Valitusketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
On vaan kuvottava olo. Ei oikein okseta, ei mahassa kierrä mutta silti on semmonen olo, että vaikka nälkä olisi niin ei halua syödä kun pelottaa jo tuo oksentelu (siitä jo päässyt lähes kokonaan ylitse) ..

Ja kuuma. Odotan jo viileämpiä syyskelejä ja TALVEA, kun saa pukea toppahousut, untuvatakin, karvahatun ja lapaset. Ja auton puhaltimen saa laittaa puhaltamaan lämmintä. Oijoi<3
 
Mä vihaan tätä lihomista ja väsymystä!! Entisenä laiheliihina, en voi sietää sitä, että reidet hyllyy ja naama on turvonnut! Mikä pahinta, asialle ei jaksa tehdä mitään.. Ahdistaa! Miksei voi odottaa ihan ilman turhaa vertailua ja stressiä, olla onnellinen, että masussa kaikki hyvin ja se kasvaa tasaseen. Voiko pukeutua säkkiin ja maata sängyssä kotona loppu raskauden?? Kun entinen ruokavalio ei oikein vauvalle sovi ja treenata ei jaksa. Mies kantaa pullaa ja karkkia eteen. Hyväähän se tarkottaa, mutta ei tajua, ettei tee hyvää minulle! Plus miehet vaan toteaa, että painon nousu kuuluu raskauteen. Joo-o, mutta selluliitti reidet ja läskit käsissä tietääkseni ei.. Oma laiskuus ja saamattomuus on niin ärsyttävää!!!
 
Mä vihaan joka öistä tilannetta ku ukko herättää ku mä kuulemma kuorsaan ja hän ei saa unta. Miks hän ei voi vaan ottaa peiton ja tyynyn ja mennä nukkuu olohuoneeseen, viime yönä hän herätti ja sanoi ei saa unta kun kuorsaa että hän menee nukkumaan olkkariin. Mä suutuin niin paljon siitä herättämisestä et ite menin nukkuu sinne.
 
Iissufin, voi miten ärsyttävää!
Yhden puolitutun mies oli herättänyt vaimon yöllä, jotta tämä veisi levottomat koirat ulos. Jos koirat on yhteiset, niin olisin varmaan vetänyt kilarit siitä, että toinen on jo hereillä, mutta herättäisi meikäläisen menemään ulos. Muistaakseni tää nainen oli silloin raskaana ja unet jäi usein vähäisiksi vatsan vuoksi.
 
Voihan vesinokkaeläin, tuli sitten syötyä itsensä ähkyyn asti. Tein vajaan 1,5 kg satsin jauhelihaa lihapulliksi, kaks pellillistä tuli. Eka "tavallisia" ja loppuerään taikinaa sotkin vielä sekaan kuivattuja ja murskattuja suppilovahveroita. Lisäksi juustokuorrutettuja kasviksia ja pippurikermaperunoita. Tuli napsittua ensin lihapullia suoraan pelliltä, ja kun sain höystöt ulos uunista, söin vielä mukamas sivistyneesti lautaselta. Nyt sitten pitää levätä vatsan vieressä kun muuhun ei kykene. Onneksi ei ihan vielä tartte jaksaakaan lähteä ulos lenkille, kun ei kyllä pystyis millään.
 
Pakko katella kirppiksiltä kokeilematta, kun täälä ainoo mammakledjuja myyvä liike on just H&M ja mitä paskaa ne myykään!! Rumia ku rullatuolit, oikeesti. Kuka on keksinyt, että raskaana oleva nainen haluaa pukeutua ainoastaan mustan tai puuterin väriseen!?! Ja ne tyylit...mummollanikin on nuorekkaampia kuteita.
 
Ja mä nimenomaa haluisin näyttää mahaa, mut ei nyt iha tuubimekkolinjalle lähetä, ku on toi perseki valitettavasti levinny...
 
Vihaan noita kommentteja: "Katoinki, että se on vähän lihonu!"
 
Mulla on ollu nyt pari päivää sellasta päänsärkyä johon ei oikeen mikään auta. Ei siinä muuten mitään, mutta kun huomenna tulee vieraita ja talo on kun pommin jäljiltä kun on kaikenlaista järjestelyä kesken ja luovutin yhden lipastonkin yllättäin kaverille joten nyt tavarat ovat lattialla ja niille pitäisi löytää jokin paikka. Ehkä nyt kahvikupposen jälkeen otan ittestäni niskalenkkiotteen ja yritän saada aikasek, tai pitäiskö kokeilla sitä Maija Poppasen sormien napsautusta ja saada tavarat vaan lentämään paikoilleen :smiley-bounce022
 
Niin ja niistä vaatteista. Vihdoin alkais maha näyttää muultakin kuin vaan tasaisen turvonneelta, mutta haluaisin silti piilottaa sen vielä huomisilta kyläilijöiltä. Mulla on kyllä sellasia vaatteita joita olen pitäny yli vuosi sitten ja ovat vielä suht peittäviä ja löysiä, mahan piilottavia - kunhan ei syö itteensä ähkyks!
Muuten tykkäisin sellaisista mammavaatteista jotka eivät korostaisi varsinaisesti mahaa vaan olisivat hauskan näköisiä ja sellasia kivoja.
 
