Vauva-arkea

Taalla mahakivut vaihtelee tosi paljon ja yleensa johtuu ylensyonnista ja hotkimisesta kait. Tosin annan pojalle laktoosientsyymia. Tanaan poika on ollut tosi aurinkoinen mutta ennen torstain oikeeta ekaa hymya edelti useampi tosi karttyinen paiva. Olin jo huolissani pojasta. Otin eilen kuvia joulukorttiin ja onneksi poika oli hyvalla tuulella.


Mulla on nyt kurkku kipea ja alkava flunssa. Huomenna olis synnytysvalmennuksen jalkitapaaminen kahdeksan pojan kera. :)
 
Mua inhottaa tää istuminen päivästä toiseen.
E uskalla edes ajatella peräpukamia..
Selkä vääränä imettäen.
Koneella ollessa istun suunnilleen selkä kaksinkerroin ja vauva siinä välissä imemässä.
Tilasin imetystyynyn.
Täytyy taas koettaa tässäkin pitää mielessä, että väliaikaista on..
 
Okei, älkää tuomitko, olo on kuin vuoden äidillä jo muutenkin. Olen ollut kotona vauvan kanssa kahden tasan kaksi päivää ja kyllä hajottaa. En ole tainnut ennemmin tajutakaan, miten iso apu miehestä ja anopista on ollut. Olen tulossa mökkihöperöksi, kaipaan seuraa ihan älyttömästi. En ole myöskään huomannutkaan, miten toimelias ja liikkuvainen normaalisti olen. Vasta nyt kun en oikein pääse mihinkään tai saa mitään tehtyä, huomaan kuinka kaipaan liikettä. Varmaan kasvan kiinni tuohon imetysnurkkaukseen sohvan kulmassa. Onneksi tänään käytiin illallisbileissä, vauva nukkui sylissä koko ajan. :)

En ikinä kuvitellut, että kotiäitiys olisi minua varten, mutta olen kyllä yllättynyt, että koen oloni näin tylsäksi vauvan kanssa - ikävöin tänään työtäni, olkoonkin että kollegani ovat huippuja. Varmaan tämä helpottuu sitten, kun saa vähän rutiinia yksinoloon ja unirytmiin? :)
 
Libra, mulla on ollut ajoittain samat fiilikset. Seinät kaatuu ja mökkihöperyys iskee, kun ollaan päivästä toiseen vauvan kanssa neljän seinän sisällä. Tää toki on päiväkohtaista. Eli reilusta 7 vkosta, 4 vkoa ollut se hissiremontti, joka vaikeuttaa ulospääsyä, mies oli viikon kotona (eikä silloin ollut ees remppa) ja muuten ollaankin sit oltu kahdestaan. Onneksi toi remppa nyt ees valmistuu, niin päästää helpommin ulkoilemaan ja ihmisten ilmoille.

...ja tosiaan kaipaan töihin. Tai kouluun. Tai ees tekemään jotain omaa juttua. Sosialisointia ilman ,että kokoajan on pikkumies lauseessa tai sivulauseessa... Ei kukaan kohta halua ees nähä mua, kun ei tuu muuta ku vauvajuttua (:

Kävin tosiaan pe pikaisesti ulkona, ja vähän helpotti. Tosin kauhea ikävä iski, kun siellä kuppilassa oli omistajan lapset käymässä (pikkujoulut) ja niin... ei sitä oikein osaa olla ilman toista. 2 tuoppia join, voi elämä mikä krapula mulla oli koko eilisen päivän - niin saamaton olo ja päätä särki.

Viime yönä karpo heräsi kerran! Mies hoiti sen syötön, joten oikeastaan nukuin 22-06 :D tosin yöpumppaus jäi väliin, kun en oo tottunut tähän, että kerran vaan herätään.
 
Mä opiskelen tässä samalla ja käyn koululla välillä ja se on RASKASTA. En osannu ajatellakaan kui vaikee on yhdistää opiskelu ja pienen vauvan äitinä olo. Oon saanu nää molemmat pojat opiskeluaikana, mut ekal kerral pidin vuoden taukoo ja jimi meni sit jo hoitoo ku jatkoin. Mut nyt en voi laittaa emilii viel hoitoon ku se on nii pieni ni joudun hänen kanssaa opiskelemaan ja käymää luennoilla. No, oma valinta tietty...
 
Heinukka, mitä yliluonnollisia voimia sulla on? Toi kuulostaa nimittäin ihan superheron toiminnalta. Mulla ei tosiaan riittäis paukut opiskeluun nyt!

