Vauva-arkea

Mulla ollu aina rintamaitoa jos oon pullosta antanu esim kahvilassa/ristiäisissä. Pitäis joku 4-5h säilyä huoneenlämmössä, muutaman päivän jääkaapissa ja useamman kuukauden pakkasessa :) kahvilassa oon sitte pyytäny johonki kippoon kuumaa vettä missä oon lämmittäny maidon vesihauteessa, muualla lämmitän hanan alla :)
 
Pumppasin maitoa ennen lahtoa. Tuli 130ml 5min. On hieman liikatuotantoa. Poika maisteli pullon tuttia ja katsoi minua silmiin ilmeella, etta miksi aiti annat mulle tallaista. Ei siis kelvannut. No kavin sitten inva-vessassa imettamassa kaksi kertaa reissun aikana. Taytyy varmaan viela ostaa imetysliina niin voi imetta ujostelematta joka paikassa.
Rintamaito on niin steriilia etta sailyy jopa 6 h huoneenlammossa ja 6kk pakkasessa.
 
Minulle sanottiin synnärillä että 3pv jääkaapissa ja 3kk pakkasessa,ite en oo noita pakkasmaitoja merkinnyt mitenkään(tietenkin piti) niin nyt en tiedä mitkä ovat olleet jo lähemmäs 3kk..
Mistähän sitten tietää jos on mennyt pilalle vai mitä sille tapahtuu ylitetyn ajan jälkeen tietääkö kukaan?
 
Tosi hienoo.. Jouduin illalla soittaa hätäkeskukseen ku alakerran jätkä mukiloi muijaas :/ Mun mies meni sinne koputtaa ja kysyy et onk joku hätän ni se nainen oli tullu sielt ja huus apua, kauhee kuhmu otassas.. Ensin se jätkä oli koittanu kieltää et mitää on tapahtunu mut sit ku mun mies oli niit siin tovin jututtanu ni oli vissii vahingos tunnustanu. Poliisit sit tuli ja vei sen miehen yöks rauhottumaan. Ne on 19-20 -vuotiai vast ja nyt jo tollast menoo :( Voi ku ite onnistuis niin hyvin kasvattamaan poikansa, ettei ne ikin lähtis tolle tielle!
 
Niinpä.. :/ Kun tuskin se tyttö lähtee sen miehes luot mihinkää ni voi ol ettei ollu viimäne kerta ko siel mukiloidaa :/
 
Sitä aina toivoo, että nuoremmat olisivat edellisiä sukupolvia viisaampia näissä asioissa. Että olisi vaikka joku geenimutaatio, joka poistaisi väkivallan. Kuitenkin todella mahtavaa, että miehesi meni katsastamaan tilanteen. Että edes joku puuttuu siihen. On niin helppo kääntää katse pois ja jatkaa omaa elämää. Toivon, että nuoripari ymmärtäisi, ettei todellinen rakkaus ja välittäminen sisällä väkivaltaa. Toivon, että he hakevat apua, tai eroavat, mitä pikemmin sen parempi. Mutta se on ulkopuolisen aina niin helppo sanoa, toivottavasti heillä on rohkeita ystäviä, jotka avaavat suunsa.

Tästä päästäänkin aiheeseen: uudenvuoden lupaus. Aiotko tehdä? Miksi tai miksei? Mitä ajattelit luvata? :)

Minä teen lupauksen, yleensä vain rikkoakseni sen jossain vaiheessa. :) Tänä vuonna teen karkkilakon ja osallistun 30 päivän punnerrushaasteeseen. Eli karkiton tammikuu, koska syön aivan liikaa namuja vauvanhoidon lomassa. Ja punnerrusten kanssa vähän niin ja näin tällä hetkellä, en kehtaa sanoa julkisesti, montako meni puhtaasti... Helmikuussa menee toivottavasti enemmän. ;)
 
Muokattu viimeksi:
Pitkästä aikaa! Kyllä nämä pyhät vie aina kaiken ajan..

