Vaatteet synnytyksessä

Keskustelun 'Synnytys' aloitti Quara, 11 helmi 2010.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. miiuhoo Ihastunut foorumiin

    Huoh... mun ongelma taitaakin sitten olla se, että miestä ällöttää koko synnytys ja ei taida haluta tulla mukaankaan. Minä tietty olin sitten sitä mieltä että varmana tulet, etten halua olla siellä yksin. [:(] Nyt on ruennut häiritsemään ajatus, että millä oikeudella minä hänet sinne pakottaisinkaan. Toisaalta, en tiedä haluanko minäkään olla siellä silloin, se nyt vaan on pakko, joten kaipa sitä nyt olisi isälläkin joku velvollisuus olla mukana lapsensa syntymässä. Ei se äitistäkään varmaan kovin mukavaa ole, kipua ja kaikkea... [&o]
    Mutta mulla on kyllä sellainen tunne, että kyllä se nyt kuitenkin toisaalta vähän haluaakin tulla sinne mukaan, ollaan perhehuoneesta puhuttu ja kaikennäköisestä muutenkin... Kait tästä täytyy vielä puhua keskenään ja olenkin kehottanut häntä ottamaan asian puheeksi, kun menemme sitten tutustumaan sairaalaan.
  2. undulaatti Ihastunut foorumiin

    ALKUPERÄINEN: miiuhoo

    Huoh... mun ongelma taitaakin sitten olla se, että miestä ällöttää koko synnytys ja ei taida haluta tulla mukaankaan. Minä tietty olin sitten sitä mieltä että varmana tulet, etten halua olla siellä yksin. [:(] Nyt on ruennut häiritsemään ajatus, että millä oikeudella minä hänet sinne pakottaisinkaan. Toisaalta, en tiedä haluanko minäkään olla siellä silloin, se nyt vaan on pakko, joten kaipa sitä nyt olisi isälläkin joku velvollisuus olla mukana lapsensa syntymässä. Ei se äitistäkään varmaan kovin mukavaa ole, kipua ja kaikkea... [&o]
    Mutta mulla on kyllä sellainen tunne, että kyllä se nyt kuitenkin toisaalta vähän haluaakin tulla sinne mukaan, ollaan perhehuoneesta puhuttu ja kaikennäköisestä muutenkin... Kait tästä täytyy vielä puhua keskenään ja olenkin kehottanut häntä ottamaan asian puheeksi, kun menemme sitten tutustumaan sairaalaan.


    Itse en ole synnytystä vielä kokenut, että sinänsä olen vähän "huono" neuvomaan.. Mutta sanoisin, että ei kannata varmaan ainakaan "pakottaa" miestä mukaan, koska mies ei sitten välttämättä pysty olemaan tukenasi niin paljon, kun haluaisit jos ei ole "koko sydämellään" ja omasta, vapaasta tahdosta mukana.
    Eikö sinulla ole hyvää ystävää tai siskoa, joka lähtisi mukaasi jos mies ei halua? En ainakaan yksin lähtisi mistään hinnasta ja varmasti esim. jo synnyttäneestä ystävästä voisi ainakin olla suuri apu? [:)] Itsekin olen jo äitilleni aikaa sitten sanonut, että jos jotain tulisi niin, että mieheni ei mukaan pääsisi, niin ottaisin äitini mukaan... (monille voi toki äiti olla huono vaihtoehto jos omaa esim. kamalan hössöttävän äidin, mutta minulle äiti on muutenkin kuin paras ystävä..)

    Yhteenvetona siis, että jos miehesi ei oikeasti synnytykseen halua niin en kyllä lähtisi siitä asiasta vääntämään tai riitelemään. Voihan miehesi toki ajaa sut sairaalalle jne., mutta ottaisitte jonkun hyvän ystäväsi myös mukaan, joka voisi olla tukena sinulle jos mies ei kestä ja miksei tukena miehellesikin. Tuossa tilanteessa joku jo synnytyksen kokenut voisi olla hyvä tuki ja apu teille [:)] Toivottavasti miehesi kuitenkin vielä päättää haluta mukaan!
  3. Arwen Vieras

