Vauva-arjen kuulumiset ja pohdinnat, ilonhetkien jakaminen

[Etsijä]

Aloitan nyt tällaisen koska asiaa on monta mielen päällä varmasti muillakin (ainaki toivottavasti heh)

Jonkinlainenhan rytmi jokaisella pienellä on jo heti aluksi, meillä ainakin maha-rytmi jatkui synnyttyään eli iloinen iltaeläjä jatkaa mekastustaan juuri silloin kun me vanhemmat ollaan totuttu jo vuosien ajan menemään nukkumaan
Millaisia rytmejä teidän pienillä on ja kuinka vanhemmat niihin on sopeutuneet?
Mulla ainakin teettää vaikeuksia sopeutua siihen, ettei minun juuri nyt tarvi muusta huolehtia kuin vauvasta, mies tarpeen vaatiessa hoitaa kaiken muun ja mä voin määrittää aikatauluni vauvan aikataulun mukaan, en sisäistä sitä millään ja tunnen turhautumista joka ainoa ilta kun vauva avaa silmänsä klo 19, syö kaksi tuntia ja sen jälkeen alkaa vaipparumba, haluaa syödä ei halua syödä, valvoo, nukahtaa mutta ei ala nukkumaan omassa pedissä. Viimeyönä mekastettiin puoleenyöhön (normaalisti olen VIIMEISTÄÄN 10 nukkumassa ) eikä silloinkaan malttanut omaan petiin vaan lopulta otin viereen, iskin tissin suuhun ja siihen se nukahti, heräsin kolmen aikaan syöttämään vaan ei maistunut joten jatkettiin unia vielä kuuteen ja siitäkin piti herätellä syömään ihan kunnolla. Aamuheräämiset ei minua haittaa kun olen niihin tottunut mutta kun ei oikein osaa niitä päiväuniakaan ottaa, kuinkahan paljon hallaa tässä itselleen tekee

 

[Sintti2014]

Älä murehdi tuosta rytmipuolesta. Ihan pienen vauvan päivän rytmi muuttuu niin tiuhaan, että yleensä kuin jonkinlainen rytmi vaikuttaa löytyneen jo se muuttuukin.

 

[Guang Xi]

Vauvoilla tuppaa juu olemaan iltavilli. En jaksa edes yrittää omaa sänkyä, tyttö on lähinnä päikkyjä nukkunut siinä. Eli aina vieressä yöt, kuten aiemmatkin vauvat. Mun on helpompi itsekin nukahtaa yötissille valmiiksi vaakassa kuin että yrittäisin vielä viedä vauvan omaan sänkyyn.

Tavallaan samaa turhautumista poden, että "ei musta ole mihinkään muuhun kuin imettäjäksi" nyt. Koska eihän tällä pienellä vielä rytmiä ole. Hölmöä, koska sehän on tärkeä tehtävä, pääasia oikein että on ruokaa ja lämpöä! Pitää vaan antaa vielä vähän aikaa, että olla vauvan kanssa paremmin synkassa aikataulun suhteen.

On ihanaa, että mies auttaa kaikissa kotitöissä. Mun pitäisi oppia nukkumaan päikyt vauvan kanssa, olisin mukavampaa seuraa iltaisin tissirumban aikaan. Illat on välillä raskaita. Eilinen oli ihan hirveä ja syytän D-vitskun aloitusta. Mutta vauvahommissa ei kannata yhden illan perusteella tehdä kummoisia johtopäätöksiä, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.... :)

 

[Guang Xi]

Tämä kirjoitus on minusta niin hyvä ja kuvaava pikkuvauvan elämästä:
http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystukilista/imetyksen-ensipaivat/436-vauvan-kello

 

[Anime]

Maanantaina mies palaa meillä 3 viikon isyyslomalta töihin, joten pitää sitten ite hoitaa vauva, 2,5-vuotias, herätä kuudelta, tehä ruuat, tiskit, pyykit ja imettää se 22 tuntia vuorokaudesta. Kääk. Viimekin yönä vauva valvotti klo 01-05 kun on niin tukossa, 4 päivää ollu jo flunssa eikä nuku omassa sängyssä joten ei saa sängyn päätyäkään nostettua.. maito ei tunnu oikeen riittävän tai sitten vauva vaan tottu synnärillä helppoon pulloon, joten tissiltä vaan hetken imee ja sitten nukahtaa ja 10 min päästä kuuluu taas kutsuhuuto.

Noh, vuoden päästä on helpompaa...

 

[palmikko]

Hyvä kirjoitus. Kiitos siitä.

