Vaatteet synnytyksessä

Q

Quara

Puuhakas puhuja
Kertokaahan synnyttäneet, alkaako vaatteet tuntua inhottavilta synnytyksen aikana, kun joka saakelin synnytyskuvassa, jonka olen nähnyt, nainen on siellä tissit paljaana? Se varmaan on luonnollista ja niin edelleen, blaa-bla-blaa... Mutta jostain syystä tämä on synnytyksessä ainoa minua kiusaava asia. Että siis joutuisin olemaan täysin alasti ihmisten keskellä, jotka ovat täysin pukeissa.
 
Tiedän, että ihan takuulla saan pitää paidan päälläni eikä kukaan pakota sitä riisumaan, mutta mietin ihan mielenkiinnosta, että onko tuolle alastiolemiselle joku yleispätevä peruste? Eli siis vaikka sellainen, että synnyttäessä kaikki puristava ja ihoa koskettava vain yksinkertaisesti tuntuu suurimmasta osasta ihmisiä liialta ja epämiellyttävältä.
 
On mitä todennäköisintä, että en tuossa tilanteessa todellakaan mieti olenko täysin alasti vai en, mutta tällaisen täysalastomuuden peruste olisi kiva tietää. Mieheni kyllä lupasi myös ottaa paitansa pois ikäään kuin henkiseksi tueksi, etten ole sitten ainut... [:D]
 
täällä pohdittu ihan kuule samaa.... [:)] inhoon muutenkin niitä sairaalan kuteita kun ne repsottaa joka nurkasta auki. vaikka synnytys on mitä luonnollisin asia.. samoin alastomuus mutta vieraiden ihmisten keskellä se ei tunnu luonnolliselta.. ei ees synnytyksessä. housut jalassahan ei kylläkään voi lasta maailmaan väkertää mutta olisi edes se paita päällä........ [:D][;)][:D][;)]
 
Se sairaalan yöpaita mulla on ollut joka kerta synnyttäessä päälläni. Naistenklinikalla ja Kätilöopistolla on ainakin ollut sellaiset yöpaidat missä on napit edessä, niitä on sit avattu ensi-imetystä varten. Alapää paljaana nyt tietty joutuu olemaan [:D][;)]. Ei musta ole ollut inhottavan tuntuinen se paita päällä olla, tietty sit kun on synnyttänyt se on hikinen ja ällö. Mua rassaa eniten se et olen vähän eritekammoinen ja haluaisin et pesevät sen lapsen heti kun on käynyt kääntymässä siinä mun rinnalla, ja et pääsisin heti suihkuun... Siinä likaisena maatessa ei oo koskaan ollut mun parhaat hetket vaikka vauvat on kaikki ihania olleet, limaisina ja verisinäkin.
 
ALKUPERÄINEN: viimeinen

Se sairaalan yöpaita mulla on ollut joka kerta synnyttäessä päälläni. Naistenklinikalla ja Kätilöopistolla on ainakin ollut sellaiset yöpaidat missä on napit edessä, niitä on sit avattu ensi-imetystä varten. Alapää paljaana nyt tietty joutuu olemaan [:D][;)]. Ei musta ole ollut inhottavan tuntuinen se paita päällä olla, tietty sit kun on synnyttänyt se on hikinen ja ällö. Mua rassaa eniten se et olen vähän eritekammoinen ja haluaisin et pesevät sen lapsen heti kun on käynyt kääntymässä siinä mun rinnalla, ja et pääsisin heti suihkuun... Siinä likaisena maatessa ei oo koskaan ollut mun parhaat hetket vaikka vauvat on kaikki ihania olleet, limaisina ja verisinäkin.

 
Tuli tuosta mieleen, että mieheni inhoaa ja kammoaa ihmisverta yli kaiken ja hän onkin sanonut, että häntä inhottaa myös tuo, että vauva on verinen ja limainen. Sanoi, että toivottavasti se pestään ennen, kun annetaan hänelle... No, uskon kyllä, että ei hän sitä ensimmäisenä sitten vauvan synnyttyä ajattele, eikä nyt ihan tosissaan tuota muutenkaan sanonut, mutta kuitenkin. [:)] Tuli vain mieleen...
 