Ja Libra, mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Olen normaalisti todella sosiaalinen ja liikkuvainen, en viihdy kotona yksin ollenkaan. Nyt olen vauvan kanssa ikäänkuin "katiskassa". Nautin vauvan hoidosta ja vauva-arjesta, mutta kaipaan koko ajan juttukaveria. Siksi varmaan roikun täällä foorumillakin niin aktiivisesti. Nooh, kunhan suurimmat itkut helpottavat, on vähän rennompaa lähteä liikkeelle. Nyt olen kyllä oppinut muutamia keinoja pojan rauhoittamiseksi. Mutta silti on aika stressaavaa lähteä reissuun kun poikasen itkukohtaukset eivät ole normaalia käninää vaan selkä kaarella ja pää punaisena kirkumista :(

MUTTA meillä on nukuttu viimeiset kolme yötä TODELLA hyvin. Viime yönä 9,5h !!!!!!!!! Heräsi puoli kahdeksan aamulla ja nyt nukkuu taas (kello on vartin yli ysi). Arvatkaa missä pisteessä tissit oli liki 10 tunnin jälkeen............... Nukahtaminen on pojalla kyllä tosi vaikeaa, mutta kun nukahtaa niin uni tuntuu maistuvan. En valita, illat on yhtä huutoa, mutta saanpahan ladattua akkuja yöllä. Kunpa hyvät yöt jatkuisivat! Pelkään jo sitä saamarin rota-rokotetta. Poikanen kun on niin älyttömän herkkä reagoimaan ihan kaikkeen....

Huomenna lääkäri soittaa ja voidaan tehdä suunnitelmaa allergisoivan aineen etsimiseksi. Kyllä tämä tästä...

Nyt ollaan vielä isäni luona. Ihanaa katsoa kun hän nauttii lapsenlapsestaan. Isäni on ollut nuoresta saakka melkoisessa uraputkessa ja nyt ollut pari kuukautta eläkkeellä. Hän on kuin eri mies nykyään! Ei paina vaativan työn paineet!

Tänään on hyvä aamu, lähetän hyviä viboja teille kaikille!!!!!!!!
 
"Kiva" kuulla, että muillakin on sanoja ajatuksia ja fiiliksiä kuin itsellä. Lähemmäs 10 vuotta tein paljon vuorotyötä ja välillä opiskelinkin samalla, joten kyllä vaan on suuri muutos viettää päivät kotona pikkuihmisen kanssa.

Välillä soimaan itseäni siitä, etten saisi valittaa tai ajatella mitään negatiivista. Itsehän tätä halusin ja pitäisi olla kiitollinen, että kolmen vuoden yritys palkittiin. Mutta väärä on sekin ajattelutapa ja aiheuttaa vain lisää pahaa mieltä.
 
Hienoja yöunia kyllä! Kateellisena luen täällä, nyt alkaisi pätkäunet riittämään.. 2,5kk herätys max. 4 tunnin välein tuntuu jo! Loppuraskaudesta sai sentään vetää peittoa korviin aamulla, vaikka yöllä olisikin heräillyt. Aamuisin on kuitenkin saatava itsensä ylös, että saisi jonkin rytmin toteutumaan. Muutaman kerran oon kyllä luistanut ja ottanut pojan viereen vain.
 
Vastavirrassa, meillakin ollaan 2,5 kk ja herataan oisin 3,5 tunnin valein. Alkuyosta saattaa vauva saattaa nukkua 4-5 tuntia putkeen. Ja herranjestas, etta minulla on tukala olo, jos tytto nukkua posottaa yli 3 tuntia.

Viime yo oli kylla aika hyva, nukuttiin 4,5 h patkissa ja vain yksi kakkavaippa! Uskaltaisikohan toivoa, etta nyt tama alkaa muuttua?
 
Libra meillä ei kakata öisin enää ollenkaan. Muutenkin suunnilleen joka toinen päivä vaan. Ei kuitenkaan oo ummetusta, eikä kakkaa ilmeisesti tarvitse mitenkään väkertää..

On kyllä jännää huomata, kun eilen tuli taas itsenäisyyspäivän kunniaksi syötyä ihan kunnolla ja pitkin iltaa, niin tissitkin täyttyy ihan eri tavalla!
 
Samma här! Ihan kun lukisi omia kirjoituksia :) Kaipuu puhua muutakin kuin vauvaa on suuri. Samoin puuhailu ja tekeminen kodin ulkopuolella. Niinkuin Triinakin, viihdyn varmaan siksi tällä foorumilla vaikken muuten olekaan kova keskustelupalstoilla roikkuja.