 

[Meridiaani]

Muistan itse, et oli vaikeaa aluksi sopeutua siihen vauva-arkeen. Itsellä oli kaikki aika vain vauvalle (ja hänen epäsäännölliselle rytmilleen), niin oli vaikea yrittää pitää normaalia päivärytmiä kun helpommalla pääsi kun vain imetti tai sylitteli kun itki, kuin että olisi jotain ehdotonta aikataulua pitänyt. Lopulta en saanut öisin unta, kun tiesin että kohtahan tässä pitää taas kuitenkin herätä. Aikamoinen väsy siitä seurasi. Mielenkiinnolla odotan, mitä tulee kahden kanssa, kun nyt esikoisen kanssa on tietysti jo muotoutunut tietty päivärytmi. Tavallaan olisi ehkä helppoa opettaa vauva siihen, mutta onnistuuko käytännössä...

Se jos mikä on totta, on muutos. Lapsella on joku rytmi tai juttu jonkin aikaa ja sitten se taas muuttuu hetken kuluttua johonkin toiseen. Ja ihan pienillä ei sitä päivärytmiä olekaan. Meillä meni noin 10kk ennen kuin elämä alkoi olla sitä, että päivisin touhutaan ja öisin nukutaan. Vauvan vanhemmat ja etenkin äiti on kyllä kovilla, kun yöunet on mitä on. Mä kyllä yrittäisin sitä päivärytmiä opettaa jo pienestä, vaikka se tuntuukin, ettei se alussa toimi. Mutta koko ajan ne pienet kuitenkin oppii ja omaksuu asioita. Kaikki aina myös muistuttaa äitiä nukkumaan silloin kun vauvakin, mut en ainakaan ite osannut sitä päivisin. Älä ota siitä stressiä! Pelkkä oma aika ja lepäilykin voi joskus riittää, vaikka toki pidemmän päälle untakin on tietty hyvä saada.

 

[Guang Xi]

Henkireikänä nyt alussa mulle vaunulenkit. Ilman muuta perhettä. Saan puskea omaan tahtiin nukkuvan vauvan kanssa ajattelematta mitään jossain rannalla tai metsätiellä. Hiljaisuus on luksusta nyt kun muutakin perhettä ympärillä. Sitten jaksaa jakaa itsestään isommillekin lapsille ja miehelle. Torkahtelen joka välissä kun imetän tai ainakin vaivun ihan kuin meditatiiviseen tilaan, jossa lepuutan itseäni.

Yritän öisin olla katsomatta kelloa ja miettimättä heräämiskertoja -opettelin sitä raskaana. Vauva joka tapauksessa herää yöllä olipa kello mitä vaan, vaippojen kulutusta seuraamalla tiedän, että ruokaa on mennyt.

Mulla on ollut yksi lapsista yöhuutaja. Oppi yöunille täytettyään kolme. En muista hänen vauva-ajastaan juuri muuta kuin sen, että en viitsinyt illalla käydä edes nukkumaan vauvan nukahdettua, koska tiesin kohta herääväni imettämään. Olin väsynyt, ihmekö tuo.

En edes tajua miten olen selvinnyt kahden vaipotettavan, eri rytmiä elävän pienen kanssa. Siksi nyt aika ihmeissäni, kun parin viikon tuntemisen perusteella tämä uusin tulokas on ainakin nyt myös nukkunut yöllä. Tosin nyt näitä "lähihoidettavia" ei muita ole, joten voisin päivällä helpommin levätä kun bebe nukkuu. Kun vaan malttaisi.

 

[Etsijä]

Tuo teksti oli kyllä mahtava, siinähän olikin koko tähänastinen kotonaoloaika tiivistettynä Meillä on kyllä omaakin aikaa molemmilla ja yhteistäaikaa kun on noita apureita käytettävissä, että hengähtää saadaan ja levätä, käydä lenkillä kaksin (kun ei vielä ulkoilla saada) jne. Vauva onkin pääosin tyytyväinen mutta juuri tuo iltavilli, huhhui että siinä koetellaan molempia, isääkin, kun yöunet odotuttaa odotuttamistaan niin on vähän herkillä mieli.

Yöt meillä on silti öitä, ollaan hissukseen eikä laitellä isoja valoja päälle, päivällä eletään normaalisti ja pidetään ääntä ja vain siksi että ehkä sillä joskus on sitten jotain vaikutusta Meillä on eläimet vielä tähän aikaan vuodesta "sisähoidolla" joten niiden hoitaminen on aikataulutettu ja hoidettava päivittäin aamuisin, päivisin ja iltaisin oli vauva millä mielellä tahansa, eli täytyy pitää yllä jotain rytmiä ja sitten siinä tuntien välissä elää ku ellun kanat vauvan mukaan