Muuten ajatuksia herättävä ketju. En ollut tullut edes ajatelleeksi koko asiaa, mutta nyt kun mietin, niin niinhän se on.. Kaikki synnytyksen jälkeiset kuvatkin mitä olen nähnyt esim. äitistäni, on hän ollut tissit paljaana [:D] Ahdistavaa tosiaan... [8|] 
 
Ei siellä alasti tarvitse olla, jos ei niin itse halua. Mulla ollut kaikkina kertoina sairaalan oma vaate ja alapää ,luonnollisestikin, paljaana, kun housut jalassa on huonompi synnyttää... [:D] Sairaalamekossa tai miksä nyt haluaa sitä kutsua, on napitus edessä, joten ei kauheasti mitään näy. Imetysliivithän voi laittaa päälle, kun lähtee synnyttämään, niin voi olla ne päällä ja pystyy heti imettämään pienokaista. Jos ei halua olla ilman liivejä... Mutta voin melkein luvata, että kun siellä synnytyshuoneessa on kipujensa kanssa, ei enää välitä mikä paikka vilkkuu vai vilkkuuko mikään. [;)] Tsemppiä kovasti tulevaan! [:)]

Niin ja vielä siihen vaatteiden epämukavuuteen... ei mulla ainakaan tullut tarvetta päästä vaatteista eroon synnytyksessä, ajatukset olivat jostain kumman syystä ihan muissa jutuissa kuin vaatteiden mukavuudessa tai epämukavuudessa...
 
Synnytyssalissa ei saa olla mitään muuta päällä kun tukisukat (on jos on) ja sairaalamekko. Ei rintsikoita ei koruja ei mitään muuta. Multa kiellettiin rintsikat, vaikka olin sektiossa. Mulla oli pelkkä mekko ja tukisukat. Rintsikoita ei sen takia että jos tulee kompikaatioita ja joudutaan elvyttää tai jopa avaamaan rintakehää, ettei siinä oo mitään tiellä. Sen takia ei myöskään koruja. Muistan kun ite tulin heräämöstä niin olin edelleen se pelkkä mekko päällä ja kun mentiin huoneeseen niin kätilö vaan avas ne paidan napit ja pisti ton pikkumiehen sinne paidan sisään. Ei siinä tilanteessa kyllä haitannu yhtään [:)] oli ihanaa niissä kivuissa saada toi poitsu ihan ihoa vasten nukkumaan. [:D]
 
Irium - sulla ilmeisesti tuollainen ohjeistus siitä syystä, että tehtiin sektio... ? Olen kolme kertaa synnyttänyt, eikä kertaakaan ole koruja tai rintsikoita pyydetty ottamaan pois. En ole koskaan moisesta kuullutkaan, siis että noin sanottaisiin, kun synnyttämään menee.. johan moinen lietsoo turhaa paniikkia.
 
Juu ei mullakaan ole käsketty ottamaan mitään pois. Ja kolmasti ollut synnärillä (neljä lasta saanut kun on ne kaksoset). Rintsikoita en oo vaan laittanut päälle kun on ollut yhdet imetysliivit vaan mukana ja tosiaan synnyttäminen on aika hikistä puuhaa.
 
Kiitos vastauksista. Vaan vielä on mysteeri, että miksi kaikissa synnytystä käsitteleissä jutuissa ja kuvissa naiset on kokonaan alasti..? [8|]
 
Mulle tuo alastomuus on ollu aina vaikeeta. Viimeksi olin äitini kanssa saunassa 8-vuotiaana. Kouluaikaan uimahallissa riisuin aina seinään päin ja liikuin uimapuvussa tai pyyhkeeseen kääriytyneenä. Vanhemmalla iällä satunnaiset uimahallikerrat on ollu seinien ja lattian katselua. Gynen käynneillä siinä pöydällä levitellessä olen pyrkinyt kuvittelemaan olevani jossain muualla ja hankalaa on ollut. Jos mä joutusin synnyttään alasti...taitas jäädä vauva mahaan. Ja tosiaan, telkkaris en oo kyl täysin alastomii synnyttäjii nähny, tosin mulle jo tuo alapään alastomuuskin on aivan liikaa. 
 