    miiuhoo: Ikävä tilanne tuollainen, mutta mitäänhän ei ole vielä pakko päättää.. Teilläkin on sen verran viikkoja vielä jäljellä, että siihen mahtuu mahdollinen tutustuminen synnytyssairaalaan, sekä synnytysvalmennus, jotka voivat hälventää mahdollisia miehesi pelkoja/ennakkoluuloja. Meillä tilanne on sellainen, että miehellä on paniikkihäiriö, joten ollaan paljon puhuttu siitä että hän voi tarvittaessa mennä ulos synnytyssalista jos olo sitä vaatii. Tilanne ei ole sama, mutta miehellesikin voi olla helpottavaa tietää, ettei mikään ole ehdotonta. Voitte esimerkiksi synnytysvalmennuksen jälkeen katsoa mikä tilanne on; jos miehesi edelleen on sitä mieltä ettei tilannetta kestä, niin sitten siun on hyvä miettiä jotakuta muuta tukihenkilöksi miehesi odottaessa toisaalla. Se nimittäin ei kenellekään ole eduksi jos miehesi joutuu "väkisin" olemaan mukana, eikä näin ollen pysty olemaan niin suurena tukena kuin muuten olisi.
    Tsemppiä kuitenkin tilanteen selvittelemiseen, ette ole ainut pari jota ensimmäinen synnytys jännittää niin paljon, että tällaisia asioita on käytävä läpi. [:)]
  4. miiuhoo Ihastunut foorumiin

    Harmi vaan, että mulla ei ole ystäviä ainuttakaan täällä suunnalla, ja nekin pari vaivaista on 300km päässä... Samoin kuin äiti ja muu perhe. Ja siinä ne sitten onkin. Että yksin tai miehen kanssa...
  5. sipster Peruskäyttäjä

    Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa Doula- apua synnytykseen. Kannattaa kattoo netistä onko sun paikkakunnalla mahdollisuus tällaiseen. Doulat tapaavat synnyttäjän pari kertaa ennen synnytystä ja sen jälkeen.
  6. miiuhoo Ihastunut foorumiin

    Just... mielummin sitten vaikka yksin kuin joku ventovieras komentelemassa. Kiitos ei mua varten [8|]
  7. Babaytoy Rakastunut foorumiin

    ALKUPERÄINEN: mekke

    No mutta eihän miehen tarvitse erityisesti sitä verta ja limaa katsoa, en minäkään välittäisi. Tarkoitushan on antaa tukea synnytyksessä eikä tuijotella synnyttäjän alapäätä. Kyllä vauva yleensä pyyhitään ennenkuin annetaan vanhemmille, meillä ainakin oli jo ihan puhtoinen pieni napero ilman kylvetystäkin :)

    Ja itse pidin myös koko synnytyksen ajan sitä sairaalamekkoa, joka peitti kaiken ylimääräisen. Vasta ensi-imetyksessä avasin napit, että muksu pääsi ihokontaktiin. En minäkään tykkää paljastella itseäni vieraille, mutta tuossa tilanteessa sitä ei kyllä ajatellut yhtään! Ettei vaan olis noi synnytyskuvat miehiä varten ;) Innostuvat lähtemään mukaan kun tiedossa vähäpukeinen puoliso :P




    Meijän ukkeli sanoi mulle kerran,että "Eihän hänen tarvitse tulla synnytyssaliin mukaan?" -Olin vähän,että "Mitä? Mutta sähän sanoit,että tulet..? [&o]" no sitten se sanoi,että "No niin,mutta onks mun pakko katsoa sinne jalkoväliin?"
    Ymmärsin siis väärin. Mies luuli,että jos ja kun isät tulee synnytykseen mukaan,he joutuisivat katsomaan koko sen ajan naisen haaroväliin,kun se pusaa vauvaa ulos. (Kaikkia eritteitä ja verta!) Ei tämä heikko tietääkseni niille ole,mutta hän luuli,että se on miehen tehtävä. [:)]

    Korjasin vain,että "Ei tietenkään ole pakko katsoa ollenkaan! :) Isän tehtävä on olla vierellä,tukea,kannustaa ja helpottaa oloa mahdollisimman paljon. Pyyhkiä otsaa,antaa juotavaa..yms." sitte hän ymmärsi ja huokaisi. [:D]
    Kyllä se haluaa tottakai mukana olla,mutta luuli,että pitää tuijottaa mustaa aukkoa koko se aika.[:D]

