suussa ja taputtelemaan/hytkyttämään vauvaa hetken aikaa.
 
Muokattu viimeksi:
Aika on saattanut kullata anoppien muistot... ;)

Nyt kun vauva-arkea on takana reilut 3 kk ja olemme tosiaan täysin kahdestaan mieheni kanssa, huomaan, että tiettyjen arjen asioiden kanssa on vaikeaa. Esimerkiksi en useinkaan pääse iltaisin salille/lenkille, vaikka haluaisinkin. Ruuanlaiton ja ostosten tekeminen on haastavaa. Vaunuilu hankalaa hissittömässä talossa. Ahdistaa kuinka huonossa kunnossa olen, ehkä se on itsekästä, mutta on vaikea löytää aikaa kuntoiluun. Pitää tässä tsempata.

Nyt lomalla vierestä seurailen, kuinka mieheni sisko puuhailee kaikenlaista, kun anoppi hoitaa vauvaa. Anoppi myös hoitaa ruuanlaiton. Kyllähän se on niin helpompaa. Olisipa itselläkin apua lähellä, vaikka 2 h viikossa.
 
Vetää nöyräksi, kun luen haastavasta arjesta!

Meillä pojat nukahtaa sänkyynsä ilman sen kummempaa sirkusta. Tuttia käydään välillä antamassa jos tarve vaatii..
Yöt mennään yhdellä syötöllä ja aamutoimet pyörähtää käyntiin yhdeksän/kymmenen aikaan.

Päiväunet on joko 30min pätkiä tai sitten 3h maraton-unet. Päivittäin on käyty koirat lenkittämässä vaunuillen ja joskus jäävät pihalle jatkamaan unta.

Kyläilty ollaan paljon ja samaten meillä käy suht usein joku kylässä.. Autoilusta tykkäävät kovin :) hieman jännitti lähteä esikoisen joulujuhlaan yksin noiden kanssa, mutta loppujen lopuksi jatkettiin siitä vielä katsastuskonttorillekin :D

Ehkä sitä oli asennoitunut ihan toisenlaiseen arkeen ja tämä kaikki helppous on ollut iso iloinen yllätys. Mieskin palasi töihin jo kolmen viikon loman jälkeen vaikka oltiin varauduttu kolmeentoista viikkoon.

Toki edessä on kivikkoakin, kaikki vaivat ja sairaudet kaksinkertaisena. Mutta niitä ei auta murehtia etukäteen..

Kovasti tsemppiä jokaiselle!
 
Meillä on ollut nyt 3-4 vkoa semmosta iltahuutoa että! 22-02 vauva useimmiten huutaa, joinakin päivinä saadaan rauhoitettua/hyssyteltyä niin et toi aika menee vain kitistessä. Jumppapallo on ainoa mikä auttaa kun on pahin huuto meneillään, ja ens vkolla mennään vyöhyketerapiaan - jos siitä ois refluksioireisiin, koliikkiin ja masuvaivoihin apua.. Mut huudosta huolimatta vaavi nukahtaa joka yö viim 2 maissa, herää aamulla 10 ja yöllä 2krt syömään. Vauva on tosi iloinen ja seurallinen päivisin, juttelee innoissaan ja myös nukkuu 2-3h päikkärit joka aamupv (iltapvllä pienempiä pätkiä). Toiveena on et koliikki-itkut aikaistuisi tai alkaisi pikkuhiljaa hiipumaan ajan kanssa, rutiinien, relatippojen ja vyöhyketerapian avulla.. :)
 
Meillä myös nukahtaa yksin kehtoon. Tuttia joudun muutaman kerran käydä laittaan suuhun ja harso täytyy löytyä käsien välistä mitä näplätä <3 Niiiin hellyyttävää!
 
No jooo, täälä kans iltasin taistellaan ja väkisin silmiä pidetään auki! Eilen nukahti tissille ja koko yö mentiin yhessä sängyssä... Me ruvetaan tossa kahen kk kohalla nyt oikeesti sit nukuttaa sinne pinnasänkyyn ja minä en saa enää sit nukahtaa imetyksen aikana, et siirtää sinne sit takasi... Mutta... Jos yösyöttöjä/heräilyjä on miljoona, en tiedä miten siinä pysyy järjissään ja hereillä? :o Mä en tiedä mitä viime yönä kävi, poika ollut kyl nuhanen ja nyt paranemaan päin (josko tankkaa takasin ku ollut kipeenä ja nukkunut paljon?), mutta YHDEKSÄN TUNNIN SISÄLLÄ 21-06, poika SÖI siis oikeesti vielä söikin kunnolla KUUSI kertaa? Ja kyllä on imuote hyvä ja etu- ja takamaidot juotu :D Voihan porsas sentään! :D
 
