Vauva-arkea

Voi Triina, kaikki sympatiat sulle :Heartpink Tuttia meinasin minäkin ehdottaa mut olitteki jo kääntäny senki kortin. Mä oon nyt huomannu et meil on kummallaki pojan kans ilmaa mahassa aika paljon, tarttis yrittää keksii mist ruuast johtuu
 
Voi Triina, kaikki sympatiat sulle :Heartpink Tuttia meinasin minäkin ehdottaa mut olitteki jo kääntäny senki kortin. Mä oon nyt huomannu et meil on kummallaki pojan kans ilmaa mahassa aika paljon, tarttis yrittää keksii mist ruuast johtuu
 
Meilla myos 8 paivan ikainen poika syo kovasti. Nyt on 3 yota mennyt tosi hyvin kun paastiin kunnolla imetykseen kiinni. Eilen illalla 18-23 oli alkuun n. 15 min syotto, sitten pulauttelua, raivokohtausta, tissin lutkuttamista hetkellisesti kun luuli kait liian taytta oloa//ilmavaivoja nalaksi. Useaan otteeseen nukahti tissille sitten laittoi koppaan niin kadet/jalat alkoi viuhtomaan ja herasi siihen, josta sama toistui usean kerran. Puolen yon tienoilla sitten viela viimeisen kerran imetin ja otin pojan viereeni nukkumaan kyljelleen naamakkain. Han aikansa potki minua, mutta rauhoittui siihen. Laitan aina yolla kellon soimaan, jottei syottovalit jaa liian pitkaksi. 3-4:n aikaan oli noin 10-15min syotto ja tissinvaihdon yhteydessa vaipan vaihto. Siita sitten nukuttin tuonne puoli kahdeksaan asti.

Imettaminen on kovasti helpottanut minua: ei ole pullojen sterilointia eika korvikkeen lammittamista, korvikemaidolla poikaa sai myos syottaa useammin kun se ei ole niin kaloririkasta.

Yksi katilo sairaalassa sanoi, etta vauvat ovat kin aikuiset syonnissaan; eihan kukaan syo isoa ateriaa monta kertaa paivassa vaan valilla syodaan valipaloja aterioiden valissa. Taman ymmartaminen selkeytti syomiskayttaytymista. Toiseksi kotona kaynyt katilo sanoi, etta minun maitobaarin tarjonnalla noin 15-20 min riittaa kerrallaan. Jos vauva ei liikuta kunnolla leukojaan imeakseen niin sitten kutittelee sormia/varpaita, jotta havahtuu siihen. Tosin pienia taukoja voi tulla valillakin, mutta kuulosti aika hurjalle neljan tunnin imetysmaratooni. Katilo sanoi etta aiti on pomo ja hallitsee syontitapahtumaa siten etta jos vauva ei nayta syovan niin sitten vain tissi irti ja kokeillaan uudelleen. Ennen naita neuvoja vietin over 1h imettaen mutten tajunnut etta suurin osan ajasta vauva vaan oli tissi suussa eika mitaan taphtunut.
 
Meilläkin ensin synnärillä ohjattiin herättelemään vauvaa syömään muutaman tunnin välein, en tiedä ohjaavatko kaikkien kanssa, vai siksi, kun meidän vauva oli aika pienikokoinen syntyessään. Mutta kotona sitten en ole enää herätellyt, vaikka eipä meillä kovin usein vielä ole mitään yli kolmen tunnin taukoja syömisessä.

Triina, ei osunut silmiini, että ootteko kokeillut vauvan itkuisuuteen kantoliinaa tai jumppapallon päällä pompottelua? Meillä ainakin vauva rauhoittuu parhaiten kantoliinaan silloin, kun en oikein keksi, mikä olisi vialla (siis kun tissi ei kelpaa ja kaikki näennäisesti pitäisi olla hyvin).
 
On tama hankalaa tama vauva-arki tassa ristiriitaisten ohjeiden viidakossa. Ja jokainen vauva on erilainen - se mika toisella toimii niin toisella ei todellakaan. Tosi paljon tsemppia, Triina!!

Pahin itkuaika on kuulemma 2-6 vkoa. Listaan tahan nyt yleisesti jippoja, jotka meilla ovat toimineet reilun kuuden viikon aikana, ja joita en viela ole maininnut...

