Valitusketju

Murmeliini90

Murmeliini90

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Siirretäänpä nämä jutut muista ketjuista ihan omaansa, koska alkaa muuten kaikki olla täynnä tätä.. Tänne saa ja pitää purkaa kaikki kolotukset, univaikeudet, lihomiset, vaatehuolet, kettuuntumiset lääkäriin, sukulaisiin, yhteiskuntaan, sairaaloihin ja koko #######n raskauteen ja vannoa, ettei enää ikinä hanki lapsia.. Jonka joka tapauksessa ainakin osa meistä pyörtää.. Eli täältä voi käydä palauttamassa mieleen, mitä ne viimeiset viikot OIKEESTI oli!
Täältä saa myös hymiömuodossa sympatiaa, empatiaa ja lohdutusta. Joten, estradi on teidän, my dear ladies, mamas!
 
Loistava idea! Mä alan lataamaan jo seuraavaa valitustulvaa :) Tänään ei oo kyl viel ottanut mikään päähän, mutta onhan tässä vielä aikaa :excited001
 
Voin aloittaa sillä, että odotan nyt synntystä enemmän kuin kuuta nousevaa. Haluaisin mahdollisimman pian eroon tästä jättijumbomasusta ja ulkoistaa pienen rakkauden paijattavaksi. ♥ Yöt on yhtä tuskaa kun selkä huutaa hoosiannaa ja daavittia ja sitten ei kivuiltaan pysty nukkumaan kun parin tunnin pätkiä. Panadolit ei auta mitään noihin kipuihin, korkeintaan sen verran että saa nukahdettua hetkeksi. Ja kun sen vaikutus lakkaa jatkuu ne kivutkin. Masu painaa vielä palleaan ja vaikeuttaa selällään nukkumista ja ahdistaa henkeä.
 
Elwwis samoilla mennään! :D nyt mukula perhana pihalle jo!! Mulla on noiden sun kertomien kipujen lisäksi ylävatsa tosi arka ja särkee ku kohtu liikkuu. Neuvolalääkäri sanos että on kohdun kasvukipua, joten ei mitää raskausmyrkytys kipua ole. Onneks, se nyt tästä vielä puuttuisi ku raskausmyrkytys tulis! Ärsyttää ku kotona haluis siivoilla ja laittaa edes tiskit koneeseen/pois niin jo on nii kipeä että ei tuu mitää! Tänää tuli rv 37 joten sais hyvinki jo luvan tulla ulos!! :) plus mulla on nyt ollu parisen viikkoa kauheen itkuherkkä fiilis, kaikki asiat tuntuu sata kertaa ärsyttäviltä ja pienet asiat isoilta. Kait tää on normaalia, vähä pelottaa että miten sitä sitten ku on synnyttänyt. Sillonhan ne hormonit vasta jyllää, voi ei. :) oon kyl ihan varma että mul tulee se hiton synnytyksenjälkeinen masennus... Plaah...
Ps. Hyvä ketju ;)
 
Ainii ja lisäys, mun neuvolatäti oli lähtenyt toiseen työpaikkaan! Joten sain sitte uuden tädin tässä loppuvaiheessa, oli vähä ylläri. Mitää ei oo ilmoitettu mulle, ihmettelin ku oudon kuullone ääni vatsas puhelimeen ku soitin neuvolaan. :D no ma on neuvola uuden tädin kanssa, kattellaan millainen on.
 
Ja mulla alkaa olla mitta täynnä raskausdiabetesta, haluan karkkia! Vedän sellaiset suklaaöverit synntyksen jälkeen että pahaa tekee!
 
Hahah.. mulla on ihan sama fiilis Aliisa, toi makuunin karkkipussi tyhjenee heti ku istukka on irronut. Vauva tissillä ja mulla suu täynnä karkkia :grin Voivat sitten ihan rauhassa kursia mua kokoon!
 
