Vauva-arkea

Juu se kylmältä suojaaminen kannattaa, sillä tää tulehdus on ihan kauheeta :( ja etenkin korkea kuume, päänsärky ja hirveät lihaskivut (meiän vajaa 4kg vauva tuntuu painavan 20kiloa enkä meinaa jaksaa nostaa häntä kun oon niin heikossa hapessa) mutta myös tukkeumien hoito kannattaa sillä niistäkin saattaa aiheutua rintatulehdus (kuten mulla) jos tukkeumaa ei "tyhjennä"..
 
Meilläkin punottaa vasen silmäluomi.. Huomasin juuri kun syötin vauvelia. Olisikohan mitään mitä voisi tehdä vai meneekö ohi itsestään. Luin myös että on yleistä ja voi johtua ihan vaan siitä että mennyt pölyä tai roska silmään.

Täytyy vain seurata tilannetta. Äitini ohjeisti että ennen vanhaa mustalla teellä pyyhittiin silmät jos punoitti. Ehkä kokeilen sitä. Kun se on minullakin aikoinaan auttanut..
 
Meillä toisella on haikaramerkit silmäluomissa ja siihen kun lisää ahtaat kyynelkanavat.. Saa olla vähän väliä vakuuttelemassa vieraita, että ei ole tarttuvaa eli tulehdusta :)
 
Minulle lääkäri sanoi, ettei kylmä itsestään saa aikaan rintatulehdusta, mutta toki voi sitä edistää jos jo muitakin edellytyksiä.

Mun täytynee käydä ostamassa sähkökäyttöinen rintapumppu, koska joudun nyt pumppailemaan vähän ahkerammin enkä oikeasti jaksa räveltää tuon manuaalisen kanssa.
 
Mulla oli esikoisen aikaan kans rintatulehdus. Imettäminen auttoi ja antibioottikuurin neljäntenä päivänä olin käytännössä terve. Kuumetta oli minullakin 39 muistaakseni, ei ihan neljää kymppiä pukannut mulle sentäs. 41 on jo hengenvaarallinen kuume, kun elimistön valkosolut alkaa hyytymään siinä lämpötilassa. :(
 
Itseasiassa täällä sanottiin samaa. Tosin minä kyllä lypsin maitoa steriiliin sideharsoon. Tärkeää on se, että nänninpää ei koske silmää sen varalta, että siinä on pöpöjä. Rintamaito on antibakteerista ja tulehdusta hillitsevää eri vasta-aineittensa takia.:) Rintamaito on kuulemma paras lääke myös verestäviin nänneihin - sitten vain antaa kuivaa ilmassa.:)
 
Niin sitä oppii joka päivä jotain uutta! :D

Tänään olen moneen otteeseen miettinyt kaikkia niitä pelotteluja ja maanitteluja kaksosten vanhemmuudesta. Päälimmäisenä pyörinyt mielessä anopin sanat keskikesältä; "kusessa ootte kun ne syntyy!"
Aamusta iltaan olin yksin vauvojen kanssa, päivällä käväisi kummi perheineen kahvilla.
Mutta mitä teki pojat.. Nukkui ja söi. Syötötkin samaan aikaan!
Puolen tunnin riekkumiset puuhamatolla joka eilen ostettiin.

Päivän kruunasi jo aiemmin mainitsemani kakka ja äsken isoveli teki perässä, kaksi vaipallista. Hyvin on synkronoitu pojat ;)

Kai tämä on tyyntä myrskyn edellä? Sen takia taidan seurata poikasten esimerkkiä ja mennä kans yöpuulle!
 
Kaikki tuntuu nukkuvan aina näihin aikoihin jo.. Oon tyhmä ku kukun hereillä ku laps nukkuu, mutta oli ihan pakko kattoo Magic Mike leffa!

Ja voin sanoa että halut palas ekaa kertaa viimeseen 8 kuukauteen! Harmi vaan ettei vielä ole se sallittua :D mutta näihin tunnelmiin painun minäkin nukkumaan!

P.s Mymmen viestit kyllä aina naurattaa :D
 
Onpas Mymmellä ihana anoppi! <3

No todellakin on opittu tänään jotain uutta, jos kerran rintamaidolla voi parantaa silmän.. :)

Mä en mee oikeestaan koskaan poitsun kanssa samaan aikaan nukkumaan. Aamuisin noustaan yhdeksän maissa enkä kyllä oo nukkunut juuri päiväuniakaan. Lieneekö jotkin hormonit hyrräävän niin, että näillä yöunilla porskutellaan ihan hyvin.
 