Tämä kuuluu kategoriaan, mistä kannattas jutella tutustumiskäynnillä sairaalassa, kun nämä käytännöt mitä saa tehdä ja mitä ei, riippuu siitä, mihin olet menossa synnyttämään.. Ja joskus jopa siitä kätilöstä, joka ottaa sut vastaan. Sectioon en mäkään saanut ottaa ylle koruja tai muita, että se kaapu ja sukat jalassa piti viipottaa, tai no siis maata siinä sairaalansängyssä peitto päällä.
Normisynnytyksessä sain kyllä pitää noita koruja ja jos olisin halunnut, myös omaa paitaa. Käytin kylläkin sitä sairaalan riepu paitaa ja alushousuja siinä avautumisvaiheessa. En mäkään tykkää perse paljaana vieraiden ihmisten läsnäollessa olla, ja normi gynetutkimukset on mulle ihan kamalakokemus. Jäänyt tramoja..  Mutta enimmäkseen me oltiin miehen kanssa kahdestaan siellä huoneessa. Välillä siellä kävi kätilö pyörähtämässä tai lääkäri, mutta melko harvakseltaan. Joko makasin sängyllä tai keinutuolissa ja peittoa mä riepotin mukanani, jonain turvana kaiketi. Ja sitten kun tuo avautumisvaihe oli suurinpiirtein ohi, ja sinne tuli enemmän ihmisiä, se kipu oli sitä megahirveetä, että en todellakaan miettinyt mitään muuta kuin sitä että haluan sen kivun loppuvan nyt heti ja että se ipana mahd pian pois sieltä.
En ole ite kyllä juurikaan nähnyt täysin alastomia kuvia synnyttävistä naisista. Rinnat toki paljaana, koska ne laittaa sen juuri syntyneen lapsen heti rinnalle imemään (ja siitä tilanteestahan ne valtaosa kuvista on) ja niin kuin joku sanoikin, housujen kanssa vähän vaikea synnyttää. Noissa kuvissa tilanne usein se, että lapsi juuri ensimmäistä kertaa rinnalla ja jälkeisiä odotellaan, joten ne jalat tuppaa aika monella olla vielä siinä vaiheessa levällään.
Luinko jostain, että jonkun mies ei kestä verta ja muuta?? Jos näin, niin kannattaa todella jutella sen miehen kanssa, että kannattaako sinne synnyttämään tulla mukaan. Sitähän se touhu on, veristä ja muutenkin melko.. hmm.. likasta touhua sellaisen mielestä, joka ei pahemmin tykkää nähdä mitään eritteitä..
No taas vaan mun mielipide..
 
ALKUPERÄINEN: katusutariina

Luinko jostain, että jonkun mies ei kestä verta ja muuta?? Jos näin, niin kannattaa todella jutella sen miehen kanssa, että kannattaako sinne synnyttämään tulla mukaan. Sitähän se touhu on, veristä ja muutenkin melko.. hmm.. likasta touhua sellaisen mielestä, joka ei pahemmin tykkää nähdä mitään eritteitä..
No taas vaan mun mielipide..

 
Luitkohan mun juttuja maaliskuisten keskusteluista? Meillä siis mies kestää kaikki eläinten veret (metsästäjä kun on..), mutta ei ihmisen verta... Ei sitä muuten eritteet tai mitkään inhota. Se ihmisen veri vain. Ollaan kyllä puhuttu asiasta ja haluaa silti mukaan tulla. Ja minäkin hänet mukaan haluan jos hän itse vain tuntee olevansa valmis siihen.
 