Ääh, nyt hävettää... :DD Kauhean huono päivä ollut, jokapaikkaa särkee, ärsyttäny ja väsyttäny hulluna. Kiva on jos ihmiset käy mutta jos viipyvät pidempään kuin 30 min alkaa taas ärsyttään ku tekis mieli takas peiton alle. Nyt sitte sisko soitti ja kysy oisivakko voineet tulla käymään ja jouduin kieltäytyyn ku mies oli väsyny ja minä olin väsyny ja siskolla parivuotias poika jossa virtaa enemmän kuin pienessä kylässä. Kuulosti sitte puhelimessa mielestäni loukkaantuneelta, lähetin perään viestiä että ethän suutu-->ei vastausta-->paniikki-->soitin sekä siskolle että siskon miehelle (tässä vaiheessa märisin siis jo silmiäni päästä)-->kumpikaan ei vastaa-->kahta kauheampi paniikki. Mies katteli tilannetta hyvin hämmentyneenä vierestä, olen siis koko raskausajankin ollut yleensä itse rauhallisuus ja itkenytkin ehkä vain pari-kolme kertaa. No, koko jupakkahan päättyi kun sisko soittaa hädissään takaisin että olivat olleet koiraa ulkoiluttamassa ja molemmilla puhelimet kotona ja minä pillitän puhelimeen että ethän suuttunu, en kestä jos suutut. Kiesus... :laughing025
Alan oleen vissiin aika täynä tätä raskautta ja makaamista ja miehen passauttamista, hormoonit heittelee laidasta laitaan ja otan kaikesta ihteeni vaikken mistään sanokkaan :smiley-ashamed004 Ja tympäsee hulluna kattoa vierestä kun toinen joutuu siivoamaan, laittaan ruuat ja käyttään koiran JA MINÄ VAAN MAKAAN! Tää ei sovi mulle, ei sitten tippaakaan :D Saakutta kysyn lääkäriltä onko mahdollista että jos toisen tekee niin että raskaus menis samalla tavalla, jos on niin tää taitaa jäädä ainoaksi... :D
 
UUUUUUJEEEE, 35 viikkoo täynnä ja vuodelepo on ohi!

Vuodelevossa tosin pesin kaikki babyn loput vaatteet, jynssäsin pinnasängyn puhtaaksi ja laitoin lakanatkin jo. Tänään ensimmäisenä ei-vuodelepopäivänä olen öööö.. nukkunut, nukkunut, vaihtanut vain sijaintini sängystä sohvalle, makoillut ja vielä hiukan makoillut. Oho.
 
Hups, teksti tuliki tänne valitusketjuun, vaikken edes valittanu. Aika jännää muuten, kun kattoo tota laskuria tossa alla. Viikkoja on kertyny yhtä paljon, kun päiviä on jäljellä. Wuhuu. :dance011
 
Tämä ketju tulikin tarpeeseen....aivan ennalta kokematon väsymys iski. Kahdet päikkärit ottanut ja useaan otteeseen olen ollut sängyssä makoilemassa. Päikkäreille nukahtaessani, tuntui kuin joku olisi vetänyt maan alle jonnekin tiedottomaan tilaan. Onkohan tämä nyt tästä raskaudesta vaiko jotain tautia? Flunssanhan sairastin vasta. Supistusten ja menkkakipujen puoleen ollut tänään hiljaista. Mieli on matalalla ja olo erittäin epäsosiaalinen, ei oikein kiinnosta mikään. Voisin vaan maata peiton alla omassa yksinäisyydessäni. Ruoka ei ole oikein maistunut ja aamulla oli vatsa kipeä ja sekaisin.
 
Tulihan se päivän v*itutus. Miehen sisko ilmoitti että on ottanut vapaata marraskuun ekan viikon, niin että voi olla täällä meillä tutustumassa vauvaan. LA on siis 28.10, eli jos siinä pysytään niin tullaan kotiin just kuun vaihteessa ja sit se on heti tunkemassa tänne viikon ajan, joka päivä :smiley-angry019 Olisihan se ihan kiva että me vauvan vanhemmat voitaisiin rauhassa tutustua pikkuiseen ensiksi. Mä kestän kyseistä henkilöä normaalistikin max pari tuntia kerrallaan, pari kertaa vuodessa... :smiley-angry016
 
Oih.. :/ No jospa sulla pysyis vauva masussa ja se pääsis viikoks kuunteleen ähkimistä, kiukuttelua ja valitusta. ;) Ja voit säikytellä, että *nyt se varmaan syntyy*.. Tai just sen viikon puolessa välissä synnytät ja vietät loppuajan auvoisasti sairaalassa..! ;)
 
Sophie, myötätuntoja täältä :/ Kurjaa tuollanen kun tungetellaan heti aluksi, eikö miehes voi sanoa että pysykää nyt perkele sen aikaa edes pois että me keritään tutustua vauvaan?
 
Sophie, kuulostaapa inhottavalta. Minäkin haluan miehen kanssa rauhassa tutustua vauvaan muutaman ensimäisen viikon ajan. Stressaa jo valmiiksi, että onko kaikki tunkemassa tänne heti kun vauva on syntyny. Vanhemmat ja sisarukset toki voi käydä jossain määrin kattoo muttei liikaa. Mutta kaveritki niin innoissaan tästä vauvasta mutta niitä en kyllä meinaa ottaa kun menis liian hälinäksi.