    Voi noita tulevia isiä! [:D][:D]
  8. starletti Tuttu foorumilla

    Mustaa aukkoa [:D]
  9. Quara Tuttu foorumilla

    Me olemme olleet molemmat paikalla kaikki neuvola- ja  lääkäritarkastukset sekä molemmat ultrat. Ihan ekan neuvolakäynnin kävin yksin. Synnytys oli puheena tietysti jo ihan ekassa ultrassa, kun mies totesi kätilölle, että eikös se mene niin, että hänen ei tarvitse itse synnytykseen osallistua, vaikka hän mukana onkin. Kätilö sanoi, että isän tehtävä on hoitaa yläpää, kätilön alapää. [:D]
  10. Nenn1 Peruskäyttäjä

    Vaatetukseen synnytyksessä: Itse olin omissa vaatteissa siihen asti, kunnes menin kylpyyn, jossa luonnollisesti ollaan alasti. Sen jälkeen siiryimme synnytyssaliin (tähän asti oltiin tarkkailuhuoneessa) puin päälle sairaalan yöpaidan, jossa on tosiaankin ne napit edessä. Alkkarit olisin saanut laittaa vielä siinä vaiheessa jalkaan, mutta en halunnut, koska tiesin, että ne pitää kuitenkin ottaa jossain vaiheessa pois. Epiduraalin laiton yhteydessä mulle vaihdettiin ns. leikkauskaapu päälle (selästä auki) ja se olikin sitten loppuun asti päällä. Ja kyllähän siellä peittoa pidettiin päällä aina ponnistusvaiheeseen asti. Ja eipä sitä pahemmin mieti, että minkäslainen vaatetus sitä oikein on päällä. Yllättäen sen pienen ihmeen ulos saaminen ja siitä aiheutuvat tuntemukset (kuten kivut) ovat päällimmäisenä mielessä [:D].

    Ja sitten siitä kaikesta eritteestä synnytyksen aikana... Omat muistikuvat eivät tietenkään ole mitään kaikista kirkkaimpia, mutta yllättävän vähällä veren vuodatuksella ym. eritteillä itse synnytys menee. Ja kätilöt vaihtoivat ainakin meillä suht tiheään takamuksen alla olevaa suojaa, että ei tarttee märässä maata. Ja meidän poitsu oli minusta yllättävänkin puhdas syntyessään. Kinaa ei ollut oikeastaan ollenkaan ja vertakin vain vähäisen. Vasta istukan irtoamisen jälkeen verta alkaa tulemaan enemmän. Niin ja jos joudutaan leikkaamaan välilihaa, niin totta kai haavat vuotavat verta.

    Että tämmöisiä kokemuksia meikäläisellä...
  11. Moon Ihastunut foorumiin

    Vaatetuksesta... Mulla oli verhonani sairaalassa liki koko ajan se edestä napitettava yöpaita. Sairaalan alkkarit oli ennen synnytyssaliin menoa ja vasta siellä ne otettiin pois. Kätilö lähinnä ihmetteli että vieläkö mulla ne on kun ne jalassa saliin saavuin. Mulla kyllä katosi nuo kainoudet synnytyksen yhteydessä. Tuskin olisin ilkialasti tarjennut olla tai halunnut mutta ylimääräiset vaatteet olisi kyllä haitannut touhua. Ylipäätään mulla on ollut hieman ristiriitainen suhtautuminen esim. omaan alapäähän mutta synnytyksen jälkeen oppi arvostamaan omaa kroppaa kyllä ihan eri tavalla. Miten jokin joka on tarkoitettu uuden elämän synnyttämiseen olisi rumaa?
    Paidasta aukesi napit kun pienokainen tuli rinnalle kenguruhoitoon ja imetettäväksi. Peittokin taisi olla taas mukana kuvioissa heti tikkauksen jälkeen. Rintaliivit laitoin vasta kotona havaitakseni että ovat aivan liian pienet maidonnousun jälkeen... Ja sairaalassa oli kätevä käyttää niitä "talon vaatteita", ei omat suotta likaantuneet (vaikkei ne sairaalan vaatteet nyt mitään kauniita olleetkaan mutta nopeasti sai esim imetyksen tieltä pois).