Poitsu sairastui ja lämpöili, yhden yön kakkasi tunnin välein.. Sitten oli yskää.. Tooooodella levottomat yöt. Jotenkin ristiäisten jälkeen kaikki muuttu, oli siis 21.12 sunnuntaina. Siitä asti ollut kaiken maailman ongelmaa.. Käytiin eilen Diacorissa taas, ottivat verikokeita ja päätyivät siihen että joku virus olisi. Itsekin olen vähän lämpöilyt.. :/ Uupunut olo on, mutta jotenkin jo silti tottunut tällaiseen rytmiin. Milloin saa nukuttua, millon taas ei.

Toivottavasti saataisiin rytmi takaisin ja menisi yöt taas smoothimmin..

Uutta vuotta odotellessa :) meilläkin on puitu toisen lapsen ajankohtaa.. Mutta ei olla vielä mihinkään päädytty, saa nähdä milloin onni potkaisee :)

Pienen kuvan myötä kaikille vielä myöhäiset Joulun toivotukset! :) p.s kuvassa yllä miehen oman ekan joulun asu vuodelta -89 <3 Tulisko ihan traditio ;D p.p.s oon niin rakastunu poitsuun että ihan pelottaa miten suurta äidin rakkaus onkaan <3 ImageUploadedByVau Foorumi1419626720.263297.jpg
 
Joo täytyy kyl sanoa et toi mun mieheni on tosi rohkea ja välittää muista ihmisistä. Se on hieno piirre hänessä. Ja toivon myös et alakerran pari löytää jonkun järkevän ratkaisun eikä enää tollast tapahtuis. Tosin mun veli tietää sen parin ku tää ei oo mikään iso kaupunki, ja se sano et se tyttö on aiemminki ollu silmä mustana...

Mun uudenvuoden lupaus on aina laihduttaa. Kyl mä siinä yleens onnistunki mut sit tuun raskaaks ja kilot paukahtaa takas :D No, joka tapauksessa, nytkin aion laihduttaa tän vuoden aikana nää 12 raskauskiloa ja ehkä edellisestäkin jääneet 8
 
Hemppuliina mikä hurmuri siellä onkaan! :) Mä en ikinä saa otettua kuvia niistä parhaista hymyistä!

Vuodenvaihteen lähestyessä oon miettinyt kovasti tätä vuotta ja sitä, mitä olenkaan saanut kokea yhdessä vuodessa. Mä en yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta näin eilen mainoksen puolimaratonista.. ;) En ole juossut melkein vuoteen lähestulkoon askeltakaan, mutta kova uho on päällä, että jos nyt aloittaa, voi loppukesästä pystyä siihen..! Kai.. :D
 
Jeih, pyhät ohi ja tänään rynnittiin sit kuiteski alennusmyynteihin - vaunujen kera ja ai, että oli taas hyvä idea. Meni hermo melkein samantien kanssaihmisiin... selvittiin hengissä :)

Täällä vähän samaa.. tullut viime päivinä mietiskeltyä todella paljon kulunutta vuotta ja sitä kuinka paljon on tapahtunut. Jotenkin niin paljon, ettei ees kunnolla käsitä. Unohtanut kokonaan, et valmistuin koulusta ja olin unelmaduunissa - toi pikkupallero on syövyttänyt mun aivosolut täysin :D
...ja mitä Karpoon tulee, on se vaan maailman helpoin vauva, ei siitä mihinkään pääse. Johtuu osittain varmaan myös siitä, että varauduin kaikkein pahimpaan ja nyt onnellisesti yllätyin tästä vauva-arjen helppoudesta (ok, imetys ei onnistunut; siitä miinus). Nyttemmin on pelkkää naantalin aurinkoa, juttelee ja vaikuttaa todella tyytyväiseltä (todella tärkeetä mulle, kun epäilin ennen pojan syntymää omia kykyjäni olla äiti).

Hieno vuosi on ollut, kaikkine pikku murheineen - enkä ois kuuna päivänä uskonut, että just 2014 ois ollut näin merkityksellinen.
 
Ihan samoja juttuja täällä tullut mietittyä! Kulunut vuosi on ollut ihan uskomaton. Tulin yllättäen raskaaksi pitkän yrityksen jälkeen, sain vakiduunin, mentiin naimisiin, mies valmistui ja sai unelmaduunin... ja pikku-O syntyi!! Kiitos 2014. Seuraava vuosi ei varmaan pysty samaan, mutta tulee olemaan tulvillaan ihania hetkiä pienen miehen kasvua ja kehitystä seuratessa!