Täälläkin itku tosi herkässä. Muutama päivä sitten käytettiin meiän pikkukoiraa ottamassa eläinlääkärissä kipulaastari ennen leikkausta. Siellä pikkusen karvat jouduttiin ajamaan niskasta ja mulla tuli siitä ihan kaamee itku!

Apua oonko mä ainoo joka herkuttelee? :smiley-ashamed004 Mulla oli yhessä vaiheessa ihan kaameet suklaanhimot. Ennätys kolme levyä päivässä :excited001 Onneks on jo vähän laantunu siitä. Karkkia ja sipsejäkin on tullu syötyä..

Jotenkin oon tosi aikaansaamaton ihminen nykyään! Ärsyttää ihan. Paljon ois kaikkee tekemistä mikä vaan oottas tekjää, mut eiköhän sohva vie voiton.. Jospa se jaksaminen tai pikemminkin kehtaaminen palautuu viimeistään sitten synnytyksen jälkeen ennalleen. Mut nyt aattelin, tehä ison harppauksen eteenpäin, vaikka kuinka inhoankin pakkaamista niin tää mamma rupee pakkaa sairaalakassia just NYT :smiley-bounce005
 
Voi sentään Sophie82. Oliko sun mies ja hänen suku Espanjasta? Muistelen, että asutte siellä... Tulee vaan espanjalaisista mieleen Serranon perhe sarja (en tiedä oletko nähnyt?) ja voin kuvitella että siellä on aika häslinkiä ja ääntä kun sukulaiset tulee käymään. :D jos se sarja edes kertoo oikeasti millaisia espanjalaiset ovat. :smiley-ashamed005

Niukku mä ilmottaudun himo herkuttelijaksi!! :oops: mulla kans toi suklaa on niin ylitsepääsemätön herkku! :D voin hyvin kuvitella jos mulla ois kolme levyä kotona niin hyvinki vois päivän aikana ne mennä. :laughing001
 
Mä tulisin hulluksi, jos Espanjalainen Serranon perhe tulis meille pian sairaalasta kotiutumisen jälkeen! :) Ahdistaa muutenkin, että vieraita kävisi alati kyläilemässä heti kotiuduttuamme. Haluaisin olla perheen kesken rauhassa ja levätä ja parantua rauhassa ennen kuin ottaa vieraita vastaan. Äitini on heti tunkemassa meille pariksi viikoksi (asuu myös ulkomailla) kun lapsi syntyy...Ihan kiva toisaalta, että tulee tarjoamaan "apuaan" vauvan hoidossa, mutta on aika kova neuvomaan ja höösäämään, joten menee hermot alta aikayksikön :) ...Päätettiin majoittaa tuore mummi johonkin lähistölle pariksi viikoksi, niin ei tartte olla "autettavana" 24/7.
 
Ja noista herkuista...voi jeesus, että tekee mieli IHAN KOKO AJAN jotakin syötävää > herkkuja. Suklaa on myös mun paheeni. Ah, tälläkin hetkellä voisin lähteä kauppaan hakemaan pelkän suklaalevyn, keittää teetä ja könytä peiton alle katsomaan maratonina jotakin sarjaa :) Mulla on tosiaan se RD niin ei pysty sallimaan itselleen herkuttelua "normaaliin" tapaan. Mun "normaalin" herkuttelun motto on siis parempi överit kuin vajarit eli parn palan syöminen on mielestäni vain itsensä kiusaamista :)
 
Ei paljon turkkilainen jugurtti mustikoille enää lämmitä, kun mieli tekee pullaa ja donitsia ja suklaata! Tää vaan pahenee. Kun raskaus on ohi, annan itselleni luvan herkutella viikonloppuisin, näin oli ennen raskauttakin. Suolaisia herkkuja on helppo keksiä, mutta makealle ei oikein löydy korviketta.Just nyt maistuisi suklaadonitsi ja berliininmunkki.
Turvotus ärsyttää, olin pari tuntia liikkeellä ja jalat on kuin elefanttimiehellä. Hikoilen myös kuin pieni possu.
 
Mun neuvolakätilö suositteli mulle pahinpaan herkkuhimoon omenapiirakkaa (ohuella pohjalla) tai omenapaistosta. Ajattelin tänään tetsta, vaikka omenapaistos, sehän nyt on ihan vitsi jonkun suklaalevyn rinnalla :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top