No mutta eihän miehen tarvitse erityisesti sitä verta ja limaa katsoa, en minäkään välittäisi. Tarkoitushan on antaa tukea synnytyksessä eikä tuijotella synnyttäjän alapäätä. Kyllä vauva yleensä pyyhitään ennenkuin annetaan vanhemmille, meillä ainakin oli jo ihan puhtoinen pieni napero ilman kylvetystäkin :)

Ja itse pidin myös koko synnytyksen ajan sitä sairaalamekkoa, joka peitti kaiken ylimääräisen. Vasta ensi-imetyksessä avasin napit, että muksu pääsi ihokontaktiin. En minäkään tykkää paljastella itseäni vieraille, mutta tuossa tilanteessa sitä ei kyllä ajatellut yhtään! Ettei vaan olis noi synnytyskuvat miehiä varten ;) Innostuvat lähtemään mukaan kun tiedossa vähäpukeinen puoliso :P
 
Samaa mieltä.. Ei sinne alhaalle ole pakko katsoa.. Ja ei se synnytys pelkkää verta ole.. Se verinen osuus on aikast pieni loppujen lopuksi. Avautumisvaiheet sun muut olivat mulla ainakin verettömät.. Ja vaavelia ei pesty.. mutta pyyhittiin veristä.. voi olla että verikammo hetkeksi unohtuu, kun näkee pikkuisen..[:)] Niinja eihän se vauva nyt ihan veressä ui..
 
ALKUPERÄINEN: katusutariina
Tämä kuuluu kategoriaan, mistä kannattas jutella tutustumiskäynnillä sairaalassa, kun nämä käytännöt mitä saa tehdä ja mitä ei, riippuu siitä, mihin olet menossa synnyttämään..
 
Luinko jostain, että jonkun mies ei kestä verta ja muuta?? Jos näin, niin kannattaa todella jutella sen miehen kanssa, että kannattaako sinne synnyttämään tulla mukaan. Sitähän se touhu on, veristä ja muutenkin melko.. hmm.. likasta touhua sellaisen mielestä, joka ei pahemmin tykkää nähdä mitään eritteitä..

 
Voi huokaus, enpä ole vielä päässyt sairaalan tutustumiskäynnille kyselemään. Että joo, varmaan kannattaisi jutella siellä ja aion sen tehdäkin. Kuten varmasti moni muukin.
 
Kuten Undulaatti tuossa sanoi, aika moni mies kuitenkin haluaa tulla katsomaan oman lapsensa syntymää. Eikä kaikki tiedä etukäteen, mitkä ne omat reaktiot ovat. Ihan kuten minullekin tuli yllärinä inhotus oman kropan paisumista kohtaan, kun olin ajatellut kasvattavani tyytyväisenä vatsaa isoksi ja ylpeästi työntäväni sen kaikkien näytille.
 
Minun mieheni ei halua nähdä verta edes television lääkärisarjoissa, mutta silti vakaasti haluaa nähdä oman lapsensa syntymän. Jos kaiken uuden kuitenkin jättäisi tekemättä vain siksi, että etukäteen arvelee sen olevan kamala kokemus, niin aika paljon jäisi kokematta ihan ennakkoluulojen takia.
 
Eiköhän se synnytys sitä paitsi ole likaista touhua ihan meidän kaikkien mielestä! En kyllä ihan rehellisesti usko, että on olemassa ihmisiä jotka kovasti tykkäisivät nähdä mitään eritteitä.
 
lähinnä kyllä meinasin sillä sitä, että jos miehellä on tyyliin taipumus pyörtyä nähdessään verta tai vastaavaa, niin kannattaa keskustella siitä ennen kuin se tilanne tulee oikeasti vastaan. Synnytys miehellekin melkosen stressaava tilanne, ja monet tulee huonovointiseks jo muutenkin, saatika jos on altis tuollaiseen. Hoitajat ei todellakaan halua sitä tilannetta, että siellä on yht äkkiä lapsen ja äidin lisäksi myös mies hoidettavana.
Enkä mä nyt tarkottanut, että just sun mies (undulaatti) olis sellainen. Vaan ihan vaan heitin sen takia, että voi olla, että joku tätä palstaa lukeva ei ole edes ajatellut koko asiaa tolta kannalta.
 