Jos jollakulla on imuttajavauva, kuten meilla on :), suosittelen lampimasti tuttia, jos imuote on hyva. Jos odottaa liian kauan tutin kanssa, vauva ei valttamatta enaa opi sita imemaan. En muuten anna vauvan nukahtaa rinnalle, vaan maitobaari menee kiinni, jos imeminen ei jatku aktivointiyrityksista huolimatta - kun syodaan, sitten syodaan. :) Usein meilla ainakin vauva haluaa vain lutkuttaa ja sitten puklaa ulos liiat maidot, ja siltikin vain haluaisi imea - tutti toimii siihen hyvin, vauva rauhoittuu ja nukahtaa. Pullolla antaessa olen huomannut, etta vauva simaisee maidon hurjaa kyytia ja huutaa yleensa lisaa, vaikka maha on taatusti taynna - ehka han soi liian nopeasti eika huomaa viela olevansa taynna. Lisamaitoa antassa nimittain vain puklaa. :)

Meilla vauva on syonyt alusta asti noin 3 tunnin valein ja joka syoton puolivalissa kanisee/itkee kakkaa ulos. Myos oisin, mutta yleensa unissaan, ja hiljenee, kun kakka on tullut. Alussa (olisiko ollut toisella viikolla) sekoitin kakkaitkun nalkaitkuun ja syotin liikaa, minka lopputulos oli ilmaa mahassa ja sita tietysti itkettiin sitten loppuaika - tai nain olen tulkinnut. Neuvolasta sanottiin pitaa kiinni imetysajoista ja unirytmista, koska se tuo vauvalle turvallisuuden tunnetta. Nyt pidan kiinni imetysajoista ja vauva on yleensa tooosi rauhallinen.

Nukkumista meilla on edesauttanut kapalointi ja peiton laittaminen tiukasti paalle. Unipussi loytyy myos ja se on ihan ok, mutta kannattaa laittaa sen paalle viela joku peitto niin, etta siita pussista tulee "tiukempi". Meilla ainakin on oisin niin, etta mita tiukemmin lapsen pakkaa, sita pidempaan han nukkuu. Ei nyt tietenkaan kuristusotteella, mutta you know what I mean. :)

---

Taytyy pikkuisen hehkuttaa omaa onnea: Viiden paivan itkumaratonin jalkimainingeissa vauvani on ollut kuin enkeli! Hymyilee niin etta hymykuopat ja ikenet loistaa, harjoittelee jokellusta, heiluttelee iloisesti kasia ja jalkoja seka on hyvin, HYVIN tyytyvainen. Ennenkaikkea nukkuu tosi hyvin! Nytkin retkottaa luuttomana tassa kasivarrella. Ah, tata onnea! Puhelimeni on taynna videoita ja kuvia. Ja pitihan sita vanhemmillekin soittaa videopuhelu. :) Uusi viikko, uusi taito! <3
 
Kyllä manducaan rauhoittuu ainakin hetkeksi niin kauan kun pysyn liikkeellä itse. Ja tosiaan, ulkona nukkunut päikkäreitä hyvin (nytkin ulkona, mutta ollut vasta niin vähän aikaa etten uskalla tuulettaa).

Olen lueskellut PALJON blogeja ja muita sivuja ja huomaan, etten ole "ongelman" kanssa yksin. Monet muutkin vauvat tuntuvat noudattavan samaa toimintamallia kuin meidän epeli. Luulen, että samaan aikaan kun kyse on tiheän imun kaudesta niin samaan aikaan poika pitää mua huvituttinaan. Oikea tutti ei käy, joten tissi pitää olla suussa lähes koko yön. Ei hän sitä syö koko aikaa, pitää vaan suussaan. Nimittäin yölläkin kun annoin lisämaitoa, oli pojan silti päästävä pitämään tissiä suussa vaikka vatsa oli varmana täynnä.

Asiasta on monenlaista näkemystä. Toisten mukaan voi yrittää vieroittaa jo, ja toisten mukaan vauva itse luopuu tissistä huvituttina kun on siihen valmis. En taida kyetä kuitenkaan olemaan lapseni tutti kovin kauaa. Joten jotakin olisi keksittävä... Olen ihan oikeasti tänäänkin istunut klo 10-13:45 tissi pojan suussa, ihan pienet torkut hän otti mahani päällä. Ja viime yön käytännössä kokonaan "imetin". Huuto alkaa kun tissi tippuu suusta.

Mietin nyt keinoja totuttaa poikaa siihen, että vain syöminen tissistä. Läheisyyttä saa kyllä yllin kyllin muutenkin. Täällä vaan joka paikassa toitotetaan lapsentahtista imetystä ja että tissiä ei irroteta lapsen suusta vaan lapsi irroittaa itse. Entä jos ei irroita muuta kuin nukahtaessaan? Ja sitten tulee poru alta aikayksikön.