    Isän osuus synnytyksessä... Minä en olisi pystynyt tuohon touhuun ilman lapsen isää. Meillä synnytys kesti toista päivää ja olisin itkenyt silmät päästäni siellä jos mies ei olisi ollut rinnalla. Etukäteen olin varottanut että alapäähän ei sitten mennä kameran eikä minkään kanssa ja miehelle se oli itsestäänselvyys. Mutta seuranpitäjänä mies oli ehdoton - kätilöhän on synnyttäjän seurana vain ponnistusvaiheessa ja sitä ennen satunnaisesti tarpeen mukaan (meillä n. 3h välein kävi mittaamassa sykkeen ja supistukset). Etenkin siinä vaiheessa kun kivut yltyy on ihanaa kun joku hieroo, pitää kädestä, antaa juotavaa, juttelee, tuo ruokaa, kellottaa supistuksia, laulaa. Mies on todennut monesti synnytyksen jälkeen että se ei ole heikkopäisen seurattavaa - kyllä sitä verta sen verran kuitenkin tulee. Mutta mistään hinnasta ei mies olisi jättänyt kokemusta väliin eikä tuleviakaan synnytyksiä. Ja omaa osuuttaan hän on vähätellyt - ei muka tehnyt mitään. Teki kuitenkin - oli mukana :)
  12. Jenska Tuttu foorumilla Joulukuun mammat 2017

    Me ollaan myös puhuttu miehen kanssa synnytyksestä, ja nimenomaan tuosta että mies pysyy siellä minun pään korkeudella, tai minun selän takana. Sanoin jo alkuraskaudesta kun mies kertoi haluavansa mukaan synnytykseen, että sinne alapäähä ei ole kurkkimista, ei varsinkaan kun vauvan pää näkyy, tai voi lähteä viimeisetkin seksihalut [:D]
  13. Riikka33 Tuttu foorumilla

    Meillä mies katsoi, kun vauva syntyi, siis ihan aitiopaikalta... oli vaan ihan haltioissaan ja seksihaluihin ei ainakaan vaikuttanut! [:D]
  14. kariina Peruskäyttäjä

    ALKUPERÄINEN: undulaatti

    ALKUPERÄINEN: Quara

    Eiköhän se synnytys sitä paitsi ole likaista touhua ihan meidän kaikkien mielestä! En kyllä ihan rehellisesti usko, että on olemassa ihmisiä jotka kovasti tykkäisivät nähdä mitään eritteitä.


    Heh, tuo pisti naurattamaan. [:D] Sanoisin, että jos ihmiskehon eritteitä oikein erityisesti rakastaa niin on jo päässä jotain vikaa... [8|][:D] Hoitajat sun muut ovat asia erikseen, koska ovat tottuneet näkemään sellaista, mutta tuskin heistäkään kukaan niitä silmät innosta kiiluen toivovat joka päivä näkevänsä [:D]


    Sanoisin, että hoitajat ovat "tottuneet" eritteisiin ja osaavat pitää ne yökät ja kommentit sisällään sekä nenän tukossa ilman sormia..[:D] Ite en ole kovin herkkä oksentaan, mutta muutamat p*skat ja oksut olen siivonnu nenä tukossa ja oksennus kurkussa. Tehtävä kuitenkin oli...[:D][:D]
  15. Oluwatobi Tuttu foorumilla Tammimammat 2018

    Vaatetuksesta: Mä kun tulin svo:lle, niin kätilö pyys sit heti vaihtaa omat vaatteet sairaalan paitaan, ei ritsikoita eikä alkkareita. Tosin me mentiinkin kyllä samantein ponnistamaan, et jos oisin ollu avautumisvaiheen aikana sairaalassa, niin oisin varmaan saanu pitää omatkin päällä.
     
    Isän roolista: Meillä ei mies koko odotusaikana ollu varma tuleeko mukaan synnytykseen. Sen verran kammos just verta ym. eritteitä. Enkä mie painostanu, ku se ei oo hyvä sekään, jos pakotetaan tulemaan vaikka ite kokee, ettei pysty salissa olemaan. No, ku tositilanne tuli niin siellähän se mies oli. Ei puhettakaan, et ois pois jääny. [:D] Eikä jääny mitään kammoo kellekään, kun mies oli siellä pääpuolessa tukemassa, eikä siellä kätilön vieressä kattomassa. Ja ehkä nopeella synnytykselläkin oli vaikutusta asiaan. Mut hirveen suuri apu siitä mun miehestä oli siinä ponnistuksen aikana, ku piti kädestä kiinni ja tsemppas. Saatto sen käteen tulla pienet jälet ku meikä puristi ku viimestä päivää, ilman kipulääkkeitä kun mentiin. [:D]
  16. NoKo Peruskäyttäjä

    Itse ensimmäistä odottaessani olin aivan kauhuissani myös tästä että jalat ("tavara") leväällään pitäisi synnyttää ihmisten katsellessa. Sama koski vaatetustakin, olin aivan varma että pidän viimeiseen asti paikat peitossa vaatteilla ja peitoilla, niin ylä-kuin alapäänkin. Mietin myös kuinka pitää muistaa pitää jalat ja bikinirajat ajeltuina...