Mä kyllä luulen, että hoitajat on kyllä tottuneet siihenkin, että siellä on joskus myös isiä hoidettavana. Se ei saisi olla yhdellekään miehelle peruste, että en tule, koska hoitajat eivät halua hoitaa minua. Tai että sairaalasta sanottaisiin suoraan tai edes annettaisiin ymmärtää, että otamme tänne vain niitä miehiä, jotka kestävät veren, liman ja eritteet, koska meillä ei ole aikaa/kiinnostusta hoitaa täällä vielä pyörtyviä isiä.
 
Varmasti siellä on hoitajilla parempaakin tekemistä, mutta on se varmasti ihan normaali osa sitä työtä, että uutta elämää odottavat isät eivät hanskaa synnytystilannetta ihan samalla reippaudella kuin vaikkapa hirven nylkemistä. [:D]
Ja kyllä kai aikuinen ihminen osaa itse päättää mihin haluaa tulla ja ihmisiltä löytyy lopulta aika uskomattomasti sietokykyäja tarmoa silloin, kun heillä ei ole vaihtoehtona kitistä.
 
Olen myös samaa mieltä, kuin Quara että vastaan tulee hoitajilla varmasti paljon niitäkin, että joutuu miestäkin "hoivata". Tottahan äiti ja lapsi on aina etusijalla, joten miehen olotilaan ei niin ehditä keskittyä, mutta kukapa mies nyt sitä olettaisikaan!? Varmasti jollakin nyt on kuitenkin aikaa edes jossain vaiheessa lykätä miehelle vaikka jotain mehua, että olo kohonee tms. Ja eiköhän ne miehet itsekin tuolin löydä jos meinaa heikotus iskeä ja vettä osaa hanasta ottaa jos siltä tuntuu. Se on toki eri, että antaako näiden meidän jääräpäisten miesten ylpeys periksi mennä istumaan [;)] Usein nämä suomalaiset miehet tuppaa olemaan niin perin jästipäitä tuollaisissa omaan terveyteen kohdistuvissa jutuissa.. "mähän oon elämäni kunnossa!"-tyylillä. Ja kuten Quara tuolla hyvin sanoikin, että uskomattoman paljon kyllä löytyy sisua ja tarmoa ihmisistä tuon kaltaisissa tilanteissa. Uskon, että miehelläkin siinä vaiheessa päällimäisenä mielessä on lähinnä se äitin ja vauvan vointi, eikä mikään veri ja limat..

Ja meilläkin mies ihan meinasi loukkaantua, kun kehtasin edes sanoa, että hänen ei tarvitse tulla jos tuntuu siltä, että ei pysty. Eli haluaa kovasti tulla mukaan, kuten varmasti melkein kaikki miehet. Löytyy toki niitäkin, jotka päättävät jäädä kotiin. Kukin tavallaan [:)]
 
ALKUPERÄINEN: Quara

Eiköhän se synnytys sitä paitsi ole likaista touhua ihan meidän kaikkien mielestä! En kyllä ihan rehellisesti usko, että on olemassa ihmisiä jotka kovasti tykkäisivät nähdä mitään eritteitä.


Heh, tuo pisti naurattamaan. [:D] Sanoisin, että jos ihmiskehon eritteitä oikein erityisesti rakastaa niin on jo päässä jotain vikaa... [8|][:D] Hoitajat sun muut ovat asia erikseen, koska ovat tottuneet näkemään sellaista, mutta tuskin heistäkään kukaan niitä silmät innosta kiiluen toivovat joka päivä näkevänsä [:D]
 
Takaisin
Top