Vauva-arjen huolet ja murheet

Kiitos Inxu, ja rokotus suojaa kyllä, mutta aivokalvontulehdusta on viruksen aiheuttamaa (joka on helpommin hoidettavissa) sekä bakteerin aiheuttamaa (joka on monta kertaa vakavampi ja voi johtaa kuolemaan tunneissa).
Ja tämä oli tosiaan bakteerin aiheuttama.
Jotenkin maalaisjärjellä ajateltuna rokotukset suojaa viruksia vastaan, mutta en usko että bakteereja.
Ihan mutu-tuntumalla.
Eikä sitä tosiaan tiedä saiko tyttö edes sen pneumokokki-rokotuksen kun osallistuttiin siihen tutkimukseen.
Jälkeenpäin ajateltuna ostaisin itse sen pneumokokkirokotteen enkä osallistuisi tutkimukseen.
Eikä tässä mielentilassa nyt pysty ymmärtämään ihmisiä jotka jättää lapset rokottamatta.
Heilläkin on siihen varmasti hyvät perustelut, mutta tällä hetkellä haluaa ainakin oman muksun suojata niin hyvin kun mahdollista.
 
eikös sen pneumokokki rokotteen voi ostaa kun saa tietää kumman on saanu hepatiitin vai pneumokokin? 
 
Minä olen sanonut miehelle, että puhuu järkeä päähän jos alan liikaa huoletimaan pojasta. Nyt ei oikeastaan mikään huoleta, mutta sitten kun poika alkaa kävelemään ja juoksemaan, sekä leikkimään enemmän toisten kanssa niin luulen, että huolehdin enemmän. Nyt vielä kun tiedän missä poika on kun hänet siihen itse olen laittanut :) Yöllä kyllä tulee herättyä, jos muksu nukkuu liian pitkään (yli 6h) ilman minkäänlaista ääntelyä...

Totta kai sitä vanhempana toivoo sydämensä pohjasta että lapsi pysyy terveenä, eikä mitään pahaa hänelle koskaan tapahtuisi. Sairauksilta ja taudeilta vanhemmat ei voi lastaan täysin kokonaan suojata..

Mimmu osu naulan kantaan: "Niin karua kuin se onkin niin kaikkea pahaa ei mitenkään pysty estämään vaikka mitä tekisi..." Voipihan sitä yrittää kasvattaa lastaan "tynnyrissä", pois kaikesta pahasta mutta ei se lapselle ole loppujen lopuksi ole hyväksi..
 
Olen kaukana keittiöhengettärestä, vaikka ruokapuolta olen opiskellutkin. Mulle tuottaa tuskaa se, että nyt on ajateltava usean kerran päivässä, mitä ruokaa tytölle annan. Itselleni harvemmin mitään ruokaa olen tehnyt, vaan nyt pitäisi aina olla jotain laittamassa, että tyttö saa ja oppii syömään. Kun kello alkaa lähentyä ruoka-aikaa, mulle tulee mahdoton paniikki. Tajuan, etten taaskaan ole tehnyt mitään valmiiksi, siis sellaista oikeaa kotiruokaa, jota äiti minun lapsuudessani teki. Kun tyttö oli vielä vauva, niin eikun purkista lusikalla jotain mössöä, vaan nyt pitää keksiä tytölle jotain sormilla syötävää, että pysyy rauhallisena syöttötuolissa. Huoh...voikohan leipää ja banaania syöttää lapselle liikaa? Mulla on aika luhistunut olo. Tyttö saa musta aika huonon äidin kuvan.
 
Noo...tänään tyttö ilmaisi halunsa käyttää lusikkaa syömiseen. Laitan siis lusikkaan ruokaa ja hän vie lusikan suuhunsa. Ehkä tää tästä, kun tuo bulkkikin näyttää kelpaavan ettei aina tarvi olla pelkkää kappaletavaraa. Voi jopa sitä perunamuussia tehdä.
 
Heipa hei vaan pitkästä aikaa :)
Taitaa olla tää foorumi sen verran kunnostautunu viime aikoina, että jospa sitä tekis "come backin" :).

Meillä kans neitokainen on osoittanu kiinnostustaan lusikkaan jo jonkin aikaa.
Aina esim. aamiaisella laitan lusikan, että hän voi niin halutessaan sillä yrittää itse.
Ja jos näyttää, että ei onnistu, niin kuten starletti sanoi, laitan annoksen lusikkaan valmiiksi, jonka neiti sitten itse suuhunsa osaa ohjata :)
 
Meillä ei oo Janika suostunu syömään pariin viikkoon jos hänellä ei oo lusikkaa kädessä :D Alkaa se ruoka onneks Janikakin kädestä löytämään oikean määränpään pikku hiljaa ;) Eli minä syötän toisella lusikalla ja Janika yrittää aina väleissä jotain itsekkin saada suuhun :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top