Ja tiedättekö mitä? Tää on parasta ikinä!!!! Lääkäreiden epäilyistä huolimatta päätin kokeilla täysin maitoproteiinitonta aminohappopohjaista korviketta (Neocate) ja kuinkas kävikään? O lopetti huutamisen. Refluksilääkkeet on ollut nyt viisi päivää pois käytöstä. Meillä on nukuttu kahdeksan tunnin rauhallisia yöunia ilman vaikerointia. Itkut eivät ole kipuitkuja ja poika on hymyileväinen ja rento! Toki itkuherkkä on edelleen, mutta ei mitään verrattuna entiseen! Jos vauva-arki on tämmöistä, saa toinen tulla vaikka heti. Tätä helpotuksen ja huojennuksen tunnetta ei voi selittää millään.

Jouluaattona O makoili sukulaisporukan keskellä ja kiersi sylistä syliin naureskellen ja jutustellen. Me miehen kanssa huuli pyöreenä katottiin, että onko poika meidän ensinkään!

Ja tänään on jo kaksi kertaa käynyt niin, että poju on alkanut kitisemään ja lopulta nukahtanut ihan omatoimisesti. Kerran sitteriin ja kerran syliin. Nyt nukkuu ulkona jo toisia päikkäreitä. Ihan mieletöntä, omituista ja ihanaa. Jokohan viimeinkin voisi nauttia tästä arjesta?

Tuo korvike on tosi kallista, 56 euroa purkki (kestää vajaa 4 päivää). Kelan korvaus on mahdollista saada maitoaltistuksen jälkeen. Mutta aivan sama. Maksakoon vaikka tonnin!
 
Niin ja se uudenvuoden lupaus. Lupaan olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja nauttia tästä arjesta. Lupaan elää hetkessä ja toteuttaa unelmiani. Ja laihduttaa.
 
Heinukka: Hieno homma, että miehesi uskalsi puuttua naapureidenne riitaan. Toivotaan, että
sielläkin uusi vuosi toisi uudet kuviot ja riitely jäisi heillä vähemmälle.

Lupaan viettää terveellisempää uutta vuotta. Yritän olla armollisempi itselleni. Olen turhan niuho itselleni monesti. Nautin vauvavuodesta kotosalla kahdesta aartestani yhdessä mieheni kanssa. Aivan ihana vuosi tiedossa. Tämä kulunutkin vuosi oli ihana ja ihmeellinen. Kaikille teillekin oikein hyvää uutta vuotta! :)
 
Triina: Me oltiin maitoaltistuksessa muutama viikko sitten (nutrilon pepti) ja käytettiin sitä ennen neocatea. Ei ollut meidän pojalle ratkaisu refluksiin, mutta kallista tosiaan oli, onneksi kaverilla oli jääny useampi purkki yli omalta pojalta niin saatiin ne edullisesti testiin :) mutta hienoa!

Täällä kans huutamisesta päästy, mutta nyt aloitettiin vasta d-tipat ja kuumetta pukkaa ja huutoa, eikä nyt tiedetä aiheuttaako kuume vai D huutamisen :(
 
Triina - hienoa kuulla etta ongelmat vauvan kanssa alkavat olla takana pain. Kyllapa teilla vauva nukkuu pitkia patkia jo. Rintaruokinnalla hyva jos paastaan neljaan tuntiin kerrallaan, mutta onneksi poika nukahtaa yolla helposti syottojen jalkeen. Yot siten menevat aika kivasti.

Taalla ei vauvoille suositella d-tippoja ollenkaan jos aiti syo raskaus/imetysvitamiineja. En sitten tieda onko se riittavaa. Mites te muut imettajat -syoteko lisavitamiineja? Syon myos extra kalsium+d-vitamiinia.
 
Mikäs onkaan se oikea pakkasraja ulkona nukuttamiselle? Tuntuu käytännöt ja neuvolasta saadut neuvot vaihtelevan..

Toisaalta jos vauvan ei tule kylmä ja nukkuu hyvin, niin miksi yrittää nukuttaa väkisin sisälle..? Oikein kunnon pakkaset on taas sitten asia erikseen tietysti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top