Mä en osaa nukkua päiväunia kuin hyvin harvoin. Mutta ennen poikasta nukuin arkisin n. 21-07 :D pieni shokki ollut siis nyt rytmille. Onneksi yöunet heikkenivät jo raskausaikana niin kerkesi totutella.

Nyt poika on ollut parina iltana unills jo ysin pintaan. Olen itse kömpinyt aika pian perässä. Olen ihan ehdoton aamuvirkku, joten vaikka poju aamuisin nukkuukin jopa kymppiin, nousen itse viimeistään kasilta. Tosin, jos yön sembalot ovat valvottaneet, yritän vaikka väkisin nukkua/maata paikoillani aamulla pidempään.

Viime yönä tuli muuten ennätys. Poika oli yösyötöllä hereillä VAIN 45 minuuttia!
 
Minä taas en t o d e l l a k a a n ole aamuihminen. Koskaan ole ollut. Vauvani herää seitsemältä, joka minulle tuntuu noin aamuneljältä. Silmät ristissä yleensä herätään aamuun - tai minä herään, vauvahan ihan wide awake. Nytkin tuolla sängyssään rupattelee ja naureskelee varjoille pitkät pätkät! Mitä lie juttelee, ilmeisesti on hyvää seuraa. Ihana sitä on kuunnella, siinä onkin ainoa syy sille, etten vedä peittoa pään yli ja käännä kylkeä. :) Ja menen siis nukkumaan 9:30, en vain ole aamuvirkku.

Jospa tästä sitten keräisi luunsa ja lähtisi aamupalan laittoon... X)
 
Ajattelin taas avautua, ja mietinkin oisko pitänyt ihan uusi ketju luoda, kun ei suoraa liity vauva-arkeen, mut joo..

Tää meidän parisuhde on kyllä koetuksella. Siis tiesin kyllä, ettei mies ole mikään kodinhengetär, mutta jotenkin alkaa keittää jo yli.Varmaan tää väsymys. En syytä missään nimissä pikkumiestä, sillä hän on helppo, mitä nyt välillä karpoilee, mut argh! Ollaan puhuttu "rakentavasti" siitä, että jospa äiti saisi sen yhen yön vetästä unta palloon ja herätä vain kerran pumppailee ja tähän ollaan suostuttu. Kuitenkaa nää yöroolitukset ei sit kuitenkaan toimi ja niin, minähän se täällä kukun silmät ristissä. Ja siis mulla ois mahdollisuus nukkua, mutta kun nää mun unenlahjat on mitä on...ja äijä kuorsaa. Toi kuorsaus on kyllä vauvan mieleen ja nukahtaakin siihen, mut ei mun. Mua n jotenkin alkanut ärsyttää äijän toiminta, vaikka hyvin on omaksunut isän roolin, mut nää yöt! Ja kotityöt tai edes niiden omien romppeiden roudaus tuolta toisesta huoneesta, että päästäis maalaa - jotenkin sekin elänee jossain vauvakuplassa, ja unohtaa, että on olemassa vaimo ja koti, joista pitää kantaa vastuu ja huomioida.

Helppo ratkaisuhan olisi, että äijä ottais itteensä niskasta kiinni ja hoidettua ton toisen huoneen kuntoon, niin että sekin saatais pikku hiljaa käyttöön. Voisim jatkossa heittää kuorsaavan äijän olkkariin nukkumaan tms. Nytkun ollaan kaikki täs pienessä tilassa niin totta kai heräilen pieneenkin inahdukseen. Mua nyt ärsyttää kaikki tossa miehessä, ja oikeesti pelottaakin, et miten me ikinä löydetään taas yhteinen sävel. Tässä mennään vielä aika pitkään lapsen ehdoilla (siis nää yöt) ja en tiedä, kuinka monta viikkoa mun psyyke pysyy kasassa.

En usko, et kyse on miehellä mistään "masennuksesta". Se on aina ollut vähä laiska ja saamaton (hyvän miehen oon valinnut :) ), mut olisi kiva että vähän repisi nyt enemmän itestään irti. Mun nalkutus ja pahaolo ei tässä ainakaan paranna tilannetta... Mutta luojan kiitos, lapsen kaa pärjätään molemmat ja ns vauva-arki pyörii näitä mun yövalvomisia lukuunottamatta vallan mainiosti. Ja siis mies osallistuu lapsen hoitoon ihan mallikkaasti, syötöt, pesut, juttelut yms.

Anteeksi avautumiseni ja mä niin toivon, että keksitään jokin ratkaisu tähän...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top