Libra, mulla tuli nuo fiilikset tosi voimakkaasti silloin kun mies palasi töihin parin isyyslomaviikon jälkeen. Nyt on jo tottunut tähän kotoiluun mutta auta armias jos yö nukutaan huonosti. Silloin on kotona yks perseeseen ammuttu karhu :D

Vastavirrassa, olen myös painiskellut samojen fiilisten kanssa. Saako kaivata omaa aikaa kun on kuitenkin niin kovasti toivonut lasta. Mutta kyllä saa! Äiti jaksaa olla parempi äiti kun pääsee välillä omiin puuhiin :)

Mutta kyllä tuo muksu on maailman rakkain ja ihanin <3
 
Samoja fiiliksia taallakin...poika on niin minussa kiinni etten oikein saa rauhassa vessassa kayda. mina hoidan myos yovuoron. Miehen taytyy nukkua jotta jaksaa vastuullisessa tyossaan. Joskin han valittaa vasymystaan. No se on erilaista. Toisaalta toivoisi etta poika kasvaisi ja samalla melkein itkettaa etta pienesta tulee iso joskus kun haluaisi nauttia tasta vauvaelamasta.

Tanaan olisi ollut synnytysvalmennuksen tapaaminen mutta mulle iski flunssa japoikakin tuntuu kipealta. Harmittaa kun odotettiin tapaamista.

Tama aitiys on kovempaa kuin osasin kuvitella ja minulle on tullut ihan toisenlainen kunnioitus omaa aitini kohtaan. Nain itsenaisyyspaivan aikaan on myos kaipuu Suomeen.
 
Muokattu viimeksi:
Aaaargh, menee hermo...

Ilmeisesti aika monella on lemmikkejä, mites ne on suhtaunut tulokkaaseen? Täällä on siis kaikki tähän asti mennyt hyvin, mutta perjantaina meidän vanha mummo päätti pissaa leikkimaton ja olin niin valmis tekee rukkaset tästä katista... onneksi leikkimaton pystyy pesemään joten no harm done. Tänään, kun oltiin isovanhemmilla syömässä niin eiköhän tää kissa ole sitten päättänyt liruttaa meidän sänkyyn (onneksi vaan peitto meni). Mikä tässä nyt on, et 2 kk jälkeen päättää aloittaa protestoinnin? Vinkkejä... huomioo ei voi antaa enempää, muutenkin tää kissa on itsenäisempää sorttia, eli ei siis ole mikään sylikissa, mutta eäh... tää varmaan vaan pahenee tästä ja kohta koko kämppä on kissanpissan peittämä.
 
Mä hoidan kans yöt yksin, että mies sais nukkua ja välillä tekee mieli huitasta, kun valittaa väsymystään. Hän ei meinaan juurikaan heräile öisin itkuihin.
 
Triina, mä en itekään aina tiiä miten voin jaksaa :D Tuntuu ku painaisin menemään jossai sumussa...
 
Yaaakkk! Meidan vauva aivastelee limapallukoita! :eek: Ja siis oikeasti, herrasjestas, minka kokoisia! Muita flunssan oireita ei ole, joten ehka se on vain rakainen nena, ja neiti on ihan oma iloinen itsensa. Yolla vahan kanisi, varmaan just nenan takia. Seuraan tilannetta.

Meidan vanha mummokissa tuskin tajuaa, etta meilla on vauva. Nytkin nukkuu tassa vieressa meidan sangylla ja vauva pinnasangyssaan. Todettakoon muuten, etta meidan kissa ei siis paase tuonne pinnasankyyn, koska ei pysty hyppaamaan, juuri ja juuri paasee sangylle. Mutta pidamme sen silti lukittuna pois huoneesta, varmuuden vuoksi. Pelkasin, etta alkaa merkkailla paikkoja, muttei niin kaynytkaan. Ainoastaan vauvan itkiessa lahtee liukkaasti pois huoneesta. Minulle kissa murjottaa ja mielenosoituksellisesti nukkuu mieheni vaatteissa (mika sopii minulle ihan hyvin, kerrankin karvattomia vaatteita! ;)).
 