Meillä juu nukahdetaan syliin / olalle / rinnalle usein iltaisin, joskus sitteriin, siitä sitten siirretään pinnikseen. Jos herää yöllä että syöttö niin useimmiten kyl nukahdetaan molemmat, nukkuu meijän petissä aamuun, joskus siirrän pinnikseen *koputetaan puuta* mutta yhellä syötöllä ollaan menty pitkään. Ei aina syö sitä yhtäkään kertaa, päästään välillä aamuun saakka samoilla unilla. :)

Pojan kanssa on mukava matkustaa, on autossa hienosti, useimmiten nukahtaa. Pysättäessä saattaa vähän äännähdellä mutta harvemmin huutelee sen enempiä. Kyläilyjä tehään kanssa ja meillä käy väkee. On hienoa että tottuu ihmisiin ja eläimiin, aateltiin ettei tulis sitten myöhemmin välttämättä niin kovaa vierastamista (koska muuten sitä alkaa tulemaan suurinpiirtein sitten kun olis tullakseen? ) ja siedättyy lemmikeihin ettei tulis mittää allergioi (isällään on allergiaa, toki siedättynyt kissaani muttei kauheesti muiden kissoihin). Ainakin vielä mennyt hyvin nämäkin.

Tää poika ei paljoo huuda, joskus toki niin että kitarisat näkynee naapuriin saaakka! :D Pitää kai naapureidenkin tietää että pojalla on hyvät keuhkot ;) enempi mua hualestuttais jos hän olis vaan hiljaa kokoajan.. :o
On alkanut seurusteleen enempi, ihania nuo hihkaisut, naurut ja kun niin seuraa katsellaan ja kiinnostunut enempi helistimistä yms. <3

Kääntyileeks teillä vauvat jo selältään vattalleen tai vattaltaan selälleen? Meillä ei vielä.
 
Meillä on kaksi kertaa kääntynyt vatsalta selälleen, mutta muuta ei. Kovasti hakee kääntymistä vatsalleen, mutta ei ole vielä hoksannut jutun jujua :) Poika huomenna 11 viikkoa.
 
Ensimmäiset vierastamiset tulee joillekin kuulemma jo 3kk:n iässä. Meillä ei ole ainakaan vielä näkynyt, hymyillään ja naureskellaan lähes kelle vaan. :D

Meille on jo muodostunut aika hyvä päivä rytmi; heräillään 9 aikoihin, 11-13(14) ensimmäiset päiväunet, joiden jälkeen hereillä 2-3 tuntia ja sitten vielä toiset unet 2-3h. Iltaisin mennään nukkumaan 21-21.30. Syötön jälkeen laitan pinnasänkyyn, peittelen ja toivottelen hyvät yöt ja hän jää sinne itsekseen. Noin 5-30 min. päästä uni on tullut, joskus täytyy käydä rauhoitelemassa, mutta useimmiten ei. Päiväunet nukutaan ulkona jos vain mahdollista.

Meillä syödään öisin 2-3 kertaa, niin on menty jo siis 3,5kk. Kyllä väsyttää öisin nousta, mutta jotenkin siitä on selvitty. Ja syötön jälkeen poika pinnasänkyyn, peittelyt ja hyvät yöt ja yövalo pois. Hetken saattaa ähistä ja puhista sängyssä ja sitten tulee hiljaista. :)
 
Nyt tää mamma rupee kyl olee poikki ja rikki ku tuntuu et kaikki keinot kokeiltu mitä itse tietää.
Meillä siis 2,5kk aivan räkänen ja tukossa et itteensä jo haittaa. Kamalat itkuraivarit ennen ruokailua, nukkumista tai yms eikä meinaa millään rauhoittuu syliinkään.
Räkäsyyteen kokeiltu nenäimureita, on suolatipat käytössä, pinniksen päätyä nostettu. Mitä mä voin vielä tehdä?
Ei huvittais terveyskeskukseen mennä jonottaa ku täällä päin kuitenki kestää lääkärille pääsy aivan liian pitkään :(
Viime yönä ite saanu nukuttuu vajaat 3h ni tuntuu et pää ei toimi ja ystäviltä tulleet neuvot kokeiltu jo. Hjelp!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top