Mun tän illan suunnitelma on (ei saa nauraa nyt vaikka onkin keskusteltu siitä ettei suunnitteleminen mitään auta) siis se, että kohta kunhan vauveliini herää niin laitamme kylvyn koska tänään on kylpypäivä, sitten otan lokoisan imetysmoodin ja istun tähän sohvalle syöttämään vauvaa ja laitan isimiehen tekemään äitille sapuskaa, olen ottanut tavaksi katsoa dokumentteja tai sitten jotain aivotnarikkaan ohjelmia imetyksen aikana päivisin joten valkkaan jonkun sellaisen myös tälle illalle.... ja nyt tulee se radikaalein suunnitelmani, lämmittää vauvan oma peti etukäteen. Meillä on isotalo ja edelleen aika koleat kelit joten sisälämmöt ei päätä huitele, itteeki paleltaa vähän väliä nyt kun raskaus on ohi joten aion ottaa sähkövilttini ja laitan sen vauvan petiin lämmittämään patjat ja peitot ennen nukkumaan yritystä, se voisi jopa tepsiä tänään ihanan kylvyn jälkeen ja näin viileällä säällä

...ja jos ei vaan nuku niin otan sitten taas viereeni, se on ihanaa eikä siinä mitään vikaa ole mutta itsellä pelottaa nukkua samassa sängyssä pienen kanssa, on aika jäykkä olo aamuisin kun ei oo asentoa vaihtanut yön aikana usein.

 

[LMK]

Meidän neiti nytkin tuhisee tuolla omassa pinnasängyssä. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa, että kyseessä on tyytyväinen lapsi ja pikkusta täytyykin herätellä syömään.
Ollaan nyt 3 päivää kotona ja joka päivä ollaan sairaalaan palattu mittailemaan bilirubiiniarvoja, jotka pomppasi eilen hurjan korkeelle 251. Nyt pitäisi vaan tehosyöttää lasta hirmusesti, että saadaan paino nousemaan ja bilirubiini laskemaan. En kestäisi nähdä lasta sinivalohoidossa, vaikka se kivuton hoito onkin.
Ainoa mikä ihmetyttää, niin maitoa kyllä riittää ruokapunnitusten mukaan mutta perkule, kun paino ei pienellä nouse! Tänäänkin syöttöjen välissä max. 3 tuntia. Onko muilla kokemusta tästä?

 

[Guang Xi]

Etsijä, miksi ette saa vielä ulkoilla vauvan kanssa?

 

[enough]

Me saatiin tiistaina ulkoilulupa neuvolasta, kun oli paino noussut hienosti. Nyt on hiljalleen totuteltu vaunuiluun ja hyvin tuntuu kelpaavan Kivaa puuhaa. Ekaa kertaa myös syötiin kodin ulkopuolella ja sekin sujui hyvin. Ja eka bussimatka meni myös hienosti. Kohtahan tässä ollaan ihan maailmanmatkaajia

 

[Guang Xi]

LMK, syötkö ja juotko itse riittävästi? Ota vaikka joku rahkavälipala lisäksi ohjelmaan. Vesipullo aina käden ulottuville. Minä herättäisin toistaiseksi vauvan syömään max 3h välein, siksi että on ne br-arvot koholla ja koska heräteltävä. Ja lisäksi jos muuta imetysongelmaa. Laiska ja nukahteleva vauva ei ehkä jaksa sitä rasvaisempaa takamaitoakaan imeä, jos imetys kestää vain tovin kerrallaan. Imetä siis reilusti 2-3 kertaa lyhyemmän imetyksen ajan samasta rinnasta. Irtoaa se ravintorikkaampi herkkukin sieltä.

Mulla tämä vauva ollut ekan reilun viikon heräteltävä ja väsynyt. Mua siis neuvottiin kätilöiden toimesta, että 2h välein heräteltävä! Sokrujen kanssa ongelma sairaalassa. Vauvan pitäisi kerätä painoa 10-14 vrk ikään mennessä vähintään sen mitä painoi syntyessään. Ei oltu vielä siinä tavoitteessa 10 vrk iässä, katsotaan nyt ensi viikolla uudestaan taas. Mutta en enää herättele, paino kuitenkin noussut. Saatetaan yöllä nukkua 3-4h putkeen ja tämä minusta ihan luksusta.

Etsijä, tee harsoista tai peitosta "reunat" vauvan ympärille petiin viereesi. Henkiseksi turvaksi sulle. Ei tarvitse olla kovin kummoiset "laidat" kun jo luotat siihen ettet käänny vauvan päälle. Opit nopsaan (unissasikin) missä vauva on.

 

[Guang Xi]

Muistankohan väärin, mutta taisin vasta lukea jostain vauvan nukahtamisen syvempään uneen vievän 20 minuuttia. Eli kannattaa odottaa vauva sylissä (mihin toki nukahti tissi suussa :D) parikymmentä minuuttia ennen kuin siirtää sen babyn sinne esilämmitettyyn sänkyyn.

