Valitusketju

Kiitos Littlered, ja muutkin, tässä vaiheessa kaikki sympatia antaa uskoa huomiseen. Jäbä taitaa olla paranemaan päin, kuume on tänään pysynyt alle 40, parilla piirulla, muttei laske edes lääkkeillä alle 38. Kelpasi jo kerran se pillimehu, irvistellen, ja puolikas herkkua, avokadoa meni alas. Jeeeee. Tyypin aivot saa ruokaa... Maanantai, tiistai, keskiviikko, nyt on torstai... Onneks poika ei o kauhean heiveröinen, puolikas avokado, yks pillimehu muutama pakastemaissi ja satunnaiset hörpyt vettä auttaa näköjään pitämään liikkeessä.
 
Huh puikula, kuulostaa kamalalta. Jaksamista!

Murmeliini, hyvä, jos ette joutuneet ambulanssireissua tekemään. Meillä se kohtaus pitkittyi yli 40 minuuttiin ja rauhoittui vasta jollain luuhun porattavalla lääkkeellä, sen takia varmaan "päästiin" niin tarkkaan syyniin. Sairaalassa oltiin yhteensä neljä yötä. Mutta ihan normaali tuo on ollut kohtauksen jälkeen, mitä nyt päätti tänään, ettei välitä nukkua...
 
Täällä on nyt yksi epätietoinen. Viikolla lääkäri kovasti vakuutti että kyseessä on enterorokko. Eilen laski kuume pois ja tilalle tuli hento punainen ihottuma. Kovasti kuulosti vauvarokolta. Soitin päivystykseen ja siellä olivat vakuuttuneet vauvarokosta.
Miten on mahdollista että lääkäri on varma jostain jota ei ole. Vai onko nyt historia toistanut itseään ja vauvarokko oli enteron kanssa päällekkäin, kuten aiemmin vesirokonkin kanssa..
Tänne ei enää yhtään rokkoa kiitos, vai mahtaakohan niitä enää enteron sadan muunnelman lisäksi muita jäljellä ollakkaan..
 
Meillä tuli punasia pisteitä joka paikkaan enterorokon yhteydessä, häipyivät muutaman päivän kuluessa ja niistä kohdista kuoriutuu iho...
 
Meilla ei ole ollut viela yhtaan rokkoa koko aikana. Luultavasti ne tulevat sitten kostoksi kaikki toinen toisensa jalkeen. Nyt tuntuu silta niin kuin pojalla olisi jatkuvasti nuha. Joka paiva valuu ja poika on nyt myos oppinut pyyhkimaan nessuaan paidan hihoihinsa. Oikein kunnon pitkia pyyhkaisyja. Samoin nenan kaivelu on kivaa. Ja kaikki aarteet menee nenasta sormen kautta suuhun. :yuck:
 
Meillä poju pyyhkäisee nenästä kaivetut räät kylmän viileästi äitin housuihin :meh:

Kestonuha täälläkin pojalla. Ollut ainakin 3 viikkoa.
 
Iuh Littlered ja iuh Brummelisa, meillä poika ei ole onneksi vielä hiffannut tuota äidin housuihin pyyhkimistä, pyytää paperia sen sijaan.
Tuota vauvarokon ja enterorokon ihottumaa ei kyllä sekoita keskenään, entero on jotenkin intensiivisempää ja on ihon "sisällä" kun taas vauvarokon hento ihottuma hävisi yön aikana. Varpaissa ja käsissä näkyy vielä tervehtymisen jälkeenkin nuo entero ihottumat, täytyy vain toivoa ettei kynnet taas lähde. Edelliset suojatossut jäivät jo pieniksi.
Meillä tuo kitinä jäi sairastelun myötä päälle, tuntuu kokoajan olevan nälkä ja uni, eipä silti, viikon aikana kiintiöt jäivät aika pahasti vajaaksi.
Ehkä tämä tästä, voiton puolella jo ollaan, poika oli jo tänään hoidossakin, oli aivan täpinöissään tarhan hulppeista joulukoristeluistakin.
 
Ja kestonuha paukahtikin sitten korvatulehdukseksi. Poju kävi lääkärissä näytillä ja olin hämmästynyt, kun todettiin molempien korvien olevan tulehtuneet. Ei ole ollut ollenkaan kipeän oloinen niin kuin pienempänä oli korvatulehduksen yhteydessä. Ei kuumetta eikä yölevottomuutta ja ruoka maistunut ihan normaalisti :wideyed: No se on taas tuota taistelua lääkitsemisen kanssa. Lahjonta vaikuttaa olevan toimivin keino. Kyllä, karkki :oops:

Ja varsinaiseen valitukseen liittyen enterorokkoon. Meillä poju on jo ihan normaali sen puolesta, ei lähtenyt häneltä edes kynnet. Mutta multapa lähtee nyt kolmesta sormesta. Hohhoijaa, milloihan tää on ohi :mad:
 
Uh, kuulostaapa kurjalta Brummelisa! Tsemppiä. Tulipa mieleen samalla, saiko teidän poika pneumokokkirokotusta vauvana (se annettiin 3- ja 5kk -rokotusten yhteydessä)? Sen kun pitäisi suojata jossain määrin myös korvatulehduksilta (riippuu tietysti tulehduksen aiheuttajasta, otaksun). Minusta vaan tuntuu että sama määrä niitä korvatulehduksia pyörii tuttavapiirissä, oli sen rokotuksen ottanut tai ei.
 
Poika on meillä saanut rokotusohjelman mukaiset piikit, eli tuon pneumokokki rokotteenkin. No jospa parin vuoden päästä ei flunssat mene enää korviin saakka... :rolleyes:

Jotain "positiivistakin" on, eli tulehdukset on aina ab-kuurilla parantuneet.
 