    Noo, toisin kävi.
    Vauva päätti syntyä palomiesten "katsellessa" eikä tullut siinä kohtaa mieleenkään peitellä paikkoja[:D]. Ilkosen alasti siinä oltiin heti (tosin olin puoliksi vielä suihkussa heidän tullessa). Sairaalaan lähdettiin alasti, pelkkä käsilaukku mukana missä oli neuvolakortti, rahapussi ja kännykkä. Peittelivät meidät vain avaruuspeitoilla, ulkona kun oli siihen aikaan helmikuun pakkaspyrytykset.


    Mies tulee mukaan synnytykseen,(jos ehtii), se on ollut alusta asti selvillä. Perusluonne hänellä niin rauhallinen eikä todellakaan kavahda ´ruumiin nesteitä´ (toisin kuin minä). Minä olen ollut se, joka on pyytänyt (käskenyt) pysymään synnytyksen ajan "pää päässä", eli niin ettei olisi aitiopaikalla katsomassa kuinka paikat venyy ja paukkuu [;)]
  17. leku Aloittelija

    Sairaalan yökkärit mitkä itse sain ei repsota mistään auki. Ne saa auki edestä napeilla, mutta ei ne mitään leikkausvaatteita ole. En joutunut kummassakaan synnytyksessä olemaan ilman vaatteita. Vauva kyllä ujutettiin paidan alle heti synnyttyä, mikä oli vaan ihanaa. =)
  18. Marina87 Peruskäyttäjä

    Tuli mieleen kun huvikseen tässä lueskelin niin. Itsellä oli synnytyksessä myöskin se mekko, sukat ja omat rintaliivit. Alkkarit otettiin pois salissa. Mut niistä liiveistä. Oli kevyesti topatut ja kun pääsin suihkuun niistä pystyi rutistamaan hikeä. Yllätys yllätys, ne lensi suoraan roskikseen, onneks oli muutenki aikas kulahtaneet =D Ja meillähän ei siis tullut vauva rinnalle vaan lähti ulos tultuaan suoraan keskolaan saamaan happea.
  19. Miu-82 Peruskäyttäjä

    Eiköhän se siinä vaiheessa ole aika yhdentekevää, onko yläpääkin paljaana, kun siellä ponnistelee pimpsa levällään :) Ei siinä nyt varmasti ole ainakaan mitään mitä kätilöt eivät olisi jo ennenkin nähneet. Turhaa häveliäisyyttä ja ollaanhan me muutenkin jo kulttuurista, jossa saunominen ja alastomuus ei muutenkaan ole mikään tabu.
  20. Margeliini Tuttu foorumilla

    Mä olin synnytyssalissa aluksi alasti, kun lilluin vesiammeessa osan avautumisvaiheesta. Eikä mua ainakaan sillä hetkellä haitannut ollenkaan. Siellä oli paikalla mun mies, joka tietysti oli aikaisemminkin nähnyt mut alasti ja kätilö, joka vaikutti niin mukavalta ja empaattiselta, ettei mun tehnyt pahaa olla hänenkään nähden alasti. Muuten olen kyllä aika tarkka alastomuudesta, en esim. tykkää käydä yleisissä saunoissa. Mutta totta se on, että synnytysken jälkeen oma suhtautuminen alastomuuteen ja omaan kehoon muuttuu. Ainakin mä arvostan kroppaani nykyään enemmän, vaikka ei olekaan täydellinen.

    Mä sanoin kans ennen synnytystä miehelle, ettei sitten kurki mitä siellä mun alapäässä tapahtuu, mutta niinhän tuo vaan meni kurkkimaan. Päätä kun ponnistelin ja totesin kauhuissani, ettei se tule sieltä, niin mies meni ihan luontevasti tarkistamaan asian ja totesi, että kyllä se tulee :) Jälkeenpäin on sanonut, että oli hurjan näköistä, kun mun pimpsa oli ihan sininen ja venyi, mutta ei ole kyllä seksihaluihin vaikuttanut :)

Jaa tämä sivu