Hauskaa että tuo murunen nukkui kaksi ensimmäistä viikkoaan syömismaratonien jälkeen 3-5h pätkiä. Sitten yhtäkkiä meininki meni ihan hulinaksi. Tuntuu että kun ilta ja yö lähestyvät, me kumpikin (minä ja lapsi) menemme vähän paniikkiin.

Ja suoraan sanoen vituttaa valittaa, mutta samaan aikaan kun ymmärrän tilannetta, olen myös huolestunut ja uuvuksissa.
 
Tänään poika sitten joi itse pullosta, tai siis piti sitä käsien välissä :D (tutinkin osaa itse laittaa suuhun, vaikka siis "vahinkojahan" nämä ovat) hymykin on alkanut pilkahdella, tai en nyt tietty ole ihan varma onko vielä mahanpuruista johtuvaa, mut mies on sitä mieltä et kyllä se hymyilee. Kyljelleen kääntyilee jo itsestään ja päätä kannattelee hyvin - niin ne päivät vaan vierii. Mulla on ihan järkyttävä ikävä sitä hirveetä loppuraskautta, sitä tukalaa oloa ja jatkuvaa kolotusta. Silloin aika mateli ja nyt tuntuu, ettei ees huomaa kaikkea, mitä lapsen kehitykseen ja kasvuun tulee..

Tänään ollut helppo päivä, kaveri on nukkunut mukavasti pitkin päivää, eikä vain karpoillut - eli jutellut äidille. Kutsutaan välillä Karpoksi tätä pikkumiestä, kun on niin paljon asiaa.
 
Triina, en tiedä yhtään toimiiko mutta kokeile vielä sitä tuttia niin, että pidät lastasi tutussa imetysasennossa lähellä rintaasi kun tarjoat tuttia. Ja meillä ainakin alkuun piti tehdä töitä, että huoli tutin. Alkuun vänkäili vastaan ja sylki pois sekunnin välein mutta sinnikkyys palkittiin. Voi toki olla että olet jo nämäkin vinkit kokeillut.

Tsemppiä!
 
Ehkä tämä nyt on väärin sanoa ääneen, mutta minusta vauvojakin voi jo vähän opettaa. Aluksi tulee varmasti itku, kun totutusta tavasta poiketaan, mutta se on vauvan tapa kommunikoida eikä vahingoita vauvaa. Jos on systemaattinen ja oma kantti kestää, vauva tottuu muutoksiin ajan kanssa. :)
 
Nämä ensimmäiset viikot tosiaan ne itkuisimmat vauvoilla. Muistan, että esikoinenkin itki paljon alle 2 kuisena, mutta sitten se helpottui.

Disflatylia meillä nyt annettu kuopukselle, niin hänhän nukkui viime yönä neljäkin tuntia putkeen.

Vauvojen rytmit muuttuu tässä vaiheessa vielä niin usein, että vielä ei oikein voi sanoa rytmin löytyneen.. Ehkä sitten joulun korvilla on jo vähän rytmiä. ;)
 
Meillä tuosta tutista tulee ihan järkyttävä raivari jos yritän sylissä sitä antaa. Mutta tänään otti tutin vaunuissa nukkuessaan eikä pullauttanut pois!

Mies hoiti tänään poikaa kun yritin nukkua hetken. Sovittiin että antaa korviketta jos huuto yltyy ihan mahdottomaksi, mutta että minä nukun enkä nouse sängystä. Reilun Tunnin verran kuuntelin itkua, korvikettakin oli mennyt yli 100ml, mutta itku jatkui. Nousin lopulta ja poika otti muutaman kulauksen tissiltä ja rauhoittui. Nyt on ollut tyytyväinen harvinaisen kauan.
Jotenkin tuntuu ettei poika kertakaikkiaan tule rintamaidosta itsestään kylläiseksi vaikka kasvu yms antaa muuta ymmärtää.

Ja Libra, kyllä minäkin olen sitä mieltä että vauvaa voisi opettaa. Täällä ei vaan neuvolassa esimerkiksi saa mitään tukea moiseen.
 
Minusta kuulostaa muutenkin, että olen saanut täällä paljon enemmän tukea kuin Suomessa noin yleensä. :)
 
Siis halleluja!! Tutti! Suussa!! Rauha maassa! Ainakin toistaiseksi. Ilmeisesti tuttipulloon totuttelun kautta tuttikin alkoi kelpaamaan. Huudatin poikaa jonkun aikaa ja sisukkaasti työnsin eri mallisia tutteja suuhun. Yhden sitten nappasi kitusiinsa. Vähänhän tuo yrittää taistella välillä vastaan mutta mahdollisesti huominen jääjuhlakin saattaa olla himpun verran helpompi jos tämä tuttijuttu tuottaa tulosta pidemmällä aikavälillä.