Muokattu viimeksi:
Me on aina pidetty kissa poissa makuuhuoneesta. Muutoinkaan tuo oman elämänsä kuningatar kissaneiti ei ole vauvasta erityisen kiinnostunut. Joskus löydän sen kyllä esimerkiksi leikkimatolta tai muista vauvan tavaroista ja se ärrrrrrsyttää! Meidän kissa kuitenkin oksentelee ihan kamalasti ja mies on aivan helisemässä sen kanssa. Kissa on mun entisestä parisuhteesta ja asunut meidän kanssa nyt vasta vuoden. Mies toivoo että etsisimme kissalle uuden kodin.... :(

Meillä on myös koira, joka on luonteeltaan ihan äärimmäisen rauhallinen ja arka. Nyt se on alkanut selkeästi vahtimaan vauvaa eikä tunnu itkuista häiriintyvän! Se on hassua, koska tuo koirapolo pelkää jopa vesisateen ääntä!

Mitäs muuta tähän aamuun kuuluu... poikanen heräsi viideltä syömään ja nukahti uudelleen vasta puolentoista tunnin taistelun jälkeen. Mieskin ehti käymään kuntosalilla siinä välissä :D Mutta poikanen nukkui ennen sitä heräämistään jälleen lähes 7 tuntia, joten en vahingossakaan valita. Nytkin poika vetää zetaa terassilla vaunujen lämmössä!

Lääkäri soittaa mulle tänään ja oon miettinyt kuinka saan kaiken tarpeellisen kysyttyä. On selvä juttu, että syömisen jälkeen meillä alkaa harmit edelleen. Tilanne on kuitenkin niiiiiiin paljon rauhallisempi kuin vielä pari viikkoa sitten, että nyt kyse on varmaan ihan hienosäädöstä lääkityksen ja muun kanssa. Olisi niin mukava, että syömisen jälkeen poika olisi onnellinen eikä tuskainen....

Me saimme muuten ristiäislahjaksi sellaisen laulukirjan, joka säestää laulut! Vitsit me eilen pikkuherran kanssa pistettiin laulaen niin että ikkunat helisi!

Libra, mua jäi kiinnostamaan jossain vaiheessa, että siis sun mies on italialainen? Puhutteko keskenänne italiaa siis? Ja sä puhut vauvalle suomea ja miehesi tietysti italiaa? Ja asutte vielä erikielisessä maassa. Voi viude mitä kansainvälisyyttä! Oliko Etanaisella samantyyppinen tilanne? Ja mmmmustikallakin! Mä olen kyllä kateellinen aivan!
 
Triina, hehe! Joo, mies on italialainen. :) Varmaankin taytamme kansainvalisen parin maaritelman, koska asumme kolmannessa maassa. Meidan kahden valilla vallitsee nelikielinen systeemi: suomi, italia, hollanti ja englanti. Mieheni puhuu myos sujuvaa ranskaa, koska on kaksikielelta alueelta. Kuulostaa varmaan kaoottiselta, mutta itseasiassa homma on ihan hallinnassa. :) Keskenamme puhumme paaosin englantia (tai italiaa - aiheesta riippuen ;)) mutta vauvalle mies puhuu vain italiaa ja mina vain suomea. Lisaksi skypetamme pari kertaa viikossa vanhemmillemme ja kavereillemme, jotta vauva kuulee eri ihmisten puhumana kielta. Toivon, etta kotikielemme olisi jonain paivana taysin italia. Paivakodissa vauva oppii hollannin ja kuuntelemme nyt jo hollantia radiosta. Hyvalla lykylla lapsestamme tulee siis kolmikielinen. Mutta tulee kylla olemaan haaste ylipitaa kaikkia kielia, jotta han voi halutessaan vaikka opiskella hollannissa, suomessa tai italiassa. Se varmasti auttaa, etta hanella on samanikaiset serkut Suomessa ja Italiassa seka tulevaisuudessa hollantilaisia leikkikavereita. Katselenkin parhaillaan italian ja suomen kielikouluja ja leikkikerhoja tuleville vuosille. Niihinkin siis on jonot.

Kun teini-ikaisena haaveilin ulkomailla asumisesta, en koskaan oikeasti ajatellut, etta joskus teen niin. Pitka on ollut sattumien suma pikkutuppukylasta maailmalle. :)
 
Libra, teidän tytöllä on kyllä kielellisesti kaikki ovet auki! Mahtavaa.
 
Triina - meilla puhutaan kotona englantia ja mina puhun suomea vauvalle. Mieheni on italialaista sukuperaa ja tarkoitus olisi etta poika oppisi italiaakin. Saa nahda jaksaako mies opettaa. Veljeni amerikkalaiset lapset eivatka kanadan serkkunikaan osaa suomea, mika on kylla harmi vanhenpien sukulaisten kannalta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top