Buaah, osallistuin lauantaina firman joulujuhliin. Koko ajan oli sellainen tekokiva fiilis ja mietin, miten paljon mukavampi olisi olla kotona, nukkua hyvin ja herata pirtsakkana aamulla. Tosi harvoin meilla edes on mitaan juhlia, joten ei pitaisi valittaa, mutta silti oli koko ajan sellainen olo, etta olisi mieluummin kotona pojan kanssa. Tai poikahan oli siihen aikaan jo nukkumassa, mutta silti. Kuitenkin meidan firmassa on tapana aloittaa se joulujuhlaruokailu vasta joskus klo 21.30 ja se on yli keskiyon ennen kuin sielta ruokaravintolasta poistutaan. Ma en edes jatkanut siita mihinkaan, mutta silti oli koko seuraava paiva ja seuraava iltakin ihan pilalla oman uupumuksen takia.

Mikaan duunipaikka ei ole ikuinen, mutta olen ollut tuossa samassa jo monta vuotta ja miettinyt, etta olen tuossa niin kauan kun saan olla. Toisaalta monesti on tehnyt mieli lopettaa. Joskus tuntuu, etta tuhlaan pojan parhaan lapsuuden olemalla toissa suurimman osan hereillaoloajastani. Ja poika on tarhassa. Ja sitten kun menee esikouluun ja kouluun, niin iltapaivaryhmissa. Karseeta, miten oma lapsi viettaa enemman aikaa vieraiden aikuisten ja toisten lasten kanssa, kuin omassa kodissaan omien vanhempiensa kanssa. :sad001
 
Samanlaisia syyllisyyden tunteita olen potenut nyt töiden alettua, kun tuntuu että tyttö on aina viimeinen joka haetaan päiväkodista. Muiden vanhemmat on varmaan lähempänä töissä tai opiskelijoita tms. ja muutama lapsi on puolikkaita päiviä. Ei se tunnu tyttöä haittaavan, päinvastoin taitaa nauttia hoitotädin täydestä huomiosta. Mutta mä menen töihin klo 7 jälkeen jotta jäisi edes vähän aikaa illalla, jos tyttö jostain syystä herää ennenkuin olen lähtenyt tulee tytölle kamala itku ja itselle paha mieli lähteä, ja vähän haikealta tuntuu lähteä silloinkin kun toinen jää vielä nukkumaan. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että nautin työstäni ja tyttö viihtyy päiväkodissa tosi hyvin. Mutta kaikkea ei vaan voi saada, toinen vaihtoehto olisi katkeroitunut mutsi joka syyttäisi lastaan siitä, ettei ole saavuttanut unelmiaan.
 
Ok, viimeviikon pe oli kaikki todellakin hienosti kun käytiin ultrassa. Sunnuntaina mentiin siit synttäreille ja maanantaina herättiin väärällä jalalla. Tai sanoisinko uhmajalalla. Kaikki on siitä lähtien ollu yhtä per&%€#@tä. Kuin voi lapsi muuttua yhdessä päivässä! Mikään ei käy, kaikki on huonosti, mikään tai kukaan ei kelpaa. Onneks poika syö enemmän ku koskaan, mättää pari lautasellista tyhjäks ja pyytää porkkanamehua päälle.. Toivottavasti taas laantuu niinku ennenkin, ollaan lähdössä reissuun kuukauden päästä eikä oikein huvittais siellä tämä tämmönen venkoilu...
 
:grin^hah, meilla mun aidin mielesta me annamme pojalle liian helposti periksi ja olemme turhan lepsut vanhemmat. Vaikka minusta tunntuu,ettemme tee muuta kuin kiella ja komenna. Vaan miten se nyt meni. Toisesta korvasta ulos....
 
Asiasta miljoonaan. Meillä ei ikinä siis ei ikinä ole ollut hiiriä varsinaisessa asuinkerroksessa. Kellarissa ne kyllä jylläävät ja kissakin viihtyy sielä hyvin saalistaessa.
Mutta tänään. Tänään sairas lapseni suorastaan hihkui ilosta. Kysyessäni mikä on syy tähän spontaaniin riemuun keskellä tyhjyyttä eteisen käytävässä poika ilmoitti että hiiri meni. Ok. En uskonut kunnes se vilisti keittiön lattian poikki. Sain sen harjalla pökkeröiseksi ja hännästä roikottaen ulos ovesta. Jäbä huusi tiittii! (siistii)....
Lapseni siis tykkää kun äiti mäiskii hiiriä pitkin seiniä ja heittää ne ulos. Tosi hyvä malli kuinka eläimiä tulee kunnioittaa ja kohdella hyvin...
 
^hih, tai toisenlaisesta vinkkelista katsottuna pojastanne kasvaa sellainen, joka osaa toimia nopeasti ja itsevarmasti yllattavissakin tilanteissa. Ainakaan teilla ei opeteta lasta pelkaamaan erilaisia, ehka hieman inhottaviakin, luonnonkappaleita. :wink
 
^hih, tai toisenlaisesta vinkkelista katsottuna pojastanne kasvaa sellainen, joka osaa toimia nopeasti ja itsevarmasti yllattavissakin tilanteissa. Ainakaan teilla ei opeteta lasta pelkaamaan erilaisia, ehka hieman inhottaviakin, luonnonkappaleita. :wink
No joo Littlered, kiitos, helpotti, oli vaan niin syyllinen olo..
Mä itse en pelkää juuri mitään elukoita, tietty kunnioitus kylläkin susia ja karhuja kohtaan löytyy, joita pihapiirissä aina välillä jäljistä päätellen on vieraillut.
Mutta ei mun onneksi täydy karhua talosta pihalle heittää...
 
Takaisin
Top