Anteeksi kaikki valitukseni ja suuri sydämellinen kiitos kaikille vinkeistä ja kannustamisesta ja vertaistuesta. Synnytyslaitoksella jo kätilö totesi pojallamme olevan melkoinen oma tahto. Tuo oma tahto meinasi käydä tälle mutsille ylivoimaiseksi viiden unettoman vuorokauden jälkeen.
 
Täällä arki vasta pikku hiljaa lähtee käyntiin, tosin eri tavalla kuin kuvittelin.

Sairaalassa meni useampi päivä kun vauvan sokeriarvot heitteli ja jonka takia lisämaitoakin jouduttiin antamaan joka syöttökerran yhteydessä. Nyt kun kotiuduttiin ei vauva haluaisi mitään muuta kuin pulloa :( minun täytyy huijata häntä syömään rintaa koska jos vain otan hänet rinnalle hän alkaa parkua koska rinnasta ei maitoa tule heti; niinpä otan pullon ja annan muutaman imaisun ja vaihdan äkkiä rinnan tilalle.
Aikamoista kikkailua. Vauva 5 päivän ikäinen ja nyt haave täysimetyksestä tuntuu lähes mahdottomalta. Vaikka on jo kolmas lapsi niin tää on ihan uus tilanne. Tutinkin jouduin jo ottamaan käyttöön kun muuten imee vatsansa kipeäksi maitoa.

Että näin meidän arki on alkanut.
 
Jadesiru, meillä ihan sama tilanne, laps oli vaan tipassa 5 päivää ja sai tosiaan pullosta ja sellaisia määriä että päätä huimasi.

Edelleen rintaa ei oikein halua imeä juurikaan sen takia kun maito ei heti ala valumaan ja myöskään ei tule riittävästi, kun meillä ainakin nostettiin niitä maitomääriä todella nopeasti sinne 75ml.

Neuvoivat puristamaan/suihkuttamaan pullosta hänen suuhun maitoa pullosta ja tissi perään ja sitten valuttaa suupielille.. Hirveetä säätöä. Turhauttaa ihan penteleesti. Nännitkään eivät ole hyvät vaan rintakumi käytössä.

Avauduinpa tännekin..
 
Mymme - ei ollut pojalla sokereissa mitaan. Ohjeet herattaa vauva, jos menee nukkumiset yli 4h oli yleisia ja sen vuoksi, etta jos syoton valit menee liian pitkaksi niin sitten vauva ei voi jaksaa syoda ja on liian vasynyt.

Sairaalassa kolmantena paivana laakari vei vauvan testeihin juuri kun olisi ollut syoton aika ja siella meni odotetua pidempaan. Vauva oli niin sikeassa unessa ettei meinattu saada hereille ja tuli jo vahan huoli. Syotettiin korviketta ruiskulla ja pikkuhiljaa vauva alkoi virkoamaan. Nyt ei ole oikeastaan tarvinnut heratella, kun vauva itse havahtuu nalkaan, mutta pidan huolen ettei ole liian pitkia taukoja. Toisaalta tiedan vahan onko kitinassa kyse nalasta vai jostain muusta.
 
Libra - samaa mielta. Aitiyspalvelut ovat olleet niin hyvat etta nyt olen tyytyvainen, etta synnytin taalla. En tieda onko alueellisia eroja mutta meidan alueella palvelut on ollut tosi hyvat. Sairaalasta paastya katilo on nyt kaynyt meilla 3 kertaa talla viikolla. Ylensa 2 kertaa kuuluu peruspalveluun mutta kun pojan kielenkiinnike leikattiin tiistaina niin ke aamuna katilo kavi opettamassa imettamisasentoja kadesta pitaen. Tanaan katilo kavi sitten yleisellaa visiitilla kyselemassa kuulumisia sektion jalkeen jne. Han myos selvitti kun minulle oli annettu liian vahan antibiootteja sairaalasta matkaan. Ensi viikolla siirryn terveydenhoitajan piiriin ja han tulee tiistaina punnitsemaan vauvan. On ollut kiva, etta tulevat kotiin niin ei ole tarvinnut heti raahautua jonnekin varsinkin kun sektion jalkeen ei saa ajaa autoa eika kannella muuta kuin vauvaa.

Lisaksi jos olisi jotain erityishuolia niin voin soittaa osastolle ja kysella neuvoja.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top