Kävin tuossa vaatekaappia läpi, Tilanne on sit se, että kaikki vanhat farkut ja muut housut ei enää mee päälle, ei ees kannattanu yrittää kiskoa vetoketjua kiinni. Ikävä vaan, että on vain yhdet töihin sopivat mammahousut kun toiset on vielä ihan liian isot, ja toiset valkoiset joita ei voi töihin pistää. Niin ja mulla on varmaan 7 ulkoiluhousut, ja epäilen että niitäkään ei tartte enää kiskoa päälle. Mukavaa kun tuli sadekelit, ja ainoo mitä voi koiraa ulkoiluttaessa käyttää on ohuet collarit ;-(. On kai pakko mennä kattomaan, että löytäiskö jostain alerekistä jotkut hiukan vettä ja tuultapitävät housut, joissa on vatsalle tilaa reilusti. On vielä aika pitkä ja sateinen syksy edessä.
 
Tänään piti laittaa ponnari farkkujen nappiin, 18+0. Ei muuten mitään, mut häät tulossa ja nyt alkaa jännittää, että miten se puku menee päälle. Ja jos jokin puristaa vatsaa (esim. sukkahousut), niin vatsa alkaa sattua ja puristus saatava loppumaan.
Onneksi on vielä mustat housut joissa on kuminauhavyötärö, niillä pärjään ehkä hetken ennen kuin pitää oikeasti mennä vaateostoksille.
 
Joo, itse puvun kanssa voi olla aika hankalaa, jos alkaa vatsan kohdalta kiristää liikaa. Kannattaa varmaan tarkistella ajoissa, että ehtii saumoja ommella uudelleen tai tekemään muita korjausliikkeitä. Itte oon tykännyt juhlissa käyttää stayup sukkia, kun ei sitten vessassa käydessä tartte kiskoa sukkiksia ylös. Tosin vuos sitten serkun häissä sain reiteen parit vesikellot niistä latekseista. En tiiä mikä ihme oli tullut, kun siihen asti oon ihan ongelmitta saanu käyttää. Ehkä oli jotain huonoa laatua, tai sitten oon saanu jonkin yliherkkyyden. Sen jälkeen en oo tainnu ees testata.
 
Mullakin oli tossa reilu viikko sitte yhet häät ja jännäsin viimeseen asti että oonko kuinka turvoksissa ja että missä näkyis turvotus vähiten kun en sitten ollut vielä kovin innostunut näyttämään vauvamahaa miehen toisen puolen suvulle. Onneks sitte yks jota meinasin, mahtui päälle ja kun olin koko ajan ryhdikäs ja hieman varauksellinen vatsan tienoolta, sujui kaikki hyvin.
 
Mua ärsyttää kun mies ei tue mua mielestäni niin paljon kuin pitäisi.. tuntuu kuin koko raskaus olisi sen mielestä vain joku hyvä tekosyy, minkä turvin yritän päästä helpommalla ja voin rauhassa kiukutella. Todellisuudessa mulla on kyllä tosi pitkä pinna. Nyt en ehkä kestä/jaksa yhtä paljon pään aukomista kuin yleensä, mutta mä kuulemma olen todella ärsyttävä ja siksi mulle voi tiuskia.. mä köytän tuon miehen vielä palleistaan kattoon roikkumaan tätä menoa.. -,-

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app
 
Uudet vuokralaiset on nyt sitte molemmat työttömiä. Mitenkähän vuokranmaksun käy? Verenpaineet nousi mulla varmasti kattoon. Voi perse :-( vakuuksiakaan ei pyydetty kun kyse on lähisukulaisesta.

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Huoh, nyt on sitten kyynel silmässä, useampikin. Juttelin just tuossa pitkään puhelimessa äitin kanssa, ja siinä mielessä kaikki hyvin että ovat tästä mun pikkuylläristä jo jotensakin toipuneet ja kai sitä aikalailla tukeakin jo saa. Silti sitä vielä palaa mielessään siihen, kun tulokkaasta kerroin, ja vastaanotto ei ollut se paras mahdollinen. Vaikka siihen sitä oli jo etukäteen varautunut, niin silti kaikissa hormonihuuruissa oli kyllä tuskaiset päivät sen jälkeen. Koko tämä tilanne, epävarmuus, pelot, työt, ihan kaikki ja samaan aikaan kuitenkin niin onnellinen lapsesta - kyllä siinä tunnevyöryssä oli olemista. Ja nytkun sitä kaivattua tukea jo saa, niin sekin sitten itkettää.

äh, nyt kyynelten kuivaus, ja iltapalaa, jotta pääsee vaavin muksuja kuuntelemaan. ihanasti pöksähteli tuossa ennen iltalenkkiä.
 
Takaisin
Top