Vauvan unisykli on eniveis eri mitä aikuisella. Pieni ihminen, pienempi sykli. Eli kun vauva on päässyt syvään uneen, aikuinen vasta vaipumassa sinne tai ollut siellä vasta vähän aikaa. Ja sitten kun vauva herää jää aikuisen paras lepovaihe kesken. Tätä muutama kerta per yö. Ihmetteleekö vielä joku jos äiti on vähän väsynyt?

 

[kuukiurustakesään]

Me vasta tutustutaan toisiimme sairaalassa, tyttö 2 vrk ikäinen. On se maailman suloisin, kaunein ja rakastettavin pakkaus! Raskaushormonit jyllää, kyynelehdin tätäkin kirjoittaessa! Aamulla aloin vollottaa kun näin ikkunasta, kuinka lehti on puhjennut puuhun sillä aikaa kun synnytin. Uusi elämä alkaa kaikkialla. Byää!

 

[Etsijä]

LMK. Ei meilläkään paino lähtenyt millään nousuun ja testejä testin perään, paino pysyi 3vrk samassa. Sairaalassa lisämaidolla ja tautisella imetyksellä onnistui ja bili lopetti nousemasta, kotiin päästyä lähti hienosti laskuun kun kävimme vielä kontrollissa. Meilläkin piti herätellä aluksi syömään 3h välein, mutta lopetin sen koska ei se vaan herännyt. Ne on näitä jotka hitaammin nostaa painoa, en olisi silti huolissaan vielä, pidä paljon lähellä ja koskettele, senhän on todettu keskosillakin nostattavan painoa nopeammin kun ovat iholla Ja tosiaan muista syödä itse reilusti ja eritoten juoda!

Quang Xi. Meille terkkari sanoi että pidetään sitä 3kg rajapyykkinä ulkoilulle... (olin kyllä jo kerennyt käymään pikku vaunureissun)... ja eilen vähän puuhailin pihalla vauva vaunuissa koska en jaksa olla hysteerinen mutta yritän noudattaa tuota ohjetta suurinpiirtein minkä turhautumiselta jaksan

Eikä tää suunnitelma oikein toiminut Vauva kävi kylvyssä ja sitten ruokailtiin, imikin itsensä niin täyteen heti että nukahti sikeen! Pahaenteisesti kuulin hetki sitten niin ison rusautuksen että pakko se on vielä herättää vaipan vaihtoon että saa uudet rasvat alle, on niin kurjasti peppu palanut pienellä, siitäpä sitten taas katsotaan että jatkuuko väsymys vai alkaako taas se iltavilli, noh jos alkaa niin tänään en stressaa siitä, mies aikoi katsoa jääkiekkoa joten vauva katsokoon myös ja äiti nukkuu

Ihanaa kuukiurustakesään, nauti Mä olen vallan häkeltynyt että meidän neiti on JO yli kaksi viikkoa vanha, aika menee nopsaaaaaaaaaa

 

[Guang Xi]

Aivan, pienipainoisilla ulkoilurajoitus. Muuten oivan aikaan syntyvät nämä vauvat, ei talvikelirajoituksen aikana. Kyllä se lämmönhukka kuitenkin syö energiaa vauvalta. Että saa näitä ihan hyvin pukea. Iholla pidän tyttöä mahd. paljon. Lääke moneen vaivaan!

Eilen testasin ekan kerran kantoliinaa, ei vielä sektiomaha ihan tykännyt. Edellistä vauvaa kannoin heti liinassa kun kotiuduttiin. Täytyy nyt tämän kanssa kokeilla eri tyylistä sidontaa, kun ei näköjään oma fysiikka vielä kestä ihan kaikkea.

 

[Etsijä]

Mä pystyn jo kantamaan liinalla, ei tunnu haavassa mutta mulla mietityttää onko tuolla vatsan sisällä olevat tikkaukset pysyneet kun navan alta on niin kipeä ja siinä on ollut mustelmakin monta päivää

Joo vauva oli ulos käärittynä lampaantaljaan ja toppaan oikein lämpimästi

 

[Guang Xi]

Aamulla aloin vollottaa kun näin ikkunasta, kuinka lehti on puhjennut puuhun sillä aikaa kun synnytin. Uusi elämä alkaa kaikkialla. Byää!

Ehkä paras kuvaus ikinä siitä mitä hormonit meille tekee. Itketti ja huutonauratti yhtä aikaa lukea tämä.

:D

 

[Sintti2014]

Voi ne hormonit ne hormonit...etenkin just siinä vaiheessa, kun maito nousee. Ihan kaikki itkettää.